31.3.2005

Maailman selittäminen muuttaa sitä

”...Sääliä, sanoi Mi-en-Leh, tarjotaan niille joilta evätään apu...” (Berthold Brecht Me-ti. Käänteiden kirja, suom. Vesa Oittinen)

Blogihenkilö on sitä mieltä, että maailma muuttuu, jos sitä selitetään.

Henkilö on myös tunnettu siitä, että hänellä on hellä sydän ja heikko luonne. Voisi tietysti olla huonomminkin: nuo ominaisuudet voisivat olla toisessa järjestyksessä. Nuorempana tästä oli paljon hyötyä ja huvia erityisesti vastakkaisen sukupuolen seurassa.

Oikeassa elämässä siitä tulee huonoa omaatuntoa ja vielä huonompia päätöksiä, joiden kanssa sitten on yritettävä elää parhaan kykynsä mukaisesti. Huono omatunto kasvaa katkeranmakuiseksi ja kutiavaksi möykyksi sielun pimeässä sopukassa. Ja sitä ei edes pysty raapimaan.

Tästä tulee mieleen matkat monissa Afrikan maissa, joista blogihenkilön sielu ravittui sinne livahtaneesta estetiikasta, etiikasta ja romantiikasta.

Romantiikkaa oppi Biafran sodassa, jossa blogihenkilö hyyyvin nuorena teki punaisen ristin työtä ruokkien romantiikannälkäistä sieluaan kuvitelmilla siitä, että tekee jotakin, jolla on todellista merkitystä. Kyyninen vanhempi blogihenkilö luulee tietävänsä, että romantiikalla ja todellisuudella on vain vähän tekemistä toistensa kanssa.

Avoimet silmät ammentavat Afrikan estetiikkaa. Vaikkapa monien miesten ja naisten kehon värien ja muotojen kauneus, liikkeen sulavuus ja pukeutuminen. Tai savannien luonnon kauneus ja petoeläinten tappava sulavuus tai saaliseläinten viattomuus ja selviämisen helppous.

Etiikan oppitunnin saa Afrikassa kävelemällä kaupunkien kaduilla. Vastaantuleva kerjäläinen ojentaa spitaalin syömät kätensä pyytämään muutamaa lanttia. Annat ne lantit, miksi: säälistä, häpeästä, kauhusta, kuvottavuudesta. Ja hetken käveltyäsi vastaan tulee jalaton mies pienipyöräisellä lavalla, jota hän työntelee eteenpäin käsillään kadun saastassa. Ja nostaa ne sitten ylös pyytämään omaa lanttiaan. Ja taas annat samoista syistä. Molemmilla on oikeus olla ihminen, ihmisoikeus.

Suomalaisten jokapäiväisessä puheessa kuulee usein, että ”sääli on sairautta”. Henkilö ei ole koskaan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, paremmin kuitenkin sitten, kun luki alussa olevan Brechtin lauseen.

Suurin osa lehtiä lukevista ihmisistä on ehkä lukenut Terri Schiavo’sta, amerikkalaisesta naisesta, joka on kuolemaisillaan aviomiehensä toivomuksesta. Arvoisa Lukija saattaa ajatella, että tässä ei sinällään ole mitään omituista, ja sanoa, että suuri osa aviomiehistä toivoo joskus vaimonsa kuolemaa, jopa ilmaisee toivonsa ääneen usein nyrkkien kanssa. Tässä tapauksessa asia on kuitenkin monimutkaisempi. Aviomies Schiavo’lla on nimittäin käsissään Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kuolemantuomio Terrille.

Normaalisti (sic) kuolemaantuomitut Yhdysvalloissa tapetaan joko sähkötuolissa tai myrkkypiikillä. Rouva Schiavo’n kohdalla tehdään poikkeus, hänet tapetaan janoon ja nälkään. Jos sama tehtäisiin terveelle ihmiselle tai jopa eläimelle, asiasta nousisi jumalaton huuto, ja teon tekijä pantaisiin tiilenpäitä lukemaan, nopeammin kuin pystyt sanomaan sanan ”armomurha”.

Tässähän ei ole kyseessä euthanasia – joka muuten tarkoittaa kreikaksi hyvää tai jopa kaunista kuolemaa – siksi, että kysymyksessä ei ole kaunis kuolema. Euthanasia tarkoittaa blogihenkilölle tilannetta, jossa jo kuolevaa ihmistä autetaan nopeuttamalla kuolemaa liikojen kärsimysten ehkäisemiseksi (esimerkiksi lopettamalla elämää ylläpitävien lääkkeiden käyttö). Armomurha ei sanana vastaa euthanasian tarkoitusta. Tietysti me kaikki olemme kuolevia ihmisiä ja kärsimmekin elämässä, joten henkilön käsitys on jotenkin kestämätön ja avaa ehkä liiaksi muuten kiinni olevia ovia.

Kuitenkin, Terri Schiavo ei ollut kuolemassa vaan elämässä, siksi, että hänelle annetaan ruokaa, niin kuin kädetöntä täytyisi syöttää tai täysin halvautunutta, jonka elämää saatetaan myös ylläpitää hengityskoneessa.

Terrille ei siis anneta elämää ylläpitäviä lääkkeitä, vaan ruokaa ja vettä, kahta elämän edellytystä, kolmashan on hengitysilma. Ja nyt oikeuden päätöksellä häneltä on evätty nämä kaksi elämisen perusedellytystä, ei kuitenkaan ilmaa, ja näin Terrin kuolema kestää jopa pari viikkoa. Ilman ehkäisy lopettaisi kärsimykset 30 sekunnissa. Jotenkin tulee mieleen Kafka ja Rangaistussiirtola.

Blogihenkilön on vaikea nähdä tässä mitään inhimillistä. Tietysti voi sanoa, että tarvitsevuus on heikkoutta, ja ihmiset vihaavat heikkoutta, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, mm. syyllisyyttä ja häpeää, havaitsijassaan ja näin tuomio ja sen haluaminen ovat "inhimillisiä" tekoja. Henkilö ei voi tietää, miksi aviomies haluaa vaimonsa kuolevan, mutta on tietysti vetänyt omat johtopäätöksensä aviomiehen televisioesiintymisten perusteella. Nämä jääkööt kuitenkin henkilön omaksi tiedoksi.

Tunnettuahan on, että maailmassa ei ole vain yhtä pysyvää asioiden totuuden positiota, sen sijaan vallitsee niiden runsaus ja jatkuva muuttuminen. Ehkä näin myös elävän ihmisen tappaminen voidaan määrittää hänen oikeudekseen kuolla. Mutta tätä blogihenkilö ei enää ymmärrä edes vähäisessä määrin.

Vanha Zen-sanonta kuuluu jotenkin näin: Jos et ymmärrä, asioiden tila on niin kuin on; jos ymmärrät, asioiden tila on niin kuin on.

Loppuun vielä pätkä Brechtiä myös Käänteiden kirjasta:
Ma-te kysyi: Eikö maailma muutu jo siitä, että se selitetään?
Me-ti vastasi: Ei. Useimmat selitykset ovat puolusteluja.

Blogihenkilö on siis tässä eri mieltä kuin Brecht.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka sanoo: "Rouva Schiavo’n kohdalla tehdään poikkeus, hänet tapetaan janoon ja nälkään. Jos sama tehtäisiin terveelle ihmiselle tai jopa eläimelle, asiasta nousisi jumalaton huuto, ja teon tekijä pantaisiin tiilenpäitä lukemaan, nopeammin kuin pystyt sanomaan sanan ”armomurha”."

Voi sentään, samahan tehdään koko ajan miljoonille, biljoonille. Iän perusteella päätetään kuka tarvitsee uuden munuaisen, kuka menee ensimmäiseksi ohitusleikkaus jonossa jne. Tässäkin asiassa rahalla saa tietenkin palvelua: varaosia ja leikkauksia. Ihmisiä jätetään koko ajan hoitamatta. Joku tekee sen päätöksen kuka saa elää ja kuka ei.

Toistan vielä:

Hoitamatta jättäminen, armomurha esiaste. Köyhälle ja vanhalle se merkitsee varmaa kuolemaa, rikas ja vanha keplottelee vielä rahalla tilanteesta.

Tästä nälkään ja janoon tappamisesta on Suomessa puhuttu lähes viikoittain; sitä tapahtuu vanhusten ja dementikkojen osastoilla. Omaishoitajat ovat siitä kertoneet. En tahdon syyllistää sairaanhoitajia, jotka tsemppaavat varmaan ratkeamispisteessä pienillä resursseillaan, tahdon syyllistää päättäjät, jotka eivät panosta tarpeeksi rahaa sosiaali- ja terveydenhoitopuolelle.

Jokainen ansaitsee myös arvokkaan kuoleman. Se on ihmisen oikeus.

- Prospero

Hanhensulka kirjoitti...

Joo, näinhän se on niin kuin sanot. Sitäpä kai itse kukin mielessään ajattelee odotellessaan ihanaa vanhuuden aikaa. Kuitenkin lääkkeiden tai leikkausten epääminen ja ruokintakielto ovat mielestäni eri tason asioita. Mutta kukapa näissä tapauksissa osaa sanoa, mikä on yksilön itsensä mielestä parasta. Tuntuu kuitenkin, että tukehduttaminen olisi ollut "inhimillisempi" ratkaisu, mutta se olisi tietysti tulkittu murhaksi. How bizarre!

Anonyymi kirjoitti...

Armomurha on hyvä sana, hyvää tarkoittavalle suunnitellulle hengenriistolle, silloin jos jonkun ihmisen elämän lopettamisesta päättävät toiset ihmiset.

Kuolin-apu on aika hyvä sana vastineeksi eutanasialle jonka alkuperäinen idea on todellakin antaa mahdollisuus arvokkaaseen ja hyvään kuolemaan ja siitähän tässä amerikkalaisen naisen tapauksessa ei ole kyse.

Vakavasti sairaalla pitäisi olla oikeus saada kuolin-apua, silloin kun elin toiminnot ovat siinä kunnossa että kuolema väistämättä tulee lähiaikoina.

Ehkä vielä tulee joskus se aika että ihminen kohtelee kuolemansairasta ihmistä yhtä hyvin kuin koiraa, ei kuitenkaan vielä lähiaikoina.

Anonyymi kirjoitti...

Omat vanhempani kuolivat aikanaan de facto nälkään. Haimasyöpä tuhosi sisukset. Ei ollut ylevä eikä rauhallinen kuolema, vaikka onkin tavallisimpia tässä maailmassa.

Anonyymi kirjoitti...

Kauniiseen kuolemaan on helppo ottaa kantaa, jos tietää, ettei itse ole pakko eikä halua ottaa käytännössä kantaa. Keinothan on olemassa. Me vain sysäisimme mieluiten kuolinavun - sanokaa sitten ihmiselämän loppumisen auttamista millä nimellä tahansa - jonkun muun niskoille, esim. lääkärin. Ja kun "tappajalääkäri" "tulee ilmi". me paheksumme ankarasti, koska me pelkäämme viimeiseen korahdukseemme asti. Omaa katoamistamme.

Vain Kauniilla ja Rohkeilla on nykyisinkin varaa valita siisti kuolema. Muistamme esim. Jackie Kennedyn.

Monellakaan ei olisi kanttia antaa koiransa kuolla nälkään ja janoon. Ihminen on valmis päättämättömyyteen lajitoverinsa kohdalla. Massat saavat kuolla rauhassa kaukana pitkin meille vierasta maailmaa: sotiin, kurjuuteen, kidutuksiin, nälkään.
Mutta että teemme sen myös kärsivälle vieressä oleville lähimmäisemmellekin!
Ilmankos suurinta osaa hyvinvointivaltion ihmisistä on mahdoton saada niiden vuoteiden ääreen, joilla kituu etäisesti ihmistä muistuttavia sikiöasentoisia myttyjä.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Luen parast 'aikaa maya-intiaanien kansalliseeposta ja pyhää kirjaa Popol Vuhia. Tämä ikään kuin vastauksena Hanhensulan maailmanselitysavaukseen.

Hanhensulka kirjoitti...

Muistuttaako se sinusta yhtään Kalevalaa sisällöltään. Tämä alla oleva pätkä Popol Vuh'ista (oma kömpelö käännös englannista) muistuttaa ajatusta, että Elämä on unta (ajatusta) (Calderon: (alk.) La Vida Es Sueno).

"
Taivaan Ydin sanoo sanan:
”Maa”
ja Maa nousee
niin kuin usva merestä
Hän vain ajattelee sitä
ja se on
"

Anonyymi kirjoitti...

"Oikeata elämää" viettää siis Viri Teppo-Pärnä Paimion pappilassa.(vrt. linkki)
Tunsin Viri Tepon asuessani Jyväskylässä. Onpa muuttunut ihan äitinsä klooniksi.Hm.

Jummi, Hanhensulka.
Millaista elämää minä oikein elän?

Anonyymi kirjoitti...

Aion paneutua esittämääsi ajatukseen, Sulka. Kaivoin jo Calderonini esiin. Täytyy välillä lähteä seipään ja vesiletkun kanssa vahtimaan tulta jokipenkalle.

Hanhensulka kirjoitti...

Ja vielä tärkeämpi kysymys, millä ihmeellä sinä vaikutat minun linkkivalintoihini. Karvat nousevat pystyyn niskassani. Onko sinulla punainen tukka?

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki maailmanselitysteoksethan muistuttavat toisiaan. Ihmisellä on sietämätön tarve selittää selittämätön, uskoa uskomattomaan ja järkeillä ja juonitella asiat edullisiksi itselleen ja punoa juonia muiden päänmenoksi.
Yhteiset uskomukset ovat tarpeellisia selviämisen takia. Omanarvontunto nousee yhteisyydestä. Yhteisyys rohkaisee (tai masentaa).
Esim. elämänsynty ja elämän perusidean selvittäminen (ja pelottavien ilmiöiden selitykset) ovat jo varhain synnyttäneet uskomusrakennelmia. Ne ovat hämmästyttävän samankaltaisia eri puolilla maailmaa. Ihminen pelkää, on utelias ja tarvitsee lohdutusta. Maailmansyntyselityksistä yleisin on tämä: Alussa oli pimeä vesi ja vetten päällä ... Ja vedessä esivanhemmat tai syntymisen idea.

Popol Vuh' in jumaluus on kolmihahmoinen Taivaan Sydän. Ja tosiaan: sitten saapui Sana jne. Ja siitä se luomistyö lähti käyntiin.

Calderonin Elämä on unta -teoksen alkupuheen on kirjoittanut Tyyni Tuulio (1953 WSOY:n Pieni kirjasto 10, kaunis kappale). Tuulio korostaa sitä, että La Vida Es Sueno voidaan käsittää monin tavoin. Kai se siksi on elänyt vuosisatoja, vaikka eräällä tavalla on pöyhkeä ja mahtipontinenkin, ajan tavan mukaan.

Untahan koko eläminen pohjimmiltaan:
"Toiveet, olot, uneksunta
meille luo - yht' uneksien
unta kuoloon asti. Unta
kuninkuus on kuninkaalle,
unta valta valtiaalle.
Kiittelevä kansakunta
tomua on, pilven lunta
haihtuvaa, kun kuolo kohtaa
onnetonta!..."
- Aika ajankohtaista muistaa tänäkin päivänä.