13.11.2006

Tunnettuutta

Juuri erotettu Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld on tullut tunnetuksi sekä filosofina että selkeistä lausunnoistaan, jotka muistuttavat runoutta.

Runouden eräs tuntomerkki on tietysti se, että sitä ei ymmärrä kukaan muu kuin runousopin filosofian maisterin tutkinnon suorittanut runon eliitti. Sama pätee filosofiaan yleisemminkin. Jossakin YLE:n torstai-illan runo-ohjelmassa sanoi eräs tunnettu runouden asiantuntija, jonka nimeä en nyt muista, että hänen mielestään runo ei ole runo, jos hän ymmärtää sen heti.

En tiedä onko asianomainen Rouva Runoratsu tutustunut Rumsfeld 'in filosofiseen runouteen, mutta, koska maassa jo makaavaa, erotettua ministeriä siis, on tietysti mukavaa ja turvallista potkia, tässä on yksi itse kääntämäni eksemplaari, jota kutsun otsikon mukaan nimeltä Tunnettuutta:

Kuten tiedämme
on tiedettyjä tiedettyjä,
jotka tiedämme tietävämme
Tiedämme myös että
on tuntemattomia tiedettyjä,
joita emme tiedä tietävämme.
Ja toisaalta
tiedämme, että on asioita
joista tiedämme, että niitä emme tiedä.
Mutta on myös tuntemattomia tuntemattomia,
joita tietämättämme
emme tiedä.

Rumsfeldin runoutta lauluiksi sovitettuina on nautittavissa täällä. Myös kirjailija Hannu Helinin blogissa on tämä sama runo suomennettuna 12.11. päivätyssä lastussa, siinä on kuitenkin mielestäni looginen virhe.

60 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka,
oletko huomannut, että kirjoituksesi "Ajatus: maailmankaikkeus" kommentteihin Etappisika-nimimerkillä 24.10. klo 2:10 esitetty minua koskeva viesti on asiaton ja loukkaava?

Olen odottanut kärsivällisesti, että poistat sen. Pyydän Sinua nyt poistamaan sen.

Etappisika kirjoitti...

Hanhensulka,
oletko huomannut että Anna Amnell-nimellä 13/11/06 15:32 esitetty minun viestiäni koskeva viesti on, ei asiaton tai loukkaava, vaan typerä. En odota, että poistaisit sen.

Odotan, että myös Sinä kanssani toivot Anna Amnellille kärsivällisyyttä ja voimia myös tulevaisuudessa vastata menneisyyden hänelle asettamiin uusiin haasteisiin.

hanhensulka kirjoitti...

Olen hyvin yllättynyt tästä pyynnöstä (Anna Amnellin siis, etappisian pyynnöstä en niinkään). Vielä yllättyneempi olen siitä, että oletit, jopa odotit, minun poistavan sen kommentin. Tämä viimeksi máinittu tuntuu jopa jotenkin loukkaavalta ajatukselta.

Pyydät (siis Anna Amnell), että minä ryhtyisin sensuroimaan omaa blogiani lukevia näiden maailmankatsomuksellisten mielipiteiden vuoksi.

Etappisika kutsui sinua mainitussa kommentissaan Anna ”Taliban” Amnelliksi kommenttiketjussa, jossa arvosteltiin sekä uskonnollisia että ateistisia mielipiteitä.

Olen sanonut tämän joskus aikaisemminkin näissä kommenttiketjuissa, mutta toistettakoon se myös tässä: minä en sensuroi kommenteista muita kuin täydellisiä törkeyksiä ja kaupallisia sanomia.

Muutoin jokainen, joka ottaa osaa näihin keskusteluihin vastaa omista mielipiteistään sen mukaan kuin laki ja henkilön käsitykset hyvistä tavoista vaativat. Ja toisaalta tietysti edellytän, että se joka ottaa osaa keskusteluun ottaa tämän mieltään ehkä jossakin vaiheessa pahoittavan rajoituksen sananvapauden nimissä huomioon.

Tässä nimenomaisessa kommentissa etappisika käytti huumorin vaikeinta lajia: satiiria. Se on vaikeaa sekä kirjoittajalle että kohteelle. Satiirin ominaisuuteen kuuluu se, että vastustajan mielipiteet pyritään osoittamaan epäonnistuneiksi jopa naurettaviksi tai typeriksi tai molemmiksi.

Etappisika ei sanonut, että hän ajattelee Anna Amnellin olevan talibani, joka on islamin piirissä esiintyvä fundamentalistinen ja erityisen ahdasmielinen suuntaus.

Hän lienee viitannut siihen, että uskonnollinen ahdasmielisyys, esiintyy se islamin tai kristinuskon piirissä, on samanlaista ja etappisian mielestä kummassakin tapauksessa tuomittavaa. Se kumpuaa samasta lähteestä, eli siitä ajatuksesta, että puheenvuoronpitäjä on oikeassa ja toisinajattelijat ovat väärässä. Tällä en ota kantaa kenenkään ahdasmielisyyteen tai avaramielisyyteen.

Vaikka näen kyllä mihin tämä ajatusten vaihto johtaa, ja olen tietysti hyvin pahoillani siitä, vastaukseni on oltava kielteinen. Ja pyydänkin ensihätään, että harkitset uudestaan ja ehkä jopa peruutat sensurointipyyntösi.

Samalla sanon vielä varoituksena, että tulen vastakin kirjoittamaan maailmankatsomuksellisista aiheista, myös teismistä ja sen vaikutuksesta maailmassa. Ja ottamaan osaa mahdollisesti viriävään keskusteluun. Samalla muistutan, että Muhammad-riehan raivotessa internetillä, kirjoitin siitä asiasta lastun, jota omassa blogissasi jopa ehkä linkkaamalla mainostit.

(Tosin sensuroin myöhemmin itse omia kirjoituksiani, koska arvelin terveyteni olevan tärkeämpää kuin ilmaiseksi kirjoittamani lastun sananvapauden. Mutta se on toinen juttu tietysti ja liittyy pelkästään omaan pelkuruuteeni.)

Omalta osaltani asiasta ei tämän enempää, ja toivon vastakin tulisia kirjoituksia kommenttilaatikkooni (muutkin kommentit otetaan tietysti kiitollisuudella vastaan).

Ripsa kirjoitti...

Hyvä suomennos! Muistelen lukeneeni sen NYT:stä silloin tuoreeltaan ja ajatelleeni että onkohan Rumsfeldt ennen pressi-istuntoa joutunut samaan hissiin jonkun ruohoa polttavan tytön tai pojan kanssa?

Nimittäin jos tuota rupeaa anysoimaan, niin DaDaahan se on aivan selvästi. Surrelismia parhaimmillaan. Täyttä psykedeelista kamaa.

Voi voitettua. On surkeaa jos ainut mikä tästä hienosta wannabe-runoilijasta jää jäljelle on tämä yksi ja vaivainen runo.

Radovan Karadzik on sentään julkaissut vissiin muutaman niteellisen ja oli (on?) pääammatiltaa päätohtori. Mutta en nyt muista mikä Karadzikin sodanaikainen virka oli. Jotain tekemistä armeijan kanssa kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Jos täytyy ryhtyä sensuroimaan joitakuita, jos/kun itseltä loppuu "paukut" heidän verbaalisen ilotulituksensa (esim. rabelaismaisen satiirinsa) edessä, niin mistä se kertoo?

Kysyn vain.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo runo vaikuttaa kyllä myös presidentti Koiviston lausunnolta, joita kukaan muu ei saanut tulkita, koska ne yleensä tulkittiin väärin.

Etappisika on ansainnut ainakin sulan hattuunsa.Muuhun en hänen yhteydessään tässä lastussa ota kantaa.

Muuten olen sitä mieltä noin yleensä, että antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan ja viekää vaikka tuhkatkin munista.

Se on oikeus ja kohtuus.

Hölmistynyt kirjoitti...

AA-liikettä on näemmä muunkinlaista kuin se, minkä olemassaolosta olen ollut tietoinen.

Saara kirjoitti...

Hanhis, sulle on meemihaaste meillä.

Anonyymi kirjoitti...

a-k.h

"Muuten olen sitä mieltä noin yleensä, että antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan ja viekää vaikka tuhkatkin munista.

Se on oikeus ja kohtuus."

*
Olet sinä Kalevi sitten perkeleen kohtuullinen mies - hymiöitä + hymiöitä + hym...

Etappisika kirjoitti...

Vaikkakin Anna "Big T" Amnell nyt joutui toteamaan ettei täällä ajassa saa ihan kaikkea sitä mitä sielu isoaa, häntä lohduttanee tieto siitä, että sitä kirkkaampi pakol sitten on odottamassa.

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi.

Yritän kiivaasti pysyä asiassa.

Meillä on kaksi runoilijaa, Ronald Rumsfeld (vai oliko so Donald vai sekoitanko sen Aku Ankkaan?) ja Radovan Karadzic. Minusta tuntuu että heidän sotilaalliset harrastuksensa ovat jossain suhteessa runoihin.

Minä en ole ikinä osannut lukea kriittisin silmin runoja, koska olen yleensä kauhusta jäykkänä niiden edessä, koska kunnioitan niitä niin tavattomasti. Että siis joku saa jotain sellaista aikaan. Karadzikin joku runo oli hiljan muistaakseni Hesarissa, eikä se mielestäni ollut huono, millä tarkoitan sitä että minun rajoitetussa mielessäni se kosketteli joitain nimeämättömiä tunteita.

Nyt minulla on näiden kahden suhteen sellainen dilemma, että miten suhtautua sitten näihin henkilöihin. Yleensä kuittaan asian sillä tavalla että taide on taidetta vaikka sen olisi tehnyt kuka tahansa, koska se jää elämään senkin jälkeen kun epätäydellinen ihminen on kuollut.

Näissä tapauksissa en ole siitäkään varma.

A-K. Hoo: Muistelen että Koivistoa pidettiin pikemminkin filosofina kuin runoilijana.

Muuten olen sitä mieltä että kenenkään ei pidä sensuuria vaatia, varsinkaan jos kyse on vapaan Blogistanin vapaasta keskustelusta.

(wiwxvlc, eikös tuo ole jokin roomalainen numero?)

Kalevi Hotanen kirjoitti...

Ripsa

Koivisto on filosofi ja hänen vaalilauseensa oli: "Tarttis tehd(r)ä jotain. On myös filosofeja, jotka ilmaisevat sanottavansa runoin, kuten Donald Rumsfeld ja Friedrich von Schiller.

Sitten on vielä niitä, jotka kuvittelevat tulleensa blogikiusatuiksi erinomaisuutensa takia ja pitävät taistolaisina kaikkia, jotka eivät jaa heidän kanssaan heidän ahdasmielisiä äärioikeistolaisia mielipiteitään.

hanhensulka kirjoitti...

Hitler, Goebbels, Stalin, Castro, Mao Zedong ja Ho Chi Minh ovat kai kaikki kirjoittaneet runoja.

Ja nyt siis Rumsfeld ja Karadzic, joka on jopa saanut venäläisten kirjailijoiden antaman Mikhail Solohov -palkinnon 1994 runoudestaan ja on kirjoittanut jopa lastenkirjoja (huom. tämä ei ole viittaus tämän keskustelulastun toiseen kuumaan aiheeseen). Muuten Castro on saanut saman palkinnon.

Mitä opimme tästä?

Emme ehkä mitään, mutta ainakin voisimme olla varovaisia runoilijoiden päästämisessä vallan kahvaan;)

Sen lisäksi Karadzic on psykiatri koulutukseltaan, mitä sekin sitten tarkoittanee.

Ripsa kirjoitti...

Njooh.

En ole koskaan yrittänyt minkään vallan kahvaan, enkä ole sitten n. 12 ikävuoden yrittänytkään kirjoittaa runoja.

Mutta kyllä minä olin joskus n. vv. 1963-71 maolaisstalinistiskommunistinen pasifisti. Minusta vaikutti siltä että tappaminen pitää saada loppumaan ja jos nyt jossain olisi ideologia tai maa joka suostuu auttamaan sen lopettamisessa (YK:lla oli jo silloin ongelmia!) niin ehdottomasti piti yrittää.

Että Hotanen, elä sinä rupea minua nimittelemään! Tai jos jokskin kutsut, niin sano vaikka että 60-lukulainen!

Kun tulin Ameriikan reissulta v. 1971, niin tapasin monia ihmisiä jotka kutsuivat itseään stalinisteiksi. En ikinä havainnut heidän tappaneen ketään. Meteliä joukosta kyllä lähti. Noita n.k. taistolaisia oli käsitykseni mukaan lopulta hyvin pieni määrä.

Silloista itseäni kutsuisin mieluimmin nimellä kommuunisti, koska huomasin että lapsille kommuunit ovat mitä erinomaisin (ja ennen kaikkea halpa) kasvamispaikka. Samaa mieltä oli aika iso osa silloin tuntemistani ihmisistä. (ruqahug, että halaus vain kaikille!)

Etappisika kirjoitti...

Muistan yrittäneeni katsoa tv:n ruudusta uutislähetyksissä ikiväsyneen ja tympääntyneen näköisen ministeri Claes Anderssonin katsetta, josko siihen olisi tullut hieman kiiltoa ja pontta lisää noina aikoina (kollega Karadzic - runoilija, psykiatri, poliitikko, valtiomies, kansansa pelastaja ja suuri poika...olisiko sama mahdollista Suomessakin...ajattelin hänen kenties joskus aamuyön tunteina pohtineen), mutta hän säilytti suomalais-suomenruotsalaisen imagonsa ennallaan. Edes tukkamalli ei muuttunut yhtään sen kammatumman näköiseksi.
Turvallisempaa on kuitenkin soitella pianoa, tuumasi ilmeisesti Andersson. Ja hyvä niin.

Anonyymi kirjoitti...

Koska Ripsa päätti lähteä tunnustukselliselle linjalle, niin miksen minäkin.

Tunnustan, että minun täytyi myöhemässä elämässäni ottaa selvää opintojeni ohessa, mitä oikeastaan kuusikymmenluvulla olin ollut, ja päällimmäiseksi siitä jäi pasifistinen mielenlaatu. Kannoin takinliepeessäni nappia, jota sanottiin skogilaisten hiihtomerkiksi ja neekerinpilluksi.

Sadankomitealaiset jakaantuivat tutkijoihin ja marssijoihin ja minä liukenin tutkijoiden kannattajiin, koska olin näkevinäni mielenosoituksissa liikaa itsetarkoituksellista tai kompensatorista hillumista.

Oli monopasifisteja ja tarkoituksenmukaisuuspasifisteja. Jälkimmäiset katsoivat, että Vietnamissa ei voisi kieltäytyä aseista. Kuuluin ainakin kahteenkymmeneen puljuun. Tuli minulle Gramnakin ja kävin Kuuban lähetystössä juomassa rommia ja kokista, kuten monet muut toverini. Edes eurokommunistia minusta ei silti tullut, maolaisuudesta puhumattakaan.

Rauhanpuolustajiin tulin valituksi samassa kokouksessa, missä "sotakirjailija Paavo Rintala", kuten Hesari häntä luonnehti, valittiin järjestön puheenjohtajaksi. Minulla oli niin paljon mandaatti- tai henkilöjäsenyyksiä, etten juurikaan ehtinyt kokouksiin, Rauhanpuolustajiin en kertaakaan.

Reipasta ja antoisaa aikaa se oli: punkkua juotiin, kitaraa soitettiin ja Vietnamin sotaa vastustettiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

Paljon muutakin teimme.

Sittemmin useimmista tuli kunniallisia isiä ja äitejä. Jotkut saatiin hillumasta kadulta antamalla heille puolue- tai muu virka. Laihtuneen Jasser Arafatin näköinen ulkoministerimme kantaa edelleen takinliepeessään Sadankomitean merkkiä.

Ripsa kirjoitti...

Ja vielä yksi tunnustus.

Me pidettiin lapsen pienenä ollessa mehiläisiä mökillä. Hunaja virtasi kuin konsanaan Dionysoksen keväässä. Sitten tuli pitkä ja kova talvi. Hiirenpirut pääsivät pesään ja mehiläiset kuolivat, lähinnä nälkään, raukat.

Sen jälkeen olen ollut ostohunajan varassa. Hunajan pitää mieluiten olla kuubalaista, ihan vain jenkkien kauppasaarron vuoksi. Mutta kyllä minä hihkaisen ihan siellä ääneeni aina joskus vieläkin ja hymyilen idioottimaisesti että "Cuba si!".

Tuosta litaniasta mikä minä OIKEASTI olin jäi vielä yksi uupumaan: trotskilaisanarkisti. Joskus itseni sillä tavalla esiteltyäni joku paljastuu asiantuntijaksi ja väittää että se on sama asia.

Jenkeissä sodanvastustajia kutsuttiin nimellä "hippie pinkie communist". Minusta se oli aika lempeästi sanottu, vaikka ne kansalliskaartilaiset pyssyillä tähtäsivätkin, ampuivatkin muutaman, ihan vain esimerkiksi.

Suvun jälkikasvulta yritin sittemmin kysellä että mikähän mahtaa olla se ideologia näihin maailman aikoihin. Jotain ne mutisivat että juppihippipunkkari.

Hrmpfh.

Etappisika kirjoitti...

Whattayaknow! Siis ikiryhdikäs Ripsamme goes Kent State? Never made it on the cover of Newsweek, though?

Anonyymi kirjoitti...

Oli Helsingissä kuusikymmenluvulla pieni trotskilaisporukka, mutta sitä sakkia sanoimme riemuanarkisteiksi. Pomppivat juovuksissa talojen katoilla ja keksivät muuta happeningia poliisien kiusaksi.

Stalin sanoin juutalaisbolshevikki Trotskille, että vallankumous ei ole vientitavaraa ja pani sittemmin palkkamurhaajan asialle. Jääpiikillä niskaan ja nirri pois.

Ettei sulta, Ripsa, olis vielä unohtunut jotain, mitä olet ollut? Suomen porvarillisesta lehdistöstä saattoi 60-luvulla saada sellaisen käsityksen, että jenkeissä naiset vastustivat Vietnamin sotaa polttamalla tissit paljaina hamppua.

Ripsa kirjoitti...

Joo, eiku en ehtinyt, kun olin puolustamassa Portlandin (Oregon) kaupunkia kirotuilta Nixonin kätyreiltä. Muuten olen kyllä Ameriikan Vietnamin sodan vastaisen liikkeen veteraani.

Piru se minua vei, ei voi mitään.

Apropos, luen juuri Edgar Allan Poe'n, kuuluisan amerikkalaiskirjailijan (s. 1809, k.1849) juuri suomennettuja novelleja (1028 s.). Alkupäässä on hieno novelli ravintoloitsija, metafyysikko Pierre Bon-Bon'n ja Pirun välisestä keskustelusta.

Piru päätyy kertomaan maukkaista ja vähemmän maukkaista sieluista:

"Oli Kratinoksen sielu - välttävä; Aristofanes - mehevä; Platon - hieno - ei sinun Platonisi, vaan koominen Platon; sinun Platonisi olisi aiheuttanut vatsanväänteitä Kerberokselle - hyi! Ja mietitäänpä! oli Naevius ja Andronikus ja Plautus ja Terentius. Samaten Lucilius ja Catullus ja Naso ja Quintus Flaccus - rakas Quinty! kuten kutsuin häntä hänen laulaessaan secularea viihdykkeekseni, kun paahdoin hänet ihan vain huvin vuoksi vartaassa. Mutta näissä ei ole makua, näissä roomalaisissa. Yksi lihava kreikkalainen vastaa tusinaa heikäläistä, ja sitä paitsi säilyy, mitä ei voi kviriiteistä sanoa." Sitten keskustelijat jatkavat Sauternen maistelua.

Niin. Kyllä meidän on ajatteleminen kuolemattomia sielujamme.

Kalevi Hotanen kirjoitti...

Niin, se on se 25 gramman viimeinen hönkäys.

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi.

Herrat kirjoittavat liian nopeasti. Edellinen oli vastaus iki-iki-ryhdikkäälle Etappisialle.

Nih, a.-k. Hoo: Istuin kerran Ameriikan reissun jälkeen Vanhan kuppilassa ja siihen tuli joku tyttö, joka opiskeli Hankenilla, saattoi olla vaikka Nalle Wahlroosin sisko tai tyttöystävä, en tiedä. Mutta kommunisti se sanoi olevansa.

Se kysyi että kukas minä sitten olen kun ei ole koskaan nähnyt. Sanoin että olen just tullut Amerikasta tulisista paikoista. Se katsoi pitkin nenänvarttaan, että ne sodanvastustajat siellä ovat pieni hasistapolttava klikki. Minä sitten ihmettelin likalle että vai että on 20 miljoonaa aktivistia pikkunen klikki.

Mutta tottahan sen tietää että Suomi se vasta suuri on!

Että en minä niita porvarislehtiä ollut ehtinyt lukea, tulivat päin naamaa väittämään ennen kuin totuuksia kuulinkaan.

Etappisika kirjoitti...

Mjaah... vai tunsi Edgar Allan Demis Roussoksen? Ja kyllä Stalin oli samoilla linjoilla kuin A-K H kavereineen - ei ole laitapeliä katoilla keikkkuminen. "Piochitas" (Trotski) oli kyllä naisten mieleen ja niiden perään enempi kuin Soselo tai kotoinen Taistomme: Frida Kahlokin piti hyvänä ennenkuin jäähakun piti tehdä mitä jäähakun piti tehdä.

Ripsa kirjoitti...

Mitä? Kuka Demis Roussos? Jaa että Stalin samoilla linjoilla kuin Suomen poliisi 1960-luvulla?

Muistelen että Frida Kahlo kyllästyi Trotskiin ennen kuin Stalin sai sen tapetuksi.

Minä en olisi mennyt. Pelkään korkeita paikkoja. Harjulan seljänteenkin huojuvaa näkötornia kapusin niin, että isä oli varmasti ihan siinä selän takana.

Poe'n kertomusten kustantaja on muuten TEOS ja suomentaja Jaana Kapari.

Poe oli kirjeenvaihdossa Baudelairen kanssa, tykkäsivät toisistaan. Amerikkalaisten mielestä Poe on vähän liian eurooppalainen, sitä paitsi se viljelee ranskaa viljalti, eikä niitä pätkiä ole suomennettu. Ihan niin kuin Tshehovin kertomuksissa, taitaa olla paikoin Dostojevskilläkin.

Poen aikalaisia olivat Walt Whitman (s. 1819, I versio teoksesta Leaves of Grass 1859) ja Abraham Lincoln. En usko että tunsivat toisiaan.

"Quoth the raven: Nevermore!"

hanhensulka kirjoitti...

Mutta vain lyhyen aikaa, siis Trotskin kaa. Kahlon näyttely oli viime vuonanna(ko) se oli Tate Modernissa Lontoossa. Rikasta taidetta vähän kuin yrittäisi syödä liian rasvaista suklaata paksulla kermavaahdolla kuorrutettuna, vaikea nielaista yhdellä kertaa kokonainen näyttely, runsaasti omakuvia. Kaikilla runsaanlaiset tummat viikset.

Kahlon maalauksista saadaan nykyisin samoja hintoja kuin Picassoista ja Pollock'eista. Tosin ei ehkä yhtä paljon kjuin Pollockin sotketusta tapetista pari viikkoa sitten - 140 miljoonaa. Hulluja löytyy joka junaan!

Kahlon jatkeeksi sopii hyvin nyt lukuni alla oleva Carlos Castanedan Tarinoita voimasta (suom. Elina Hytönen, 1982). Inkkareista siinäkin puhutaan. Meksikon inkkareista eikä Perun, vaikka oli sieltä kotoisin.

Etappisika kirjoitti...

Castaneda Lo Mago - eikö sentään Argentiinan hanuja? Ja sanotaanko nyt ihan näin meidän kesken tässä näistä Castanedan Don Juan (matus indio) jutuista että eeeeiiii- vii hiö in juurop häv tis ting rasönaliti... kiip on kaming vit juo puks, vi riid tem...

hanhensulka kirjoitti...

Riippuu lähteestä, joissakin sanotaan että syntyi vasta 30-luvun alussa Sao Paolon osavaltiossa Brasiliassa. Toiset taas, että Perussa vuonna 1925. Taisi käydä internaattia Argentinassa hetken aikaa, mutta Perusta muutti San Franciscoon jo 50-luvun alussa.

Mutta hei, psykedelisellä tauhkalla minäkin voisin helposti pudottaa vuosistani puolen tusinaa ja muuttaa syntymämaani vaikka Venäjäksi. Kun syntymätodistuskin on vielä saamatta, vaikka on jo iälle ehtinyt.

Muuten, kaikki fiktio on fiktiota, eteppisika, ellet ole aikaisemmin sattunut huomaamaan, myös rabelaismainen satiiri;)

Ripsa kirjoitti...

Etappisika, en jaksa googlettaa Demis Roussosia, mutta tuskin se on Aristoteleen aikalaisia. Tässä on kyse maukkaista SIELUISTA, Poe jatkaa tarinassaan myös hieman häpeillen kertomusta siitä miten ruumis irrotetaan siitä.

Tämä blogi söi yhden vastaukseni, jossa ennätin kertomaan että Frida Kahlo kyllästyi Trotskiin. Luulen että se oli Kahlolle liian vanha. Kirjahyllyssäni on Herreran Frida Kahlo-elämänkerta.

Ja joo, ainakin minun on pakko tsekata kirjoista ja juuri sen vuoksi harmittaa, että kyläilijät vievät kirjoja mennessään. Juuri eilen olisin tarvinnut Timanttisuutraa, buddhalaista perustekstiä, ja tajusin että joku on senkin kähveltänyt.

Ei, minulla ei ole sekasortoa kirjastossa, se on nätisti proosa ja runous aakkosjärjestyksessä ja käsikirjasto aakkos- ja aihejärjestyksessä.

Castaneda on vähän, tuota, kiistelty tapaus. Sillähän on mm. se Peyote-jumala, joka loistelee keskellä Kalifornian niemimaan kaktuspöheikköä kaikissa maailman väreissä. Sitten Kalifornian joku yliopisto kieltäytyi hyväksymästä C:n antropologian väikkäriä, koska se ei kyennyt todistamaan että noita nimeltä Don Juan olisi olemassa.

Karadzcikista (kirjoitusasu) vielä: Hanhensulka, kai kerrot kaikille sitten, kun kuulet VARMAN huhun siitä että runoilija on saatettu Haagin tuomioistuimeen? Sitten itsekukin voi ruveta opiskelemaan serbiaa ja suomentamaan runoja.

Onhan täällä runoilijoita!

Hanhensulka kirjoitti...

Kerrotaan, kerrotaan. Mielenkiintoinen juttu tuo väikärijuttu. Luultavasti samassa yliopistossa on hyväksytty teologian väikkäreitä pilvin pimein;)

Omasta kirjastostani kerron erillisessä lastussa, kun Saara pirulainen haastoi kirjastomeemiin!

Ripsa kirjoitti...

Ai niin, yksi oikaisu vielä.

Hotanen sanoi että kuollessa poistuu 25 grammaa painosta. Siinä leffan nimessä luki että 21 g. Voi olla että 4 grammaa suuntaan tai toiseen ei silti ratkaise sitä tavataanko me siellä sitten jumala vai piru.

Mistäs sen tietäis. Ei kukaan ole tullut takas kertomaan.

Se käsitys minulla kyllä on että sillä ei ole minkäänvaltakunnan väliä, koska kuolleita me ollaan kuitenkin ja pusketaan heinää.

Etappisika kirjoitti...

Mutteikös Carloosta tullu sitte PhD. tuolta UCLA:sta?

Ja sit ton 4 grammaa on lihavan kreikkalaisen sielulla painoa enemmän kun tavallisella.

Anonyymi kirjoitti...

???!!!

Kuuskytluvun vasemmistotamilit ovat näköjään vallanneet tämän kommenttilooran.

Mitähän ne tekisi jos olisivat nuoria tänään?

Päästelisivät minkkejä vapaaksi mä luulen ja pössäyttelisivät hassispiippujaan itse kasvattamillaan kannabiksilla...

Hävetkää!

anonyymi ajattelija

sigck sanoo verificationikin

Juha K. Korento kirjoitti...

En pysty osallistumaan trotskilaismuisteloihin yms, vaikkakin niitä kiinnostuksella luen. Tulin sen sijaan oikomaan Hotasta, että kyllä se on 21 grammaa, eikä 25, mutta Ripsa ehti ensin. Mun sielu painaa kuusi grammaa. Prostituoidun sielu on kevyt.

hanhensulka kirjoitti...

Huh, huh. Minkit vapaaksi ja hasissis kanssa! Ei olisi venäläisillä gangstereilla niin suuria tuloja. Minä olisin varmaan mennyt aikanaan Koijärvelle, mutta pappi pani pallon jalkaan ja puoliso heitti avaimen Julkujärveen tai johonkin. Toisaalta olin kyllä hyvin laiska.

Sielun paino vaihtelee, suurimman ajan se painaa niin pirusti ja toisinaan on niin kevyt, että meinaa jalatkin nousta maasta.

Ripsa kirjoitti...

RR: vasemmistotamilit? Niistä en kyllä ollut ikinä kuullutkaan, tiikereistä kyllä. Ja olen aika varma siitä että semmoinen on totemieläimeni.

Etappisika: Wikissä sanotaan että Castanedalle "myönnettiin tohtorin arvo Kalifornian yliopistossa", ei sanottu että se ois tehnyt väikkäriä. UCLA taas on University of California in Los Angeles, joten epäilen jonkinmoista kunniatohtoruutta.

Muistan kyllä hyvin raivoisan keskustelun aiheesta ja suurin osa sikäläisiä ystäviäni oli sitä mieltä että huijari mikä huijari. Muistikuvani on että C. yritti jättää väikkärin johki yliopistoon ja se ensin hyväksyttiin ja sitten kiellettiin.

Mitä taas tulee hashiksen polttoon, niin olen käsittänyt että sen hyväksyminen tai hylkääminen on suorassa suhteessa Suomen NATO-suhteeseen, i.e. koska olemme ystäviä, omaksumme ehdottoman kielteisen virallisen asenteen pilvenpolttoa kohtaan.

Minulla on nivelrikko. Lapsi lupasi että järjestää minut silloin tällöin Amsterdamiin, jahka tämä äityy pahemmaksi, saamaan helpotusta paikallisissa hashis-baareissa. Totuuden nimessä on myönnettävä että jotkut USA:n osavaltiot ovat myöntäneet pilven polttelun lailliseksi kipeille ja ruokahaluttomille kroonisesti sairaille ihmisille.

Ehkä osavaltio maksaa siellä hoidon, en tiedä, mutta johonkin varmaan Suomenkin pitäisi ryhtyä, muuten meistä raihnaisista suurista ikäluokista tulee kiukkuisia ja nuoret ovat helisemässä meidän kanssamme.

RR: olen vihainen niille nuorille jotka päästävät minkkejä luontoon. Todennäköisesti toistaiseksi (lapsuuden Traktori-nimistä kissaa lukuunottamatta) rakkain kissani Rudi joutui minkin saaliiksi toissavuonna mökillä, jossa se sai rauhassa harrastaa hiirten ja myyrien metsästystä.

Minusta tuo toiminta osoittaa täydellistä luonnon ymmärtämättömyyttä ja on kaukana eläinystävyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Epäilen, että se otus lahtasi enemmän lintuja kuin hiiriä ja varsinkaan mykriä.

Noista RR:n tamileista tiedä, mutta ettei vain tämä Ripsan Rudi olekin ihan tarkoituksellisesti Dutschken kaima. Jos niin on niin ehdotan Hanhensulalle, että poistaa yleisen edun ja järjestyksen nimessä kaikki kommentit, joissa muistellaan Rudia.

Etappisika kirjoitti...

Jooh, tuolla University of Californialla on joku kymmenkunta campusta pitkin statea. Ja sitten on USC (University of Southern California), ja Stanford ja tiesmitä vielä. Kaarlo on saanut ehkä tittelinsä sitten joltain noista UC:n kampuksilta, ei välttämättä UCLAsta.

Kyllä tuo tohtoruus tuollaisella menippolaisella satiirilla ja kovalla pokalla varmaan lohkeaa... tervehdin Kaarlon pönttöhattua ilolla.

Suomessa huvitti aikoinaan kun Olli Jalonen oli laittanut lisurinsa lähteisiin ainakin yhden keksityn (Jalosen oman fiktiivisen hahmon) teoksen. Väikkäriä en ole nähnyt.

Anonyymi kirjoitti...

Suomensi se Saarikoski kreikan kielestä runoja, joita ei ollutkaan.

Tämä ihmisen maailma...

Ja kuka muistaa enää tohtori Callea ja hänen nootituksiaan.

Tämä tiedeyhteisöjen maailma...

Erno Paasilinnan komensi tiedeyhteisöt autiolle saarelle olemaan tiedeyhteisöjä.

Tieteen todellinen merkitysperusta on ihmisessä enemmässä määrin kuin mitä tiedeyhteisö edustaa. Husserl ei sanonut ihan niin, mutta sinnepäin, ollessaan Kuhnin kanssa eri mieltä tieteen normaalitilasta. Mitä saoo RR, 75:ään liuskaan tiivistäen.

Anonyymi kirjoitti...

a-k.h

Hymiöitä + hymiöitä + hymiöitä = 75 sivua.

*
Muuten hei. Sielu on aineeton, vaikka se painaakin sen parikymmentä grammaa paitsi Korennolla, joka on...huora :~/?!

Mutta anyway - tässä on fysiikan lait kumottu, niinkuin pitääkin, mistä seuraa kuitenkin se johtopäätös, että koska aineettoman paino on voitu mitata, sen täytyy olla olemassa.

Kun vielä saatais sielu jotenkin napattua "itse teossa" eli pakomatkalla ruumiista vaikka pulloon, niin arvatkaapa vain, mitkä näkymät elintensiirtomarkkinoilla avutuisivat.

Silloin voitaisiin ryhtyä siirtämään parempia sieluja esimerkiksi psykopaateille (mm. Hannibal Lecterille) - edellyttäen, että sielun entistä asuinsijaa pidettiin arvostettuna kansalaisena, jolla ei ollut rikosrekisterissään paria näpistystä tai kolmea rikesakkoa pahempaa merkintää - eikä hän tiettävästi käyttäytynyt sadistisesti mahdollista puolisoaan, lapsiaan tai työtovereitaan kohtaan.

Valitettavasti emme voi tietää, mitä hän ajatteli mielikuvituksessaan, joten tämä riski täytyy aina ottaa.

Ripsa kirjoitti...

Ach, Hanhensulka, voih, anna minun vielä puhua Rudista (ja Dutschke, nuoruuteni sankari, on, voih, jo kuollut, vapauden kangastus!), älä anna kaikkien Rudien mennä pois muistoista ettäs myös uusi uljas nuoriso ne muistaisi! Ole siis armollinen, äläkä sulje minua piirin ulkopuolelle, tuonne kylmään!

Hrrr. Hyrrr. Kissoja suurempaa ei olekaan. Tiikerit, leijonat, puumat, mustat pantterit ja tiikeriraidalliset pienet nelikiloiset kissat, joiden nimi on Rudi ja jotka eivät muuta pyydä kuin jokapäiväisen hiirensä ja myyränsä (ei, Rudi ei syönyt lintuja, veljensä, lihava Albert sen sijaan, kerrankin lihavan punatulkun meidän ihmisten laittaman auringonsiemenmajan alta, vannon! Hotanen vääristelee! Kieroilee!).

Kyllä, minä rakastan myös Allua vaikka se painaakin 7 kiloa ja syö kyitä ja kärppiä. On myös ihmisiä joita rakastan. Ihan totta. Eikös ole outoa?

On kyllä olemassa ihmisiä jotka väittävät ettei kissa siihen pysty. Siis kyihin ja kärppiin. Mutta todistajia on.

Ripsa kirjoitti...

Lisäksi.

Pyydän huomaamaan yhteiskunnallisen siirtymän tässä kissa-asiassa. Kun asuin Sonkajärvellä Sukevan keskusvankilassa, minulla oli kissa jonka nimi oli Traktori, kuin lupauksena uudesta, ihmiset työn raskaan orjuudesta pelastavasta teknologiasta.

Sitten tuli monta kymmentä vuotta myöhemmin vasta Rudi. Jotain oli tapahtunut.

Kumpikin kissa hyrräsi minut uneen.

Etappisika kirjoitti...

Zappalla oli yks biisi jossa meni nii jotta "hey, howdydoody, I'm a union man, you can call me Rudy" - ei Dutschke ehkä.

Sait sitten kakun lusittua kumminkin vaikka kissa meni? Mutta eikö teikävangit ole olleet aina Hämeenlinnassa?

Anonyymi kirjoitti...

Luullakseni siellä oli paljolti normaaleja kavaltajia ja väärentäjiä ja muuntorangaistuksen saaneita.Minulle on jäänyt sellainen kuva, että se on ollut enempikin työsiirtolamainen, toisin jokin Kakola, Nokka tai Sörka.

Hämeenlinnassa oli kehruuhuone naisille. Lienevät kissanaiset viety sinne. Hyrrr.

Anonyymi kirjoitti...

toisin kuin

Etappisika kirjoitti...

Ripsa

Myös voisin sieluni (paino tuntematon) silmin nähdä uuden teknologian airuen, Traktor-nimisen kissan menemässä vakaasti tietään ukrainalaisessa savipellossa - näin siis olisi ollut Eisensteinin elokuvassa, mikäli Sergusha olisi elänyt tarpeeksi kauan kissaasi tutustuakseen.

Ripsa kirjoitti...

Hmm. Mistä asti 3-4-vuotiaat lapset on pantu lusimaan?

Ootte uteliaita!

Saatte arvata miks mä olin pentuna Sukevan vankilassa!

Ripsa kirjoitti...

Kyyneleet valuvat pitkin poskiani.

Etappisian puheenvuoron aion napsaista tuosta ja panna seinälle. On se aika styryä kamaa.

Että minun Traktorini ja Eisenstein! Alkaa mennä hysteeriseksi.

Menen nukkumaan. Huomenna tutkin piruja ja sieluja enemmän, taas.

h kirjoitti...

Ei ku Hearstit vain.

Ripsa kirjoitti...

Huomenta!

Muistin juuri että Hanhensulka etsi epätoivoisesti vanhempiensa olemassaolotodistusta mm. Sonkajärveltä. Josta oli löytynyt myös Hanhensulan itsensä olemassaolotodistus.

Onkohan se ollut joskus 1947-50 kovinkin iso paikka? Oliko siellä paljon tuota maatilavankilaa enempää? Minähän olen jopa voinut pikkulikkana tavata Hanhensulan tai se minut!

Paitsi elleivät hänen vanhempansa suoraa päätä paenneet Satakuntaan. Täytyy siellä kuitenkin sukua olla.

Minulla oli Mamma, isänäiti, kotoisin Iisalmen pitäjästä, eli ainut itäsuomalainen koko suvusta, mukaanlukien äidin suku. Koko elämäni olen ihmetellyt että olisinkohan aivan kertakaikkisesti joku muu, jos oltais jääty sinne Sukevalle, eikä menty joutavan perässä etelään. Ja nimenomaisesti eteläiseen Länsi-Suomeen.

Kalevi Hotanen kirjoitti...

Arvasinhan minä, että Ripsasa on savolaista verta. Naislinja kertoo totuuden. Ajatella, että Hanhensulkakin on nähnyt päivänvalon pesässään Sonkajärvellä ja miehuudessaan varmaan lätrännyt Sonkarin mehuilla. Koska tässä nyt on savolaisia paikalla, etappisikakin, voin paljastaa. että äitini suku muutti Juvalta Pohjois-Savoon 1500-luvun puolivälillä. Hän sain vanhempansa saman suvun eri haaroista.
Jos joku väittää, ettei hänen suvussaan ole savolaisia, niin alkakoon tutkia sukuaan. Jos joku väittää sukunsa tulleen Baltiasta, niin kehottaisin varmuuden vuoksi tutkimaan, etteikö tämä esi-isä vain olisikin johonkin Baltian maahan aikoinaan unohtunut savolainen knihti. Muut kuin savolaiset olkoot sitten vaikka Sursillejä, länsirannan hapansilakansyöjiä, joita on runsaasti pappisäädyssä. Tosin Surrsilleihin päädytään savolaislinjojakin myöten. Surrsillin Suomeen tulleista tyttäristä on tullut lähestulkoon suomalaisten kantaäitejä.

hanhensulka kirjoitti...

Tässä täytyy nyt vähän varovasti puhua juuristaan, kun Hanhensulka on kuitenkin aika harvinainen nimi.

Mutta omat isänsukuni juuret johdetaan varmuudella vuonna 1505 syntyneeseen henkilöön, jonka nimi oli Juntti Hanhensulka, joka varmasti sopikin nimeksi oikein hyvin ja, vaikka nimi ei ole ehkä enää etunimenä käytössä Hanhensulkien suvulla, niin luonteenpiirteenä tai elämäntapana se on varmasti olemassa. Tai niin ainakin etelämpää Hanhensulkien sukuun naidut naiset ovat väittäneet.

Onhan sitä tullut joskus nuorena sekä Jyrkän että Sonkakosken lavoilla liideltyä liukkaasti kuin vastapyydystetty made. Että saattaa hyvin olla, että Ripsakin on jossakin tavattu, tai ehkä Hotasen äidin sukulaisia. Mistäpä senkin tietää:)

Kalevi Hotanen kirjoitti...

Isäni suvullakaan ei ollut hyviä liito-ominaisuuksia, kuten vanhalla kunnon Caravellella, kuten Hanhensulka ilmojen ritarina tietää, mutta jotenkin porukka könysi Muolaalta Seiskariin 1639. Ehkä eivät kuitenkaan menneet uimalla ulkoluodolle. Pirtu-ajan oikeudenkäynneissä oli monta Hotasta leivättömän pöydän ääressä. Oman saaren poliisi vilkutti vain silmää kanistereiden kiikuttajille, mutta ei hänkään mahtanut mitään lain pitkälle käsivarrelle. Pirtukaupasta tuli saarelaisten elinkeino siinä määrin, että itse eivät sitä rikollisuutena pitäneet. Virkavalta kyllä ihmetteli sitä, että kalastusalusten sijaan ja rinnalle ilmestyi pikaliippareita ja että köyhät saarelaiset alkoivat rakentaa asumuksiinsa perinteistä harjakattoa kalliimpia mansardikattoja. Uusi rakennustyyli kertoi virkavallalle, keitä mahdollisesti oli syytä epäillä. Salakuljetukseen saattoi osallistua koko perheen työkuntoinen miesväki. Saaren suvut olivat naimisissa keskenään, joten kaikki olivat lojaaleja toisilleen. Pirtualus oli usein monen miehen osaomistuksessa, ja jos joku kärähti, saattoi salakuljetus siitä huolimatta jatkua. Kaikki eivät itse kuljettaneet, vaan saattoivat olla yhtiömiehinä toimintaa rahoittamassa. Olen paitsi sotilaan myös salakuljettajien jälkeläinen. (Tähän perään Ripsan omahyväinen rykäisy, jonka typögrafista muotoa en nyt muista.)

Anonyymi kirjoitti...

Korjaus typo

kh

Etappisika kirjoitti...

Ettet vaan Kale olisi os. Fanucci, Buscetta tai Corleone? Siis voit polveutua suvuista. jotka ovat myös asustelleet vaativissa saariolosuhteissa, mutta tuolla hieman etelämpänä?
Siellä myös on aina ollut tapana pitää yhtä kuvaamallasi tavalla.

Ripsa kirjoitti...

Öh, ei se tämä hrmpfh ole mitenkään erityisesti ylimielinen ilmaus. Se on tarkoitettu äännettäväksi niinkuin kirjoitetaan ja sillä voi tarkoittaa miltei mitä tahansa. Riippuu äänenpainosta ja volyymista.

Kun tuossa äsken kerroin kyselyistäni suvun nuoren polven maailmankatsomuksesta ja sain vältteleviä vastauksia, niin silloin kyseinen ilmaus tarkoitti kyllä harmistumista.

Että eikö nuoriso nyt osaa ilmaista itseään selvemmin.

Pirtukaupasta. Pohjanmaan ökytalot on rakennettu miltei järkiään pirturahoilla. Muistaakseni Jomppa Ojaharju on aiheesta kirjoittanut, samoin Lars Sund siinä Siklax-trilogiassaan. Ökytalojen rakennus ulottui pitkälle sisämaahan, ainakin tässä Vaasan kohdalla Ilmajoelle ja Isoonkyröön asti. Tarkoitan noita komeita kaksvooninkisia. osa tosin on rakennettu jo aiemmin tervarahoilla.

Jos pirtulaiva löydettiin niin talo saattoi mennä pankrottiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kuule sieltä etelämpää oli Seiskarissa aikoinaan espanjalaisisäntä ja lukuisat sukuni miehet ja naiset ovat kuin mesetalta repäistyjä. Minä olen Luojan armosta maantienvärinen ja säästynyt rasismilta.

Etappisika kirjoitti...

Rasismi on siis sinut ohittanut, vaikkei juuri tunnu savolaisuuttasi peittelevänkään? Kiinnostava kombinaatio kylläkin: sie sit poeka out nuita Extremaduran Hotasia, vae iha niitä sieltä Kataloniasta?

Erika kirjoitti...

En lukenut kaikkia kommentteja, ja asia tuli ehkä jo esille, mutta tuossa suomennoksessa näyttäisi olevan muutama rivi, joita ei ole alkuperäisessä. Rivit 4 - 6 ovat ylimääräisiä, kategoriaa 'unknown knowns' ei ole alkuperäisessä. Muuten oiva suomennos!

hanhensulka kirjoitti...

Jep taisin käyttää hieman liikaa taiteellista vapautta. Koko teksti on:

As we know,
There are known knowns.
There are things we know we know.
We also know
There are known unknowns.
That is to say
We know there are some things
We do not know.
But there are also unknown unknowns,
The ones we don't know
We don't know.

Anna Amnell kirjoitti...

Kiitos.