20.11.2006

Paskaa taivaalle

Kuva Contrails and Aviation Smog -saitilta

Lentäminen ja erityisesti lentomatkailu ovat maailmassa välttämättömiä. 60-luvulla alkanut lentojen halventuminen, ja sen seurauksena ylimääräisen glamourin häviäminen lentämisestä, toi sen ”jokaisen” taviksenkin ulottuville. ”Jokainen” on käynyt lentämällä ainakin Kanarialla tai Kreikassa. Äveriäämmät käyvät vuosittain seikkailumatkoilla Etelänavan jäätiköillä, Himalajalla, Galapagos saarilla tai Patagoniassa ilman sen kummempia ajatuksia jäätiköiden sulamisesta tai merenpinnan korkeudesta. Jotkut lentävät jopa Australiaan saakka, vaikka kärsisivät pitkillä lennoilla ajoittain nilkkojaan vaivaavasta turvotusongelmasta.

Useimmista ihmisistä ehkä tuntuu nykyisin, että lentäminen on jonkinlainen ihmisen perusoikeus, tai saavutettu etu, jonka uhkaaminen aiheuttaa ylenmääräistä ärtymistä.

Ja näin asia tietysti olisikin, elleivät puunhalaajat olisi keksineet valittaa ilman saastumisesta ja uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä, joka saattaa tehdä kalliilla ostetut Suomenlahden rannikon loistohuvilat ja jopa Espanjaan tai Kreikan saaristoon perustetut eläkekodit käyttökelvottomiksi. Nimittäin merenpinta nousee – nykyisin vain milleissä mitaten joka vuosi, mutta napajäätiköiden sulaessa nousunopeus kiihtyy ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua vedenpinta on jo metrejä korkeammalla kuin nykyisin.

Jotakin tarttis tehrä!

Ongelmana on se, että kukaan ei haluaisi kärsiä siitä jostakin omassa elämässään, kunhan naapurit vain vähentävät älytöntä tuhlailuaan, rajatonta matkusteluaan ja muutakin ympäristön saastuttamista.

Lentämisen osuus Euroopan hiiliperäisten kasvihuonekaasujen päästöistä on vain noin 2 %. Koko liikenteen (maantiet, meritiet, ilmailu ja rautatiet) osuus päästöistä on noin 25 %. Ilmailun hiilipäästöt ovat tonnimäärällä mitattuna lisääntyneet lähes 90 % viimeisten 15 vuoden aikana.

Lentoyhtiöt vetoavat pieneen prosenttiosuuteen vastustaessaan kiivaasti kaikkia toimia saastuttamisensa ehkäisyksi.

Aikaisemmin suunniteltu ilmailun polttoainevero kaatui myös lentoyhtiöiden kovaan lobbailuun, uhkailuun ja muuhun kiukutteluun. Euroopan unionin komissio antoi lopulta perään ja totesi, että tarkoituksella kilpailun ehkäisemiseksi luotu lentoyhtiöiden ja näiden emämaiden kahdenkeskeisten sopimusten verkosto tekisi polttoaineen veronkeräyksen liian monimutkaiseksi, ja pudotti hyvän ehdotuksensa ainakin toistaiseksi.

Ilmailu on nimittäin edelleen kartellijärjestelmä, jonka vartijaksi on perustettu lentoyhtiöiden kattojärjestö IATA (International Air Transport Association). Se että esimerkiksi oma Finnairimme kuuluu British Airways'in, espanjalaisen Iberian, American Airlines'in ja hongkongilaisen Cathay Pacific'in kanssa samaan kartellisopimukseen, nimeltään oneworld, ei ole sattumaa vaan sopii hyvin Finnairin tämänhetkiseen kilpailutilanteeseen. Karttellit ovat matkustajien kukkaron kannalta vahingollisia, hintakilpailu ja halvat hinnat estetään, mutta toisaalta lentoyhtiöiden ja erityisesti näiden osakkaiden kannalta edullisia.

Nyt komissio on ehdottamassa tiukkoja saasterajoituksia ilmatilan käyttäjille. Uudet rajoitukset tulisivat ehdotuksen mukaan voimaan vuoden 2011 aikana ja tiukentuisivat asteittain, kunnes kaikki lentäminen olisi saasterajoitusten piirissä.

Jos rajoitukset koskisivat vain eurooppalaisia lentoyhtiöitä, ulkoeurooppalaiset yhtiöt saisivat ansiotonta etua. Siksi komissio ehdottaa uusien säännösten kattavan kaikki Euroopan lentokentillä tapahtuvan lentotoiminnan. Säädökset koskisivat siis myös mm. amerikkalaisia ja japanilaisia yhtiöitä, jotka lentävät Eurooppaan ja jotka kilpailevat, laillisten kartellisopimustensa rajoissa, samoilla reiteillä eurooppalaisten yhtiöiden kanssa.

Vaikka lentämisen osuus on pieni koko maailmaa tarkasteltaessa, niin lentämisen vaikutus saattaa olla suhteellisesti tätä paljon suurempi. Suuri osa lentosaasteista piereskellään sinne, missä niiden vaikutus on suurin – eli troposfäärin ja stratosfäärin rajan, tropopaussin, tienoille, johonkin 10-11 kilometrin korkeuteen. Eli ilmailun saasteet saadaan kasvihuonekierrätykseen paljon nopeammin kuin esimerkiksi autojen saasteet, joiden täytyy ensin löytää sopivia nousevia ilmavirtauksia päästäkseen ylös pilaamasta ihmisten hengitysilmaa ja sen sijaan samentamaan maapallon kirkasta ilmakehää.

Lisäksi lentämisestä tietyillä korkeuksilla syntyy näkyviä jättöjuovia (eng. contrails). Nämä ovat pääasiassa vesihöyryä, mutta sopivissa olosuhteissa ne leviävät cirrus-pilviksi, jotka mukavasti estävät lämmön häviämisen avaruuteen ja näin auttavat tehokkaasti kasvihuoneilmiön syntymistä.

Komissio on ehdottanut ilmailun liittämistä saastelupien ostojärjestelmää (emissions trading scheme), nykyaikaista ane-kauppaa, jolla lentoyhtiöt voisivat ostaa saastelupia sellaisilta yhtiöiltä, jotka eivät saastuta aivan yhtä paljoa. Tai vaihtoehtoisesti lentoyhtiöt voisivat ostaa synninpäästöjä tukemalla kasvihuoneilmiön vastaista toimintaa, sanotaan vaikka istuttamalla puita puunhalaajien halattaviksi.

Ilmailu kasvaa edelleen hyvin nopeasti. Vuoteen 2030 mennessä lentojen ja lentomatkustajien määrä saattaa jopa kolminkertaistua. Seuraavien 30 vuoden aikana lentoyhtiöiden odotetaan ostavan yli 16,000 uutta matkustajakonetta, jotka tietysti ovat haittavaikutukseltaan vähän nykyisiä koneita hyväntapaisempia. Toisaalta nykyisistä 17,000 matkustajakoneesta vain vähän yli 6,000 poistetaan käytöstä, joten vuonna 2036 lentoyhtiöillä on vielä käytössään kymmenisen tuhatta nykyisin lentävää konetta. Vanhemmat koneet pyritään ikääntyessään yleensä myymään kolmannen maailman lentoyhtiöille, joten näiden suhteellinen osuus ilmailun saasteista tulee edelleen kasvamaan.

Me kaikki varmasti ilomielin kieltäisimme kaikki naapureidemme Virtasten ja Lahtisten seikkailulennot, kun he jo muutenkin saastuttavat ympäristöään täysin itsekeskeisellä ja epäsolidaarisella tavalla. Me itse tietysti lennämme vain välttämättömiä tai ainakin hyvin tarpeellisia lentoja, joita ei missään nimessä saa kieltää.

Ei kommentteja: