17.3.2006

Holy hoarding

Mielenkiinnolla olen, niin kuin varmaan Arvoisa Lukijakin, seurannut Dan Brownin kiistelyä kopiointisyytteitä vastaan.

Syyttäjinä ovat non-fiction -kirjoittajat Michael Baigent ja Richard Leigh, joiden julkaisema The Holy Blood and the Holy Grail on syytteen mukaan Brownin Da Vinci -koodin isä tai isoisä tai jotain. Brown tietysti kiistää syytteen.

The Holy Blood... -kirjasta kirjoitetaan myös täällä. Kovin paljoa siitä kirjasta ei ennen tätä meteliä ole tietysti kuultukaan (tosin sitä on myyty jo pari miljoonaa kappaletta), vaikka kirjat (Da Vinci Code ja tämä The Holy Blood...) ovatkin olleet jo ennen tätä lontoolaisissa kirjakaupoissa näytillä vierekkäin (niillä on sama kustantaja Englannissa, Random House). Muuten yritin joskus lukea tätä The Holy Blood...ia, mutta jäi kesken jo melko alussa, sen teksti ei ole helppoa luettavaksi edes oman genrensä kirjana.

Luin The Times (of London, you know) -lehdestä, että Browinin kirjallinen vastine syytteisiin on kuin opas kirjoittajille siitä, kuinka tarina tulisi tutkia perusteellisesti ennen kirjoittamista, sitten pitäisi rakentaa synopsis, jossa kunkin luvun rakenne ja sisältö on jo näkyvissä. Ja viimeksi vasta kirjotetaan.

Täytyy jostakin löytää kopio Dan Brownin puolustuspuheesta. Näitä oikeusselostuksia lukiessa olen tullut siihen tulokseen, että tärkeintä kirjailijalle kuitenkin on se, että jo aloittelevana skribeltäjänä pääsee naimisisiin Blythe Brownin kanssa.

On vaikea kuvitella hyödyllisempää aviopuolisoa kirjailijalle. Blythe tekee Brownin puolesta tämän kaikkien kirjojen tutkimustyön, kerää taustamateriaalin ja kirjoittaa kirjailijalle muistiinpanot ja ohjeet siitä, mitä pitää tai kannattaa lukea. Ja arvatenkin pitää vielä kodin ja talouden kunnossa tyypilliseen naisten tapaan avuttomien miesten katsellessa hämmentyneinä sivusta ja odottaessa kai mammutteja, joita voisi lähteä metsästämään ruoaksi - ja ajankuluksikin. Tai vaihtoehtoisesti mennä poikien kanssa kaljoille (ja miksei tyttöjenkin) tai sählyä pelaamaan, jne. kukin inklinaationsa ja tarpeittensa mukaisesti.

Muistatte ehkä bloggari Kutrin (kirjailija Katri Manninen) pitkistä päiväkirjamerkinnöistään (Kirjailijaelämää), hän sanoi mm, että kirjan kirjoittamiseen menee häneltä normaalisti vain kaksi viikkoa aikaa. Myöhemmin Kutri tarkensi sanomalla, että tutkimustyöhön, valmisteluun ja varsinkin mietintään saattaa mennä jopa vuosi tai pitempäänkin, ja vain "raakaan" kirjoitustyöhön se kaksi viikkoinen. Katrin kirjoittajanopastus löytyy täältä.

Ilkka Remeksen, jota ehkä jossakin mielessä voi suomalaisista kirjailijoista verrata Dan Browniin, sivuilta löytyy Työhuone, jossa Ilkkakin antaa vihjeitä kirjailijaksi aikoville. Myös kirjailija Timo Montosen (viimeisin kirja Kaksitoista aamua, Palmenia, kuva oikealla) Kirjoita itse -opas (pdf-muoto) löytyy internetiltä, Jyväskylän yliopiston saitilta itse asiassa.

Omituisinta ja selittämätöntäkin on, että molempien kiisteltyjen kirjojen julkaisija on sama (tuolla ylempänä mainittu Random House). Sari Mikkonen sanoo kirjeessään "Reading Katherine Mansfield" WSOY:n sivuilla:


Miten upeata ja tyydyttävää selittämättömyyskin voi olla!

Arvoisa Lukija ehkä arvelee, että laitoin tuon lainauksen tuohon pelkästään siksi, että saisin tekstiin linkin kirjailija Mikkosen hienoon kirjeseen. Ja Lukija voi olla tässä aivan oikeassa. Mutta monissa tapauksissa selittämättömyyden olisi ehkä parempikin jäädä selittämättömäksi. Niin kuin ehkä tässä Browninkin tapauksessa. Kirjaakin myytäisiin ehkä vielä entistä enemmän, jos sen taustalla olevaa mysteeriä ei todistettaisi kokonaan olemattomaksi. Vaikka onhan 40 miljoonaa myytyä kirjaa tietysti yhden nimikkeen osalta aika paljon.

Ilman mieltäkiehtovien asioiden selittämättömyyttä eivät konspiraatioteoriatkaan tulisi toimeen, ja mistä pirusta me sitten juoruilisimme kaljalasiemme yli - Karpelan perheeseen tulossa olevasta vauvasta vai? Tai ehkä presidentin avio-ongelmista tai -onnesta? Ja sen sellaisista, todella kiinnostavista aiheista.

Muuten Maria Magdalenasta sen verran, että hänen pääsynsä Raamatun sivuille - maineestaan huolimatta - on mielestäni osoitus siitä, että Raamattuun senttailevat apostolitkin ajattelivat hänellä olevan enemmän tekemistä kristinuskon päätarinan, Jeesuksen, kanssa kuin uskalsivat suoraan sanoa herkästi nokkiinsa ottavalle kristittyjen joukolle.

Arvoisa Lukija on ehkä ajatellut mielenkiintoiseksi senkin, että The Holy Grailin... kolmas kirjoittaja Henry Lincoln ei ota osaa Brownin syyttämiseen.

Tässä on trailer hänen televisio-ohjelmaansa Exploring the Da Vinci Code, joka kertoo pappi Bérenger Saunièren koodista ja Rennes-le-Château'n kylästä Ranskan Languedoc Ruossillon'issa. Tämä video ja viereen kuvattu (video ja kirja) Origins of the Da Vinci Code ehkä selittävät - ainakin osaksi - syyn syyttämättömyyteen. Holy hoarding, indeed.

Paikallishistorioitsijamme Sedis kirjoitti näistä asioista jo elokuussa 2005, niin kuin Arvoisa Lukija ilman epäilyksiä muistaakin.

Laitan tähän loppuun vielä linkin Lili Wessmanin arvosteluun Da Vinci -koodista, julkaistu Satakunnan Kansassa 13.7.2005 otsikolla Da Vinci -koodi on villi kohokas. Sediskin näyttää viittaavan siihen lastussaan. Joten, can't be bad!

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin Brownin kirjan heti alkuun, kun siitä niin kohuttiin, ja sitä luettiin Etelä-Euroopassa uimarannoillakin. Meille protestanteille ei olisi mitenkään mullistavaa, jos Jeesuksella olisi ollut perhe. Olihan hän muutenkin täysi ihminen. Se olisi hauskaa ja mielenkiintoista, jos se olisi totta. Mikään moraaliton hummaaja hän ei varmaankaan ollut.

Seksuaalisuuden halveksiminen ei ole kristillistä, vaan antiikin filosofien natinaa, johon jotkut antiikin filosofiasta ammentaneet kirkkoisät juuttuivat ja toivat sen pilaamaan kristinuskoa.

Vertauksesi Remeksen kirjoihin on osuva. (Olen lukenut yhden Remeksen kirjan.) Molemmilla on sensaatioaihe ja vikkelä juoni. Brown oli mielestäni onnistunut luomaan romaaniinsa hyvin kiinnostavan juonen. Romaanin loppu läsähti new-age hömpäksi. Olisi ollut viisaampaa jättää nykyaika lukijan mielikuvitukselle.

Ymmärtääkseni nimenomaan Mrs Brown on new age -aatteen ihminen, ja siksi on ymmärrettävää, että hän on ollut niin innokkaasti mukana tätä kirjaa tekemässä. Mutta ainahan kirjoja on tehty koko perheen projekteina (Suomessa ainakin Kaari Utrio). Termi "significant other" on vakiintunut luovan ihmisen tukijasta. Tutkimusapulaisten käyttö on yleistä USA:ssa. John Irvingin kirjoissa on lueteltu nämä avustajat: NN on tutkinut Amsterdamin, MM Wienin jne. Sitten on vielä joukko kustannustoimittajia yms. Suomalainen kirjailija ahertaa yleensä yksin ja on epäedullisessa asemassa ulkomaisiin kollegoihin nähden, joilla on varaa palkata näitä tutkimusapulaisia. Tietenkin internet on eräänlainen tutkimusapulainen.:)

Ihmettelen energiaasi. Sinulla on koko ajan hyvin kiinnostavia lastuja.

Anonyymi kirjoitti...

Käytiin merkkaamassa Koirunvuosi-kirjoituksesi loppuun.
Bones, Youssuf ja Dee

Anonyymi kirjoitti...

Hyvinhän se luistaa, Mr. Bones ja Co, kaikille huom, heidän mukanaan Timbuktu on tullut takaisin.. Huomasin, bloggerillahan tulee aina muistutus e-mailillä kun joku merkkaa vaikka kuinka vanhaa tavaraa. Vuodatuksellahan se ei toimi niin.

Muuten, ruu on pois joukostamme, vaikka kummittelikin siellä sinun saitillasi. Jossakin se varmasti luuraa, mutta en ole vielä saanut vihjettä mistään, että missä.

Anonyymi kirjoitti...

Pirkko,

ne antiikin filosofiasta ammentaneet kirkkoisät, kuten Agustinus, ovat luoneet yhdessä paavien kanssa kristillisen uskon perustan, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä. Kristillisyydestä ei oikein voi irrottaa seksuaalisuuden "halveksimista" (sinun sanasi) erillisenä "harhaopina". En ole aivan varma siitä, että uskovat protestantit suhtautuisivat yhtä vapaamielisesti kuin sinä näytät tekevän siihen, että Maria Magdalena olikin rouva Jeesus. Eiväthän muutkaan aviopuolisot ole moraalittomia hummaajia, päinvastoin, varmaankin:))

Muuten, Mrs. Brown on ollut tärkeä henkilö koko Dan Brownin uran ajan. Kiersi mm. myymässä tämän huonosti kaupaksi käyviä kirjoja uran alkuaikana. Romaanien tehtailu on perheyritys, jossa Brown itse v"vain" kirjoittaa. Ja niin tietysti ihannetilanteessa tulisi olla kaikilla kirjoittajilla.

Energia on loppumaisillaan, olen moneen kertaan jo harkinnut lopettamista, mutta kun on koukussa tähän maailmaan, on niin kovin vaikea irtautua.

Anonyymi kirjoitti...

Augustinus loi keskiajan kirkon ja roomalaiskatolisen teologian perustuksen, jonka Luther purki ja palasi Uuden Testamentin ja alkukristillisyyden ajatuksiin. Protestanttisuuteen ei kuulu missään tapauksessa seksuaalisuuden väheksyminen tai naimattomuuden ihailu.

Useat Jeesuksen opetuslapsista, mm Pietari, olivat naimisissa. Pietarin vaimo oli mukana matkoillakin. Kun kerran Pietarin vaimo mainitaan, niin varmaan olisi mainittu myös Jeesuksen vaimo, jos Jeesus olisi ollut naimisissa.

Siihen, että Maria Magdalena olisi ollut Jeesuksen "salarakas" tai virallinen vaimo ei ole mitään todisteita. Se on täysin mielikuvitusta.

Mutta jos Jeesuksella olisi ollut vaimo, se ei millään tavalla mullistaisi protestanttisuuden perusteita.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ole ihan varma missä määrin Luther purki kristillistä oppia kirkkoisien jäljiltä, muotoja tietysti ravisteltiin kovastikin. En oikein osaa antaa Lutherille anteeksi talonpoikaiskapinaan suhtautumista, ja näin ollen on niitä ennakkoluuloja kovin paljon.

Olen aina ajatellut, ihan väärin tietysti, että evankeliumit ovat vain kuin preludi Paavalin määrittämälle kristilliselle (kirkko)uskolle. Jeesus on tietysti uskon perusta, mutta kirkko on Paavalin kirkko ja hänen kirjeensä "autentisinta" alkukristillisyyttä (vanhinta tekstiä myös). Ja Luther on kovin Paavalin näköinen mies, paitsi että Paavali ei ollut syystä tai toisesta naimisissa, ja Lutherilla taas oli entinen nunnansa.

Ja seksistä tietysti ainakin kaikki koulupojat muistavat Lutherin sanat. Tosin poikasena ihmetteli mielessään kovasti, että mikä siinä neljännessä kerrassa olisi sitten vahingottanut kumpaakaan.

Ongelma evankeliumien suhteen on, että ne ovat tiivistettyä oppia, eikä väliin jää juurikaan tilaa Jeesuksen henkilölle. Vanhin, Markus, on vain parinkymmenen sivun mittainen tiivis paketti oppia. Se on lähinnä tapahtuma-aikaa kirjoitettu, ja näin ehkä näistä "luotettavin" historiallinen lähde? Tietysti sitä on vuosisatojen kuluessa muutettu uudelleen kirjoittamalla ja kääntämällä ja vääntämällä. Johanneksen taas on runollisesti kaunein. Mutta sehän ei olekaan samasta alkulähteestä kuin muut.

Jeesuksen vaimolla ehkä olisi olettamaasi suurempi vaikutus jopa luterilaisen kirkon sisällä.

Anonyymi kirjoitti...

En kirjoittanut asiasta suinkaan "jo elokuussa 2005", vaan elokuussa 2004, joten tuo Satakunnan Kansakin on ilmestynyt varmaankin samana vuonna. Ellen ole tullut keksineeksi aikamatkailua, mikä ei sekään ole meille Darth Wader -kypäräisille mikään ihme.

Anonyymi kirjoitti...

Olisi siis pitänyt sanoa, että "olit kirjoittanut jo elokuuhun 2005 mennessä". Pahoillani virheestä, joita on tullut viime aikoina enemmän kuin aikaisemmin. Blogiväsymystä, ehkä. Itse aloitin tämän bloggailun vasta tammikuussa 2005, joten historia tietysti alkoi siitä:)

Satakunnan kansan kirjoituksesta ei löydä päivämäärää, mutta koska siihen jo elokuussa 2004 viittaa, sen täytynee olla siltä vuodelta. Ja ensimmäisestä kappaleesta sekin olisi pitänyt tajuta. Paitsi siis jos omaatkin selvänäkijän taitoja, historioitsijalle niistä voisi olla iloakin!

Täytyy parantaa laatua.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
vähäsen jälkijättöinen kommentti Blythe Brown -syndroomaan:


http://www.satakunnankansa.fi/teema/kirja-arvostelut/2757530.shtml

Anonyymi kirjoitti...

Nice site!
[url=http://jdbwbklc.com/rygz/iysr.html]My homepage[/url] | [url=http://tqtdncvc.com/kuzy/ljel.html]Cool site[/url]

Anonyymi kirjoitti...

Thank you!
My homepage | Please visit

Anonyymi kirjoitti...

Thank you!
http://jdbwbklc.com/rygz/iysr.html | http://mwqxvgtm.com/fodj/btjo.html