17.12.2005

Unelmista, pellavasta ja pysyvyydestä


Miniäni P., josta pidän kovasti (tiedän, ettei hän lue näitä lastuja, joten voin hyvin sanoa näin rikkomatta ikiaikaisia perhetraditioita), sanoi muutama päivä sitten, kun käväisin Suomessa, että hän ei viitsi lukea sellaisia tekstejä, joissa ei kerrota ”oikeista” asioista.

Olin juuri puhunut jotakin Johanna Sinisalon peikkojutuista ja fantasiasta tai scifi’sta yleisemminkin. Hän oli varmaan kyllästynyt siihen, että olin koko ajan äänessä, ja sanoi mielipiteensä vähän ärtyneenä, kuin kostoksi appivanhemmalle (vähän hymyilinkin hellästi sisäänpäin, kun tiedän hänen lukevan innokkaasti mm. Anja Snellmanin kirjoja).

Tämä pani taas ajattelemaan, mikä on todellisuuden ja mikä kuvitelman rihmastoa, kudelmaa.

Ajatuksiahan usein kuvaillaan juuri noilla sanoilla: on ajatuksenrihmastoja, ajatuksenkudelmia. Molemmat sanat viittaavat kutomiseen, jota varten unelmoidaan jostakin sopivasta tuotteesta ja otetaan ensin jotakin raaka-ainetta, sanotaan vaikka pellavansiemeniä, kylvetään ja annetaan kasvaa ja sitten kootaa pellavasato talteen pellavapellolta, ja sitä sitten liotetaan, loukutetaan ja lihdataan, sitten kehrätään ja lopulta kudotaan, leikataan ja ommellaan; joko karheita rohdin arkipaitoja tai hienompia palttinaisia, yöpaitoja ja juhlapaitoja, tai muita pellavakankaasta luotavia tekeleitä.

Arvoisalle Lukijalle tullee varmasti sokkina tieto, että olen itse paitaressuna pilttinä katsellut nenääni kaivellen ja ihmettelevin silmin, kun väki keräsi pisteleviä pellavia pellolta, ja sitten loukutti jne, ja lopulta niistä kudottiin tyynynvaaruja, pyyheliinoja ja paitoja sun muuta tarpeellista, mikä jämijärveläisessä maatalossa sotien jälkeen katsottiin tarpeelliseksi.

Ja tyttärille tehtiin niistä kapioita, ja joskus pojillekin, ja kapioliinojen kulmiin kirjailtiin hellin ja toiveikkain ajatuksin koristeellisiä nimikirjaimia, johon kirjailtiin myös salaisimmat toiveet Satumaa-tangon soidessa (ei tämän Vilkkumaan laulamana, vaan jonkun samettiäänisen suomalaisen miestenorin).

Näinkin luotiin rihmastoja, ajatusten kudelmia. Niin kuin kaikessa kirjoittamisessakin. Luettavana on parhaillaan Margaret Atwoodin Penelopeia (suom. Kristiina Drews, Tammi, 2005, arvostelu Kiiltomadolla), kopioidaan tähän loppuun kirjasta laulu "Loppusäkeet":

ei puhevaltaa
elämän teillä
nimeä vailla
vain sama naama
piianpenteleillä

ei syytä meillä
kun niskat vääntyi
vaan onni kääntyi
nyt täällä ollaan
taas yhteen tullaan

näin perään juostaan
sinua huostaan
me huhuillaan
huhuu, huhuu
jo joutuin tuu
jo joutuin tuu
huhuu

Samettisilla ajatuksilla kirjaillut ”palttinaiset paidat” ovat useimmilla tytöillä kai nykyisinkin valmiina kapioita varten. Ajat eivät helposti muutu.

P.S. Äitini, joka tietysti osasi eläissään mitä vaan (ja osaa ehkä vieläkin:), seitsemänkymmentä täytettyään kehräsi langat, kutoi ja ompeli kahdelle tyttärelleen ja miniälleen Tuukkalan puvut, josta on kuva tuossa yläpuolella. Siihen tarvittiin tietysti enemmän villaa kuin pellavaa, mutta kotivalmistuksen periaate säilyy.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja mikä ihaninta, Hanhensulka, kirjallisuus on tekstejä, ja teksti-sanan alkuperä on juuri tuossa kutomisessa. Tekstiili ja teksti, hyvin läheisiä sukulaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin sopivaa, Mirjam, varmasti kudotuilla vaatteilla ja koristeilla on ollut merkitystä myös kommunikaationa, arvoaseman ja aikeiden jne, joten ei ihme, että tarinaniskennällä ja käsityöllä on tällainen(kin) läheinen suhde.

Onko koristelu ollut siis jonkinlaista esikirjallisuutta? Tarinaniskentää ulkomuodolla? Mutta niinhän se on nykyisinkin, ajattele punkkareita, gootteja jne. Kaikki me taidamme kertoa tarinoita koristeillamme, jopa niiden puuttumisella;))

Anonyymi kirjoitti...

Vastasin taas, mutta ei näytä vastaus ilmestyvän tuohon yläpuolelle. Missä lienee taas vika!!!

Anonyymi kirjoitti...

Tottakai koristelu on kirjallisuutta, tarinointia. Olen hankkinut kolmesta maanosasta kudelmia sen mukaan, mikä niiden tarinoinnissa on vedonnut minuun. Viimeisin hankinta on Egyptistä raahattu 120 X 100 m Niilin viesti. Sen saa miniä tänä jouluna. Hän sai edellisenkin: eteläamerikkalaisen viidakkoheimon naiset töissänsä.

Satumaa-tangosta mieleen pulpahti muisto. Eikö kuuluisin versio ole Reijo Taipaleen versio 60-luvulta? Kuuntelin yhtenä jouluna Amazonilla rahisevaa suomenkielistä Satumaata ja katselin hiilenmustaa tähtien rei 'ittämää taivasta, joka kaareutui kupuna kaiken maailman ylle.
Levy oli jonkun intiaanikylään vuosikymmeniä sitten tuoma.

Meidän kaksoset nukkuvat Porissa jämijärveläisessä kehdossa, vielä juuri ja juuri mahtuvat siihen. Kaikki minun poikani ovat aikansa keinahdelleet samassa ison talon perintölullassa.
Ja jämijärveläisen talon ikkunapitsit säästin tähän omaan uusimpaan talooni. Siellä kädentaitoja voin ihailla joka päivä - ja ihailenkin kohta taas. Pitäisi vain tästä vihdoinkin päästä kotiin!

Ihastuttava lastu tämä. Minä olen aina heikkona kansatieteen kudelmiin.
Ajatuksesi "palttinaisesta paidasta" oli upeasti kudottu juuri oikeaan aikaan ja paikkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Sanat ovat todentotta kiehtovia: kirja, kirjoitaa, kirjailla. Etymologinen yhteys lienee selvä, johdoksia ovat. Mutta kuinka kauniisti tuo merkitys on säilynyt ja laahentunut (vaikka minäpä en tiedä, mikä merkitys on alkuperäinen, tietysi tuntuu järkeenkäyvältä, että kirjaileminen on varhaisinta).

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sulka. Mitä kuuluu?

Anonyymi kirjoitti...

Onnellista Uutta Vuotta! Kiitos blogiystävyydestä ja toivon jatkuvaa blogi intoa! Joululoma toivottavasti oli virkistävä ja matkat meni hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka, hyvää uutta vuotta Sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Kukkuu, eikö olisi jo aika päivittää? Hyvää uutta vuotta!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta, Hanhensulka. Satumaan on levyttänyt myös Henry Theel, luultavasti ensimmäisen. Ettei vain olisi se muistamasi tenori.

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan! Missä hän mahtaa piileksiä?

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Hanhensulka

Sanosit nyt edes jotain. Blogimaassa on kollektiivinen huoli siitä mitä sulle kuuluu, onko kaikki hyvin? Olet.....


Karpalo

Anonyymi kirjoitti...

Hyvaa Uutta Vuotta kaikille. Kaikki hyvin. Olen Australiassa ilman tietokonetta ja jopa kannettavan ulottumattomissa. Kirjoitan pian.

Anonyymi kirjoitti...

Huh kun helpotti.