30.9.2005

Laiskottelu on kumuloituva luonnontuote

opa blogihenkilö, jolla ei mikään hyödyllinen näytä mihinkään kumuloituvan, näyttää tulevan laiskemmaksi päivä päivältä. Onneksi on olemassa blogien ihanan monipuolinen rihmasto, josta voi ammentaa laiskottelun lomaan vaikka uutta runoutta.

Ja sitä blogihenkilön alter ego’t ovat olleet ahkerasti viime päivinä tekemässä, ja ammennelleet Leevi Lehdon Google Poems-koneen kimpussa ”luomassa” uutta, kokeilevaa :) runoutta niin, että omat aivot ovat menneet solmuklönteille, eikä tekstejä ole tahtonut millään saada aikaiseksi. Turms on luonut uutta englanninkielistä runoutta ja runon arki on yrittänyt parhaansa (level best kuten kenialaiset sanovat omista töistään) suomalaisen runouden uudistamiseksi P.A. Amnellin Blogisiskon usein mainostamaan post-post-moderniin suuntaan (mitä pirua se nyt sitten onkaan?). Ja luettuaan niitä blogihenkilön onkin myönnettävä, että juuri sellaisia runoja ei aikaisemmin olekaan tullut nähdyksi, paitsi ehkä Leevin julkaisemaa antologiaa lukiessa. Erityisen iloinen blogihenkilö on ollut havaittuaan Saara-sarjan runot julkaistuina runon arjessa, ne ovat olleet hyvin vaikeita, ja jos niiden luojalla olisi ollut käytössään öljylamppu niin ”midnight oil”’ olisi soinut, palanut ja haissut aamun pienille tunneille saakka.

Anita Konkalta Sanoista löytyi taas uusi meemi (Minkälainen bloggaajapersoona olet?), joka täytyi tietysti heti tehdä. Näiden testien erikoisen hyvä puoli on siinä, että tulokset ovat aina testaajaa imartelevia, joten ei tule uusia haavoja sieluun ja voi silmät lähes ummessa jatkaa iloista elämäänsä, eikä tarvitse alkaa syytellä muita omista ajatuksistaan, niin kuin erään K. Ellilän häiriöklinikalla näytettiin tehtävän (Onko tällä muita?), tosin Arvoisa Lukija antakoon anteeksi, että tämä ei ole aivan varmaa tietoa, koska blogihenkilön alter ego ei näyttänyt helposti ymmärtävän mitä lastulla ajettiin takaa (tuo lastu-sana on vain ilkeämielistä v*******a, kyllähän me kaikki tiedämme että häiriöklinikalla, niin kuin monilla muillakin blogiasemilla todellisuudessa poltetaan päreitä, päreillään).

Tämä nyt tehty bloggaajapersoona-testi pyrki mittaamaan bloginpitämisen tyyliä ja vaatimattomana virtuaaliskribeltäjänä blogihenkilö ei tietysti voi sanoa mitään muuta tuloksesta kuin, että eipä ole tullut tätäkään tiedettyä aikaisemmin, vaikka tuossa viimeisessä lauseessa saattaa olla vinhaa perää, mutta sitä ei voi tietenkään sanoa ääneen, joten jätetään se nyt sanomatta. On tietysti hyvä myöntää euforiansa keskellä, että neljällä kysymyksellä ei kovin syvälle sieluun pystytä sukeltamaan

Ja tällaista siitä testistä sitten tuli.



Your Blogging Type is Confident and Insightful

You've got a ton of brain power, and you leverage it into brilliant blog.
Both creative and logical, you come up with amazing ideas and insights.
A total perfectionist, you find yourself revising and rewriting posts a lot of the time.
You blog for yourself - and you don't care how popular (or unpopular) your blog is!

6 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Voin lohduttaa Sinua, Hanhensulka, että sinun ei tarvitsekaa tietää, mitä postmodernismi on, sillä jopa nuoret intellektuellitkin - tosi asiassa varsinkin he - ovat sitä mieltä, että se on ohi.

Kirjallisuuteenhan siitä saa kaikenlaista kivaa niin kuin on vaikkapa Paul Austerillla. Hänen ajatuksensa taitavat kuitenkin tulla ennemminkin Cervantesilta. Näin kertoi eräs lehtijuttu.

Minua jäi nimittäin vaivaamaan Paul Austerin äärimmäinen vakavuus siinä TV-haastattelussa, jonka näimme Suomessakin.

Muutama tunti sitten kirjoitin jo Anitan blogiin, että olen iloinen kun Austerilla menee hyvin vaikeiden alkuvuosien jälkeen. Seurasin hänen uraansa, kun lapseni lukivat hänen kirjojaan. Pyyhkäisin viestini pois.
Ajattelin, että jotain on vikana Austerin elämässä - muukin kuin se, että Bush on presidenttinä. mikä on meidän kaikkien painajaisuni.

Kyllä synkkyyden syy selvisi, kun olin lukenut netistä muutamia haastatteluja ja artikkeleita: äidin kuolema - isä kuoli jo aikaisemmin ja pojan sekaantuminen kohua herättäneseen tapaukseen, josta on tehty elokuvakin (Party Monster). Austerin vaimon uusin kirja kertoo vastaavanlaista.

Postmodernsimi on kivaa kikkailua kaunokirjallisuudessa, mutta siitä ei löydy paljon lohtua tositilanteessa. Onneksi Austerilla on tasainen (luterilainen) vaimo Siri.

Anna Amnell kirjoitti...

Vasta toisella lukemalla, teenjuonnin jälkeen, huomasin, että kirjoitit 'post-postmoderniin suuntaan'. Siitä ei todellakaan kukaan osaa oikein sanoa mitään selvää.

Toisaalta kaikki me olemme luomassa sitä suuntausta... Haluamme tiettyjä asioita ja arvoja menneisyydestä mukaan tulevaisuuteen.
Pirkko

Hanhensulka kirjoitti...

Postmodernistakin olisi mukava ollut tietää mitä se oli. Vaikka itselläni on modernikin vielä selvittämättä. "Modernin projekti" näyttävät sanovan, kuin virkamiehet taiteen teossa.

Jos postmodernin tunnusmerkki on sirpaleisuus, niin Sapfo oli postmoderni, kaikki hänen runonsahan ovat sirpaleita (paitsi yksi:)!

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos, dudivie, vaarinymmarryskin on parempi kuin ylenkatse:)

Anonyymi kirjoitti...

mutta hyvänen aika hanhi sinun tekstisi ovat hienoja jopa no en vaan jaksa lukea niitä

Hanhensulka kirjoitti...

Nella, kiitos kommentista. Toivottavasti silti käyt täällä, hyvä Nella, vaikka et jaksaisikaan lukea. Sitä paitsi pitkäveteisyys saattaa olla hyvää terapiaa aika ajoin kiireen keskellä:)