23.7.2005

Lapsista ja niiden tekemisestä

Puhutaan näköjään muuallakin kuin vällyjen alla, puolesta (tosi hienosti, vaikka Sediksellä onkin jäänyt pahasti hihna päälle ja sosiaalitieteilijöiden tavoin puhuu pääasiassa asian sivusta, mutta sehän on sosiologian olemus) ja vastaan. On yllättävää, että lapsia tekemättömät vaativat hyökkäävillä puheillaan lapsellisia perustelemaan lastensa elossapitämistä. Sitäpaitsi, jos joku ei pidä sängyssä iloittelusta, niin voihan lapsen tehdä niinkin, ettei nauti siitä ja vaikka silmät kiinni, niin kuin kai useimmat lapset tehdäänkin.

Tälle blogihenkilölle lapsenteko ei ole oikeus vaan armolahja, jonka on antanut esi-isien ketju. Ja henkilölle elämä on aina kuolemaa, tai oleminen olemattomuutta parempi vaihtoehto.

Tietoisesti lapsettomat ovat valinneet omien ajatustensa mukaan olemattomuuden oman aikansa jälkeen. Se on heidän valintansa ja heidän oikeutensa valita. Eikä siihen tulisi kenenkään lapsellisen puuttua. Jos tarpeeksi moni tekee tämän vapaan valinnan, laji haviää olemasta. Ihminen näyttää olevan ainoa tietoinen olio maailmassa. Koska olemassaolo on tietoisuudesta kiinni, ihmisen mukana häviää koko olemassaolo.

Blogihenkilölle tulee tästä mieleen myös itsemurha, koska ”ihminen” ei ole vain se vaivainen, hetken leijuva tomuhiukkanen, johon joku on vahingossa puhaltanut elävän hengen. Vaan jatkumo, joka alkaa jostakin, me kutsumme alkua Aatamiksi ja Eevaksi, ja jatkuu niin kauan kuin eliöketju, josta ihminen pitää paikkaansa omaksi ajakseen, on olemassa.

Yksilöiden, äitien ja isien, ketju on blogihenkilölle päätähuimaava ajatus. Jokaisen esi-vanhemman kokemukset, tunteet ja ajatukset ovat mukana, ja muodostavat tämän nimenomaisen henkilön. Kukaan muu kuin juuri tämä ei voisi kirjoittaa juuri tässä paikassa ja tällä hetkellä tätä sanaa ”tätäskä”. Älä Arvoisa Lukija kysy merkitystä, henkilö ei tiedä sitä itsekaan, se vain tulla tupsahti tyhjyydestä ehkäpä maailmankaikkeuden pimeän aineen ja näkyvämmän alkukuran avulla henkilön ajatusmaailmaan – ja siinä se nyt on.

Jokainen omassa ajassaan lapsettomuus-ratkaisuaan tekevä yksilö tekee ratkaisunsa kaikkien esi-isiensä ja kaikkien potentiaalisten jälkeläistensä osalta. Ja jos ratkaisu on olemassaoloa vastaan, sitä voidaan kutsua itsekkyydeksi.

Blogihenkilöllä on ollut suunnaton onni syntyä vanhemmaksi ja myös isovanhemmaksi kahdelle pojalle. Oman lapsensa jäljistä maailmassa on suunnattoman ylpeä, henkilön tapauksessa pojan, koska ei ole tyttäriä siunaantunut, vaikka yrittämisestä ei ole syytä henkilöä syyttää. Oman pojan ajatusten lukeminen mm. näillä ja muillakin palstoilla ja hänen muiden luovien ajatustensa tuotteiden näkeminen ja kuuleminen on suuri onni tai jopa jonkinlainen hurmos. Tietysti hän on itsepäinen inttäjä – tullut toiseen vanhempaansa siinä suhteessa – mutta hän elää ja ajattelee ja luo ja puhuu paskaa pöhnässä ollessaan, jopa ylpeän vanhempansa kanssa. Ja hänen edessään on jatkona jo kaksi poikaa, ja jos onni on tämän eliön puolella, heidän edessään muita poikia ja tyttäriä.

Saara sanoi tuolla omassa blogissaan suutuspäisään, että ” Lasten tekeminen ei ole pelkästään lasten tekemistä. Se on ihmisten tekemistä. Lapsi on IHMINEN.” Vaikka Saara onkin kiukkuinen ämmä, niin kirjoittaa se osaa ja joskus sen ajatusten kanssa on oltava samaa mieltä. Niin kuin nyt tuossakin.

Anita Konkka näytti sanovan blogissaan lastenlastensa kuvan alla näin: ” Lapsenlapset: Alisa, Jyry ja Jeremi vilpolassani eli parvekkeella viime lauantaina. Alisan sylissä on kissa Noora, työtoverini tai pikemminkin työnjohtaja, koska se valvoo tietokoneen vieressä mitä minä teen. Alisalla on yhtä isot etuhampaat kuin mnulla.” Ja ihan onkin Konkan etuhampaat Alisalla. Ja kissaketjun päästä on Konkalle siunaantunut vielä hyvä ystäväkin, tämä Noora.

26 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Minusta tässä koko keskustelussa ja kohussa huvittavinta on se, että kohua herättäneen tekstin kirjoittaja Minttu itse asiassa on - ainakin minun tulkintani mukaan - täsmälleen samaa mieltä kuin ne, jotka hänen kirjoituksestaan ovat loukkaantuneet.

Alkuperäisessä tekstissähän sanotaan mm. näin: "Kasvatus on TYÖTÄ ja pirun rankkaa sellaista." Minttu siis selvästi ymmärtää äitien työn arvon ja vastuullisuuden. Ja osoittaa oman vastuullisuutensa toteamalla, ettei aio hankkia lapsia, koska ei halua luopua omasta vapaudestaan, jota lapset rajoittaisivat. Luulenpa etteivät "äitiyden puolustajatkaan" halua Mintun kaltaisen "itsekkään" ihmisen hankkivan lapsia, vaan kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että jokainen lapsi/ihminen ansaitsee kunnollisen kodin ja rakastavat ja vastuulliset vanhemmat.

Teksti on tyyliltään tietenkin äärimmilleen kärjistävä (kuten kaikki muutkin lukemani Mintun tekstit) ja osittain varmasti kyseenalainenkin, mutta voiko kukaan lasten hoitoa harrastanut todella väittää, ettei siinä olisi myös totuuden hiven - sen jälkeen kun ylilyövät kärjistykset on suodatettu pois. Eipä ole montaa päivä siitä, kun ystäväni, joka on vuoden vanhan lapsen isä, totesi, että olisi tainut lapsi jäädä hankkimatta, jos olisi tajunnut, kuinka raskasta lapsen hoitaminen on. Eikä hänkään varmasti lapsestaan luopuisi.

Saara kirjoitti...

Hahhah, kiitos vain kauniista sanoistasi, Hanhensulka.

***

Elina, kovin olet löytänyt positiivisen näkökulman tuohon Mintun tekstin pieneen osaan. Suurin osahan siitä vain loukkasi niin lapsia kuin vanhempiakin.

Itse olen sitä mieltä että pienet ihmiset kuuluvat elämään siinä missä isotkin enkä määrittele hyvän elämän kriteereitä sillä, kuinka rankkaa tai kuinka helppoa se välillä on. Siksi en kyllä allekirjoita tuota, että olisin Mintun kanssa samaa mieltä. Mutta enhän minä kyllä ole hänelle lapsia toivonutkaan, eikä käsittääkseni kovin moni muukaan täällä.

Anonyymi kirjoitti...

Mistä me tiedämme, ettei eläimillä ole tietoisuutta? Minä en kyllä tiedä tuota, enkä myöskään osaa ajatella, että ihmiskunnan mukana katoaisi koko olemassaolo. Voi olla, että lapsen teosta kieltäytyminen on itsekästä, mutta niin on mielestäni kyllä lasten tekeminenkin, jos kerran on pakko tätä itsekkyys-epäitsekkyys korttia käyttää. Tosin se on minusta typerä kortti. Joltiin kantilta katsoen me kaikki toimimme aina itsekkäästi, joten mitäpä sellainen latteus sitten selittää.

Kirsti

hanhensulka kirjoitti...

Elina, tietysti olet oikeassa siinä, että joillekin lasten kasvatus ei sovi. Siitä ei voi olla eri mieltä. Minä toisaalta sanoin vain, että mielestäni lapsettomuus on itsekkyyden muoto ja yritin perustella sitä mahdollisismman lyhyesti. Voi olla, että lapsellisuuskin on itsekkyyttä, mutta elämän antaminen on mielestäni erilaista kuin olemattomuuden antaminen.

Kirsti, tietysti eläimillä on tietoisuutta omasta itsestään ja ympäristöstään. Olin vähän epätarkka tekstissäni, tarkoitin tietysti tietoisuutta maailmasta, elämästä, olemassaolosta ja yksilön asemasta siinä. Tiettävästi eläimillä ei ole tällaista tietoisuutta ja näin se mitä sanoin pitänee paikkansa. Syyllistäminen on tietysti typerää, mutta sitä ei pitäsii sallia vain toiselle ekskustelun osapuolelle.

Ole hyvä Saara. Kohteliaisuus on toinen luontoni ja sanonnan hienostuneisuus keskimmäinen nimeni:))

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että meillä ihmisillä on ainakin perinteisesti ollut varsin puutteellinen tietoisuus siitä millaista tietoisuutta eläimillä oikeastaan on. Saattaa olla, ettei suurenmoinen älymme tavoita kuitenkaan todellisuutta niin täydellisesti kuin mielellämme kuvittelemme.

Kirsti

Hillitty Kukko kirjoitti...

..niin, silmät kiinni ja muistaa ajatella isänmaata.. vai onko se jo vanhanaikaista ajatella isänmaata.. ;p


t: -C-

Elina kirjoitti...

Niin, kuten jo sanoin, Mintun tekstit ovat äärimmilleen kärjistäviä, ja siksipä onkin huvittavaa, että fiksut ihmiset - jotka kirjallisuuden harrastajina tai jopa ammattilaisina ovat erilaisiin teksteihin perehtyneitä - eivät osaa jättää tällaista kielenkäyttöä omaan arvoonsa. Itse ainakin luin Mintun tekstiä lähinnä viihteenä ja pystyin kyllä näkemään sketsisarjamaisesti mielessäni kahvipöydässä lastensa eritteistä keskustelevat "mammakerholaiset". Ihmisillä (niin lapsilla kuin aikuisilla) on omat hyvät ja huonot puolensa, ja Mintun teksti revitteli tiettyjen ihmisryhmien huonoja puolia.

Ilmeisesti Minttu ei tekstiään tällaiseksi huumoriksi ollut kuitenkaan tarkoittanut, siitä päätellen, että hän itse loukkaantui Sellistin parodiasta. Eli tarkemmin ajatellen olette varmaankin oikeassa siinä, että teksti oli tarkoitettu loukkaavaksi. Mutta kannattiko loukkaantua? Itse otan loukkaukset vain kunniana, jos sanoja on henkilö, jota en arvosta. Vai onko Minttu todella kovinkin arvostettu taho täällä blogosfäärissä?

Siihen lasten hankkimisen ja hoitamisen teemaan palaten, minusta "elämän antamista" tärkeämpää on huolenpidon ja rakkauden antaminen, jälkimmäisethän eivät vaadi välttämättä omien lapsien hankkimista. Nykyisessä maailmantilanteessa lapsien hankkimatta jättäminen tuntuu itsestäni kovinkin paljon epäitsekkäämmältä kuin lapsien hankkiminen. Mutta tästä ei pidä tehdä mitään päätelmiä omista valinnoistani, itsekkäänä ihmisenä saatan hyvinkin vielä hankkia lapsia...

Mette kirjoitti...

Puuttuisin tähän, että lapsettomat ovat "valinneet olemattomuuden oman aikansa jälkeen". Lapselliset ovat valinneet sen saman - tai eihän sitä valita, se on meidän osamme. Lapsi ei ole kenenkään jatke, vaan ihan erillinen yksilö. Klooneistakin puhuvat kuin ne olisivat sama ihminen uudelleen, mitä ne eivät ole, ja niissä on sentään samat emmeet (tai taas olisi, jos niitä olisi). Huonoin mahdollienn syy lapsen hankkimiseen on halu jatkua - lapsiparka joutuu olemaan väline tai työkalu.

Saara kirjoitti...

Olen kyllä sitä mieltä juuri, että valinnat ovat aina itsekkäitä, olivat ne mihin suuntaan tahansa kallellaan. Jos tuo lasten tekemättä jättäminen on epäitsekästä, niin se voi johtaa vain linkolalaiseen ajatteluun.

En tiedä kuinka monessa blogissa olen jo käynyt kotkottamassa tästä samasta asiasta. Alkaa vähän... mennä överiksi ehkä. Loukkaantunut en ole. Vaadin vain lapsille tasa-arvoa ja ihmisioikeuksia. Mistään muusta "ryhmittymästä" kuin luterilaisista ja valkoihoisista äideistä sekä heidän lapsistaan ei saisi kirjoittaa tuohon sävyyn joutumatta vastaamaan tekosistaan jollakin tavalla. Heille loukkaantuminenkin on kiellettyä, vaikka voisin kuvitella, miltä nuo ajatuksesta pienestä ihmisestä tuntuisivat. Millähän muulla tavoin sitä maailman kurjuutta voisi poistaa kuin olla tekemättä lapsia? Sitä voisi ehkä miettiä tässä samalla kun tutkailee omia ajatuksiaan ja mielipiteitään.

Anna Amnell kirjoitti...

En olisi uskonut, että näin luonnollisesta asiasta esitetään niin outoja mielipiteitä, kuin mitä blogeissa on ollut.

Kerron omassa blogissani mieheni ja minun kokemuksesta vanhemmuudesta. Toivomuksesta isä tulee myös esiin.

Blogisisko/Pirkko
kotioloissa 'Äet' tai 'Kultaseni'

hanhensulka kirjoitti...

Kirsti, en epäile hetkeäkään, ettet olisi oikeassa älymme vajavaisuudesta. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että maailamnkaikkeuden olemuksen ymmärtäminen ei ole vielä läheskään saavutettu. Toisaalta, se että pieni kannullinen kuraa miettii omaa osaansa maailmassa on jo sinänsä pienoinen ihme. Ehkä Matrix oli oikeassa...Toisaalta muuta tietoisuutta olemassaolosta emme ainakaan tiedä olevan olemassa.

hanhensulka kirjoitti...

Elina, eipä se teksti vaikuttanut leikkimieliseltä, mutta voihan tämä arvio olla täysin vääräkin. Näistä blogeista ei aina tiedä ovatko totta vai pahoja unia.

hanhensulka kirjoitti...

mette, en sanonut etteikö lapsiparka olisi oma itsenäinen ihmisensä. Mutta samalla hän on, tahtoipa tai ei, osa tätä vanhempien ketjua, jokainen ketjun osa on saanut olemassaolonsa vain sen osana (ja hämmästyttävänä sattumana). Ei tietenkään kloonattuna vaan yksilönä, jolla on oma tärkeä asemansa ja "tehtävänsä". Mikä yksilön oikeus tässä on vanhempien ja vielä tulemattomien sukupolvien suhteen, on vaikea kysymys. Mutta päätös jatkamisesta pitäisi olla ehkä vahvemmalla pohjalla kuin, että elämä on mukavampaa lapsettomana.

Lisään tähän vielä, että en mitenkään halveksi lapsettomuutta, omalta kohdaltani tuntisin sen onnettomuudeksi, mutta en voi tietysti puhua muiden tunteista tässä. Lapsellisuus on mielestäni kuitenkin siunaus ei taakka.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta se Mintun kirjoitus oli huvittava, vaikka äet olenkin. Siihenhän oli koottu totuuksia ja kliseitä ja ihan luettavalla tavalla. Miten siitä nyt voi loukkaantua. Hyrskyä vesilasissa.
Ruu

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka, totta kai kokisit lapsettomuuden ikävänä asiana, sinullahan on lapsi. Jos lapsellinen ihminen sanoo, että oli virhe kun tuli nuo lapset tehtyä, niin sehän on kauheaa. Ei kukaan vanhempi sano niin jos on hiukankin tolkuissaan. Edes sellaiset vanhemmat joilta lapsia huostaanotetaan eivät mielellään tunnusta tuollaista, eikä pidäkään. Tietenkin ihminen perustelee aina tekemänsä valinnat itselleen parhain päin, muuten eläminen muodostuisi mahdottomaksi. Kun valinta tehdään, edetään sen mukaisesti tuli mitä tuli. Mitään yksimielisyyttä käsittääkseni ei voi tällaisesta lapsiasiastakaan syntyä, eikä siihen kannata pyrkiäkään, vaan mieluummin ymmärtää ja myös kunnioittaa toisen tekemää päätöstä.

Kirsti

Saara kirjoitti...

Tää on just tätä. Loukkaantua ei saa:

"Minusta se Mintun kirjoitus oli huvittava, vaikka äet olenkin. Siihenhän oli koottu totuuksia ja kliseitä ja ihan luettavalla tavalla. Miten siitä nyt voi loukkaantua. Hyrskyä vesilasissa."

Pystyisitkö sanomaan sen lapsillesi? Voisivatko he kenties loukkaantua? Tai vaihdapa "koala" jokaisen vauva-sanan kohdalle.

Anonyymi kirjoitti...

Olen Kiiperin kanssa täsmälleen samaa mieltä, käsittääkseni.

Ei syntymättömälle tarvitse mitään sanoa.

Puhutaanko tässä keskustelussa nyt kahdesta eri asiasta, lapsen oikeuksista ja syntyvydensäännöstelystä. Puolustan molempia tulisesti. Ne eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin.

- Prospero

Anonyymi kirjoitti...

Minusta keinotekoinen vastakkainasettelu eläinten ja lasten välille on aika loukkaavaa ja kummallista vihanlietsontaa.

Vielä tarkennus: kunnioitan sekä lapsellisten sekä lapsettomien oikeutta omaan ratkaisuun, valintaan.

Toivon vain maltillista perhesuunnittelua. Tietenkin voidaan myös laajentaa ätä keskustelua siihen suuntaan, että onko lapsella esimerkiksi oikeus perheeseen,isään ja äitiin?

- Prospero

Anna Amnell kirjoitti...

Prospero,

on hienoa että arvostat sekä lapsia että eläimiä. Valitettavan usein nykyään kohtaa sellaisia ihmisiä (tai lukee & kuulee heistä), jotka jumaloivat eläimiä mutta puhuvat ivallisesti ja halveksivasti lapsista.

En ruuhkauda Hanhensulan blogia enemmän tällä, katso viimeisimmät blogikirjoitukseni.
Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

Minä en sinun kanssasi ala jahkaamaan tästä asiasta, Saara. Piste.

Ruu

Saara kirjoitti...

No eipä se siitä olisi tainnut muuksi muuttua. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Oho. Mukava nähdä tuo hymiö. Mitä sinulle on tapahtunut??

:)

Ruu

hanhensulka kirjoitti...

Kirsti, kyllä minulla on sellainenkin ystävä (mies Somersetista), joka sanoo ääneen, että kahden lapsensa tekeminen oli virhe ja toivoisi, että voisi sen suhteen siirtää kelloaan takaisinpäin. Ja molemmat lapset ovat ihan mukavia.

Vaihtoehtoisen elämän miettiminen on tietysti ihan turhaa. Siinä olet oikeassa. Turha jahkailla sitä mitä olisi voinut olla, paljon hedelmällisempää ajatella sitä miten tämän, jonka sai, saisi mukavammaksi. Mintun kirjoituksesta heijastui mielestäni sekä tuska että syyllisyyden tuntu. En tiedä hänen mielipiteidensä toedllista syytä, eikä se kai ole niin tärkeääkään. Niin kuin sanoit tästä, niin kuin monista muistakaan uskomuksista, ei voi päästä keskustelutulokseen. Puhumme lisäksi osin ohi toistemme, mutta sehän on ihan normaalia ihmisyhteisön kommunikointia.

Yhdyn prosperon kantaan, että lapsia ja vapautta on puolustettava. Ja kaikki valinnat ovat tietysti viimekädessä itsekkäitä, koska teemme ne itse:))

Saara kirjoitti...

Hehheh, Ruu, ikä alkaa painaa, vitsit ja muut heitot käyvät yhä huonommiksi ja vaikeammin ymmärrettäviksi. Pakko panna merkki. Olen viime aikoina joutunut niin monta kert... oih... Tämähän on Hanhiksen blogi.

Liisa kirjoitti...

Hei, olenko minä ainoa, joka ei koskaan ole tehnyt tai hankkinut lapsia? Niitä vain rupesi tulemaan, mikä minusta on ollut loistava ratkaisu minun kohdallani. Ja kun oli selvää, että enempää ei mylly tuota, annoin viimeiselle vanhasuomisen nimen, joka merkitsee "viimeistä vihantaa" tai "vuosikasvainta".

"Vuosikasvain" on tuottanut viime päivinä kaksi kertaa suunnatonta iloa pitämällä Porissa ja Kirkkonummella puheen, jonka teemana ovat olleet lapsen oikeudet ja ihmisten tasa-arvo.
Minä olen kuulijoiden joukossa pullistunut ylpeydestä.

Sydämeni on hellänä ylpeydestä, kun olen päässyt tänä kesänä olemaan läsnä tilaisuuksissa, joissa on ollut salin täysi lapsia, sukupolvien ketjua (näin minä ajattelen) - ja vanhin 95-vuotias.

- Olen siis reissannut läpi häät, monet ristiäiset ja nimiäiset, konfirmaatiot, hautajaiset, syntymäpäiväkekkerit ja sukujuhlat maalla, merellä ja ilmassa.
Edessä on taas viikonloppuna lähiomaisen hautajaiset. Niihin osallistuu paljon nuoria ja lapsia; lapsista iso osa on vauvana huostaanotettuja, omiksi lapsiksi sukuun tuotuja.
(Minäkin olen se syli, olkapää, korva, ohjaava käsi ja rakastava sydän, joka pojan puheen jälkeen sai lasten tekemän Todistuksen.
Olen makeana muikerona.)

hanhensulka kirjoitti...

Liisa, ole vaan makeana muikerona, syystäkin. Yhtä paljon niitä rakastaa ovat ne omia tai omittuja, ja ylpeydestä halkeaminen on oikein mukava olotila. Hymylihakset tosin joutuvat koville, ja itkulihakset myös, ja usein samasta syystä.