5.11.2006

Illallista ja yöllistä laiskottelua

Samalla, kun korjailin templatea ja lisäilin joitakin aikaisemmin unohtuneita osoitteita, kuuntelin Annie Lennox 'in musaa, Waiting in Vain ja Take me to the river molemmat Medusa -albumilta. Ja silmät kosteina Eva Cassidy 'n Somewhere over the rainbow 'ta, jossa ei ole muuta kuin enkelin ääni ja akustinen kitara. Ja sukupuolisen tasa-arvon vuoksi myös Bowie 'n Let's dance 'a.

Onneksi aikaisemmin illalla ehdin katsella myös Steven Spielberg 'in uutta televisiosarjaa nimeltä Into The West joka näytettiin BBC 2:lla. Hieno sarja, ensimmäinen osa oli puolentoista tunnin mittainen, mutta se oli selvästi televisiosarjan ensimmäinen osa eikä omilla jaloillaan seisova täysipitkä filmi loppuratkaisuineen, joten "lopullista" mielipidettä varten täytyy katsella loputkin sarjasta.

Vielä aikaisemmin illalla BBC näytti Spielbergin haastattelun, jossa hän selitti mm. miksi filmi 1941 oli floppi ja miksi ET on hänen oma suosikkileffansa. Itselläni olisi vaikeuksia valita. AI:sta en pitänyt, Indiana Jonesit olivat hienoja seikkailuja, ET aukaisi silmien kyynelkanavia mukavasti (tosin pillitän ahkerasti lähes kaikissa muissakin elokuvissa), Saving private Ryan 'in alun 12 minuuttia (oliko se 12?) Normandian maihinnoususta oli parasta sotakuvausta ever, Minority report on hieno scifi leffa, Cruise on filmiosissaan aina täysin nautittava, vaikka ihmisenä ei ole kovin helposti edes kauempaa nielaistavissa, jne. Oma suosikkini Spielbergin elokuvista on ehkä kuitenkin Munich.

Huomenna (tai siis tänään, sunnuntaina) menemme katsomaan Woody Allen 'in uusimman, Scoop.

Taidanpa mennä tästä lopultakin nukkumaan. Ulkona täysikuu möllöttää kirkkaalla taivaalla ja peittää lähes kaikki tähdet näkyvistään. Sirius taitaa sentään näkyä lähellä kaakon taivaanrantaa, vaikka saattaa se olla jokin muukin valo. Jossakin pimeyden suojassa lensi hanhiparvi kaakattaen Schumanin liikenneympyrän suunnalta kohti Leopold -puiston ankkalammikkoa, tai johonkin sinne päin. Ehkä nekin etsivät rauhallista yöpuuta, vaikka eivät ehkä puissa öitään vietäkään.

3 kommenttia:

a kirjoitti...

Sulka, sinun pitäisi nukkuakin joskus!

AI oli aivan nenästä. Sontaa. Hyvä aihe, mutta käsittelyssä kiinnostavuus pyöreä nolla.

Ei ole ET:n voittanutta. Miten se heruttaakin kyyneleet niin varmasti esille. Ja Tom Cruise oli ET:nä ihan huippu.

Hanhensulka kirjoitti...

Hah, hah, JKK, Tom Cruise tosiaan, ainakin ET:n ja TC:n taskukoko on samaa luokkaa, joten voit olla oikeassa:)

Pitäis ehkä nukkua, mutta "life is too short for that":) Sitä paitsi kirjoittaa täytyy joskus ja yöt ovat ainakin omaa aikaa, voi rauhassa repiä tukkaansa (;) ja kirota vapaasti pieleen menneen kirjoitustyönsä vuoksi, viskoa tulostettuja sivuja nurkasta nurkkaan ja muiden näkemättä murjottaa näppäimistön vieressä jarmulka päässä lämmikkeenä.

Spielbergin "kaikissa" leffoissa on tämä kodin lämpöä etsivän lapsen teema, jopa Schidlerissä. ET:ssä se on itkun sekaisena lämpimänä "glow"na, AI:ssa Kubrickin jäljiltä kylmänä ahdistuksena. AI, Spielbergiläinen Outolempi-kuva, oli ehkä siksi liian "raaka". (Toisaalta näin sen lentokoneesta persreiän kokoiselta kuvaruudulta vissiin jossakin Pakistanin ja Intian ilmatilassa 5-6 tunnin lennon jälkeen, joten en ehkä ollut vastaanottavaisimmillani.)

a kirjoitti...

Minä näin AI:n postiluukun kokoisena matkatv:stä. Luulen, että sen huonous johtuu silti juuri tuosta Spielberg-Kubrick -akselin vaikeasta yhteensovittamisesta. Spielberg hallitsee sen yhden sentimentaalisen jutun, ja kun hänen piti ruveta saattamaan satamaan Kubrickin alitajunnan tummien varjojen aihioita, homma ei yksinkertaisesti toiminut aukottomasti. Harmi sinänsä.