30.11.2006

Lapsista ja lapsenlapsen jne. lapsista

Hanhensulan ”afo-aarreaitasta”: Nautittavat hetket maksetaan nauttimalla. Väkinäisten hetkien maksuksi riittää rahakin.

Olen saattanut jo mainita, että kävin Suomessa. Lensin sinne viime viikon keskiviikkona ja painuin moottoritietä minkä valtion saabista lähti Vantaan kentältä Tampereelle ja hotelli Ilvekseen.

Kummasti kaikki hienotkin hotellit ja erityisesti niiden asuinhuoneet muistuttavat jotenkin kylmän kalsealla tavalla toisiaan. On kylpyhuone sisääntulon vieressä, on yksi leveä tai kaksi kapeampaa sänkyä, jotka vievät suurimman osan tilasta. On yksi tuoli. Ja on televisio, josta saa tilata huomaamattomasti ja tarvittaessa laskuun häpeällisiä todisteita liittämättä ”elokuvakanavan” tai katsella ilmaiseksi paikallisia uutisia.

Aina ruotsalaisessa hotellissa majaillessani katson uutisia sillä silmällä, että toteaisin niiden muistuttavan kovasti suomalaisia uutislähetyksiä.

Eikä tässä toiveessa juuri koskaan pääse pettymäänkään. Pukeutuminen, ilmeet, eleet ja puhujan pään muoto eivät juurikaan eroa suomalaisista uutistenlukijoista. Puhe tulee kovin väkinäisen kankeana ja ilmeet ovat totisen osaaottavia ja vakavia. Riippumatta siitä, mistä milloinkin puhutaan.

Nyt Suomessa ehdin yhtenä aamuna katsella sen oikean suomenruotsalaisen kulttuurieläimen, ent. ministerin, pianistin, psykiatrin ja kirjailijan, Claes Andersonin ja sen mikä-sen-nimi-nyt-olikaan, no, sen lakinaisen joka tapauksessa, sykofanttista (ei ole nyt aikaa tarkastaa tuon sanan suomalaista oikeinkirjoitusta) toistensa nuoleskelua joissakin tärkeissä asioissa. Tämä on kuitenkin ja valitettavasti aamuteeveen kohokohta ja kliimaksi. Niin alas näyttää teeveen anti aamuisin vajonneen. Joten Andersonia ja sitä toista täytyy tästä oikein kiitellä.

Heidän vahdikseen on palkattu hento ja hyvännäköinen nuori nainen, joka yrittää aina välillä piipertää kiehtovalla äänellään jotakin, jonka molemmat suurisuiset kulttuurisudet jättävät huomiotta ja näyttävät muutenkin siltä kuin alkaisivat juuri hotkia aamupalakseen tätä punahilkka-parkaa. Ja molemmat näyttävät jo syöneenkin pari punahilkkaa matkalla Lasipalatsiin, jonka toisessa päässä blogiystävämme Saara jo varmaan samanaikaisesti pitää aamusaarnaansa laiskalle ja muutenkin kovakorvaiselle kirjanmyyjäkunnalleen, jos heistä on joku sattunut ylipäätään tulemaan töihin juuri sinä aamuna.

Mutta pääasia Suomen matkalla oli käynti nelivuotiaan pojanpojan synttäreillä, jotka olivatkin oikein mukavat juhlat. Isovanhemman sielulle tekee oikein hyvää lukea iltasatuja, leikkiä salaa lasten leluilla ja lelluttaa jälkikasvujaan käsistä ja jaloista niin, että kartano kaikuu riemun kiljaisuista ja kai vähän kauhunkin. Desibelejä on noin 150 ja äänenkorkeus juuri isovanhemman korvan kuulokyvyn tuntumassa, jossakin 15,000 hertsin paikkella. Eli samoilla lukemilla hyvin tuntemani Fouga Magisterin moottoreiden kiljunnan kanssa: sekä kovuudeltaan että korkeudeltaan.

Ja sitten kotiin tultuani näen, että Ripsa ja Rauno Räsänen ovat keskustelleet lasten saannista tuolla alempana olevan Plotinos-lastuni kommenttiloorassa. RR on lisäksi jatkanut juttua omalla blogillaan samalla kun on kertonut, mitä mieltä minun olisi ollut hyvä olla Plotinoksesta kirjoittaessani. Tällainen täydentäminen onkin todella hyödyllistä ja toivottavaa, ja siitä on muutenkin vain hyvää sanottavaa, niin että tietää seuraavalla kerralla korjata ajatuksiaan oikeanmakuiseen suuntaan.

Mutta piti oikeastaan vain kirjoittaa lasten ja lastenlasten ja lastenlastenlastenten jne ihanuudesta. En kuitenkaan ehdi sitä nyt tässä kiireessä tehdä, joten laitan tähän alle tekstin aikaisemmin (heinäkuussa 2005) kirjoittamastani lastusta, joka päällisin puolin näyttää edelleen olevan yhtäpitävä tämänhetkisten ajatusmöykkyjeni kanssa.

***

Lapsista ja niiden tekemisestä puhutaan näköjään muuallakin kuin vällyjen alla: puolesta (tosi hienosti, vaikka Sediksellä onkin jäänyt pahasti hihna päälle ja sosiaalitieteilijöiden tavoin puhuu pääasiassa asian sivusta, mutta sehän on sosiologian tai siis hänen tapauksessaan historiankirjoituksen todellinen olemus) ja vastaan. On yllättävää, että lapsia tekemättömät vaativat hyökkäävillä puheillaan lapsellisia perustelemaan lastensa elossapitämistä. Sitäpaitsi, jos joku ei pidä sängyssä iloittelusta, niin voihan lapsen tehdä niinkin, ettei nauti siitä ja vaikka silmät kiinni, niin kuin kai useimmat lapset tehdäänkin.

Tälle blogihenkilölle lapsenteko ei ole oikeus vaan armolahja, jonka on antanut esi-isien ketju. Ja henkilölle elämä on aina kuolemaa, tai oleminen olemattomuutta parempi vaihtoehto.

Tietoisesti lapsettomat ovat valinneet omien ajatustensa mukaan olemattomuuden oman aikansa jälkeen. Se on heidän valintansa ja heidän oikeutensa valita. Eikä siihen tulisi kenenkään lapsellisen puuttua. Jos tarpeeksi moni tekee tämän vapaan valinnan, laji haviää olemasta. Ihminen näyttää olevan ainoa tietoinen olio maailmassa. Koska olemassaolo on tietoisuudesta kiinni, ihmisen mukana häviää koko olemassaolo.

Blogihenkilölle tulee tästä mieleen myös itsemurha, koska ”ihminen” ei ole vain se vaivainen, hetken leijuva tomuhiukkanen, johon joku on vahingossa puhaltanut elävän hengen. Vaan jatkumo, joka alkaa jostakin, me kutsumme alkua Aatamiksi ja Eevaksi, ja jatkuu niin kauan kuin eliöketju, josta ihminen pitää paikkaansa omaksi ajakseen, on olemassa.

Yksilöiden, äitien ja isien, ketju on blogihenkilölle päätähuimaava ajatus.

Jokaisen esi-vanhemman kokemukset, tunteet ja ajatukset ovat mukana, ja muodostavat tämän nimenomaisen henkilön. Kukaan muu kuin juuri tämä ei voisi kirjoittaa juuri tässä paikassa ja tällä hetkellä tätä sanaa ”tätäskä”. Älä Arvoisa Lukija kysy merkitystä, henkilö ei tiedä sitä itsekaan, se vain tulla tupsahti tyhjyydestä ehkäpä maailmankaikkeuden pimeän aineen ja näkyvämmän alkukuran avulla henkilön ajatusmaailmaan – ja siinä se nyt on.

Jokainen omassa ajassaan lapsettomuus-ratkaisuaan tekevä yksilö tekee ratkaisunsa kaikkien esi-isiensä ja kaikkien potentiaalisten jälkeläistensä osalta. Ja jos ratkaisu on olemassaoloa vastaan, sitä voidaan kutsua itsekkyydeksi.

Blogihenkilöllä on ollut suunnaton onni syntyä vanhemmaksi ja myös isovanhemmaksi kahdelle pojalle. Oman lapsensa jäljistä maailmassa on suunnattoman ylpeä, henkilön tapauksessa pojan, koska ei ole tyttäriä siunaantunut, vaikka yrittämisestä ei ole syytä henkilöä syyttää. Oman pojan ajatusten lukeminen mm. näillä ja muillakin palstoilla ja hänen muiden luovien ajatustensa tuotteiden näkeminen ja kuuleminen on suuri onni tai jopa jonkinlainen hurmos. Tietysti hän on itsepäinen inttäjä – tullut toiseen vanhempaansa siinä suhteessa – mutta hän elää ja ajattelee ja luo ja puhuu paskaa pöhnässä ollessaan, jopa ylpeän vanhempansa kanssa. Ja hänen edessään on jatkona jo kaksi poikaa, ja jos onni on tämän eliön puolella, heidän edessään muita poikia ja tyttäriä.

Saara sanoi tuolla omassa blogissaan suutuspäisään, että ” Lasten tekeminen ei ole pelkästään lasten tekemistä. Se on ihmisten tekemistä. Lapsi on IHMINEN.” Vaikka Saara onkin kiukkuinen ämmä, niin kirjoittaa se osaa ja joskus sen ajatusten kanssa on oltava samaa mieltä. Niin kuin nyt tuossakin.

Anita Konkka näytti sanovan jossakin blogissaan lastenlastensa kuvan alla näin: ” Lapsenlapset: Alisa, Jyry ja Jeremi vilpolassani eli parvekkeella viime lauantaina. Alisan sylissä on kissa Noora, työtoverini tai pikemminkin työnjohtaja, koska se valvoo tietokoneen vieressä mitä minä teen. Alisalla on yhtä isot etuhampaat kuin mnulla.

Ja ihan onkin Konkan etuhampaat Alisalla, eli samassa ihmisketjussa he omalla paikallaan kököttelevät. Ja kissaketjun päästä on Konkalle siunaantunut vielä hyvä ystäväkin, tämä Noora.

18 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Hahhah. Minähän en saarnaa ikinä.

t. Kiukkuinen ämmä

Hanhensulka kirjoitti...

Etpä tietenkään, käytin alluusiota vai onko se allegoria(?), ellipsi se ei kylläkään ole (tosin pirustako nämä kaikki oikein osaa sanoa). Ja siinä suhteessa olet samanlainen kuin muutkin naisihmiset, jotka eivät myöskään saarnaa (he vain, niin kuin englanniksi selkeästi sanotaan, "point out outstanding issues":)

Edublogi kirjoitti...

Niin, kiukkuinen ämmä se on, mutta jos sinä sen sanot se vaan nauraa, jos minä, niin suuttuu. Osaa se kirjoittaakin.

Saara kirjoitti...

No tuo nyt ainakin nauratti :D

Anonyymi kirjoitti...

Hanhinen, olipa riemullista ja nautinnollista luettavaa! Visiitti maassa, jossa katsotaan muumiotelevisiota on varmasti jännittävä Keski-Maan tv-esityksiin verrattuna. Juuri Italiasta palannut ystävä kauhisteli suomalaisten uutislähetysten vakavuutta ja tylsyyttä.

Ja lapsenlapsen tuottama ilo! sehän on moninkertainen, heh. Vastuusta ei enää niin viis, eikä kuuskaan, mutta ilot kertaan 10. Mun Ykkönen saa tänään opiskelijakämppänsä avaimet - lentoon siis lähdössä, pesät vielä keksekn ja poikaset eivät ihan vielä kai tilauksessa...

P.s. Se rasittava punapää on Ritva Rantavuori.

Anonyymi kirjoitti...

..eiku Santa, ei kuitenkaan Claus..hihih. - Olipa muuten fru-di-lainen taas tämäkin..

Anonyymi kirjoitti...

Lapsenlapset ovat kuin meri rannalla merestä haaveilevalle.

Jos haluaa, voi siihen kastaa itsensä tai purjehtia kauemmaksi, ja jos pelottaa, niin pysyy vähän kauempana ja nauttii aaltojen äänestä ja tuulen tuoksusta. Ja voi katsella horisonttiin ja kuvitella, mitä siellä kaukana on odottamassa. Surullista on, että sitä ei ehkä koskaan tiedä, ainakin toivoo, ettei näin kävisi vääristä syistä. Miten se vanha runo menikään, jotenkin, että: sadun loppua sen en tiedä, minä milloinkaan kenties...

Mielenkiintoista televisiouutisten arvostelussa on se, että englannissa moititaan nykyisin uutisankkureita liiasta iloisuudesta, puhumisesta toisilleen ja jopa paikasta toiseen liikkumisesta, sanalla sanoen amerikkalaisuudesta.

Aikaisemmin he tietysti olivat aina vakavina yhdessä paikassa pöytänsä takana ja naama peruslukemilla. Tosin olen nähnyt videon pätkän, jossa uutistenlukija hervahti ilman näkyvää syytä hallitsemattomaan nauruun. Hän ei enää olekaan BBC:n palkkalistoilla:)

Anonyymi kirjoitti...

Minusta on outoa tivata ihmisiltä miksi he ovat lapsettomia tai lapsellisia, jokainen tekee oman valintansa. En ole koskaan ymmärtänyt pakkoa hankkia lapsia. Miksi pakolla hankkia, jos ei halua? Linkkaamassasi Selibaattipäiväkirjan kirjoituksessa oli paasauksen keskellä asiaa.

Pidän tuosta jatkumon ajatuksestasi, se on yksi syy hankkia lapsia. Luulen kuitenkin, että tietoisesti lapseton osaa perustella päätöksensä paremmin kuin keskiverto vanhempi lapsenhankkimispäätöksensä - hehän eivät joudu perustelemaan ratkaisuaan.

Hanhensulka kirjoitti...

Monissa tapauksissa nämä päätökset ovat todella vaikeita. Minusta vaan tuntuu siltä, että nykyisin useimmat kielteiset päätökset ovat muista kuin haluttomuudesta johtuvia. Pelko oman elämänmukavuuden menettämisestä on yksi vankka syy, ja huoli siitä miten menestyy vanhempana, taloudellisesti ja muutenkin. Ja sitten kun olosuhteet olisivat oikeat, on monesti "liian myöhäistä".

Mutta joka tapauksessa, jokainen petaa petinsä niin kuin elämä sanelee, eikä se tietysti kenellekään muulle niin kovasti kuulu. Ehkä Uuden uljaan maailman vauvainhautomot olisivat kuitenkin hyvä ratkaisu, eipä ainakaan tarvitsisi pelätä synnytystapahtumaa. Varmaan sekin on yksi lapsettomuuden syy.

Vauvakuumetta ei ehkä monilla tosiaan ole:)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä lapsen haluan, mutta miestä minä en ota nurkkiini haisemaan, sanoi entinen tyttö.

Meillä kävi sillälailla onnettomasti, että ensimmäinen lapsi kuoli synnytyksessä, joten toista odotettin oikein kuumeen kanssa. Kun poika oli tuollainen polvenkorkuinen ja vähän yli, hän sanoi, että jos se ensimmäinen ei olis kuollu, niin minua ei olis tullu. Mitäpä tuohon olisi sanonut, viisaalle viattomalle. Lasten suusta etc.

Anonyymi kirjoitti...

Vai että itsekästä, olla hankkimatta lapsia. Jotenkin on kuin olisi kuullut sen ennenkin.

Mutta:
1. en halua miestä, ja yksin tuskin jaksaisin elättää, ei sitä nyt pidä yhteiskuntaa rasittaa omalla lisääntymistarpeillaan

2. minulla on huonot geenit annettavaksi eteenpäin (kuten huono näkö, lyhytkasvuisuus, sydän- ja verisuonitauteja, sokeritautia jne.)

3. olisin luultavasti välinpitämätön äiti, tai muuten vain huono

4. elämä ei yleensä ottaen ole kovin mielekäs juttu, joten ei sitä voi lahjaksi kutsua tai lievennyksenä, se on rangaistus siinä missä lahja

5. maailmassa on pirun paljon liikaa lapsia

6. sekin on itsekästä, että haluaa nimenomaan nähdä ITSENSÄ jatkumon lapsissa

7. henkisesti jälkeenjääneetkin kykenevät useimmiten lisääntymään, joten tuo ei ole saavutus eikä mikään

8. Sekin ihmetyttää, että koska lapset nyt yleisesti nähdään näin valtavan järisyttävän merkillisinä ja ihmeellisinä - niin miksi niin moni lapsi Suomessakin joutuu huostaanotettavaksi?

9. Tai miksi heidän vanhempansa muuten kieltäytyvät olemasta missään tekemisissä jälkeläisensä kanssa - kun tämä on sellainen

10. Ja sitten tällä paasauksella vielä syyllistetään nekin, jotka eivät sairauden tms. syyn vuoksi voi saada lapsia

11. Mutta kuten hed.hoitolain yhteydessä todistettiin, liian moni on kuitenkin myös kieltämässä tätä lastensaamisen iloa, jos hankkijaa pidetään "sopimattomana"

Että on se vaan ihmeellistä

Hanhensulka kirjoitti...

Oikein hyviä argumentteja hyvä Anonymous, eihän niitä voi tietysti järkisyillä kumota, jos ei voi perustellakaan, ehkä noita huonoja geenejä lukuunottamatta.

Yritin tuossa tekstissä sanoa, että jatkumattomuuden itsekkyys perustuu sille, että päätöksensä tekee koko ihmisketjun puolesta, ei vain omalta osaltaan. KUkaanhan ei omista geenejään ne ovat lainatavaraa, eikä näin ollen lisääntyessään luo omaa kuvaansa, sitä tekee kai vain Jumala (kloonaamisesta ei kuitenkaan ollut tässä kysymys).

Muuten argumenttisi ovat ihan OK, monen takana on lisäksi mielenkiintoisia moraalisia kysymyksiä, joilla ei välttämättä ole tekemistä lapsenteon kanssa.

Ehkä lapsenteon mahdottomuudesta sen verran, että jos ei ole valinnan vaihtoehtoa, ei voi olla valintaakaa. Joten tällainen tilanne ei voi mitenkään syyllistää ketään. Lapsenteko on pääsääntöisesti vapaaehtoinen homma, ei tietysti aina.

Tämä syyllistämisargumentti on muuten siitä mainio ase, että sitä vastaan on vaikea sanoa mitään. Sen käyttö on kuin löisi Hitler- tai Stalin-kortin pöytään poliittisessa väittelussä. Vähän samanlainen kuin poliittinen korrektius, sehän tappaa hiljalleen ihmisten välisen normaalin kanssakäymisen. Kohta ei ole asiaa, jota voisi sanoa, ettei vain astuisi kenenkään varpaille:)

Hanhensulka kirjoitti...

Lisäkommentti vielä Anonyymin kohtaa numero 11.

Minä näen lapsenteon mahdollisuuden lähinnä luonnon meille antamana lahjana enkä niinkään oikeutena, josta kai kiisteltiin hed. hoitolain yhteydessä, siksi kohta 11. on selkeästi mielessäni tämän lastun tekstiin liittymätön kysymys. Siinähän oli mm. kai kysymys siitä, missä määrin hedelmöittämishoitoa annettaisiin yksityisissä tapauksissa.

Mielenkiintoinen ja monitahoinen kysymys sekin tietysti. Tosin en seurannut keskustelua kovin tiiviisti, joten voin tehdä tässä tulkintavirheen.

Anonyymi kirjoitti...

No, hyvä, jos ajattelisin siis koko ihmisketjun puolesta, eikö tilannetta voisi verrata esimerkiksi puutarhan luomiseen? Jos siis haluaisin laajentaa jotakin hyvää ja kaunista puutarhassani, eikö olisi todennäköistä valita jatkamiseen tai vesomiseen mahdollisimman vahva ja terve yksilö, istuttaa taimi hyvään maahan ja muuta vastaavaa, jotta voitaisiin olla varmoja siitä että tuosta jatkumosta tulee mahdollisimman hyvä, kenties edeltäjiään parempi.

Mitä hed.hoitolakikeskusteluun tulee niin se heilahteli laidasta laitaan. Toki ytimessä oli oikeuskysymys, mutta sen saattoi asettaa myös muotoon: miksi joidenkin halu lisääntyä on sallitumpaa kuin toisten yhtä suuri halu lisääntyä?

Kirjoitti Anonymous, joka jaksaessaan kirjautua käyttää myös nimeä Fredrika

Hanhensulka kirjoitti...

Ahaa fredrika, mutta vesominen on tavallaan kloonaamista ja meillä "korkeammilla" eläimillä on kloonaus lisääntymiskeinona hylätty jo miljardeja (?) vuosia sitten. Keksimme (onneksi) seksin houkutteeksi haluttomille lisääntyjille. Ja lajihygienia varmistetaan mahdollisimman laajalla lisääntymisvolyymilla ja darwinistisilla periaatteilla.

Geenien sulatusuuni - DNA - on kuitenkin kuin lottoa pelaisi, koskaan ei voi tietää mikä yhdistelmä tuo (lajille) eniten voittoja, vaikka tietysti siitä voi tehdä älykkään arvauksen, niin kuin tuossa yllä viittasit. Silloin tosin lähestytään lajin jalostusta lajin lisääntymisen kustannuksella.

Kuningashuoneet ovat hyvä esimerkki siitä, että rodunjalostus pelkästään siitoksella ei pitkällä tähtäyksellä onnistu toivotulla tavalla vaan avuksi tarvitaan geneettistäkin manipulaatiota. Mengele sun kai muitakin ovat myös hyvänä esimerkkinä huonosta asiasta. Eugeniikan haamuhan ei tästä ole kaukana.

Saara kirjoitti...

"5. maailmassa on pirun paljon liikaa lapsia"

Kyllä minä kuitenkin sanoisin, että ihmisiä. Tuo on just se asian ydin. Kun sanotaan, että on "liikaa lapsia", pidetään lapsia eriarvoisina elämään täällä kuin itseään. Se on naurettavaa, koska jokainen on itsekin ollut lapsi. Eli periaatteessa anonyymikin on silloin liikaa.

Juuri tuo asenne on mielestäni aivan männiköstä.

Muuten olen sitä mieltä, ettei lapsia kannata tehdä, jos kokee, ettei niitä halua. Eikä itseään kannata syyllistää siitä, ettei niitä tee. Mutta on myös äärimmäisen lapsellista ja typerää syyttää (muiden ja muita)lapsia omasta lapsettomuudestaan. Omista päätöksistä pitää ottaa vastuu ihan itse.

Anonyymi kirjoitti...

Saaralle: no, tietysti lapsista kasvaa aikuisia. Itse en ole missään vaiheessa ajatellut niin, että lapset olisivat minua vähäarvoisempia. Ja kyllä anonyymi, eli minä, olen aivan ehdottomasti turhaan syntynyt ja siten liikaa.

Hanhensulalle: Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että lajinkin kannalta on parempi, että parhaat yksilöt jatkavat sukua.

En tiedä mihin kohtaan vedät "korkeampien" eläinten rajan, mutta minusta kaikki sukusiittoiset eläimet toimivat juuri näin. Vahvin ja tervein jatkaa sukua. Ja ihmisten kannalta massalisääntymisen kautta tapahtuva rotuhygienian ylläpito ilman säätelyä, merkitsisi kyllä myös avioliiton kaltaisten monongaamisten esteiden poistamista, jotta voitaisiin saada mahdollisimman paljon lapsia. Sen tähdenhän koko jutussa, koko ei-itsekkäässä lajin nimessä lisääntymisessä ei olekaan mieltä, koska sitä ei kuitenkaan toteuteta epäitsekkäästi, vaan päinvastoin minuutta ja suomalaista rotua lisäten.

Hanhensulka kirjoitti...

fredrika, en ole aivan varma onko väiteesi oikein.

Lajin kannalta on parasta mahdollisimman laajan geenivalikoiman säilyttäminen. vain hyvien yksilöiden kloonaaminen tappaisi evoluution kokonaan. Laajoilla geenivaroilla evoluutio on jatkuvaa (meidänkin osaltamme) ja ympäristömuutosten kannalta välttämätöntä. Samasta syystä vain vahvempien kopulointi olisi lajille vaarallinen pullonkaula siihen liittyvine terveysongelmineen (ajattele vaikka ylijalostettujen koirarotujen ongelmia).

Monogamia on kai kehittynyt lajin säilymisen vuoksi myös. Eli se on lastensuojelu- ja kehittämiskoneisto, jolla osaltaan taataan lajin jatkuvuutta. Perhe (siis lauma) on ollut myös aikuisten, vanhuksienkin, suojelemiskoneisto. Esimerkiksi kivikautisissa olosuhteissa ihmisillä hyvinvointi oli laajan perheen vuoksi yhtä hyvää kuin meilläkin, ehkä sosiaalisessa mielessä jopa parempaa.

Kädellisten laumojen geenit näyttävät tulevan muiltakin kuin lauman johtajalta. Naaraat keräävät siis puskissa muutakin kuin ravintoa:)