2.4.2005

Blogien ekologiaa

Blogin pitäminen on eräs anarkismin vain vähän väkivaltainen muoto, se edustaa mahdollisuutta julkaisuvapauteen, jota yhteiskunnassa ei enää, ilman suuria rahoja, paljoa muuten ole (tämä vapaus saattaa olla jossakin määrin näennäistä). Keskiluokkainen tasapäistämistendenssi ei ole vielä kokonaan saastuttanut blogin pitämistä, vaikka blogihenkilön kaltaiset blogiskribeltäjät ovatkin nopeasti muuttamassa tilannetta.

Blogi ja sen pitäminen ovat tulleet yhden vaiheensa yli Suomessakin, tämä anarkismin muoto on ajautumassa pois pyörteisistä akanvirroista ja imeytymässä osaksi valtavirtaa. Arvoisa Lukija on jo huomannut, että bloginpitäjille on myönnetty tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Juttu ei liene aprillipilaa, jota puolestaan löytyy muualta.

Valtavirta on näin heittänyt syötin uudelle, anarkistiselle tulokkaalle ja se on tietysti otettu innokkaasti vastaan. Tämä on hieno julkinen tunnustus siitä, että blogit ovat korkeatasoista tiedonjulistusta, eräs kansanvalistuksen jalostettu muoto, usein hyvinkin vakavamielistä vaikkakin yksitoikkoista.

Valtavirtaan ajautunut harrastus ei tietysti enää eliittejä kiinnosta, joten lähiaikoina on odotettavissa blogikatoa ja vanhempien bloginpitäjien siirtymistä johonkin muuhun, jota kansa ei ole vielä huomannut löytää omaksi harrastuksekseen. Tämäkin bloginpitäjä tekisi mielellään äänekkään poistumisen blogien näyttämöltä, mutta ei halua sitä tehdä kahdesta syystä: 1) kukaan ei sitä ehkä huomaisi, mikä olisi näyttävän poistumisen tehneelle erityisen ikävää, ja 2) tämä on hauskaa. (hah, haa)

Suosioon tullut anarkismi ei ole enää anarkismia vaan muuttuu poliittiseksi paskanjauhamiseksi tai kaupalliseksi riistoksi. Yhdellä tasolla tiedonjulkistamisen palkinto on kunnianosoitus bloggariuudisraivaajille, toisella tasolla se tuo mieleen Oceanian kansalaisen Winston Smith’in, jota O’Brien palkitsi ymmärtämisellä, ja jolla oli käytössään muistiinpanovälineet.

Kirjailijan päiväkirjassa Anita Konkka valitti 30.3.05, että blogin pitäminen ei ole enää hauskaa, koska se on jo niin selvästi osa valtavirtaa ja kuluu kansan käsissä. Joku Anitan lukija oli lähettänyt viestin, että kirjailijat eivät vielä-enää (?) ole bloginpitämisen terävimmällä huipulla vaan amatöörit ovat valtaamassa tai jo vallanneet sen paikan. Anita ei tietysti ollut pitänyt tästä piikittelystä, ja rumastihan se olikin tehty. Muistamme tietysti myös kuinka Juha Seppälä taannoin huitaisi viattomien mutta maineettomien tavisten suuntaan.

Seppälä oli ehkä peloissan siitä, että blogit vievät lukijoita kirjallisuudelta. Anita Konkan kommentin voi helposti ymmärtää epäilyksi siitä, että blogit vievät lukijoita blogeilta. Eli blogimaailman on tullut kilpailua ja luultavaksi jäädäkseen sinne.

Blogikirjoittajien ohjesivustoa lukemalla bloggaaja pääsee suorinta tietä bloggarien taivaaseen, eli top sadan joukkoon Pinserillä. Huippupaikkaa pitää tällä hetkellä joku schitzo ja kakkosena on mitvit mutta Pinseri itse on aivan kannoilla. Schitzo ilmoitti tänään lopettavansa blogin pitämisen, joten ykköspaikasta alkoi armoton kisa, joka valitettavasti päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin (tähän). Tämä on blogien ekologiaa.

Näin blogihenkilönkin hetkeksi ylöshypähtänyt toivo laski alas masentuneen itsesäälin alhoon. Tuijottamalla ja ajatuksen voimalla on siis edelleen yritettävä saada sijaansa nousemaan ylöspäin armottomalla top-listalla, kun muuta ei voi.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno postaus jälleen Hänen Majesteetiltaan Linkkihirviöltä, aivan kuin itse olisin kirjoittanut, jos osaisin tuollaista hienostunutta tyyliä. Tällä kertaa edes patriarkaalista holhousta lähentelevä lukijoiden surffausohjailu ei häirinnyt enemmälti etenkin kun olin sieltä löytäväni viittauksen siitä, että bloginpitäjä onkin mies. Varmuudeksi siitä, että en puhu palturia liitän oheisen autenttisen kommentin ilman linkin häivää:


Mocartes
30.03.2005 - 22:18
Tää blogihomma on jo räjähtänyt käsiin. Uusia blogeja syntyy koko ajan kuin sieniä sateella sanoo 1 kk:n bloggaajaveteraani. Kuka niistä selvän ottaa? Mitähän vastaavaa kohta nousevaa avantgarde juttua jotkut puuhaa nyt jossain?

Anonyymi kirjoitti...

Aina kun joku jaksaa inttää// heittää sanan tasapäistäminen, otan essuntaskusta Nuutajärven sepän takoman naistenpuukon ja lähden jyrsimään vanhojen hirsien koiraspäitä.


Olen jäänyt kiikkiin Dionysoksen kevääseen, vaikka Kiettareen kevät huutaa toimeliaita käsiäni ja ketterää mieltäni tosinaisen töihin.
Puren kintaitani, kun tekisi mieli harrastaa linkkimaailman kanssa julkeaa keskustelua. Mutta Sulka pöllyttää samaan tahtiin kuin telkkäpoikue terassini alapuolella. En ehdi samaan tahtiin. Minäkö en ehdi? Päiväpainajainen!

Linkit tekevät minut kaistapäiseksi. Olen sentään sopinut itseni kanssa, että läppäriä en lapion viereen nosta.

Anonyymi kirjoitti...

Se on alkanut Seppälän sana salakavalasti nakertaa kirjailijan ylpeyttä. Aikamoinen ristiriita tuossa nykyisessä siihen muutaman kuukauden takaiseen yhteishengelliseen bloggaamiseen.

Kun kysyy keneltä tahansa ihmiseltä (julkkis, kirjailija tms.) suoraan, että koetko olevasi tavallinen ihminen, he hyvin usein ilman muuta auliisti myöntävät olevansa aivan tavallisia. Siinä on vain aina se reunaehto olemassa, että kunhan muut eivät ole sinnepäinkään sitä mitä minä olen. Se ajaa aina uusiin koitoksiin, kohti uusia näkemyksellisiä elämyksiä. Ja bloggaaminen ei ole enää sitä. Miten lienee käy kirjojen kirjoittamisenkin kanssa. Onneksi sitä vielä toistaiseksi vahditaan ylhäältä päin, ettei kuka tahansa lahjaton pygää kirjaansa julki.


Saara

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko kulta enää arvokasta jos kaikki kadut olisi silattu sillä? Jos timantteja olisi kuin sepeliä, paljonko ne maksaisivat per kappale, vaikka edelleenkin olisivat ikuisiakin? Bloggaaminenkaan ei ole ehkä enää niin hienoa sen takia että melkein kaikki sitä tekevät.

Itse kuitenkin tulkitsin Kirjailijan päiväkirjan jutun eri tavoin. Eläydyin harmiin siitä, että joku innokas lukija blogia lukiessaan kuvittelee että sen pitäisi olla kirjoitettu samalla pieteetillä kuin kirja. Ja ajattelee, että kirjailijan pitäisi aina kirjoittaa yhtä vakavasti ja tosissaan ja jokaista sanaa hioen, kirjoittipa hän mitä hyvänsä. Ikään kuin kirjailijan ei olisi lupa vain huvikseen kirjoitella vähän samalla tavalla kuin muusikkojen on kai lupa joskus vain irrotella keskenään tai itsekseen ilman suurta pyrkimystä esittää jotain kuolematonta juuri nyt.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen erittäin järkevä kommentti Kirstiltä. Minua ainakin viehättää blogeissa ja nettikeskusteluissa niiden spontaanisuus, vaikka tietoiskutkin ovat välillä paikallaan.

Toivon, etteivät blogit raaistu ja tule sensaatioita tavoitteleviksi. Noilla keinoillahan monet lehdet ja TV-ohjelmat (kuulemma) kalastavat yleisöä.

Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö kirurgin aina leikata aina yhtä vakavasti ja tosissaan ja jokaista viiltoa harkiten, leikkasipa hän ketä hyvänsä? Kyllä. Muuten tulee ruumiita. Toisessa tapauksessa tulee sitten kirjallisia ruumiita.

- Prospero

Anonyymi kirjoitti...

Prospero,

entä jos kirurgi leikkaa lihaa karjalanpaistiin tai keuhkoa kisssanruuaksi? Pitääkö hänen leikata niitäkin vakavasti ja tosissaan?

Kielen käyttämisessä on erilaisia tasoja. En usko, että Eino Leinokaan puhui runomitalla Kauppatorilla, vaikka siellä oli paljon ihmisiä läsnä.

Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

No kyl ois ahistavvaa elämätä jos pitäs joka sana punnita.

Hauskanpito kunniaan!!!

Vaatii

Ruu Morbidi

Anonyymi kirjoitti...

Moca, blogihenkilö antaa kokoajan vihjeitä siitä että on mies, vaikka häkellyttävän hyvin hän sukupuolensa peittääkin.

On nimittäin enimmäinen nettituttava jonka sukupuolesta en ole päässyt täyteen varmuuteen puolen vuoden tuntemisen jälkeenkään. Yleensä sukupuoli selviää muutamassa ensimmäisessä viestissä.

Anonyymi kirjoitti...

Pirkko, voi kauhistus! Nyt romuttui maailmankuvani, koska tähän asti se on perustunut vakaumukseen että Eino Leino helskytti suomenkielen sulokannelta aina, tilanteessa kuin tilanteessa.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä, kielen käyttämisessä on erilaisia tasoja. Ja kirjailija edustaa kielen käyttämisen korkeinta tasoa.

- Prospero