8.5.2006

Sivilisaatioiden välinen taistelu?

Kuva: Diana metsästämässä Versaillesin palatsissa

Ristiretki on hassu käännös sanalle ”crusade”. Retki viittaa piknikkiin tai partiolaisten riemukkaisiin vaelluksiin, jopa Lapin samoiluihin, joihin monet kaupunkilaiset toimistorotat paneutuvat innolla vapaa-aikoinaan. Mutta ei niinkään sivilisaatioiden väliseen kamppailuun.

Tämä tuli mieleen illalla, kun tuijottelin laiskasti tähtitaivasta, jossa kuu on muutama päivä sitten ylittänyt ensimmäisen neljänneksen merkin (puolikuun), Jupiter on näkyvissä kirkkaana kaakossa ja Mars ja Saturnus lounaassa. Saturnuksen renkaat voi melkein nähdä kiikarilla ja kirkkaana loistavan Jupiterin kuiden leikki on nähtävissä vaatimattomallakin kaukoputkella. Muslimimaitahan on Suomessa virheellisesti kutsuttu puolikuun maiksi, vaikka niitä tietysti pitäisi kutsua kuunsirpin maiksi, mutta se ei ole yhtä näppärästi suuhun sattuva ilmaisu.

Muslimimaihin yleisesti yhdistetty kuunsirppi ja tähti eivät ole islamin perinteisiä tunnusmerkkejä. Ne periytyvät koko Lähi-idän alueella erinimisinä palvotulta hedelmällisyyden ja kuun jumalattarelta, sellaisilta kuin karthagolaisten Tanit-jumalatar ja hellenistinen Artemis tai roomalaisittain Diana. Näiden merkistä vanha Byzantium kehitti oman kaupunkitunnuksensa, joka on periytynyt Ottomaanien valtakunnan kautta nyky-Turkkiin ja moniin muihin muslimimaihin.

Juutalaiset - heidän kauttaan myös me kristityt - ja muslimit muotoilivat kuun jumalattaresta oman ainoan Jumalansa.

Ennen islamia - Muhammedin aikaan saakka - Arabian niemimaalla palvottiin kuun jumalatarta mm. nimellä Al-Illah ja palvonnan pääpaikka oli Mekan Kaaba mustine kivineen. Tuhansia vuosia aikaisemmin farao Ekhnatonin (Arvoisa Lukija on tietysti lukenut Sinuhensa) aikalaisen, egyptiläisen Mooseksen (Mose muinaiseksi egyptiksi tarkoittaa minkä tahansa jumalan poikaa) "perustamassa" juutalaisuudessa puolestaan otettiin uudeksi Jumalan puhuttelunimeksi Jahve. Molemmat uskonnot tietysti muuttivat Jumalansa sukupuolen naisesta mieheksi - olivathan perustajat tiukasti patriarkaalisen kulttuurin poikia.

Kristittyjen ja muslimien välinen kädenvääntö Euroopasta sai pysyvän (sic.) ratkaisunsa 1520-luvun Wienissä (eikä Poitiersin kahinasta 700 vuotta aikaisemmin, niin kuin ranskalaiset haluaisivat eurooppalaisveljiensä ja -sisariensa nyt muistavan). Mikael Karvajalka/Hakim kertoo tästä eurooppalaisuuden ratkaisun hetkestä. Niin vaikeaa kuin se on itse kullekin meistä muista eurooppalaisista myöntää, saksalais-itävaltalaiset keisarinsa, nykyisen Belgian Flanderissa, Gentin kaupungissa, syntyneen habsburgilaisen Kaarle V:n johdolla ratkaisivat sen, että palvelemme tänäänkin kristittyjen Jumalaa, rahan valtiasta, emmekä Allahia, öljyn antajaa.

Pitkällä tähtäyksellä Wienistä alkanut islamin perääntyminen jatkui kunnes länsimaiden vaikutuksesta Ottomaanien valtakunta kukistui viime vuosisadan alussa ja pirstoi Lähi-idän eurooppalaiselta kannalta mukavan pieniin ja hallittavissa oleviin kansallisvaltioihin ja auttoi perustamaan länsimaille suopean mini-sotilasmahdin, Israelin, sillanpääasemaksi vanhalle ristiretkialueelle.

Näin minä olen Euroopan ratkaisuhetkestä luullut.

Viimeisten kuukausien Muhammedin pilapiirrosten ympärillä pyörineet tapahtumat ovat herättäneet aukaisemaan silmät hämmästyksestä selkosenselälleen. Tanskalaisten aloittama piirrosmeteli ei ole ainoa ihmetyksen aihe. Suomen ulkopoliittisen johdon, presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Tatunpoika Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja etunenässä, on nähty ainakin hätäisesti ”sylkäisevän” Tanskan lipulle, ehkä voi jopa tulkita heidän ottaneen lausunnoillaan osaa lipun polttamiseen tai muuhun sellaiseen tanskalaisen kansallistunnon häpäisyyn. (No, eihän se väärinkään ole, hehän varastivat sen Turun tuomiokirkon kuparikaton silloisen hyvän Kristian -kuninkaan aikana, onko siitä nyt 700 vuotta?) Tanskalaiset maksattanevat suomalaisilla politiikkojen selkärangattomuuden jossakin tulevassa ja sopivassa tilaisuudessa.

Naapurissa, Ruotsissa siis, tapahtui joku aika sitten Suomessakin paljon julkisuutta saanut ns. kunniamurha, jossa lapseensa pettynyt muslimi-isä murhasi länsimaistuneen tyttärensä. Kunniamurhia tapahtuu vähän väliä eurooppalaisissa maissa, joissa asuu muslimeja. Tämä on jäännettä niistä samoista Hammurabin laeista, joihin omakin lainsäädäntömme on alun pitäen perustunut roomalaisen oikeuskäytännön välittämänä ja jolle islamilainen Sharia-laki perustuu.

Kunniamurhien yhteydessä näkyy julkisuudessa ymmärtäviä puheenvuoroja ja hiljaisuuden hyväksymistä sillä perusteella, että kunniamurhan katsotaan kuuluvan islamilaiseen kulttuuriin.

Islamistit, varsinkin Englannissa, jossa on useita lähes pelkästään muslimien asuttamia kaupunginosia – mutta myös esimerkiksi Kanadassa, ovat vaatineet julkisuudessa islamilaisen sharia-lain ja erityisten islamilaisten sharia-tuomareiden käyttöä näissä yhteisöissä. Sharian perusteella mm. tuomitaan haureudesta epäilty nainen (esimerkiksi raskaaksi tuleminen avioliiton ulkopuolella on haureutta) kuolemaan kivittämällä.

Sharia -lakia ymmärretään, koska se kuuluu islamilaiseen kulttuuriin ja jotkut liberaalit julkaisut ovat kirjoittaneet myönteisesti tällaisesta epätasa-arvoisesta länsimaisen oikeusjärjestelmän muutoksesta.

Islamin arvostelu ja sen kehittäminen vapaampaan suuntaan, sananvapaus siis, on muslimeilta itseltään täysin kielletty, koska Koraani kieltää sen. Koraanin, ns. Jumalan sanan, arvostelijat tuomitaan kuolemaan. Sanan- tai paremminkin ajattelunvapaus määritetään mm. suurassa 5: AL-MAAIDÄ (Pöydän suura), näissä kahdessa jakeessa (102. on erityisen mielenkiintoinen):


101. Te, jotka uskotte! Älkää kyselkö asioita, jotka - jos ne teille julistettaisiin - voisivat teitä vaivata; ja jos te kyselette niitä Koraanin julistuksen yhteydessä, niin ne teille ilmoitetaan; Jumala suo tämän anteeksi, onhan Jumala armahtavainen ja lempeä.

102. Ennen teitä elänyt kansa myöskin kyseli sellaisia asioita, ja silloin heistä tuli epäuskoisia.



Samaa sananvapauden rajoittamista yritetään syöttää meille ei-islamisteille, koska sananvapaus ei kuulu islamilaiseen kulttuuriin.


Kuva: Islamin maailma nyt (harmaalla merkityt maat ovat osaksi islamilaisia)

Puheet demokratiasta muslimimaissa tulkitaan länsimaissa provokaatioiksi ja islamilaisen maailman vallitseva hallitusmuoto, despoottinen yksin- tai harvainvalta, saa jatkua Koraaniin tukeutumalla ja öljynnälkäisten, voimakkaiden teollisuusmaiden suoranaisella tuella, tai vaikenemalla annetulla siunauksella.

Ei-demokraattista hallintoa ymmärretään, koska demokratia ja ihmisten tasa-arvo eivät kuulu islamilaiseen kulttuuriin.

Vaikka Oulun myrsky on tältä erää ohi, palautetaan mieliin perustelut Ville Rannan tilatun piirrostyön peruuttamiselle. Muistetaan, mitä yksi kulttuuripääkaupunkiehdokas Oulun virkamies sanoi paikallislehti-Kalevassa:


Ville Rannan valinta kuvittajaksi olisi voitu nähdä tietynlaisena
arvovalintana, joka ei ole omiaan tukemaan opetustoimen strategiaa ja
opetussuunnitelmassa linjattuja monikulttuurisuuskasvatuksen tavoitteita.


Tähdennän tässä, että huolimatta siitä kuinka epätyydyttäviä hänen kannanottonsa ovatkin, tällä virkamiehellä on tietysti täysi oikeus niiden sanomiseen. Sen sijaan nuoren suomalaisen sarjakuvantekijän työn peruuttaminen osoittaa pelkästään kulttuurikielteisyyttä.

Me suomalaisetkin kiroamme jotakin jota kutsumme kai amerikkalaisuudeksi, mutta joka todellisuudessa on samaa hellenistis-(judeo-)kristillisen kulttuurin – eurooppalaisuuden – laajentumista uudessa olomuodossa. Juutalaisuus itsekin on nykyisin eurooppalaisuutta ja siksikin arabien epäluulojen kohde. Vuosisatoja eurooppalaisuus oli ainoa varteenotettava (korkea)kulttuuri maailmassa intialaisen, kiinalaisen ja islamilaisen kukoistavien kulttuurien jämähdettyä kivettyneiksi muistomerkeiksi vanhalta kulta-ajalta.

Mutta maailma muuttuu. Ja nyt meillä on ongelma.

Iran tunnetaan suureksi uhaksi länsimaissa ydinteknologian kehittämisen vuoksi. Samlla mahtavat länsimaat tukevat Pakistanin nykyisiä vallanpitäjiä, vaikka näillä on jo ydinaseita ja ohjuksia niiden kuljettamiseksi. Erona on se, että Iran on pienehkö valtio (asukkaita 70 miljoonaa) ja Pakistan väkiluvultaan suuri (170 miljoonaa) ja sen kukistaminen asevoimin vaatisi liikaa punaposkisia amerikkalaisuhreja. Iranin kukistaminen kohtuullisilla tappioilla vaatisi taktisia ydinaseita, joiden käyttöä ei - muun maailman kauhuksi - olla presidentti George Bush nuoremman toimesta suljettu pois. Hajoita ja hallitse -periaate oli käytössä jo Rooman valtakunnassa. Samaa on jatkettu mahtavien länsimaiden (ja neukkujenkin aikanaan) toimesta sekä Etelä-Amerikassa, Afrikassa että Aasiassa. "Vääriä" johtajia on aseistettu ja tuettu "oikeilla" - usein taloudellisilla - perusteilla ja siirretty poliittisia vaikeuksia tulevaisuuteen.

Sama jatkuu.

1 kommentti:

Anna Amnell kirjoitti...

Hei!

Hallatar haastoi minut kertomaan itsestäni, ja minä haastan Sinut kertomaan itsestäsi eli blogipersoona Hanhensulasta. Ehditkö? Kysymykset täällä:

http://blogisisko2.blogspot.com/2006/05/kerro-itsestsi-kiertokysely.html