8.12.2006

Saduista ja jumalattarista


Arvoiselle Lukijalle kerrottakoon tiedoksi, että Dionysoksen tarinoihin on lisätty satu nimeltä Menetetty Paratiisi, joka kertoo Taivaista, Aatamista, Eevasta ja tämän somasta vanhemmasta sisaresta, Lilithistä (kuva vieressä sumerilaisten tai assyrialaisten ikuistamana).

Vaikka satu on muuten historiallisesti hyvinkin tarkka ja totuudenmukainen tiedoiltaan, siinä ei mainita mitään Lilithin puolisosta, Samuelista, jolta Jumala oli poistanut suutuspäissään kivekset jonkun Hänen ja Lilithin välillä sattuneen vähäpätöisen erimielisyyden vuoksi. Mahdollisesti erimielisyyksissä oli kysymys sopimus- ja valta-asioista tai ehkä Lilithin asemasta jumalattarena. Mutta mistäpä sen enää näin kaukana tulevaisuudessa tietäisi, onhan maailman luomisestakin jo kulunut yli 6000 vuotta!

Lilithistä voi lukea lisää myös Pennsylvanian Yliopiston School of Arts and Sciences internet-saitilta.

13 kommenttia:

hotanen kirjoitti...

Kuvasta tulee mieleeni Gallen-Kallelan Ad astra.

En ota kantaa myyttiseen paratiisikertomukseesi, joka on vain yksi monien joukossa, mutta havaitsen, että ilmeisesti aitona fundamentalistina pidät kiinni maailman luomisen noin-ajasta, brontosaurus vieköön, vaikka tietysti yli 6000 vuotta sitten saattaa olla vaikka kuinka paljon yli, ainakin melkein vaikka kuinka paljon.

Outolintu kirjoitti...

Yliopistossa suomen kielen proffa kertoi ( n. 1971) Lilithistä, että tämä oli Aatamin ensimmäinen vaimo.
Aatami hylkäsi Lilithin, koska L. tahtoi intimissä seurustelussa olla päällä.

En ole vielä lukenut linkkejäsi, mutta menossa olen.

Ripsa kirjoitti...

Muutaman linkin tekstiä luin. Mielenkiintoista. Olen kyllä ounastellut että eivät Robert Graves'n White Goddess-opuksen merkinnät jää ainoiksi. Minulla on käsikirjastossa Riane Eislerin Malja ja miekka, joka on arkeologis-antropologinen esitys matriarkaatin ja patriarkaatin taustoista. Siinä kumppanuus-yhteiskuntaa sovitellaan Anatoliaan.

Sitäpä en tiennyt että jumalattarella oli siivet. Se tosin selittäisi hyvin, miten Lilith (mikäli häntä voisi pitää jumalattaren yhtenä olomuotona) kykeni lentämään pois Aatamin alta, kun Aatami kieltäytyi käyttämästä mielikuvitusta seksin suhteen.

Niin ja sitten tuo ajatus siitä että Jumala on ehdottomasti mies. Tiedättehän sen englantilaisen kertomuksen ihmisestä joka tuli kuolemansa jälkeen takaisin. Utelevalle kaverilleen sitten kertoi Jumalan olemuksesta, mutta kuiskaten: "She is black.".

Suomeksi tarina ei toimi, koska hän tarkoittaa kumpaakin sukupuolta.

Anonyymi kirjoitti...

Kristittyjen jumalakuvasta puuttuu äiti-olemus. Puhutaan vain isä-jumalasta. Jeesuskin puhuu vain isästään. Jumalasta sanotaan, että hän on Henki ja läsnä kaikkialla. Henki kuitenkin personoidaan, kuten Pyhä henkikin. Kirkkoraamatun mukaan Jumala sanoo 1. Moos. 17:1: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias." Siinä nimi El shaddai on suomennettu muotoon Kaikkivaltias, vaikka se oikein suomennettuna tarkoittaa jumalaa, jolla on äidinrinnat. Edesmenneen Kaarlo Syvännön mielestä hyvä suomenkielinen vastine olisi "Kaikkiriittävä".

Ripsa kirjoitti...

Ellei nyt ajatella ortodoksien Jumalan äidin palvontaa. Katolisessa kirkossa Neitsyt Marian äiti Anna taitaa olla pyhimys. Neitsyellä on naisille varsinkin Välimeren alueella tavattoman suuri merkitys.

Näin ennen joulua on hyvä muistaa miksi Jeesusta niin yhtäkkiä ruvettiin sanomaan Kristukseksi (hän-joka-tulee, muistaakseni). Etiopian kirkon homosyyttisen (yksijumalaisen) uskon mukaan Maria oli temppelinpalvelija, jolla oli erityispalvelukset miehille. Maria sai lapsen ja syntyperänsä vuoksi lapsi oli siis Jumalan poika.

Näin kuulin kerrottavan Jorma Kallenaution radio Ylen 1:n Etiopian kirkkosarjassa.

Ainakaan katolinen kirkko ei juuri ole missään tekemisissä Etiopian kirkon kanssa, joka puolestaan julistautuu varhaisimmaksi kristityksi kirkoksi, ajasta ilmeisesti kiistelee vain Egyptin koptien kanssa.

Vaikuttaa siltä että se varhaisin Jumalatar, siis pääjumala, oli hedelmällisyyden jumalatar. Esimerkkinä Willendorfin mahtavan lihava Venus.

Vallankeikaus on siis jossain vaiheessa tapahtunut.

Sari kirjoitti...

Minusta olisi jotenkin loogista, että naisen kyky pinnistää kupeistaan ulos ihmislapsi olisi johtanut siihen johtopäätökseen, että Luoja on feminiininen olento.
Mutta eikös mitä, muinaisista esikuvista huolimatta piti mennä partaukoksi sekin 'ristimään'.

Italiassa Maria on jonkinlainen välikäsi; sen voisi ymmärtää patriarkaalisen yhteiskunnan perinteen jatkeena niin, että etäiselle 'padre, padrone'-isälle menee info perille, kun sen kertoo mamman kautta.

Ripsa kirjoitti...

Käsittääkseni Välimeren kristityt naiset rukoilevat Annalta ja Marialta lapsilykkyä ennen kaikkea.

Sitä tietysti pitää miettiä että missäs vaiheessa se mies-Jumala siihen nokkansa panee... Tässäkin maassa usein kuitataan, että akkojen juttuja ja jätetään silleen.

Se padre on kyllä oikeinkin myöntyväinen ja kiltti kotona, vaikka olisi juuri tappanut pari kilpailevaa mafiosoa, ja antaa madrelle kaiken vallan siellä neljän seinän sisällä.

Ennen ilmeisesti ei ollut niin. Vaan nainen ja mies sopivat työnjaon ja työn hedelmät yhdessä.

hanhensulka kirjoitti...

Maan Äitiä silloin ennen palvottiin, kaiken antajaa, synnyttäjää ja muutenkin pystyvää naista.

Lähi-idän uskonnoista tuli kai "loogisen" yhteiskunnan asevarustelun vuoksi miesvaltainen myös uskonnoltaan. Joku Ishtar ja hänen muut muotonsa siirrettiin sivuun näiden patriarkkauskontojen vuoksi (judeo-kristillis-islamilainen uskonto ei ollut ainoa) ja kreikkalaisen kulttuurin häviämisen mukana hävisi sitten viimeinenkin jumalanaisten sillanpääasema Euroopasta.

Aeneas toi Troijasta sivilisaation siemenet Rooman perustaksi. Ja ne olivat patriarkaaliset, koska tulivat Lähi-idästä. Rooma oli aina miesvaltainen (vaikka naiset tietysti myrkkykuppeineen yrittivät parhaansa:) Aeneasilla oli pystyvä miekka, jolla oli helppo kukistaa naisvaltainen vanha-Eurooppa, kivikautisine kivikirveineen, maailman synnyttäjättärineen (meillähän ei ollut luoja-jumalaa) ja keräilykulttuureineen.

Eli menetimme "Aeneaksen ansiosta" ensimmäisen Impivaaran ja saimme korkeakulttuurin tilalle.

Sen jälkeen naisilla on ollut vain Pyhän Äidin, kurtisaanin tai noidan asema.

Sari kirjoitti...

No juu, onneksi noita rooleja on sittemmin vähän monipuolistettu. Nyt voi jo nainen voittaa BB:n. (Sen oli kuulemma Suomessa voittanut kaimani)

Ripsa, pitää tarkentaa, että "Padre, Padrone" on termi tyranni-isälle (padrone on mm. työnantajasta tai vuokraisännästä käytetty nimitys), ja sinänsä se ei liity "Padrino"-kummisetäilyyn.

Luulen että kirjoitan näistä isistä ihan postin, koska viimeaikoina he ovat olleet ajankohtainen aihe täällä kummisetien maassa.

Luulen että sukupuoliroolit ovat aika kiinteästi sidoksissa elinkeinoon(sen verran materialistinen marxisti minä olen), vaikka uskonnolla ja klassisella kulttuurillakin on tietysti ollut asenteisiin merkittävä vaikutus. Pohjoismaista tasa-arvoisuutta voimme kuitenkin osittain kiittää siitä, että ei ollut varaa sulkea naisia pois taloudenpidosta.

Sari kirjoitti...

Niin, siis nyt on isistä posti, jos kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sari!

Vasta nyt tajusin että olet Italiassa. Rakkain maani Suomen jälkeen. Olen kerran ollut siellä perheeni kanssa Casa Finlandesassa Grassinassa, siinä Firenzen lähellä. Casa Finalndesa on Suomen kuvataiteilijoiden talo, miehen avulla sinne pääsin. Laps oli 12-vuotias, ja rakasti kiivetä kirkkojen torneihin.

Ontuvalla latinalla sain selvää jopa lehdistä. Isäni oli 1960 kaivamassa Pompeijia, mutta asui Villa Lantessa. Me lapset emme päässeet mukaan. Isä oli latinisti ja puhui joka paikassa latinaa ja tuli ymmärretyksi ynnä ymmärsi paikallisia.

Kirjoitan tätä Tampereella. Annoin kälylle blogi-osoitteesi, hän laittaa erinomaista ruokaa ja oli ihastunut ruokaohjeistasi!

Jos joku pääsee, menköön katsomaan Tampereen työväenteatterin Venetsian kauppiaan. Parasta Shakespearea aikoihin, ohjaus Kari Heiskasen.

Nyt pitää ruveta pakkaamaan, sitten suunta Hesaan.

Mutta Tampere on kiva kaupunki, yksi kotikaupungeistani.

Niin, kiitos tuosta padre-selvityksestä. Mafiosoja en tullut itse aikoinani tavanneeksi.

Terv.

Ripsa

Sari kirjoitti...

Itselleni Suomi ja Italia ovat kuin kaksi Euroopan napaa; luulen että monen suomalaisen rakkaus Italiaan johtuu siitä, että olemme niin monessa asiassa kuin vastakohtia.

Oi, itse haaveilin lapsena arkeologin(kin) ammatista, mutta enpä ole muuta kaivellut kuin joskus onkimatoja.

Hesa on yksi kotikaupungeistani, voisin sanoa, ja Tampere yksi mielikaupungeistani, vaikken ole viettänyt siellä kuin muutamia öitä.

terv. Sari

hanhensulka kirjoitti...

Jos nyt saisi valita, niin arkeologi minustakin varmaan tulisi. Mutta, alas!, valinnat on tehty eika voi oikein valittaakaan:)

Latinan opiskelusta on tosiaan Italiassa oikein hy;tyakin, vaikka joskus nuorempana ajatteli, etta tausin oli hukkaan heitettya opetella ulkoa Exercitia Latinan tarinoita. Muistatehan: Sicilia est insula. In ora Siciliae est Aetna. Aetnam ornant silvae et plantae et uvae...Tai jotain sinne pain, muisti ei toimi yhta hyvin kuin koululaisena;)