17.8.2005

PowerPoint esitys tyhmentää

Ilmoittaa tänään Iltalehdessä Yalen yliopiston tietotekniikan ja graafisen suunnittelun professori Edward R. Tufte, jonka mielestä: ” (ohjelma) aiheuttaa tyhmyyttä ja pitkästymistä, tuhlaa aikaa sekä alentaa viestinnän tasoa ja uskottavuutta.” (Juttu on napattu Wired News’ilta.)

Blogihenkilö on asiassa täysin eri mieltä. Henkilö on nimittäin taistellut esitelmien teon ja esittämisen kanssa koko työelämänsä ajan, ja muistaa vielä euforian, joka seurasi läpinäkyvien kalvojen ja spriiliukoisten tussikynien ilmestymistä esitelmätaiteen käyttöön. Sitä luuli hetken olevansa esitelmäparatiisissa, kunnes huomasi, että omien esitysten taso ei hirveän paljon uusista välineistä parantunut.

Sen sijaan esitelmätaiteilijan elämä helpottui suunnattomasti: nyt oli mahdollista pitää lukuisia, jopa kymmeniä, erisisältöisiä esitelmiä lyhyellä varoitusajalla samoista kalvoista vaihtamalla niiden järjestystä. Ainoaksi ongelmaksi jäi, että yleisön joukossa oli aina joku dickhead, joka huomasi, että kalvoissa oli, henkilön laiskuudesta johtuen, kuuden kuukauden takainen luku 15,00325 nykyarvon 15,00352 sijasta. Onneksi näistä henkilöistä yleensä selvisi esitelmän aikana joko imartelemalla heidät hiljaisiksi (suomalainenhan ei kestä kiitosta), tai syyttämällä sihteerin kirjoitustarkkuutta (sihteerit eivät noihin aikoihin päässeet mukaan esityksiin puolustamaan itseään).

Värejä oli käytössä yhtä paljon kuin värillisiä kyniä, neljä. Eli juuri oikea määrä.

Ja mikä parasta, kalvoista sai kopioita hiljan käyttöönotetulla Xeroxilla. Niitä voi jakaa kuuntelijoille ennakolta ajankuluksi esityksen ajaksi. Ja näin ratkesi myös yleisön nukkumisongelma.

Blogihenkilö otti PowerPointin käyttöönsä heti, kun se ilmestyi markkinoille. Ensimmäisillä PowerPointin versioilla sai aikaiseksi tekstikalvoja, joiden tueksi täytyi vielä piirrellä kuvia käsin, mutta versio versiolta ohjelma parani ja nyt se on niin monipuolinen, että esiintyjällä on ns. ”taivas rajana” monipuolisuudessa ja yleisön hämäämisessä. Tosin taivas tarkoittaa tässä tekijän oman tietämyksen rajoja. PowerPoint ja sen kilpailijat ovat hämmästyttäviä multi-media-jättiläisohjelmia, joiden kaikkien ominaisuuksien käyttö vaatii ehkä vuosien opiskelun valmistelemalla ja pitämällä esitelmiä.

Mutta esitysohjelma ei tee esiintyjää tyhmäksi. Eikä yleisöä. Ohjelmien kaikkia ominaisuuksia ei saa eikä tarvitse käyttää. Ongelmana esiintyjällä on valita esitykseen parhaiten sopivat työkalut. Ja tässä maailma ei ole muuttunut mihinkään.

Ne esitelmöitsijät, joiden kalvot olivat suttuisia ja esitys epäselvää aikaisemmin, käyttävät nykyisinkin käsittämättömiä kuvia, ääntä, kirjasintyyppiä, värejä, ja mumisevat esityksensä yleisön pitkästyneille kuuroille korville.

Kuten kaikki toimistotietokoneiden ohjelmat, PowerPoint on vain työkalupakki, josta ”ammattimies” ottaa kalut työn mukaan. Esitelmien pitämisen taito on oltava itsellä, edes multimediateknologia ei esitelmiä pidä.

Tuota viimeistä täytyy tarkentaa vähän. Nimittäin blogihenkilöllä on yli kolmen vuosikymmenen takaa muistissa tunnettu meteorologi, joka piti esitelmää ilmatilan ilmiöiden ihmeellisyyksistä. Hän oli nauhoittanut 90-minuuttisen puheensa ääninauhalle, pani sen pyörimään ja lähti kahville. Tämä sopi oppilaille oikein hyvin, koska se tarjosi tilaisuuden nukkua edellisen yön aiheuttamaa krapulaa mukavan hiljaisen ja monotonisen äänen tuudittaessa päänsärkyisen ja säästä viis veisaavan yleisön unten maille. Joku vähän viisaampi älysi vielä sammuttaa valot ikkunattomasta luentosalista. Meteorologia oli sen kurssin mieliaiheita.

17 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Kun mainitsin yhdelle tutulle että olin esitelmöimässä nuortenkirjallisuudesta, hän kysyi heti käytänkö power pointia. Sana oli tuttu, mutta minulle ei ollut koskaan selvinnyt, mistä oli kysymys. Nyt ymmärrän hiukan enemmän. En usko, että tulen koskaan hiomaan esiintymistaitojani tuohon suuntaan, se ei yksinkertaisesti onnistu, mutta minä en ole oppinut käyttämään edes piirtoheitinkalvoja. Minun ainoa aseeni on keskustelun lietsominen, ja ellei se onnistu, olen pulassa.

hanhensulka kirjoitti...

Siinä on tavoitteemme kovin samanlainen. Parhaat kelmut siihen ovat tietysti niitä, joissa on vain yksi tai kaksi provosoivaa/ajatteluttavaa sanaa rivilla ehkä koko kuvassa. Ja dialogi tulee omasta suusta.

PowerPoint on hyvä, kun pitää samanaiheisia esitelmiä/luentoja paljon. Kaikki on tiedostoissa tallella ja voi vielä minuuttia ennen esityksensä alkua modifioida sitä, kun näkee keitä on paikalla ja mitä sanoivat kun tervehtivät. Ja jos on itse tehnyt kuvansa, tietää mitä niissä on ja miten ne toimivat. Valitettavasti tähän ei ole aina mahdollisuutta.

Teknologia on hyvä palvelija, jota ei sovi halveksia. Useinhan nämä ohjelmat tulevat tietokoneen mukana jo oston yhteydessä. Perustoiminnot oppii muutamassa minuutissa ja niillä saattaa pärjätä koko elämänsä ajan:))

Sun äitis kirjoitti...

Arvostan kalvoja, kun olen kuuntelemassa asia-asiaa, josta pitää vielä esityksen jälkeen tietää jotain eksaktia. Mutta kuunnellessani luentoa sivistymistarkoituksessa, vailla velvollisuutta muistaa sen sisältämiä yksityiskohtia, pidän puhetta parhaana.

Itse opetan PowerPoint-esitysten tekoa, mutta omia esityksiäni, mistään aiheesta, en osaa sillä tehdä! Kalvot kahlitsevat liikaa. Haluan säilyttää itselläni illuusion, että esitys syntyy tässä ja nyt vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa. Mutta minäpä en luennoikaan massoille, vaan puhun pienryhmissä.

Taululle roiskaistujen kuvien ja kommenttien hyvänä puolena on lisäksi, että kirjoittaessani maltan olla hiljaa. Silloin kuulijakin voi keskittyä kirjoittamiseen. Tämä tietysti on ansio vain niin kauan, kun puhun ympäristössä, jossa kulttuuriin kuuluu, että opiskelijat tekevät itse muistiinpanonsa. Kun joku keksii ruveta edellyttämään valmiita luentomonisteita, olen tauluineni tuhoon tuomittu.

PowerPointissa on näkökulmastani yksi erityinen ansio. Se on ohjelma, joka saa tietokoneisiin epäillen suhtautuvat opiskelijatkin innostumaan. Kammo unohtuu, kun saa tehdä koneella jotain kivannäköistä. Tällä on selvä siirtovaikutus muihin opeteltaviin ohjelmiin.

pni kirjoitti...

"Blogihenkilö otti PowerPointin käyttöönsä heti, kun se ilmestyi markkinoille"

Mäkkikäyttäjä jo vuodesta 1987?

hanhensulka kirjoitti...

Nykyisinhän on niin, että PC on työkalu ja mäkki on vain ikoni tai ehkä elämäntapa. Vähän kuin päättäisi puhua kirkkoslaavia venäjän tilalla:))

pni kirjoitti...

En tarkoittanut tuota mac/pc kinastelua (turhaa, mutta kuitenkin ihan hauskaa ajanvietettä ;), vaan sitä että PowerPoint julkaistiin 1987 nimenomaan Macille. Samaisena vuonna mikkisofta osti esitysohjelman ja sen kehittäneen softatalon ja julkaisi ohjelmasta PC-version seuraavana vuonna.

hanhensulka kirjoitti...

Joo näinhän se oli. Turhaa on väittely, vaikka mäkit kyllä näyttävät paljon paremmilta työpöydällä. Gatesin porukat osasivat olla hankinnoissaan kauskatseisia jo alusta (DOS) lähtien. Meidän voitoksemme tai tappioksemme, kukapa senkin varmuudella voi sanoa.

pni kirjoitti...

Tulevaisuus tuo vastauksen tulleessaan. Jos tuo.

hanhensulka kirjoitti...

Niin, ongelmahan on se, että voimme elää vain tätä yhtä elämää. Paralleelia tulevaisuutta voi vain arvailla, se peittyy todellisuuksien välisen verhon taakse.

Liisa kirjoitti...

Käpäisen taas vain ilmoittautumassa.
Tämä postauksesi kyllä aiheutti minussa jälleen vanhan de ja vu'n - nyt ahdistavan. Pureskelen paraikaa Pilotin permanent projektorpennaa (kan raderas med plastgummi) ja mietin, milloin näistä kalvopainajaisista pääsee. Oli taas kuin olisit käynyt filmaamassa minun elämäni. Tosin en ole Se Meteorologi. Mutta tavat samat!
Tietotekniikasta en käsitä mitään. Ei tarvitse: mulla on henkilökohtainen tekniikan asiamies käytössäni : -)) vuorokaudet läpeensä.

pni kirjoitti...

Mitä? Vain yksi elämä?

hanhensulka kirjoitti...

pni, siis samanaikaisesti, en ole vielä ratkaissut moniulottuvuuksisen tietoisuuden ongelmaa.

Liisa, jospa nuo ajatukset sitten tulivatkin sinun olkapääsi takaa. Luultiinhan meitä joskus samaksi henkilöksikin:)) Olen itse niin laiska, että en enää kalvoja käsittele. Tosin silloin tällöin on sitten kusessa kun ei ole oikeanlaista sähköpistoketta tai vieraassa koneessa memory stickille istukkaa. Mutta mitä näistä...

pni kirjoitti...

Niin niin, samanaikasesti. Ymmärrän. Oletan että saamme lukea täältä jos ratkaiset ongelman.

hanhensulka kirjoitti...

No joo, vaikka tarkemmin ajatellen me kaikki yhdessä olemme jo ratkaisseet sen. Luomme maailmaa samanaikaisesti kuin elämme sitä täällä virtuaalissa ja myös samanaikaisesti elämme "oikeaa" elämää. Monilla saattavat nämä kaksi olla, monilta osin, tiukasti erotettuja toisistaan, tai siis ainakin itselläni on, luullakseni.

pni kirjoitti...

Minä en osaa/halua/pysty erottelemaan nettielämän ja oikean välillä. Onko pakko tehdä eroa. Näkisin että kyseessä on kuitenkin yksi ja sama elämä, mutta eri ilmenemismuodot. Minä olen minä: täällä ja toimistolla, kaljalla ja kotona, matkalla ja sukulaisten luona. Halusin tai en.

hanhensulka kirjoitti...

"Oikea" elämä vaatii kehon, jota täällä virtuaalisessa ei tarvita. Kehon mukana tulee ulkonäkö, ääni, "ulkoinen arvo" jne. Virtuaalissa olemme siksi vapaampia emmekä voi olla samoja ihmisiä. Makuasia tietysti kutsuuko tätä saman olemisen yhdeksi puoleksi.

Minä näen sen kokonaan eri olemisena (existence). Mutta en tietysti väitä olevani oikeassa, vaikka tietysti olen tässä omassa virtuaalimaailmassa:)) Olenhan jumalien kaltainen, voin esimerkiksi hävittää luomukseni, tai synnyttää uusia virtuaaliolomuotoja, ja luoda kaikille oman minän.

pni kirjoitti...

Näin näemme asian eri tavalla.