12.1.2006

Terveisia Australiasta

Hyvaa uuttavuotta kaikilla Arvoisille Lukijoille. Ja anteeksi pitka vaiettu aika, mutta on ollut kiireita.

Nimittain joulu ja uusivuosi on kiehuttu Australiassa. Lento Air France’lla alkoi 18.12. Charles de Gaullen kentalta Pariisin lahelta Singaporen kautta Perthiin Australian lansirannikolla. Air Francen lippuja emme enaa koskaan osta. Nimittain kavi niin, etta ensimmaisen kerran 40-vuotisella lentomatkustajan urallani jouduin maksamaan ylipainosta, jota oli 3.5 kiloa per henkilo. Ylimaaraista maksua lentolipulle tuli 40 kertaa 7 eli 280 euroa. En ole koskaan kullutkaan, etta joku olisi joutunut maksamaan 3.5 kilon ylipainosta, mutta kerta se on ensimmainenkin.

Virtuaalituttava Pilviprinsessa, jolla on paa pilvien keskella, pystyy ehka parhaiten kuvittelemaan glamourin, jota on lentoemantien (ja –isantien) tyossa yli kolmentoistatunnin lentomatkalla, jolla puolet matkustajista on narisevia ranskalaisia. Itse en siina glamouria oikein pysty nakemaan, vaikka pidan pitkista lentomatkoista suunnattomasti. Kayn vahan valia kurkkimassa paivamaisemia tai yollista tahtitaivasta. Ja nautin jokaisesta turbulenssin heilahduksesta. Mutta pitkakin matka paattyy aikanaan. Brysselin kotiovelta Perthin lentoaseman Hertzin tiskille meni aikaa yhteensa 30 tuntia ja matkalla katosi yksi kokonainen vuorokausi, jonka tietysti saa takaisin paluumatkalla.

Joulu meni paratiisissa Intian valtameren rannalla paikassa nimelta Dunsborough. Perthin seudun saa oli viileahko, paivalampotilat vain 20-25 astetta. Dunsborough’n taivasta eivat katuvalot himmentaneet, joten tahdet roikkuivat kolmiulotteiselta taivaalta. Ihminen pystynee paljain silmin nakemaan 4000 tahtea, ja Dunsborough’ssa lahes jokainen niista kai oli tarjolla. Mukaan lukien Etelanristi, jota tosin en nahnyt nyt ensimmaista kertaa. Se tapahtui ensimmaisen kerran Comorien paasaarella samettiyossa lahes ihmisika sitten, mutta se on ihan toinen juttu...

Uusivuosi Melbournessa. Aattona oli 42 astetta varjossa ja keskiyollakin viela lahes 30. Ei valittamista, Melbournen ilotulituskin kilpailee nykyisin Sydneyn kanssa joten sampanjat nautittiin paukkuvan taivaan alla.

Uudenvuoden jalkeen vietettiin viikon verran aikaa The Grampian’in Nature Reservessa. On nahty myos taidenayttelyita, mm. British Art and the 60s seka Exiles and Emigrants, molemmat National Galleryssa Melbournessa.

Mutta kaikesta tasta ja muustakin ehka jollakin toisella kerralla, jos l;ydan sopivan tietokoneen jostakin.

Nyt vain G’Day ja No worries, Mates.

5 kommenttia:

Saara kirjoitti...

No luojan kiitos, että edes Australiassa, kun on sentään kunnossa :)

Hanhensulka kirjoitti...

Pelkurina tietysti yritan pakoon talvea nin kauksi kuin mahdollista. Tosin takaisin taytyy tulla jo ensi viikon maanantaina, joten ei onnistunut tanakaan vuonna. Mutta kolotukset vahenivat ja ihokin on tullut sileaksi kuin hevosen turpa liiasta 30+ aurinkovoiteen kaytosta. Joten oli tasta hyotyakin.

Ruuta ei ole nakynyt vaikka jokaiselta vastaantulleelta kengurulta olen kysellyt, etta mista se l;ytyisi :))

Blogisisko kirjoitti...

Tervetuloa takaisin Eurooppaan!
Sinut on haastettu leikkimieliseen kiertokyselyyn, jossa täytyy kertoa viisi omituisuutta itsestään. Minun omat vastaukseni näet blogissani kirjoituksessa "omituisuuskysely".

ill. kirjoitti...

(laitoin tähän jotain 2 vkoa sitten kommentin mutta se hävisi? O_o)

hauska kuulla että oli noin ihana loma :)

Hanhensulka kirjoitti...

Joo, kommentointi on tosi vaikeaa tällä uudella blogiphjalla, joten takaisin muutostöihin!