11.10.2006

Kalentereista ja muista vanhoista asioista

Olen ottanut osaa herneet uskottomien puheista nenäänsä vetäneen Blogisiskon aloittamaan keskusteluun ajanlaskujärjestelmämme nimestä kirjoittamalla vihaisen ja tulikivenkatkuisen kommentin, jossa väitin, aivan oikein, että länsimaisissa akateemisissa piireissä on kovaa vauhtia yleistymässä BC ja AD –käytäntöjen tilalle CE ja BCE –lyhenteet, jotka tarkoittavat ”Common Era” (yleinen (tai yhteinen ehkä) aikakausi) ja Before Common Era (ennen yleistä aikakautta).

Tämä on yhteneväinen Suomessa käyttettyjen e.a.a ja j.a.a –lyhenteiden kanssa, vaikka suomalaiset lyhenteet ovat jotenkin paremmin mieltä tyydyttäviä. Nehän tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Minusta lyhenteen muutos on aivan oikein, erityisesti ylikulttuurisessa ja globalisoituvassa (transcultural) ajassamme. Sehän ottaa huomioon maailman väestön enemmistön taustan, eikä tyrkytä vähemmistön, kristikansan, kulttuuriperintöä väkisin muun maailman kurkusta alas.

Ajanlaskun pitäisi olla niin paljon kuin mahdollista neutraali kulttuurisidoksista.

Kalenteriin on valittu ikuisesta ajasta joku satunnainen, mutta riittävän täsmällinen hetki, joka voidaan jotenkin historian avulla määrittää ja nimetty se vuodeksi yksi (vaikka olisi tietysti pitänyt aloittaa vuodesta nolla). Valinnan tehnyt (?) Nikean kirkolliskokous vuodelta 325 käytti kristillisen kalenterin pohjana Julius Caesarin vuonna 46 BC, e.a.a tai BCE, miten vain, koko Rooman valtakuntaa varten määräämän juliaanisen kalenterin.

Paavi Gregorius XIII tarkensi sitä gregoriaaniseksi kalenteriksi, joka tuli yleiseen käyttöön 1500-luvun lopulla. Suomessa (ja Ruotsissa) gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön minun syntymäpäivänäni 17 helmikuuta vuonna 1753 (huom. syntymävuoteni on merkittävästi tätä myöhäisempi), jota seurasi 1. maaliskuuta.

Olen kirjoittanut kalentereista lastun viime vuonna otsikolla Horoskoopeista tai kalentereista, paremmin sanottuna.

Väittelyn tiimellyksessä löysin Blogisiskon saitilta silmäähivelevän blogin nimeltä Kaikenlaista, jossa nimimerkki Viivi kertoo mm. museoista. Eilen hän kirjoitti Helinä Rautavaaran museon aukaisemisesta otsikolla Valkoviiniä, afrikkalaista musiikkia ja pikkuprinsessoja WeeGee:ssä.

Ja täytyy vielä mainostaa vanhoja kirjoituksiaan, kun tämän päivänen lastun teko näyttää muuten olevan patologisen laiskuuden synkässä suonsilmässä. Olen nimittäin kirjoittanut Helinä Rautavaaran satunnaisesta kohtaamisesta Dakarin koneessa kauan sitten otsikolla Helinä Rautavaarasta ja ihan vähän Bob Marley’sta.

Ja ehdin juuri ennen tämän lastunpoikasen julkaisemista huomata Ripsan kommentin edellisessä lastussa, jossa hän kehottaa kaikkia kirjallisuuden ystäviä lukemaan kirjailija Olli Jalonen kesällä julkaistua väitöskirjaa Hitaasti kudotut nopeat hetket, joka Ripsan sanoin ”käsittelee suomalaisen proosan sisältöä 1900-luvulla. Vuosisadan romaaneja käsitellään 100 eikä yhdeltäkään kirjailijalta ole kahta teosta.”

15 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Jalosen kirja onkin odottamassa, vaikuttaa kiinnostavalta.

Minulla ei ole mitään e.a.a. ja j.a.a. lyhenteitä vastaan. Ne ovat neutraaleja ja silti niitä voi katsoa ehkä myös kristilliseltä kannalta: ajanlasku on aloitettu jeesuksen syntymästä.

Anna Amnell kirjoitti...

Miksi ulkomaisten TV-ohjelmienkin eKr:ta ja jKr:ta vastaavat BC ja AD suomennetaan eaa:ksi ja jaa:ksi? Alle 10 prosentin ateistien mieliksi.

Se aivan samaa kuin jos presidentiksi valittaisiin se, joka saa 10% äänistä. Sehän ei loukkaisi vähemmistöä.

Yhtä hyvin voitaisiin vaatia, että kaikkien pitäisi puhua Suomessa VAIN ruotsia, englantia tai venäjää, vähemmistöjen kieltä. Tai kaikkien pitäisi olla kasvissyöjiä tai absolutisteja jne.

Sitä sanotaan harvainvallaksi.

Etappisika kirjoitti...

10 %:n vähemmistä on siis todistajalausuntoihin viitaten ruvennut hillumaan käännösrintamalla. Mutta ettei tässä olisi sama juttu kun siinä että itärannikon juutalaiset löivät 1900-luvun Yhdysvalloissa kovinta proosakirjallisuutta kehiin, onnettoman pieni vähemmistö (Roth, Mailer, Malamud, Bellow, Heller ja ketä vielä...)! Etteikö olisi niin että nämä ateistikääntäjät ovat nyt soluttautuneet sopivii asemiin myrkynkylvöään tekemään (hyviä kääntäjiä vieläpä sitten ovat?) samalla tavoin kuin nämä juudeanmaalaiset kirjailijat silloin aikoinaan (hyviä kirjailijoita monet heistä). Ovelia ovat usein, vähemmistön edustajat.

Anna Amnell kirjoitti...

Vertauksesi ontuu.

Ajatellen kaikkia juutalaisia ystäviäni, en myöskään pidä vertauksestasi enkä vihjauksistasi. Tuntemani juutalaiset ovat olleet rohkeita ja suorapuheisia.

Mainitsemasi lahjakkaat henkilöt ovat juutalaisia kirjailijoita ja vähemmistöä, mutta he eivät vaadi, että maailman muittenkin ihmisten pitäisi muuttua juutalaisiksi kirjailijoiksi. :)

Ei tarvita sitä paitsi suurta neroutta laittaa eaa ja jaa eKr:n ja jKr:n tilalle. Se ei vaadi Suomen kaltaisessa maassa edes rohkeutta.

Etappisika kirjoitti...

Anna Amnell:

Jos vertaukseni "ontuu", kuten toteat, voin vain todeta, että pidän tätä melkoisena vihjauksena kaikkia Suomen ja EU:n ontuvia ihmisiä kohtaan: rohkeiden ja lahjakkaiden ontujien leimaaminen, vähättely ja vainoaminen ei vaadi edes rohkeutta, se vaatii jotain muuta. Tälle muulle on olemassa kylläkin sitten monia nimiä.

Toteat edelleen:

"Ei tarvita sitä paitsi suurta neroutta laittaa eaa ja jaa eKr:n ja jKr:n tilalle. Se ei vaadi Suomen kaltaisessa maassa edes rohkeutta."

Asiaa nyt laajasti pohdittuani olen samaa mieltä kanssasi. Mutta vääjäämättä tästä kyllä hiipii mieleen jatkokysymys, johon oletan sinun itseäsi sääästämättä jälleen vastaavan: Kuinka suurta neroutta tahi - Suomen kaltaisessa maassa, missä monet joutuvat elonsa omatta syyttään viettämään - edes rohkeutta, saati todellisuudentajua, vaatii tällaisen asian miettiminen ja siitä mekastaminen?

Anna Amnell kirjoitti...

Tässä tilanteessa on vikana se, että eaa ja jaa- käytäntöä markkinoidaan neutraalisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä.

Tosi asiassa se on kaikkea muuta kuin neutraalia. Se on aktiivista taistelua kristinuskoa ja länsimaitten kristillistä kulttuuria vastaan.

Taistelevaa ateistia voi kunnioittaa, jos hän on rehellinen ja ilmoittaa suoraan, mihin pyrkii. Niin tehdään vapaassa maassa. Mutta salakähmäisyys on vastenmielistä.

Todellisuudentaju puuttuu eaa ja jaa -merkintöjen vaatijilta, jotka vaativat tällaista muutosta näin yksikulttuurisessa maassa ja ei-yleismaailmallisessa kielessä.

Tästä samasta asiasta keskustellaan muuallakin maailmassa. Omalla nimelläkin, eikä vain nimimerkin takaa letkautellen.

Etappisika kirjoitti...

"Tästä samasta asiasta keskustellaan muuallakin maailmassa. Omalla nimelläkin, eikä vain nimimerkin takaa letkautellen."

Tähän voi vastata ainakin neljällä tavalla, so take your pick:

1) Maailmalliset tiet eivät ole minun teitäni.

2) En pidä siitä, että saussurelaista vakaumustani, jonka mukaan signifiant'n ja signifié'n välinen suhde on sopimuksenvarainen, loukataan.

3) Argumentum ad hominemin esittäminen ei koskaan tunnu vakuuttavalta, ja muualla maailmassa sen käyttöä sivistyneessä keskustelussa pidetään ei-suotavana.

4) En ole nimimerkkini takana, vaan seison sen edessä, sen koskemattomuutta suojellen.

Anna Amnell kirjoitti...

Etappisika, sanoit:
"En pidä siitä, että saussurelaista vakaumustani, jonka mukaan signifiant'n ja signifié'n välinen suhde on sopimuksenvarainen, loukataan."


Saussuren mukaan kieli on niin kuin shakkipeli.

Jos niin olisi, ihminen pelaa vain omaa peliään ja on kielen sisällä vankina.

Sellaisella kielellä ei ole mitään kosketuskohtaa todellisuuden kanssa. Sitä ei voi ottaa vakavasti.

A-K.H kirjoitti...

Sanoin jo AA:n päreessä, että hänen mielipiteensä vaikuttaa miekkalähetykseltä. Sehän on suorstaan patologinen. Minulle on uskonnollisesti ja asiallisesti ihan sama, millaisia lyhenteitä käytetään. Ennen ja jälkeen Kristuksen vaikuttaa jotenkin reliktiltä, joka jäänee vähitellen pois. Jos uskonnollinen ja teologinen koulutus ja tutkimus ja Annan Amnell haluavat sitä käyttää, niin mikäpä siinä. Olen käyttänyt myös muotoa va ja ua ja kyllä sekin on hyväksytty.

Anna Amnell kirjoitti...

Hyvä a.-k.h,

älähän sekoita asioita. Voisit myös harkita puheitasi.

Tästä aiheesta keskustellaan runsaasti muuallakin maailmassa. Siellä ei eri mieltä olevaa ihmistä ruveta leimaamaan "sairaalloiseksi".

Sanonnallasi on paha kaiku. Neuvostoliitossa oli tapana tehdä diagnoosi kristityistä ja leimata heidät mielisairaiksi, sulkea heidät psykiatrisiin osastoihin ja viedä heidän lapsensa lastenkoteihin. Heille syötettiin vahvoja psyyken lääkkeitä. Heidät tuhottiin henkisesti. Sanontasi on sukua tälle ajattelulle.

Kenenkäänhän ei tarvitse uskoa kristinuskoon käyttäessään lyhenteitä eKr tai jKr, hän vain tunnustaa sen, että tämä ajanlasku on kristittyjen oppineiden keksimä ja eräs eurooppalaisen kristillisen kulttuurin suuria saavutuksia.

Jos joku keksii paremman ajanlaskujärjestelmän, kaikki luonnollisesti siirtyvät käyttämään sitä ja keksijä voi antaa sille haluamansa nimen. Tästä kristillisestä ajanlaskusta tulisi silloin eräs historian merkittäviä ajanlaskujärjestelmiä kuten esimerkiksi mainitsemani mayojen tms ajanlaskujärjestelmä.

Mutta parempaa ei ole keksitty. Tämä eaa ja jaa ei ole mikään uusi keksintö, vaan ihan sama Anno Domini-ajanlasku.

Alkuaineiden keksijät saavat nimensä alkuaineille, tähtien löytäjät tähdille jne. Miksi ajanlaskun keksijät eivät saa pitää keksintöänsä oman "firmansa", Anno Domini, nimissä? Miksi sen ajanmääreitä ruvetaan muuttelemaan?

hanhensulka kirjoitti...

Yllättävistä asioista näyttävät ihmiset herneitä nokkaansa vetävän. Kuten yritin sanoa lastussa ajanlaskun pitäisi olla ajanlaskua eikä uskontoa.

Pirkolle vielä sen verran, että tämä ajanlasku ei ole kristittyjen keksimä. Sen sai aikaan Julius Caesar vuonna 46 e.a.a ja vuosi 45 oli ensimmäinen lähes oikein laskettu juliaaninen vuosi.

Se ei tietysti ollut 45 eKr, vaan vuosi 708 AUC (ab urbe condita).

Tosin Rooman perustaminen saattoi olla väärin laskettu. Oikea vuosi saattaa olla 745 e.a.a. Rooman konsuleiden listan tehnyt Marcus Terentius Varro (k. 26 e.a.a) ei ollut kovin tarkka laskuissaan.

Eli nyt meidän pitäisi juhlia vuotta AUC MMDCCLIX (tai 2759 a.u.c).

Tämäkin osoittaa hyvin, että kristityt eivät keksineet ajanlaskua. Epäilen lisäksi, että gregoriaanisen kalenterin tarkentaminen Gregorius XIII:n toimesta, ei ollut kristillinen vaan tieteellinen toimenpide, valitettavasti sekin tehtiin hieman väärin ja kalenteria joudutaan korjaamaan silloin tällöin.

Anna Amnell kirjoitti...

Hanhensulka,

kristityt eivät todellakaan ole keksineet 'ajanlaskua'. Niitä on ollut monia ja on edelleen.

BBC kertoo:
"Dionysius Exiguus, who had been born a Scythian but made a name for himself as an Abbot in Rome, was called upon to come up with a new system of numbering years. We have been using it ever since.

In his days, the years were counted from the founding of Rome."

Meidän ajanlaskumme ei ala enää Rooman perustamisesta. 500-luvulla syntyi nykyinen ajanlaskumme, jota on käytetty siitä lähtien kuten yllä kerrotaan.

Hyvää viikonloppua

historioitsija kirjoitti...

On tapahtunut suuri kalenterihuijaus. Keksiaikaa ei ole ollut. Kalenterissa on hypätty 1000 vuotta yli. On mahdotonta että historiassa olisi ollut tuhannen vuoden aikakausi, jolloin ei tapahtunut käytännöllisesti katsoen mitään.

Hanhensulka kirjoitti...

Niinhän se taisi olla, historioitsija. Joku saksalainen (olen hänestä kirjoittanutkin jossakin vanhassa lastussa mutta en muista missä) väitti, että jotakin 600 keskiajan vuotta on lisätty meidän kalenteriimme jostakin tuntemattomasta syystä. Ja todellisia tpahtumia siroiteltu sinne tänne keksittyä kalenteria.

Aikakoneelle olisi käyttöä. Miten kävisi, jos aikakoneeseen laittaisi asennukseksi vuoden, jota ei ole ollut olemassa? Häviäisikö kokonaan ajan ulkopuolelle. Löytäisi itsensä ajasta, jota ei ole olemassakaan. Tosin niinhän me kaikki olemme löytäneet itsemme. Aikaahan ei ole olemassa!

Hanhensulka kirjoitti...

Löytyikin tieto helposti internetiltä. Saksalaisen nimi on Dr. Hans-Ulrich Niemitz ja hän väittää, että 297 vuotta on kateissa, ja meidän pitäisikin todellisuudessa nyt elää vuotta 1710. Voi olla, että Isoviha onkin uhkaamassa meitä nyt niin kuin tuonakin vuonna.