16.2.2006

Demokratia, imperialismi ja eurooppalaisuus

Otsikon sanat kuvaavat arvoladattuja käsitteitä. Meille suomalaisille niillä ei ole kansallista kiihkoa porisuttavia ominaisuuksia. Demokratia kuitenkin on suomalaisillekin oman historian kautta sisäistetty sana. Mitä se sitten tarkoittaakin?

Demokratian ihanteeksi on usein annettu antiikin kreikkalainen (tai oikeastaan kai ateenalainen) demokratian malli, aktiivisesti unohtaen, että kaupunkidemokratioissa vain ns. vapailla ihmisillä oli äänioikeus (tämä vapaus oli sitten jotenkin kaupungin säädöksissä määritelty).

Loogisesti ajatellen vapauden ja demokratian interaktiivisuus tuntuu oikealta, vain vapaalla tahdolla voi olla demokraattisia velvollisuuksia.

Voidaan väittää, että jotenkin näennäinen demokratia on kuitenkin vallalla kaikissa nykyajan demokraattisissa maissa. Onkin kai kysyttävä voiko demokratia olla täysin vapaata yleensä ollenkaan, ja onko demokratia -käsite vain kuori täynnä kuumaa retoriikan ilmaa?

Esimerkkinä demokratian rajoituksista olkoon Ruotsin puoluelistoihin perustuva vaalitapa, joka ei ole vapaasti demokraattinen, vaan osaksi oligarkkinen ja tähtää vallassa olevan ja kansankotilaisten oikeuksia säätelevän (puolueen sisällä valitun) oligarkian pysymiseen vallassa. Kaikki puoluejärjestelmän ympärillä pyörivät ”demokratiat” ovat samalla tavalla tai toisella ”epädemokraattisia”. Parempaakaan ei tietysti ole tarjolla.

Tämä lastu lähti tuosta aikaisemmasta München-lastustani, jossa puhuin vähän myös Hamasin vaalivoitosta Palestiinassa. Hamas on tunnettu terrorijärjestönä, joka tähtää Israelin valtion pyyhkäisemiseen maailmankartalta ja islamin voittoon muista uskonnoista, ja koko maailman käsittävään Ummaan.

Meille länsimaisille ihmisille Hamasin voitto on ehkä täysin käsittämätön, järjetönkin. Niin kuin on Iranin vaaleissa kiihkoislamistin Mahmoud Ahmadinejad’in valinta maan presidentiksi (hyvin rajoitetulla, uskonnollisen hierarkian säätelemällä vallalla, Suomessahan puolueet rajoittavat presidentin valtaa eduskunnan nimissä).

Eurooppa – tarkoittaa sinua, Arvoisa Lukija, ja minuakin – on rahoittanut, pitänyt yllä, Palestiinan korruptoitua Jasser Arafatin Fatah-hallintoa vuositolkulla. Fatah oli Arafat! Hän ei sallinut seuraajien nousua hallinnossa, ja Arafatin kuolema ensin laajeni (mahdollisuuksiksi) ja pieneni sitten sopivan kokoiseksi tyhjiöksi, jonka Hamas vaalivoitollaan täytti.

Eurooppa, Unionin johto, poliitikot ja komissio, ovat julkisesti sanoneet, että Eurooppa ei rahoita terroristista hallintoa, Hamasin hallinnon pitäisi näin jäädä vaille Euroopan rahoja, mutta en tähän usko. Suosiolliset euroopan valtiot tulevat varmistamaan Hamasille samanlaisen tuen kuin Fatah – terroristijärjestö myös – sai oman valtansa aikana. Inhorealistinen päätös, mutta Palestiinan hallinnon romahtaminen ei ole kenenkään edun mukaista ja se tulisi tietysti pyrkiä estämään imperialististen syytösten uhallakin.

Meidän kulttuurimme – ajattelemme sitten uskonnollisesti, sekulaaristi tai epäilevästi – on rakentunut antiikin ja kristinuskon pohjalle. Vuorisaarnalla on kai siinä ollut joku osuutensa, vaikka ei se tietysti siltä näytä. Demokratia jollakin muulla pohjalla ei ehkä näyttäisi samalta kuin meidän demokratiamme. Toisaalta, onko sillä edes väliä, mitä muut maat rajojensa sisällä tekevät. Iranin ja Palestiinan vaalit olivat demokraattisia sen järjestelmän puitteissa, joissa ne toteutettiin.

Hitler voitti vapaat vaalit heinäkuussa 1932 ns. Weimarin tasavallassa, jota kaikki lama-ajan kriisissä kärisevät saksalaiset vihasivat hävityn ensimmäisen maailmansodan muistomerkkinä. Vaalivoiton seurauksena Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933 ja perusti lopulta uuden valtion, Kolmannen Valtakunnan, eikä vain jouluksi vaan 1000 vuodeksi.

Lisäksi hänellä oli vankkoja ymmärtäjiä ja tukijoita.

Kuten sakasalainen IG Farbenkonserni, jonka osakkaita olivat mm. meillekin tutut AGFA, BASF, Bayer, Casella (AG) ja Hoechst. Farben tuomittiin lopetettavaksi konsernina sotasyyllisoikeudenkäynnissä 1945, se oli juutalaisille tuhoisan Zyklon-B -kaasun pääasiallinen toimittaja. Ilman Farbenia Hitler ei olisi kai voinut edes käydä kallista sotaansa.

Muita ymmärtäjiä olivat IBM, Daimler-Bentz, Standard Oil (nykyistä sanastoa käyttäen: Rockefeller’it, Esso, Exxon, Chevron, Amoco jne.), ITT, Sveitsin Kansallispankki (joka näytteli juutalaisten omaisuuksien takavarikoissa omaa osaansa). Lisäksi natsien ymmärtäjiksi taloudellisilla (tai muilla) perusteilla mainittuja henkilöitä ovat olleet mm. autotehtailija Henry Ford, Walesin prinssi ja Englannin kuningas Edward VIII (myöhemmin Windsorin herttua), Royal Duch Shell’in pääjohtaja Sir Henry Deterding, lentäjäsankari Charles Lindberg, Joseph Kennedy (JFK:n isä), Prescott Bush (George W:n isoisä). Huom, heistä ketään ei sanota natsiksi, vain "ymmärtäjäksi".

Eli takana oli sen aikaisen (ja yllättävästi nykyisen) globalisaation suurimpia nimiä ja paljon rahaa. Ymmärtäjiä riitti myös politiikan piirissä.

Ennen valtaannousua Hitler selvästi sanoi mitä aikoo tehdä. Ja sitten teki sen.

Juutalaisilta riistettiin omaisuus, Kristalliyönä tapettiin satoja juutalaisia, jo ennen sotaa 30-luvulla lähetettiin 30,000 juutalaista keskitysleireille, juutalaisia vainottiin muutenkin. Tätä ei tehty salaa. Ymmärtäjiä löytyi kuitenkin riittävästi kaikista demokraattisista maista, Amerikka ihaili Hitleriä ja piti häntä epävakaan Euroopan stabilisoijana. Vapaa kauppa Saksan kanssa kukoisti, Ruotsalaisten – Euroopan sormellaosoittelijoiden – terästeollisuus kukoisti. Stalinilla ja Hitlerillä oli sopimus, jolla mm. sinetöitiin Suomen kohtalo pitkäksi aikaa tulevaisuuteen, näihin päiviin saakka.

Suomi tietysti oli viaton ajopuulla ajelehtija.

Juutalaisviha ei ollut Hitlerin keksintöä, hän vain toteutti innokkaasti politiikkaa, jota monet olivat kannattaneet - kulttuuri-ihmiset mukaan lukien, Wagnerin Ringin sulosointujen kaikuessa yhdessä mahtavien sotilasmarssien kanssa. Hitlerin elokuvantekijä Leni Riefenstahl dokumentoi NSDAP:n, Hitlerin puolueen, Nürnbergin puoluekokouksen ihailtavalla, modernilla taidolla (joka oli antiteesi Hitlerin taidekäsityksille) elokuvassa Triumph des Willens (1935) ja oli tehnyt jo aikaisemmin saman elokuvalla Der Sieg des Glaubens (1933).

Ei ihme, että pieni Suomikin oli tämän koneiston edessä polvillaan.

Tämä vuodatus alkoi tuolla ylempänä maininnalla Hamasista ja Iranin uudesta presidentistä. Eurooppa, ja kai maailma yleensäkin, on taas tienhaarassa. On vaikea uskoa, että orkestroiduilta maistuvat mellakat totalitäärisissä muslimimaissa kuten Syyria, Iran ja Pakistan (Palestiina ehkä on hieman näistä eroava asia) olisivat spontaaneja mielenosoituksia joidenkin piirrosten vuoksi, joiden sanotaan esittävän Muhammedia, ja jota ne eivät tietysti mitenkään tee. Joillekin muslimeille niillä on ehkä aidosti tuotettu mielipahaa, mutta nämä eivät liene riehumassa missään mielenosoituksissa.

Siksi olen rajun pettynyt uuden presidenttini Tarja Halosen eilisestä ja pääministeri Matti Vanhasen toissapäiväisestä lausunnosta. Niissä haistaa vähän samaa vanhaa hajua kuin Moskovassa laukanneiden suomalaispoliitikkojen ”paljastuksissa” spy-mastereilleen 60- ja 70-luvuilla. Toinen näistä poliitikoista ei taida olla syytön tuosta Moskova-synnistäkään, mutta olkoon tämä miten on.

Molemmat valittelut antoivat turhan takia ilmaista mainostilaa organisaatiolle, jolla ei ole mitään merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja antoivat sille ja sen potentiaalisille kannattajille turhaa tärkeyden silausta. Ja samalla ehkä kaivelivat verta nenästään ja suomalaisten nenästä muutenkin, Ilta-Sanomien lukijaäänestyksen perusteluja myötäilläkseni.

Poliitikon ei pitäisi unohtaa ottaa järkeä mukaansa lähtiessään lehtimiestensä eteen, varsinkaan, jos vaatii järjen käyttöä lehtimiehiltä. Näiltä kahdelta se näyttää unohtuneen tällä viikolla. Voin tietysti olla väärässä. Ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan kirje päätoimittajille on samassa kastissa.

9 kommenttia:

Elvis kirjoitti...

Vaikuttaa siltä, että puhdas demokratia voi toteutua vain siellä, missä orja tekevät työt.

hanhensulka kirjoitti...

Siinäpä se. Kukas se juuri ehdottikaan orjatyön palauttamista, tosin muilla kuin demokratiavaatimuksilla.

Elvis kirjoitti...

Ainoa todellinen este orjatyölle Suomessa on se, että vuokratyö on halvempaa. Kiristyvän kansainvälisen kilpailun maailmassa, meillä ei kertakaikkiaan ole varaa orjuuteen.

Hanhensulka kirjoitti...

Orjatyössähän on se etu sopimustyöhön nähden, että orjan voi siirtää uuteen työhön ilman sen kummempia muodollisuuksia, tämä on tietysti edullista sekä omistajalle että orjalle, joka ei joudu työttömäksi. Sopimuksella työskentelevää ei saa millään ilveellä uusiin tehtäviin, vankat työetosopimukset takaavat sen.

Varmasti, jos orjatyövoiman käyttö lisääntyy, SAK liittää orjat omaan kenttäänsä ja perustaa ehkä ammattiyhdistyksen, jonka nimeksi saattaisi tulla:

Suomen ORjien Yhdistys (SORY)

Elvis kirjoitti...

Orjatyön kustannustehokkuus kärsii siitä, että orjat pitää omistaa. Omaisuudesta on pidettävä hyvää huolta, jottei omaisuuden arvo kärsi. Siksipä nykyään onkin havaittu hyväksi käyttää vuokratyötä, jolloin työvoiman ylläpito- jo huoltokulut jäävät paljolti kuntien ja valtion maksettavaksi ( siis loppupeleissä muiden työntekijöiden)
SORY saattaisi sopia pätkätyöläisten liiton nimeksi.

Hanhensulka kirjoitti...

Selvästi sinä olet ajatellut tätä asiaa perusteellisesti ja minun on vaikea väittää vastaan.

Kuitenkin voisi ajatella - koska kyseessähän on omaisuudesta niin kuin sanoit - että omaisuuden huoltokulut olisivat jollakin tavalla esimerkiksi verotuksessa huomioonotettavia niin kuin muutkin investoinnit ja näin saataisiin muiden maksettaviksi. Orjien omistamisen ei pitäisi olla erilaista kuin muunkaan omaisuuden.

Tämä työvoiman huoltoasiahan on jo nyt käytössä vanhanaikaisen työvoiman osalta (sairausvakuutus, eläkkeet), joten siinä ei olisi mitään uutta. Kotitalouden orjat olisivat jopa edullisempia kuin muu kotiapu, jota ei poliittisesti korrekteista syistä voida hyväksyä normaaliin työvoimaan kuuluvaksi.

Orjatyövoiman konsulttina voitaisiin käyttää pankkeja, jotka ovat jo tottuneet (eläinikäisen) orjatyövoiman käyttöön tietynlaisten asuntolainojen maksajien muodossa.

Elvis kirjoitti...

Kevyellä kytköksellä saataisi aiheeseen liittyä myös takavuosina julkisuuteen nostettu ajatus ratkaista maatalouden kannattavuusongelmat sallimalla moniavioisuus ( muistaakseni yle-televisiossa esiintyi tyytyväinen skoonelainen isäntä, jolla oli useampia itämaisia vaimoja). Useamman perheenjäsenen työpanos vähentäisi tarvetta ulkopuolisen työvoiman käyttöön. Puhetta oli kuitenkin vain mahdollisuuudesta pitää useampia vaimoja. Emännän ja useamman isännän tai esimerkiksi viiden iloisen isännän sovellukset oli tyystin unohdettu.

hanhensulka kirjoitti...

Tämä on tietysti täysin kannatettava ajatus. Jokaiselle miehelle neljä tai viisi verevää vaimoa. Vanhankin miehen verenkierto siitä hyvin elpyisi ja puna palautuisi harmaantuneille poskille.

Tosin siinä saattaisi tulla raavaallekin miehelle ajoittain epätoivon ajatuksia, PMS:hän on synkronoitu samassa yhteisössä asuvien naisten kesken. Mutta se saattaisi olla vähäinen ongelma koko ajatuksen erinomaisuutta ajatellen. Avioliittosopimustakaan ei tarvitsisi tehdä, jos asia hoidettaisiin orjatyövoimalla.

Ja miksei toisinpäin myös.

Tuossa YLE:n uutisboksissa oli kokoomuksen ajatuksia työvoimauudistuksessa. Huomaan, että he ovat jo lähestymässä tätä orja-ajatusta, joten sillä voisi olla poliittista kannatusta. Mm. näin lapsenkasvoisesta Kataisesta sanottiin:

"...Jyrki Katainen haluaisi uudistaa työelämää lisäämällä palkkapolitiikan joustoja, vahvistamalla luovuutta ja parantamalla työssäjaksamista. Kataisen mukaan solidaarinen palkkapolitiikka on siirtänyt työpaikkoja Suomesta ulkomaille..."

Orjasopimuksilla solidaarinen palkkapolitiikka voitaisiin laittaa lopullisesti roskakoriin ja rauhassa kasvatta muutenkin huimia tuloeroja. Katainen hallitsee hyvin poliittisen "new speakin".

Elvis kirjoitti...

No Katainenhan on löytänyt asian ytimeen. Omasta kokemuksesta tiedän, että aina kun palkkoja on alennettu, on luovuus ja työssäjaksaminen lisääntynyt hyppäyksen omaisesti.