31.1.2007

Kitarat uhkaavat ympäristöä tuholla


Tämänaamuinen The Independet –lehti ilmoittaa (Guitar makers band together to save vital timber), että maailman merkittävät kitaristit (mm. Eric Clapton, Pete Townshend ja Paul Simon) ja kitaroiden valmistajat (Fender, Gibson, Taylor ja Martin) ovat ryhtyneet hädissään suojelemaan häviäviä Pohjois-Amerikan metsiä.

Nimittäin kitaroiden valmistukseen käytettävä kuusi englanninkieliseltä nimeltään sitka spruce (Picea sitchensis) on uhkaavasti vähentynyt Alaskan metsistä. Sitkaa käytetään yleisesti hyvien kitaroiden kansipuuna koska se on äärimmäisen sitkeää ja resonoivaa puulajia.

Kitaroihin käytettävä kuusipuu tulee pääasiasta Alaskan rannikon ”lämpimistä” ja sateisista metsistä. Rannikkoa pitää jäättömänä Japanin merivirta, joka tuo lämmintä merivettä Tyynenmeren keskiosista Kiinan ja Venäjän rannikkoa, Aleutien saariryhmää seuraten Pohjois-Amerikan rannikolle, jossa se haarautuu kahtia: toinen osa jatkaa etelään osana kokonaisvirtausta nimeltään North Pacific Gyre ja pieni ”joki” kääntyy pohjoiseen Oregonin, Kanadan ja Alaskan rannikolle lämmittäen paikallista ilmastoa niin, että rannikkoalueilla ei jäätä juuri esiinny. Ja siellä kasvaa siis tätä kitaroille välttämätöntä sitka-kuusta, joka on ilmeisesti maailman kolmanneksi korkeimmaksi kasvava puulaji (nousee 90 metriseksi ja elää jopa 900 vuotta).

Kitara-aktivistit toimivat yhteistyössä puunhalaajien kattojärjestön, Forest Stewardship Council (FSC), kanssa. Tarkoituksena on varmistaa, että kaikki kitarat veistetään tästä lähtien vain tiukasti kontrolloiduista ja aidoiksi puunhalaajapuiksi merkityistä näreistä.

Alaskan kuuset katkoo ja myy edelleen pääasiassa Aasian talonrakennusaineeksi ja amerikkalaisten talojen ovien ja ikkunanpielien materiaaliksi paikallisten intiaanien osuuskunta nimeltään Sealaska, joka ei vielä rekisteröi myymiään puita FSC:n valvonnassa. Ja nyt siis kitaristiaktivistit yrittävät muuttaa tätä merkittävää epäkohtaa.

Aikaisemmin kitaroiden kannet valmistettiin pääasiassa Amerikan koillisosissa kasvaneesta adirondack-kuusesta, mutta se hakattiin lähes olemattomiin jo 1940-luvulla niin kuin monet muutkin länsimaisten ihmisten asuttamien alueiden metsät. Nythän me yritämme saada brasilialaisia, indonesialaisia ja muita köyhiä kolmannen maailman asukkaita sekä nyt myös Alaskan intiaaneja uskomaan, että heidän ei tulisi tehdä samaa omille metsilleen.

Itse käytän Fenderiä niin kuin Sting. Oma –ja naurettavan vähän käytetty – kitarani on Fenderin (kuva) nylonkielinen Classic Design (Venetsian tyylinen koppa), jonka kannessa ei käytetä kuusta vaan ”solid cedar” kuten speksi sanoo, sivut ja pohja ovat ruusupuuta ja kaula mahonkia.
Joten ainakaan vielä ei tarvitse Claptonin ja muiden kanssa ryhtyä puita halailemaan, vaikka tietysti kannatan innokkaasti sitä – niin kuin muutakin halailua.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy kirjoittaa nyt nopeasti ennenkuin Hotanen ehtii tulla muuttamaan täällä taas kaiken...

Guitar Aid? Kannatan lämpimästi, kitarat vaietkoot seurakunnassa; nythän koko kitarankin äänivalikoima pystytään tuottamaan tietokoneella tai jollain semmoisella, kysykää vaikka Magnus Lindbergiltä (tai Frank Zappalta, jos meedio suo). Sen minkä fallisessa komeudessa menettää, voi kompensoida vaikka heiluttamalla tukkaa kahta dynaamisemmin, tai ska- ja reggae-tapauksissa sitä marypoppinsinlaukunnäköistä päähinettä.

Hanhensulka kirjoitti...

Joo näinhän niillä saa. Tosin sitten jäisivät tällaista komeaa näkymät näkemättä (kuvassa ovat Korento-yhtyeen komeat basisti-Harri ja kitaristi-Vilkka). Itselläni ei ole näin pitkä varsi, vaikka muuten se fenderi onkin tukevampaa tekoa:)

Hanhensulka kirjoitti...

Siis piti tuossa sanoa että "tällaiset komeat näkymät", mutta sormet ja ajatus eivät juosseet samalla radalla!

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitan siis kommenttiin liitettyä linkkiä Harri ja Vilkka peitset tanassa. Ennen lootan sai klikattua suureksi, mutta enää kyseinen napikka ei ole aktiivinen. Mistä moinen passiivisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, siis kadonneessa kommentissani totesin, että kitaranvalmistajat ja sekopäät ovat liittyneet yhteen ja ettäkö kitaroihin kannat vain kuoliaaksihalatuista puista.

Sitten piti sanomani, että onko yleinen ominaisuus tällaisessa kulmaloorassa, että kommenttiin lisätty linkki ei aukea kuin looran verran. Ks. edellinen kommenttini, joka oikeastaan oli jälkimmäinen.

Hanhensulka kirjoitti...

Se riippuu linkin asetuksista, unohdin panna hpyn uudelle sivulle. Sen voi tehda klikkaamalla oikealla näppäimellä ja valitsemalla uuden sivun (tai tabin jos käyttää Operaa, Firefozia tai IE:n viimeisintä versiota).

katson noita asetuksia ikkunan koosta uudestaan. Kiitos huomautuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Ruusupuuta on minunkin kitarassani. Mistä se ruusupuu sitten saadaan? Sitä ei varmaan halata, jos se on kovin piikkistä.

Anonyymi kirjoitti...

Ruusupuu eli palisanteri eli jakaranda. Kansanedustajat istuvat jakarandatuoleilla. Ruusupuuta ja hopeaa yhdistämällä saa hyvännäköisiä koruja. Laivanrakennusteollisuudessa jakaranda oli ainakin ennen yleinen sisustusmateriaali.

Joo, sulka, oikeanpuoleisella näpykkeellä saa kuvan looraan.

Anonyymi kirjoitti...

Sitka liennee sukua meikäläiselle lehtikuuselle. Itsessään lahonestoainetta sisältävänä, myös klassinen rakennuspuu laivoille, ja aivan erityiseti tunnettu parhaana mastopuuna.

Eräs maailman kestävimmistä puulajeista, greenheart, käytetään yleisesti rakennusten paalutuspuuna myös kaukoidässä.

Täällä vastaavat puulajit, kuten valkotammi, maksoi jo 90-luvulla 3.000,- eur kuutio, Burman teak vielä enemmän ja huono afrikkalainen mahonki sekin 2.000,- kuutio.

Puusta saatava hyvä hinta on paras tae metsän suojelulle. Puusepän- ja veneenrakennusalat käyttävät yleensä parasta ja vanhinta puuta, mutta määrissä promilleja siitä mitä sisustus(parketti)teollisuus käyttää.

voi hitsi näitä bloggerin varmistuksia.. yritetään nyt vielä##

Foxy kirjoitti...

tuossa olis mulle selvä ammatti: kasvattaa puita, joista tehdään kauniisti soivia kitaroita

ai että olisin onnellinen kun hoitaisin niitä puita.

luulen.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta voisi varmaan korennoille ja Hanhensulille tehdä muoviset puhallettavat kitarat? Ja isot sellaiset. Olisivat kevyitäkin.

Lavalla kun tällainen kunnon korennonkannattaja sitten tepastelisi duckwalkia edes taas niin kirkuna olisi ennenkuulumaton. Ja taustalla riffit playbackina soittaisi se köyhä jarrumies. Ja luontoa säästyy ja jakarandapensaat huojuvat iloisina leppeässä kesätuulessa.

Anonyymi kirjoitti...

Jos kaikki keräilijöiden navettojen seinille ripustamat kitarat pantaisiin kierrätykseen, ei tarvitisi enää yhtää kuusta kaataa.

Perkele, että minua harmittaa nämä keräilijät, jotka haalivat parhaat soittimet. Seinällä roikkuva kitara on musiikkirikos.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Entäs mallintavat kitarat, joissa ei ole esim. mikrofoneja tai kaikukopan aukkoja kuin valeeksi (esteettisistä syistä), koska elektronisten ratkaisujen vuoksi sellaisia ei näissä malleissa yksinkertaisesti vain tarvita?

Veljelläni on moinen Variax merkkinen hyperuutuus, jonka sekä "lankku- että akustisista" malleista (tätä eroahan mallintavissa kitaroissa ei siis todellisuudessa enää ole) tuli 3-4 viime vuoden aikana uusin saavutus/"villitys" kitaratuotekehittelyn alalla.

Pitää tarkistaa Jarilta tuo materiaaliasia, joskin löytyneehän ko. tieto myös Variaxin nettisivuilta.

Itselläni on tällä hetkellä käytössä musta Gibson SG - tosin "vain" malli Standard, mutta kyllä tämän soittimen äänentoistoa voi pitää kerrassaan loistavana - ovathan Gibsonin mikrofonit tunnetusti "heavy-luokkaa."

Mutta mikrofonit selittävät vain ehkä 2/3 soundin muhkeudesta.

Gibson SG:n (Solid Guitar) kaula ja runko on valmistetty yhdestä ja samasta "puu-muovimateriaalisekoitteesta", joten tottakai ääni resonoituu tehokkaammin mikrofoneihin yhtenäisestä rungosta kuin pulteilla erilliseen runkoon kiinnitetystä kaulasta.

Ostin kitaran hyvältä ystävältäni hieman sattumalta mutta käytännöllisesti katsoen uutena (erittäin vähän käytettynä ja kaikin puolin hyvin huollettuna sekä jotakuinkin edullisesti) pari vuotta sitten.

Soitan sitä tietokoneeseen asennetun Guitar Port Line 6:en antamia efekti-/soundivariaatioita käyttäen.
Guitar Portissa efektejä voi itse muunnella kymmenien eri perussoudien pohjalta lähes loputtomiin.

Mikään studiovempain tämä efekti- ym.-laite ei kuitenkaan ole, mutta kyllä sillä saa harjoitusmielessä aikaiseksi aivan erinomaisia ja täysin autenttisia soundeja.

Korento tietänee jotain näistä Line ja Variax tuotteista.

Nurkassa pölyyntyy hieman käyttämättömänä ja aktiivisen elektroniikkansa suhteen perusteellista huoltoa kaipaava Music Man Sting Ray II - viimeinen Leo Fenderin itsensä kehittämä kitaramalli, joka tunnetaan ehkä paremmin bassoversiostaan.

Kaksi akustista kitaraani ovat veljeni käytössä ja säilytyksessä.

*
Jospa vielä joskus löytäisin 1971 kesällä ostamani Ibanezin kopion puoliakustisesta Rickenbacker 325:sta, jota muuten soittivat aikoinaan mm. kaksi pop/rock-maailman ehkä arvostetuinta Johnia - nimittäin Lennon ja Fogerty.

Kitara varastettiin minulta alivuokralaisasunnostani Kotkassa juhannuksena 1973, ja itse asiassa minulle selvisi vasta muutama vuosi tapauksen jälkeen, että kyse oli juuri identtisestä Rickenbacker 325 kopiosta.

Huomautan, että kyseessä oli kaiken lisäksi täysin soittokelpoinen instrumentti eikä mikään näön vuoksi väsätty "japskilelu".

Tänä päivänä - 35 vuotta myöhemmin sen arvo olisi varmasti huomattavasti enemmän kuin ne huikeat 450mk, jotka siihen lopulta tohdin kesätyöpalkkarahojani tuhlata.

(Tosin apumiehenä rakennuksella - ja varsinkin jos pääsi mukaan urakoihin - ylsi 17-18 vuotias lukiolainenkin siihen aikaan aivan ruhtinaallisiin tuloihin - kas kun kesätöistä kun ei mennyt veroakaan juuri mitään!)

a kirjoitti...

Täällä on siis käyty keskustelua oikeanlaisesta "tanasta". Rauno, kertomuksesi on kiintoisa. Voi sitä varasta, tosiaan. Myös tuo Musarisi on kiinnostavan kuuloinen systeemi.

Joo, itsellänikin on Line6-kitaravahvistin. Se on tuonut luvattoman paljon harmia. Tämä on jo toinen yksilö sekä itse vahvistinta että myös siihen liittyvää pitkää pedaalia. Softat sekosivat jossain vaiheessa tai jotain. Ja tämä uusikin pedaali on jo kerran mennyt työkyvyttömäksi. Käytän mallintavaa vahvistinta yksinomaan, koska tekniikka ei kiinnosta minua pätkääkään. Ahdistun jo uuden kitarapiuhan ostamisesta. Onneksi bändissä on kitaristi, joka on aivan efektihullu mies. Varsinainen kitarakamanarkkari. Hänen ansiostaan koko bändi on lähtenyt mukaan tietynlaiseen kilpavarusteluun, mikä on toistaiseksi ollut vain positiivinen juttu. Tosin minun kohdallani tämä tarkoittaa - kuten sanottua - vain sitä, että koitan pitää kamani sellaisina, että ne on helppo roudata, niistä saa kovan ja erottelevan äänen ja ne ovat ehjänä. Siinä mielessä olen puhtaasti taiteilija, enkä pätkääkään insinööri, en niin vähääkään. Kitara itsessään onkin kiinnostavampi, hyvin esteettinen esine. Kitaraan voin rakastua, mutta en - niin kuin jotkut - efektipedaaliin.

Anonyymi kirjoitti...

Kamoon nyt keppiherrat, täällä ollaan niin kauluspaitaa päällä ja tukka jakauksella...

Kulma, mikä on kulma? 45?

That is the question.

Rauno Rasanen kirjoitti...

korento

Kuvaamani Guitar Port on nimenomaan efektilaite (joskin tässä "lelussa" on myös muita ominaisuuksia), ei vahvistin, mutta broidillani lienee mallintavan Variaxin ohella juuri samaa tyyppiä oleva Line 6 vahvistin (100W) kuin sinulla.

Aluksi Jarilla oli hankaluuksia löytää ja muunnella säätöjä, mutta kyllähän tuo sitten alkoi luonnistua.

Myös Variaxin kanssa oli aluksi jotain häikkää (softassa?), ja kitara jouduttiin palauttamaan Saksaan tarkistettavaksi/huollettavaksi, mutta on toiminut sittemmin kai moitteettomasti.

Näissä uutuuksissa ei tuotekehittely ilmeisesti aina ole ihan 100%:n täydellistä.

Perusskebana broidilla on edelleen Fender Telecaster - nauhat vain uusittiin vuosi sitten.

etappisika

Ei se kulma niinkään vaan sen kesto...vai mitä?

Rauno Rasanen kirjoitti...

Mallintavavien kitaroitten äänentoisto ei siis enää ole runkomateriaalista riippuvainen asia, mutta sopii kysyä (on itse asiassa välttämätöntä kysyä!) saadaanko softiin koskaan ohjelmoitua täydellisesti sellaisia akustisten kitaroitten soundi-ominaisuuksia, jotka vain kaulan ja kaikukopan hieno/harvinainen puumateriaali mahdollistaa.

Epäilen.

Ja koska nämä claptonit ja townsendit kyllä tuntevat kitaroittensa ja niiden soundien mahdollisuudet sekä edellytykset, ei heidän vetoomuksensa ole pelkkää merkkiuskollisuutta (eli businestä) vaan samalla ihan aito huoli kitaroitten (äänen-)laadun puolesta.

Sitä en tiedä, miten suuresti heidän motiivinsa perustuvat aitoon ekologiseen huoleen luonnon tilasta yleensä, mutta eiköhän se aina hieman korkeampaa luokkaa ole kuin esim. USA:n republikaanisen puolueen edustajilla...

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä hän ainakin Townshend on vanha hippi, joten kai se ekologia jonkun verran kiinnostaa.

Tosta mallintavista kitaroista oon sitä mieltä, että ei ne koskaan saavuta saundiltaan "elävää" puuta.

Hanhensulka kirjoitti...

Townshendissä onkin monisärmäinen persoona. Tommy jo antoi ehkä siitä viitteitä. Kaikista vanhoista hipeistä ei tullut pysyviä idealisteja, toiset istuvat hallitsemassa omia maitaan, jopa presidentteinä.

Puu soi kauniisti, mutta voi olla, että joskus viertuaalisoittimet soivat yhtä monipuolisesti. Taidetaan jo olla lähellä sellaisen teknologian tasoa. Ainakin metsät säilyvät sitten, vaikka ehkä nostalgia ei ole enää samanlaista, kun puukitarat ovat kaikki museoissa ja entiset soittajat kuolleet. Sitten haikaillaan näiden alkeellisten muovirämpyttimien perään vaikka silloinen teknologia pystyy matkimaan mitä tahansa ääntä (jos vaan osaa kuvitella äänen, sen pystyy myös tuottamaan).