23.6.2005

Euroopan Parlamentti tai hienommin European Parlament tai vielä hienommin Le Parlement européen

Ja muut poliittiset asiat askarruttavat blogihenkilön mieltä näin perinteisenä juhannusaattona ja muutenkin. Henkilö on myös osallistunut kirjailija Kirsti Ellilän häiriöklinikalla laiskahkosti keskusteluun päreen, lastun ja aurinkolaivan eduista blogientryn nimenä. Henkilön mielestä ainoa oikea nimitys on tietysti lastu, mutta noiden muiden puolesta on tehty väkeviä puolustuspuheita, jotka ovat kääntämäisillään blogihenkilönkin pään johonkin uuteen, toistaiseksi tuntemattomaan suuntaan. Myös juuri Mukkulassa käynyt kirjailija Anita Konkka on ottanut keskusteluun kantaan, ainakin implisiittisesti, 10.6. otsikolla ” Aurinkolaivan enkeli kutsuu”. Tämä blogientrien asia on tietysti paljon tärkeämpi kuin kysymys Euroopan Parlamentin todellisesta vallasta, mutta anteeksipyydellen henkilö haluaisi kuitenkin vaivata Arvoisan Lukijan kiireistä mieltä tälläkin seikalla.

Nimittäin blogihenkilön kesäkuun 18. päivän lastuun, päreeseen tai aurinkolaivaan tuli ilahduttavasti muutamia kommentteja Arvoisilta Lukijoilta, joissa mm syytettiin henkilöä kansallismielisestä populismista ja Amsterdamin sopimuksen aliarvostuksesta. Kaikki totta. Euroopan Parlamentin valtaoikeudet ja sen sellaiset ovat sekavana puurona henkilön päässä.

Tämä ei ole mikään ihme tällaiselle taviskansalaiselle, jonka ainoa poliittinen ansio on äänestäminen joissakin vaaleissa käyttäen tiukkoja, sukupuolen suhteen tasa-arvoisia ja hyvin perusteltuja valintakriteereitä. Henkilö nimittäin yleensä valitsee puolueen katsomalla mitä Lasse Lehtinen, Ben Zyskowicz tai Esko Seppänen ja joskus se Laatikainen ovat sanoneet vaalien alla (puolueiden varsinaisten johtajien puheet yleensä vain ärsyttävät henkilön herkkää mieltä). Äänen varsinaiseksi kohteeksi tulee sitten valitun puolueen listalta kuvien perusteella houkuttelevimman näköinen nainen.

Blogihenkilö on yllätyksekseen huomannut, että tällä menetelmällä henkilön ääni menee hukkaan vain hyvin harvoin ja toisaalta valiutunut edustaja on usein ollut muutenkin valveutunut ja jopa mielenkiintoinen poliittinen henkilö. Häpeäkseen henkilön on tunnustettava, että ensimmäisissä vaaleissa tuli viaton ääni annettua miehelle, jonka todelliset mielipiteet paremmin tutustettuina osoittautuivat kehon väärän pään tuotteiksi. Sen jälkeen tiukka valintaprosessi on estänyt tällaiset virheet.

Mutta Euroopan Parlamentin asema ja tarkoitus ovat yhtä hämäriä kuin housujen kesällä. Kaikki ”tietävät”, että niitä tarvitaan, mutta kukaan ei oikein tiedä miksi (paitsi polkupyöräilijät, jos ovat viisaita). Varsinkin, kun ottaa huomioon, että Eurooppa ei ole maa, valtio eikä kansakunta vaan taloudellinen yhteenliittymä, joka on perustettu takaamaan Euroopan maille tasa-arvoinen taloudellinen kohtelu erityisesti hiili- ja teräsasioissa.

Silläkin uhalla, että Arvoisa Lukija nukahtaa tähän alle on kopioituna kansallisia parlamentteja koskeva lause jostakin päin Amsterdamin sopimusta, jolla yritettiin nostaa Unionin elimien arvostusta (blogihenkilön näkemyksen mukaan ilman tulosta, mutta mitäpä henkilö tästä tietäisi):
“The High Contracting Parties confirm, on the one hand, the Declaration on the implementation of Community law annexed to the Final Act of the Treaty on European Union and, on the other, the conclusions of the Essen European Council stating that the administrative implementation of Community law shall in principle be the responsibility of the Member States in accordance with their constitutional arrangements. This shall not affect the supervisory, monitoring and implementing powers of the Community Institutions as provided under Articles 145 and 155 of the Treaty establishing the European Community.”

Tästä Arvoisa Lukija voi päätellä, että suomalaiset lainlaatijat eivät ole maailman ainoita sumuaivoisia saivartelijoita, näitä näyttää löytyvän myös ainakin Unionin komissiosta. Lukiessa ei kuitenkaan voi välttyä siltä ajatukselta, että poliittinen eliitti halusi turvata kansallisten parlamenttien päätösvallan Euroopan Parlamentin yli. Ja näinhän on käytännössä käynytkin. Ranskan tai Ison Britannian parlamentit tuskin tuntevat olevansa Euroopan Parlamentille alistettuja. Ranskan ja Hollannin perustuslakiäänestykset osoittavat, että myös kansalaiset ovat vapaita Eurohuumasta.

Tässä yhteydessä me suomalaiset muistamme ylpeyttä tuntien, että Suomen eduskunta on vanhin moderni kansanedustuslaitos (ensi vuonna 100 vuotias), johon sekä miehillä että naisilla omaisuudesta riippumatta on aina ollut mahdollisuus päästä jäseneksi ja jonka valinnassa jokainen Suomen kansalainen on äänioikeutettu. Lisäksi eduskunnan vähäisilläkin virkamiehillä on näkemystä vaikka muille jakaa.

Amsterdamin sopimuksella lisättiin Euroopan parlamentin vaatimattomia valtaoikeuksia painottamalla Unionin eri elimien yhteistä päätöstä kaikissa asioissa. Parlamentin yksimielistä hyväksymistä edellytetään, jos Euroopan neuvosto esittää seuraamuksia jäsenvaltiolle, joka syyllistyy perusoikeuksien toistuvaan rikkomiseen vakavalla tavalla, liittymishakemuksissa, merkittävissä kansainvälisissä sopimuksissa ja parlamentin jäsenten yhdenmukaistetun valitsemismenettelyn käyttöönotossa. Lainsäädäntötyö tehdään niin kuin ennenkin kansallisissa parlamenteissa, jotka päättävät laeista ja joissa lakien valmistelutyö on ehkä helpompaa komission virkamiesten, Euroopan Unionin Neuvoston ja Euroopan Parlamentin valmistelutyön ansiosta.

Esimerkkinä Parlamentin istuntojen ulkopuolisesta toiminnasta blogihenkilö haluaa esitellä Parlamentin Kulttuurikomitean vierailun Suomessa aikaisemmin tänä vuonna. Vierailuun otti osaa kuusi Parlamentin jäsentä, mukaan luettuna ilmeisesti suomalainen Hannu Takkula. Sen lisäksi seurueeseen kuului 4 avustajaa/sihteeriä ja kymmenen (10) tulkkia, joista kaksi suomalaisia nimestä päätellen. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja sisälsi mm joikuesityksiä ja kulttuuriministeri Tanja Karpelan puheen. Matkasta tehtiin raportti, jossa mm kerrottiin, että saamelaiset lasketaan maailman alkuperäiskansaksi, koska he ovat asuneet nykyisillä alueillaan jo ennen nykyisten maanrajojen vetämistä. Suomalaisia, jotka ovat myös asuneet nykyisillä alueilla ennen rajoja, ei raportissa mainita.

Blogihenkilön on kiireesti tunnustettava olevansa jossakin mielessä jäävi kirjoittamaan mitä yllä kirjoitti. Nauttiihan henkilö kohtuutonta palkkaa eurooppalaiselta organisaatiolta ja tekee virkamatkoja, jotka useimmiten ovat huonosti perusteltuja. Mutta puolustukseksi on sanottava, että tämä johtuu pelkästään henkilön halusta nauttia elämästään, kuvaannollisesti sanoen, täysin rinnoin. Toinen jääväävä seikka saattaa olla se, että henkilö on tiettävästi suomalainen, jos puoliverisiä savolaisia voidaan tämmöisiksi laskea, eikä näin kuulu alkuperäiskansoihin, vaikka henkilö ei siis ymmärrä miksi.

Lopuksi vielä muutama sana Ison Britannian pääministerin Tony Blair’in tämänpäiväisestä puheesta Euroopan Parlamentille:

“…What type of social model is it that has allowed 20 million unemployed in Europe, productivity rates falling being those of the USA, allowing more science graduates to be produced by India than by Europe and that on any relative index of a modern economy is going down not up..."
“…as Prime Minister, I have found that the hard part is not taking the decision, it is spotting when it has to be taken. It is understanding the difference between the challenges that have to be managed and those that have to be confronted and overcome. This is such a moment of decision in Europe. The people of Europe are speaking to us. They are posting the questions. They are wanting our leadership. It is time we gave it to them..."


Sillä tavalla siis puhui tänään englantilainen, mutta Skotlannissa yksityiskoulun käynyt pääministeri. Ihanhan hän puhui kuin olisi oikea demokraatti, mutta onkin demari ajatusmaailmaltaan, vaikka Labour-puolueeseen kuuluukin. Eli oikean laidan miehiä niin kuin meidän puheenjohtaja Lipponen. Blair taisi jo pitää vaalipuhetta tulevaan Euroopan presidenttikilpailuun, pitäkääpä Herra Puheenjohtaja Lipponen varanne ettette jää junasta.

Hyvää ja pakanallista juhannusta ja varokaa yhteentörmäystä Saaran kanssa, jos satutte möyryämään ojien pojilla.

5 kommenttia:

ill. kirjoitti...

luulisinpa ettei EU tai eurooppa yleensäkin, ole oikeastaan menossa alaspäin vaikka näin väitetään huomatun, vaan euroopan ulkopuoliset tai sisäpuoliset, ennen kehitysmaiksi lasketut ja euroopan kehittyneempien maiden tukemat maat ovat viimein alkaneet nousta siitä kehitysmaakuopastaan.. ja talouden kasvun buumi lopahtaa tiettävästi joskus, viimeistään kun nämä eu:n uudet tulokkaat alkavat kärsiä vanhan eu:n kriteerirutosta. eli sikäli ei ole mitenkään ihmeellistä että puolan taloudellinen kasvu oli tässä hiljattain suurempaa kuin saksan, ja ennustankin että puolalla muutaman vuoden kuluttua menee yhtä huonosti kuin saksalla nyt, tai vielä huonommin, esimerkkinä suomi, tai kasvu on pysähtynyt ja maa degeneroituu jälleen kehitysmaaksi. tätä esimerkkiä lienee sopivaa soveltaa mihin euroopan / eu:n maahan hyvänsä.

tästä voisi vielä jatkaa mutta jätän mieluummin tekemättä. ei ole varmaa että aivot kykenisivät toiseen yhtä viisaaseen ajatukseen ja sitäpaitsi aikani on rajallinen.

ylläolevaa ei pidä lukea universaaliksi totuudeksi. hauskaa juhannuksen jälkeistä.

hanhensulka kirjoitti...

ill., liikaa pessimismiä tulee minun usein laitettua näihin aurinkolaivoihin (en ole oikein tottunut tähän suureelliseen lastun nimitykseen, mutta ehkä siihen pitää tottua). Sitä en oikein ymmärrä, että ranskalaisia maan- ja viininviljelijöitä pitää tukea niin, että estämme kehitysmaiden kaupankäynnin Euroopan kanssa. Olenkin nyt kostoksi lopettanut ranskalaisen viinin juomisen, kyllä ranskalaisia varmaan nyt harmittaa:))

Syrinx kirjoitti...

juu sitä boikottiahan se elämä, itsekään en koske ranskalaisiin viineihin kuten en viineihin tai muihin alkojuomiin yleensäkään, joten boikotin tehostumisen vaikutus ei näkyne kovin hyvin. Enkä käytä italialaista oliiviöljyäkään vaan kotoperäistä rypsisellaista, joten Berlusconin ruokapuheidenkin boikottiprotesti jäänee heikosti havaittavaksi.

Mutta, jos päämaksaja Saksalla on maataloustuista ollut jatkuvasti käsitys että ne niin kuin muutkin elinkeinotuet ovat vain väliaikaiskeino nostaa tuotannonalan kilpailukyky kansainväliselle tasolle, eikö tämä ajatus tuen saajille myytynä johtaisi selvään maataloustuen alasajoaikatauluun? Miksi edelleen Ranskaa pitäisi hyvittää siitä että he ovat kyllästyneet Chiraciin, eikö hänen ja hallituksensa vaihtaminen ole Ranskan sisäinen asia? Ei EU voi siihen ottaa kantaa antamalla Ranskalle EU:n perustuslaissa tai jossakin muussa ylimääräisiä hyvityksiä, nehän vain pitkittäisivät tuota Ranskan omaa ongelmaa?

hanhensulka kirjoitti...

Ranskan poliitikot eivät rakennemuutosta saa aikaiseksi. Chirac on poliitikkona viimeisillä jaloillaan ja voisi hyvin tehdä radikaaleja muutoksia, mutta ranskalaisille tyypillisellä megalomanialla katsoo vain omaa arvostustaan historiassa, pää pitäisi pysyä ylempänä tai edes samalla tasolla kuin muillakin presidenteilla, mikä hänen osaltaan on jo mahdonton unelma, onneksi.

Ja itse joutuu heti uransa jälkeen oikeuteen korruptiosta, paitsi jos seuraava presidentti armahtaa (niin kuin Ford Nixonin). Siksi on tärkeää, että oman puolueen mies on seuraaja.

Syrinx kirjoitti...

Miten ranskalaiset poliitikot voisivat olla ryhdikkäämpiä kuin muutkaan. Täällä Suomessakin verojen innokkaana alentajana tunnetut kokoomuslaiset ryhtyivät heti kilpailemaan Satakunnan Kansan äänellä sokerintuotajien äänistä vaatimalla ettei ainakaan Suomen tule hyväksyä EU:n sokeriesitystä. Saa nähdä mistä ne veronalennukset sitten otetaan että saadaan nämä lisätuetkin vielä noille "köyhille" maksettua.