5.10.2006

Non sequitur, modus tollens ja jokapäiväistä tasa-arvoa

Kuva Iltalehti: Maria Guzenina ei hyväksy väkivaltaan vihjaavaa kommentointia.

Motto:
Jos nainen ja mies ovat tasa-arvoisia, he ovat samoja.
Jos nainen ja mies ovat samoja, he ovat tasa-arvoisia.


Elokuussa kirjoitin taiteen eliitin vallasta otsikolla Tieto on valtaa; taiteen eliitti, onko sillä valtaa? (siellä muuten Stockholm Slender eli bloginpitäjä Botanist on Alps on vielä jatkanut keskustelua runoudesta ja eliitin vallasta). Lastussa puhuin myös kulttuuriministerin keittiön uudesta harmaasta eminenssistä, joka istuu lähellä taide-eliitin huippua omillakin ansioillaan.

Ja mitä näenkään YLE:n videoarkistossa eilen illalla ja Iltalehden lööpissä tänä aamuna.

Kulttuuriministeri Tanja Saarelan keittiökabinetin harmaa eminenssi on iskenyt ensimmäisen – eikä, toivottavasti, viimeisen kerran. Elokuvaguru Saarela on puolustanut naistansa kunnon miehelle sopivin, lujin ottein. Ja Iltalehti on tietysti kääntynyt juuri oikeiden mielipidesampojen puoleen ja saanut täsmälleen odotettavissa olevia vastauksia.

Pöyristyneet (toivottavasti kirjoitin tuon oikein) Maria Guzenina ja Leena Harkimo (joka ratsasti politiikkaan miehensä nimellä) ovat kovin sanoin tuominneet taideritari Saarelan puheet naisten tasa-arvoa loukkaaviksi, paluuksi 1800-luvulle. How very predictable!

Joku Heinäluoma on naama katkeruudesta pitkänä antanut myös asiassa lausuntonsa, joka on tyypillinen demaripoliitikon tyhjän pyöreä syylliset-on-muualla räkäisy, josta ei tarvitse piitata sen enempää kuin hänen muistakaan politrukin puheistaan.

Sen sijaan näiden suloisten valokuvamallipoliitikkojen puheet kiinnostavat tietysti enemmän kuin elähtäneen näköisen pullamössösossun.

Eniten olen pettynyt Tanja Saarelan antamaan vähättelevän alentuvaan ja ”patronising” puheeseen YLE:llä. Hän näytti sanovan siellä, että joku ilta Saareloilla vietetään ”sanan äärellä”. Voi olla, että Tanjan sana ei ole se, joka kuuluu siinä keskustelussa kovimpana. Mutta mitä kaksi aikuista ihmistä tekevät suljettujen oviensa takana (en viittaa tässä pääministeri Vanhaseen millään tavalla, vaikka hänkin on tämän päivän Iltalehdessä päässyt piirakan jaolle), on näiden oma asia, eikä kuulu meille muille.

Kun aloitin tämän lastujen julkaisun tammikuussa 2005, niin – sen lisäksi, että omasin naurettavan halun sanoa maailmalle mielipiteeni jokaisesta mahdollisesta asiasta ja erityisesti kirjallisuudesta – halusin peitellä sukupuoleni. Sama pätee edelleen, lähes jokaisen lastun yhteydessä uskottelen itselleni, että sukupuoli ei näkyisi tekstissä. Pitkän aikaa, niin olen kommenteista lukenut, monet Arvoisat Lukijat kuvittelivat haarojeni väliin rakenteita, joita siellä ei ollut. Tai ehkä tämä kuvitelma ei ollut aivan niin aktiivista kuin tuosta voisi luulla, mutta näinhän asia tietysti viimekädessä on.

Siksi en ole kirjoittanut paljoakaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja olen jopa ehkä freudilaisen lipsahtelun vuoksi arvostellut omaa sukupuoltani enemmän kuin sitä toista.

Itsestään selvää näyttäisi olevan, että nainen ja mies elävät eri kulttuureissa.

Tietysti he elävät osaksi samoissakin kulttuureissa sanotaan vaikka jossakin opettajainhuoneessa, kunnanvaltuuston kokoussalissa tai lehden toimituksessa, mutta on olemassa (osa)kulttuureita (meritokraattisia kulttuurisfäärejä), joihin miehellä tai naisella ei sukupuolensa vuoksi ole mahdollisuutta osallistua muuten kuin ulkopuolisena ihmettelijänä. Esimerkkeinä vaikkapa naisten kuukautiskiertoon kuuluvat menot tai miehen kivesten (balls) fyysiseen olomuotoon liittyvät onnet ja onnettomuudet, tai seksuaalisten mieltymysten ja aktiivisuuden osa-alueet.

Eli kulttuuri sinällään jakautuu voittamattoman spesifisesti alaosiinsa luonnon tai kulttuuriperinnön sanelemilla ehdoilla.

Tästä seuraa helposti tahmaisen teleologisena suonsilmäkkeenä se, että naiset ja miehet joutuvat jonkinlaisen orgaanisen kollektivismin koukkuun. Tai ehkä koukkua olisi parempi sanoa genotyyppikollektivismiksi, vaikka tyypillistä nais- tai miesgenotyyppiä ei ehkä ole olemassakaan edes poliitikkojen keskuudessa. Muut naiset ja muut miehet pitävät ”ruoskillaan” huolen, että yksilö ajautuu kollektiivin jäseneksi niin aikaisessa vaiheessa kollektiivielämäänsä, että siihen ei voi valikoitua yksilön vapaan tahdon ansiosta.

Tuloksena on pitäytyminen automaattisissa toimintamalleissa, jotka väistävät yksilön oman vapauden ja harkinnan, jopa pääsemisen ulos kollektiivin jäsenyydestä. Feminismi on parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten sen haluaa sanoakin, juuri tällainen vankila. He, linnoissaan taistelevat feministit, ovat genotyyppinsä kollektiivin ajattelemattomia lausunto automaatteja, jos tietää mistä kohdasta löytää heidän laukaisunappinsa.

Guzeninalta erityisesti olisi odottanut, ja Harkimoltakin toivonut (tietysti turhaan) hieman modernimpaa otetta kommenteissaan. Molempien olisi syytä ottaa oppia Olli Saarelan virkistävän suorista ja rohkeista puheista.

Guzenina muuten kirjoitti (vakava-aiheisessa) Iltalehden kolumnissaan 29.9.2006 (jonka sisältämään sanomaan täysin yhdyn) tähänkin tarinaan sopivasti näin:


Mitä hemmettiä?
Englantilaisen sanonnan mukaan lapset oppivat sitä mitä elävät. "Children learn what they live."


Sama sopinee hyvin meihin kaikkiin.

Ai niin, ja PS, olenkin kirjoittanut tähän jollakin tasolla liittyvän Runotorstain 19. haasteen innoittaman runon Hymni kapinalliselle runosivuillani Runon arjessa .

30 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Iltapäivälehtien intresseihin sopii tukea julkkisehdokkaiden eduskuntavaalikampanjoita kyselemällä heiltä kaikkea kevyttä johon ehdokkaat sitten vastaavat niin kuin heidän oletetaan vastaavan.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmiset ovat aika lailla aivopestyjä Suomessa. Se ei ole tietenkään ihme, kun ajattelee lähihistoriaa.

Täällä vallitsee aina yksi totuus kerrallaan, joka on lisäksi aina jokin outo versio siitä, mitä muualla puhutaan. Ja yleensä laahataan jäljessä muusta maailmasta.

En jaksaisi elää Suomessa, jos en lukisi jatkuvasti muiden maiden lehtiä.

Saa nähdä, tuleeko nyt jotain uutta ja avoimempaa keskustelua ennen vaaleja.

Nythän saa jo puhua ja kirjoittaa kritiikkiä taistolaisista ja Kekkosen ajasta eikä käsketä "hoitoon" niin kuin vielä pari vuotta sitten ainakin kirjallisissa piireissä.

Luin muutama päivä sitten HBL:stä Jutta Zilliacuksen kirjoituksen, jossa hän ihmetteli kuitenkin sitä, miten hitaasti menneisyyttä käsitellään meillä Suomessa.

Katson harvoin Suomen TV:täkin. Kerran satuin näkemään keskustelun, jossa entinen huumesyyttäjä Ritva Santavuori sanoi suurin piirtein näin: Suomessahan saavat sanoa mielipiteensä vain demarit.

Niinhän se on. Esimerkiksi Ahon tai Vanhasen haukkuminen on ollut ihan "normaalia käytöstä", mutta kun joku arvostelee demareita, se on mahdotonta ja sopimatonta käytöstä. Ei niin saa tehdä.:)

P.S.
Piti ihan etsiä netistä, mitä Santavuoresta tiedetään, kun hän on harvinaisen itsenäinen ajattelija ja menestynyt järkevä nainen. Ylioppilaslehti kertoo seuraavaa:
http://www.ylioppilaslehti.fi/
2001/010921/010921santa.html

blogisisko

A-K.H kirjoitti...

Kaikenlasita viisastelua, joka menee enemmän tunne-elämän ja asennevammaisuuden kuin älyperäisen analysoinnin piikkiin.

hanhensulka kirjoitti...

Kun en ole siellä Suomessa nyt, ei tullut mieleen yhdistää tätä taistelua eduskuntavaaleihin, en tainnut edes aktiivisesti muistaa, että ne ovat jo ensi keväänä.

Aivopesusta sen verran, että mehän kaikki olemme aivopestyjä.

Koulutuksen ja kasvatuksen tehtävänä on kai ehdollistaa yksilö niin, että tämä pystyy elämään yhteiskunnan jäsenenä. Kasvatus ei oleeksaktia tiedettä ,joten hyvään tulokseen päädytään vain harvoin ja sattuman varassa. Aikuisena voimme sitten itse valita, mitä saippuaa käytämme aivojemme lisäpesuun (myös omien jälkeläistemme aivojen pesuun).

Onneksi meidän yhteiskuntamme on moniarvoinen ja sallii normeista poikkeavan mielipiteen tai jopa elämäntavan, sama ei ole monissa muissa maissa, ei edes kaikissa eurooppalaisissa. Ajatellaan vaikka sellaista uskonnollisen ahdasmielisyyden sävyttämää yhteiskuntaa kuin Kreikka.

Vahinko, että A-H.K et nauttinut viisastelustani, joksi sen mielihyvin myönnän. Kaikkea mitä sanon tai kirjoitan ohjaa vahvasti tunne-elämäni, jossa asennevammaisuuskaan ei ole tuntematonta.

Toisaalta uskon kyllä vahvasti, että ns. objektiivista mielipidettä ei ole olemassa matematiikan kaavojen ulkopuolella. Ja taitavat matikan kaavatkin olla subjektiivisia, nehän mallintavat maailmaa kaavan luojan oletusten pohjalta, ja on luotu lähinnä todistamaan, että teorialla ja mittaustuloksilla on vankka yhteys. Jos jää vielä virhettä, jota ei voi selittää pois, kaavaan lisätään tuntematon tekijä, esimerkiksi kosmologinen konstantti, ja ongelma häviää.

Tuollaista konstanttia voi hyvin kutsua tavallisessa mielipiteenvaihdossa vaikkapa mielipidevammaksi:)

Tui kirjoitti...

Hyvin peität sukupuolesi. Joka toisen kirjoituksen perusteella epäilen sinua mieheksi ja joka toisen naiseksi, vaikka oikeasti kirjoittajan sukupuolella ei ole asian kannalta merkitystä. (Vai onko?) En ole lukenut Olli Saarelan haastattelua, mutta kaiken kohun keskellä mieleen vilahtaa, että koko juttu on tarkkaan harkittu mediatempaus.

Ripsa kirjoitti...

Minusta on kyllä yks lysti mitä poliitikot sanovat toisistaan tai ilmiöistä yleensä. Sama pätee vaalien väliseen aikaan ja sen näkee oikein hyvin varsinkin paikallisella tasolla.

Oi Dionysos, joka Hanhensulkaa käytät (ja tässä huomautus jälleen: jumalilla ei ole sukupuolta!), ottaos selvää noista puolueista ja äänestä kanssa! Ulkosuomalaisia pyydetään jok'ikinen vaali toisensa jälkeen olemaan aktiivisempia, niinpä suosittelen että perustatte sinne Brysseliin ryhtiliikkeen.

A-K-Hoota seuranneena epäilen että hän puhui kyllä Santavuoresta eikä Hanhensulan repliikistä.

Samaa on enemmänkin Parnasson blogissa tänään. Siis tuota uhittelua ja vastauhittelua. Ja analyysinpoikasia.

Sitä minä en kyllä käsitä että missä tässä nyt tällä kertaa oli pihvi. Eli millä tavalla Saarela on parempi/huonompi ministeri kuin Heinäluoma, ellei nyt sitten ajatella puolueita. Joissa on vuosi vuodelta yhä vaikeampi nähdä eroja. Ei kai se ministerin sukupuolessa ole? A.D. 2006?

Varmaan tietääkseen pitäisi olla jollain lailla sisällä. Mutta sisällä missä, kas siinä pulma.

S. Liuhto kirjoitti...

O. Saarelan toiminta on ollut syksyisen Suomenmaan parhainta antia a.D. 2006.

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka,

luulin alussa, että Hanhensulka on nainen, sitten että H. on pariskunta. Sitten teit muutamia lipsahduksia kieliopissa, ja tajusin että sinähän olet mies.

Hei Ripsa,

antiikin jumalilla oli sukupuoli ja vilkas saippuaoopperaa muistuttava perhe- ja sukupuolieämä. Perheväkivaltaa, raiskauksia, lapsen hylkäämistä, lapsenmurhaa etc. Kuin suoraan iltapäivälehtien otsikoista.

a-k.h,
luitko tänään lehdestä Kekkosen asennevammaisuudesta Unkarin pakolaisia kohtaan vuonna 1956?


Blogisisko

Ripsa kirjoitti...

Hei Blogisisko,

kyllä asia on niin että Dionysos, tuo ihanien nektarien jumaluus, oli sekä/että, ja/tai, siis sukupuoleltaan. Kuvaus löytyy Robert Graves'n kirjasta Greek Myths, enkä nyt muista oliko I vai II osassa.

Selvitin asian vartavasten, koska tämän blogin ylläpitäjän sukupuolta ihmeteltiin tässä joskus taannoin. Taisi olla kesällä, jolloin keskusteltiin rahvaasta ja eliitistä.

Mitä tulee kreikkalaisiin jumaliin muuten, niin ne olivat huomattavasti paljon muuntautumiskykyisempiä kuin myöhempien aikojen pyhät jumalat. Valitettavasti.

Aina aika ei tuo muutosta moniulotteiseen suuntaan.

Saara kirjoitti...

Olen ajatellut, että Tanja Saarela on tehnyt kovasti töitä asemansa eteen, kovemmin kuin moni muu ja joutunut aiheettakin riepoteltavaksi. Mutta vähitellen tämä median hyväksikäyttö alkaa kuitenkin riepoa. Eivätpä pääse miespoliitikot samalla volyymillä keräämään säälipisteitä ymmärtäväiseltä kansalta. Nyt Tanja saa ison osan poliittisesta huomiosta ja oikeat asiat jäävät Saarelan varjoon. Kun ihmisten pitäisi puhua siitä, miten ja miksi asioita pitäisi hoitaa, ne puhuvat Saarelan avioelämästä. Minusta on aikamoista hurskastelua ihmetellä Saarelan Ollin sanomisia. Montakohan kertaa jokainen on tykönänsä ajatellut, että tuokin se kaipaisi kunnon selkäsaunan sen enempää sitä tarkoittamatta. Olli Saarelan tekeminen tässä yhteydessä höpsöksi on yhdenlaista miehistä uhittelua. Se on elitistisen kulttuurin määräämää käyttäytymismallia. Ollaan niin hemmetin fiksuja, tyynejä eikä varsinkaan rakastuneita. Hyi. Tunteet eivät siis kuulu poliitikon puolison julkisuuselämään, vaikka kaikki tietävät, että niitä siellä on. Myös elitisteillä.

Kyllästyttää.

Hazardin tulkinta tapaus Tanja Saarelasta: http://www.metrolehti.fi/verkkolehti/index.php

Saara kirjoitti...

Piti vielä sanoa, että Olli Saarelaahan ei ole vielä kasvatettu kiinni poliittiseen kulttuuriin, mutta uskon, että se kasvutapahtuma siellä "sanan äärellä" on nytkähtänyt eteenpäin.

Mikähän tappelu se tässä taannoin oli, kun kaksi poliitikkoa (ei hitsi, vai olivatko ne ammattiyhdistysmiehiä...?) miestä tappelivat asemastaan nyrkein? Kohu ei tainnut mitenkään nousta näihin mittasuhteisiin, kun eihän siellä ollut Saarelaa.

Eli tämäkin hurskastelu taitaa olla Tanja-lähtöistä. Kaikki reaktiot liittyvät siihen, missä kontekstissa ne ovat Saarelaan nähden.

Blogisisko kirjoitti...

Interseksuaalisuus (hermafroditismi) ei ole vain myyttejä, vaan todellisuutta. On joitakin ihmisiä tällä hetkelläkin, jotka ovat täysin yhtä paljon kumpaakin sukupuolta, mutta eivät missään tapauksessa sukupuolettomia.

Mainitsemasi sukupuolettomuus koskee nimenomaan kristinuskon Jumalaa, mutta muuntautumiskykyä hänelläkin on. Jumalasta puhutaan milloin isänä milloin kanaemona, ja hän ilmestyy jopa palavassa pensaassa.

Mukavaa viikonloppua!

Tui kirjoitti...

Kannattaa muistaa, että Olli Saarelalta on tulossa uusi elokuva ulos kohtapuoliin. Kaipa sekin kaipaa mainostamista.

Ripsa kirjoitti...

Enpä muista kristinuskon jumalasta puhutun kanaemona. Outoa. Ja sentään minun oli pakko kuulua kirkkoon niin kauan kuin kirkko ja valtio määräsivät, koska isä joutui ammattinsa vuoksi kuulumaan kirkkoon. Lapset siinä kärsivät. Eivät saaneet opetella ajattelemaan itse.

Mutta kyllä mies- ja naisroolit ilman muuta periytyvät myyttiseen hämärään. Yksi virkistävimmistä kirjoista, fiktiota, tottakai, aiheesta on Margaret Atwoodin kirja nimeltä Penelopeia, jossa Odysseus ja muun muassa kosijat esitetään ikuisesti kutovan uskollisen aviovaimon silmin. Niissä silmissä näkyvät tilanteen hullunkurisuus ja typeryys jotka ajan vallanpitoon kuuluivat, Penelopen pää tekee työtä, ja miesparat eivät edes oleta vaimolle älyllisiä ominaisuuksia.

Se antiikin kreikkalainen politiikka vasta politiikkaa olikin, ja kun vielä ottaa huomioon että jumalat sekaantuivat tilanteisiin milloin kenenkin puolella, niin kyllä siitä parikin Odysseiaa syntyy puhumattakaan lukuisista näytelmistä. Penelopesta taas puhutaan - ja Odysseian kirjoittaja on taatusti mies, henkilön identiteetistä ei ole varmuutta - kuin jostakin aivottomasta ja muuttumattomasta ja ennenkaikkea puolustuskyvyttömästä kanaemosta.

Anonyymi kirjoitti...

Kristinuskon Jumala (ihmisen muodossa Jeesus, mies) sanoo ihmisille:
"Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan."
Matt.23:37

Vanhassa Testamentissa puhutaan,että Jumala on kuin synnyttävä vaimo.

Kristinuskossa vahvuus on heikkoutta, se on heikkojen puolella. Jumala syntyy avuttomana vauvana ja antautuu kuolemaan ristillä.

Blogisisko

A-K.H kirjoitti...

Luin presidentti Kekkosta koskevan jutun, mutta minulla ei ole poliittisia traumoja enkä kökötä menneisyyden juoksuhaudoissa huutamassa kuin ennen Tuure Junnilla ja nykyisin vielä joku harva. Kyllä meillä täytyy tähän maailmanaikaan jo olla malttia kiihkottomasti miettiä tapahtuneitten syitä, myös Urho Kekkosen ratkaisujen osalta, sillä mitään ei tapahdu ilman syytä.

Asioilla on vaikutuksensa. Meillä on elettävänämme paitsi nykyisyyden nykyisyys myös menneisyyden nykyisyys ja samassa katsannossa myös tulevaisuuden nykyisyys, mutta onko meidän syytä tehdä historian tapahtumilla päivänpolitiikkaa, ruokkia mielemme mustia syövereitä ja levitellä ympäriinsä jätöksiämme.

Myönnän, että monet asiat saattavat edetä ylisukupolvisesti ja siten vaikuttaa yhteiskunnallisiin asenteisiin. Isoisäni on sitä ikäluokkaa joka olisi voitu ampua sorakuoppaan ja minä saattaisin kantaa mielessäni karvasta pahaa, oli teloittajana punainen tai valkoinen.

Olen ollut politiikassa ja selvinnyt siitä hengissä ja kutakuinkin ehjin nahoin, ja luulen henkisesti kasvaneeni siinä niin paljon, että saatan haistaa tässä keskustelussa samea lähteen veden.

Olkaamme mieluummin tulevaisuuden kuin menneisyyden airueita.

Anna Amnell kirjoitti...

Hyvä A-K.H,

kirjoitit kauniisti tulevaisuuteen suuntautumisesta. Mutta jos ei tunne historiaa, on vaarassa tehdä tulevaisuudessakin menneisyyden virheitä.

Jatkuvasti tutkitaan kaukaisiakin historian tapahtumia, kuten muinaista Egyptiä, antiikin Roomaa, Ranskan vallankumousta tai molempia maailmansotia.

Olisi luonnotonta, jos Suomen lähihistoriaa ei tutkittaisi. Se voi opettaa meille paljon. Se tulee antamaan materiaalia myös lukuisiin romaaneihin, runoihin, elokuviin. Sitä ei voi eikä pidä estää vapaassa yhteiskunnassa.

A-K.H kirjoitti...

Anna Amnell

Siihen, mitä sanot, ei minulla ole mitään lisäämistä. Ilmeisesti olen ilmaissut asiani huonosti, koska se on antanut aiheen oheisiin itsestäänselvyyksiin, mutta jos se hoitaa sinua, niin hyvä on.

Anna Amnell kirjoitti...

a-k.h,

historian tutkiminen ei taida olla sinulle itsellesi normaalia ja itsestäänselvää toimintaa, kun suosittelet, että sitä ei saisi tehdä.

Vapaassa yhteiskunnassa tutkitaan historiaa. Historian tutkiminen "hoitaa" koko yhteiskuntaa, koko ihmiskuntaa. Sitä on harjoitettava koko ajan. Se on normaalia ja tervettä toimintaa. Sitä vastustetaan vain diktatuureissa ja totalitaarisissa yhteiskunnissa.

Ei uskoisi, että sitä vastustetaan 2000-luvun Suomessa.

hanhensulka kirjoitti...

No täällähän on ollut juhlat, kun olin hetken pois linjoilta.

Tapaus Saareloista sen verran, että "ilta sanan äärellä" toi nopean muutoksen O. Saarelan asenteisiin, ja Heinäluoma sai "poliittisen voittonsa", jota sitten lehdissä naama tyytyväisyydestä kiiltäen liehutteli äänestäjien iloksi.

Taisit Saara olla oikeassa Ollin oppivuosista, jotka olivat täsmälleen kolmen päivän mittaiset. Pettymystä, pettymystä.

Tuin arvio elokuvamainoksesta saattaa olla myös häiritsevän lähellä totuutta. Mehän olemme kaikki raadollisia ihmisiä, jopa kulttuurin voimamiehet (ja naiset):(

hanhensulka kirjoitti...

Jumalien sukupuolesta.

"Meidän Jumalamme" on tietysti Raamatun mukaan mies, sitä ei voi millään poliittisella korrektiudella muuttaa toiseksi. Blogisiskon mainitsema Matteuksen evankeliumin kohta on Raamatun tapa arkipäiväistää vaikeita konsepteja, eikä suinkaan muuta Jumalan sukupuolta yhtään miksikään. Pirkko, sinulla saattaisi olla suuria vaikeuksia löytäää Raamatusta kohtia, joissa Jumalalla olisi joku muu sukupuoli kuin mies. Patriarkaalisessa judeo-kristillis-islamilaisessa uskossa on tietysti Isän osuus äitiä paljon näyttävämpi. Ja se näkyy kirkon sisäisessä hierarkiassa hyvin.

Englannin anglikaaninen kirkko on aivan lähipäivinä kieltänyt pappeja puhumasta Jumalasta saarnoissaa käyttäen sanoja "lord" tai "he". Tällä pyritään tekemään kirkkoa modernimmaksi, mutta uskon (sic.), että modernisointiin tarvittaisiin paljon rajumpia tekoja kuin parin sanan käyttämättä jättäminen.

Se onko kristinusko ollut heikkojen vai vahvojen puolella näkyy historiaa tutkimalla, ja vielä tänäkin päivänä. Eteläamerikkalaisten poliittisten pappien kohtalot tulevat lähiajoilta erityisesti mieleen. Ja suhtautuminen AIDS:iin.

Dionysos on tietysti aivan toinen asia sukupuolen suhteen. Hänhän oli alun perin nainen ja kreikkalaiset muuttivat hänet mieheksi. Meidän Lemminkäisemme taitaa olla samaa jumaljuurta.

Margaret Atwood on hieno kirjailija, jota kaikkien pitäisi lukea.

hanhensulka kirjoitti...

Historiasta lyhyesti. Pirkko A-H.K ei kieltänyt historian tutkimisen tärkeyttä, päinvastoin. Hänhän sanoi selkeästi:
"Kyllä meillä täytyy tähän maailmanaikaan jo olla malttia kiihkottomasti miettiä tapahtuneitten syitä, myös Urho Kekkosen ratkaisujen osalta, sillä mitään ei tapahdu ilman syytä."

Tuohon voi ihan helposti yhtyä sámoin kuin siihen, että nykypolitiikan pisteidenkeruun ei pitäisi tapahtua vanhojen asioiden varjolla. Syytöksissä ja itsesyytäksissä rypeminen ei ole rakentavaa politiikkaa. Silti tapahtumien taustat lähihistoriastakin on selvitettävä ja niinhän on tapahtumassa. Myös kirjallisuudessa. Esimerkiksi Saision muistelut, vaikka ovatkin muisteluiden tapaan kaunisteltuja, ovat olleet varsin puhuvia 60- ja 70-lukujen taustojen suhteen. Toivottavasti sama jatkuu sekä oikean että vasemman laidan suhteen. Liennekö CIA:n vaikutus Suomen sodanjälkeisessä politiikassa ollut yhtään sen terveempää kuin KGB:nkään, vaikka olikin (ehkä) vähäisempää?

Anna Amnell kirjoitti...

Hanhensulka,

Jeesus sanoo itse: "Jumala on henki." Joh.4:24

Se että kristinuskon Jumalaa sanotaan isäksi, on vertauskuvaa. Ihmisen ja Jumalan suhde on ikäänkuin isän ja lapsen suhde. Se ei tarkoita, että Jumala olisi mies tai sukupuoliolento yleensäkään.

Isävertauksen ohella Raamatussa käytetään myös femiinisiä vertauksia Jumalasta - esimerkiksi jo mainitsemani kanaemo, lisäksi synnyttävä äiti ja lapsiaan hoitava äiti ja nainen joka etsii hopearahaa.

Puhun nimenomaan kristinuskon Jumalasta.

Ihminen on ollut kaikkina aikoina väkivaltainen kaikissa kulttuureissa, ja kristinuskoakin on käytetty hyväksi väkivallan oikeuttamiseen, mutta kristinuskon sanomaan se ei kuulu.

A-K.H kirjoitti...

Anna Amnellissa on jotain vialla, jos hänellä on otsaa väittää kommenteistani ilmenevän, että vastustan historian tutkimista. Höpö hopö ja vielä kerran höpö.

Sivumennen sanottuna kanaemovertauksessa puhutaan Jerusalemille. Tekstiyhteydestä ilmenee, mitä se tarkoittaa. Jakeesta on vittaus Jesajaan.

Anna Amnell kirjoitti...

Hyvä A-K.H:
Sanoin: Kristinuskon Jumala (ihmisen muodossa Jeesus, mies) sanoo ihmisille:
"Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan."
Matt.23:37

Tässä on keskeisintä se, millaisena Jumala kuvataan, ei se, kenelle puhuttiin, ja ovathan jerusalemilaisetkin ihmisiä.

Kiinnostavaa on, että tämän kohdan alaviitteessä sattuu olemaan kohta Jeremiaasta 6:16:
"Ottakaa oppia menneistä ajoista."

A-K.H, sanoit: " onko meidän syytä tehdä historian tapahtumilla päivänpolitiikkaa"

Nimenomaan tästä on kysymys. Jos historiasta ei mitään opita, toistetaan vanhat virheet, myös samat, joita tehtiin Kekkosen aikana.

Menneisyyttä täytyy tutkia perusteellisesti ja yhä uudestaan uudesta näkökulmasta, jotta siitä voidaan jotain oppia ja soveltaa oppimaamme päivänpolitiikkaan.

Blogisisko kirjoitti...

Vika on siinä, että historiaa ei tunneta tarpeeksi eikä oteta opiksi. Terrorismi-isku muinaisessa Roomassa. ks linkki

Blogisisko kirjoitti...

tässä.

stockholm slender kirjoitti...

Olin vähän samoilla linjoilla tämän "kohun" suhteen. Groteskia on nimenomaan tämän nykyisen poliittisen eliitin salakielen ylläpito, ei sen rikkominen. Nyt oltiin närkästyvinään Saarelan kommenteista roskalehdistön lietsomana - pönäkkää keski-ikäisen miehen itsetyytyväisyyttä on suomalainen poliittinen prosessi...

stockholm slender kirjoitti...

Se unohtui vielä sanoa, että outoa miten mielellään media menee mukaan tähän sisäpiirin kielenkäyttöön. Poliittiset toimittajat tuntuvat suorastaan olevan integraalinen osa poliittista eliittiä: omaa reviiriä vahditaan ja suojellaan mustasukkaisesti - kuin urheilu"toimittajat" urheilua.

hanhensulka kirjoitti...

stockholm slender, tämän pönäkän demaripoliitikon kiiltävän itsetyytyväinen naama lehtikuvissa "anteeksipyynnön" tultua julki, on hyvä todistus sanojesi viisaudesta:)