Tänä aamuna surffaillessa satuin sattumalta saitille, jonka nimi on Blogher, tarkoitettu bloggaaville naisille, mutta yllättäen ei ole keskittynyt kutomiseen. Virallisen nimeni, Hanhensulka, vuoksi sovin hyvin naisille tarkoitetulle saitille, joten lueskelin laiskahkosti ja lupaa sen kummemmin kyselemättä, mitä siellä on tarjolla. En kuitenkaan ollut niin uhkarohkea, että olisin ottanut osaa tähän kyselyy, jossa halutaan tietään bloggailetko "alasti" työpaikallasi, uskallusta puuttui myös siksi, että en bloggaile "alasti" edes kotona kuin äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa. Tämä fobiaksi luokiteltava ominaisuuteni liittyy lähinnä hygieenisiin syihin.
Miesten yleisistä harhaluuloista huolimatta naisten keskeinen elämä ei ole paljoakaan miesten elämää mielenkiintoisempaa. Tietysti saunailloissa, joissa miehillä menee koko ilta rattoisasti peniskateuden merkeissä – tämä peniskateus on täysin erilaista kuin se vihanpito, josta naisia usein aiheettomasti syytetään – siis saunailloissa miesten elämä saattaa olla jopa lievästi mielenkiintoisempaa kuin naisilla ja ainakin huvittavampaa tällaisesta synnynnäisestä sivustaseuraajasta, joka ei luonnollisesti käytä Hanhensulka -nimeä näissä sanomistilaisuuksissa. Peniskateudesta sen verran, että kuka nyt kadehtien haluasi kireisiin housuihinsa paria yliherkkiä kiviä, jotka ovat erityisen ekstrayliherkkiä sellaisina aamuina, jolloin takana on ollut muistelemisen arvoinen yö, ja koko muistelun ilo hukkuu kivesten kivuliaaseen kilkatukseen.
Mutta siitä ei nyt pitänyt erityisesti puhua.
Sen sijaan sieltä naisten saitilta, Blogher, oli linkki tähän surulliseen uutiseen, joka kertoi Octavia Butlerin kuolemasta viime perjantaina. Hän oli liukastunut ja lyönyt päänsä, josta seurauksena oli kuolema.Tieteiskirjailun fanit, varsinkin naiset, tuntevat Octavia Butlerin varmasti minua paremmin. Minä muistin uutista lukiessani heti ainoastaan yhden hänen kirjoistaan, Wild Seed, jonka olen lukenut jo kohta parikymmentä vuotta sitten, mutta se on säilynyt hyvin mielessä, joten kirja on tehnyt vaikutuksen.
Tänä aamuna internettiä selaillessani huomasin, että kirja on paternist-nimisen, löysästi toisiinsa liittyvän viisiniteisen sarjan yksi osa, jota en muistanut, joten ainakaan niitä muita osia ei ole tullut luettua. Selaillessani Butlerin tuotantoa tunnistin pari kolme muuta kirjaa, joiden lukemisesta olen melko varma. Mutta kaiken kaikkiaan ei minulle erityisen tuttu kirjailija.
Wild Seed’in muistan hyvin ja aihe on mielenkiintoinen. Kirjan ”villi siemen” on päähenkilö Emma, afrikkalaiselta nimeltään Anwanyu, muodonmuuttaja ja parantaja, joka voi muuttaa muotoaan tarpeen mukaan. Antagonisti on Doro, ajatusolio ja hirviö, pelkkä ”minä”, joka käyttää ja vaihtaa ihmiskehoja kuin me tavalliset ihmiset autoa tai vaatteita olisi ehkä parempi vertaus.
Sanokaa mitä sanotte, mutta itselleni lukemisesta jäi jollakin täysin älyttömällä subliimilla tasolla jotenkin mieleen Virginia Woolfin Orlando. Tietysti tällaiset inter-genre-vertailut ovat yleensä täysin hedelmättömiä.
Butler on sujuva tarinankertoja, joka tieteis- ja fantasiakirjallisuuden lajissa on tietysti välttämätöntä (vaikka kieltämättä jotkut Asimovin tarinat panevat faninsa joskus koville tässä suhteessa). Wild Seed on tieteisromaanin lisäksi tarina afrikkalaisista, orjuudesta, naisen asemasta ja uuden ihmislajin synnystä. Seed voidaan käsittää myös sanana "alku". Kirjailijan oma sielu on afrikkalais-amerikkalaisen feministin, orjien jälkeläisen ja yhteiskunta-aktivistin. Wild Seed on kirjailijan itsensä näköinen, värikäs ja rehevä. Kirja on myös amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikki.Tieteiskirjaksi moniulotteinen mutta mukaansa tempaava tarina. Yksi niistä kirjoista, joita ei halua laskea kädestään ennen kuin on päässyt viimeiselle sivulle.
Tapani Ronni on haastatellut Octavia Butleria science fiction ja fantasia –lehti Aikakoneelle, josta löytyy myös Eeva-Liisa Tenhusen laaja artikkeli nimeltään Octavia Butler - erilaisuuden vahva tulkki.
Octavia Butler oli syntynyt 1947.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti