22.4.2006

Synnit anteeksi - ja äkkiä!

Kuva: Martti Luther, Pohjoismaat ostivat tältä saksalaismieheltä käytetyn kulkuneuvon ja kutsuivat sitä uudeksi kirkkokunnaksi. Ostaisitko sinä, Arvoisa Lukija, tältä mieheltä käytetyn auton?

Kaikki tietysti muistamme kuinka Martti Luther kiukuspäissään Rooman kirkon anekaupasta naulasi 95 teesiänsä Wittenbergin kirkon oveen 1517. Anekaupasta oli joku munkki Tetzel muotoillut vielä oman aikani koululaistenkin hyvin tunteman (lentävän) mainoslauseen:

Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.


(Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautettakoon tässä, että termillä "oma aikani" tarkoitan huomattavasti 1500-lukua myöhäisempiä vuosisatoja!)

En tiedä mitä Luther sanoisi nykyisestä belgialaisesta elämänmenosta. Nimittäin saitilta nimeltä Biechten Belgie saa parilla napinpainalluksella synninpäästöön tarvittavat ohjeet. Itse tunnustin (englanniksi) virtuaalliset kateuden, himon ja ahneuden synnit, jotka luokittelin kuolemansyntiä pienemmiksi, ja sain tällaisen päästön:

Gelieve 28 Wees gegroetjes en 10 Onze Vaders te bidden voor je zonde 'envy
lust greed'.

Tämä hollanninkielinen (se kuulostaa ehkä vielä pahemmalta kuultuna puheena!!!) tarkoittanee sitä, että minun täytyisi lukea 28 Ave Mariaa ja 10 Pater Nosteria ja saisin nämä nimenomaiset tunnistetut syntini anteeksi. Tottelevaisuuteen oppineena, pitkäaikaisena - ja näin toivoakseni myös pitkäikäisenä - aviopuolisona en tietysti voinut kuin etsiä molempien tekstit netistä ja tässä olisivat muidenkin luettaviksi (suomeksi ja latinaksi).

Muuten Lutterista vielä tähän loppuun sen verran, että hän on uskonpuhdistuksen lisäksi tunnettu rajun antisemitistisistä kirjoituksista ja 1520-luvulla riehuneen talonpoikaiskapinan vastustuksesta, koska Raamattu käskee meitä kunnioittamaan hallitusvaltaa (...anna kuninkaalle, mikä kuninkaan on ...). Muuten2: hyvä ystäväni Mikael Karvajalka seikkaili myös siinä saksalaisten talonpoikien kapinassa huonolla menestyksellä ja häviävällä puolella. Häneltähän taidettiin siinä tappaa koira kiduttamalla. Ja mikä pahinta, samoin kävi vaimolle, jota Mikael kovasti rakasti huolimatta tämän punaisesta tukasta ja muutenkin rumasta ulkonäöstä.

Roomalaiskatolisia linkkejä on täällä. Suomen ortodoksinen kirkko on täällä. Ja Suomen luterilainen kirkko täällä.

2 kommenttia:

P.A.Jäppinen kirjoitti...

Minua hieman kiusaa se että hänen vastapuolellaan ollutta Leo X:ttä on kohdeltu etenkin luteraanien kirjoituksissa niin kelvottomasti.

Leo ei ollut niin tuhlaavainen kuin hänen sanotaan olleen, mutta hänen aikanaan ei Julius II aikaan saamat uudistukset olleet vielä korjanneet kirkkovaltion kassatilannetta, mutta kuitenkin Pyhä Istuin oli velkaantunut sodissa.

Suurin osa anemaksuista jäi Saksaan, muistaakseni Augsburgin arkkipiispa oli se, joka vei suurimman osan päältä, maksaakseen lahjuksia, joita hänen piti maksaa useammalle taholla eräistä sen politiikan kummallisuuksista.

Kun vielä kansainvälinen politiikka vähensi Pietarin penninkien tilityksiä, kokonaisuutena, Leo X kyllä kulutti enemmän kuin siinä tilanteessa olisi ollut hyväksi.

Leo oli kuitenkin lahjakkaan Medici-suvun loistavan Lorenzon poika, ja hänellä oli sekä käsitys rahoituksesta että PR-toiminnasta, ja oli Firenzen "sijaishallitsijana" osoittanut pätevyytensä hallitustoimissa.

Osa hänen tuhlaavaisuudestaan oli isältään opittua; osa Lorenzon loistavaa vallankäyttöä perustui loistavaan pr-politiikkaan, propagandaan, joka meille näkyy renessanssina. Tässä propakandassa, loistavat juhlat, kulkueet ja julkinen näyttäytyminen olivat osa tiedotuspolitiikkaa, näyttäytymällä mahtavana ja loistavana, oli sitä.

Leo X oli kuitenkin mainettaan parempi, mutta viime kädessä hänen maineensa pilasi ennen muuta se, että Lutherin kapina, jonka juuret olivat kuitenkin Julius II kaudessa, puhkesi juuri hänen aikanaan, eikä Leo X pystynyt kuvittelemaan että pannabulla ei riittäisi kukistamaan saksan protestiliikettä.

Viimekädessä Leo ei minusta hoitanut leiviskäänsä huonosti, mutta historiallinen tilanne oli ohittanut hänet, hänen oman sukunsa osaltaan aikaansaama liikehdintä oli kasvanut mittoihin, jossa se liikutti koko maailmaa, eikä siinä tilanteessa yksi mies voinut ajan paineelle mitään.

hanhensulka kirjoitti...

P.A.J. yritin vastata muutamaan kertaan päivän aikana mutta joka kerta vastaus häipyi taivaan tuuliin.

Tostesin ainakin, että Leo X:n jälkeen tuli ainakin vielä kaksi Medici-paavia Clementius VII ja Leo XI sadan vuoden sisällä. Katolisilla suvuilla oli (ja on tietysti vieläkin) velvollisuus antaa miehenpuolistaan pappisväkeä kirkolle - ainakin yksi kutakin sukupolvea kohti. Siihen aikaan Medicin mafiosot olivat loistavimmillaan ja näin saivat työnneltyä omat miehet aina paaveiksi saakka useaan kertaan.