23.1.2007

Ranskalaisesta papista, Bonosta ja hyvän tekemisestä


Joidenkin ihmisten elämästä muodostuu elämää suurempi spektaakkeli. U2:n Bono on tästä hyvä esimerkki. Melko huono laulaja on luonut itselleen suunnattoman uran laulajana. Ja osaa lisäksi käyttää mainettaan ja asemaansa poliitikkojen käden vääntöön, näiden kukkaronnyörien aukaisuun ja sitä kautta vähäosaisten auttamiseen.

Matti Nykäsen tapaiset ”sankarijulkkikset” (eikö englanninkielen ”celebrity” olekin ylipositiivinen ja aika typerä sana suomalaiseen ”julkkikseen” verrattuna?) kiehtovat jostakin syystä erityisesti ihmisten mieltä. Syyt tähän ovat itselleni aika käsittämättömiä, mutta mikä minä olisin arvostelemaan ihmisiä: itse olen erityisen kiinnostunut Kylie M:n hameenhelman korkeudesta ja Sandra Bullockin ihanista silmistä enemmän kuin sanotaan nyt vaikka Mother Teresan vastaavista ominaisuuksista.

Leninin kuolemasta oli toissapäivänä kulunut 83 vuotta, ja hän on oivallinen esimerkki yksityisen ihmisen merkityksestä historian makrotasolla; niin kuin tietysti oli hänen seuraajansa Stalin ja tietysti Hitler myös.

Spektaalimainen elämä saattaa olla osana myös sellaisilla, jotka eivät ole julkisuudessa kovin tunnettuja. Mikrotasollakin löytyy monia ihmisiä, jotka ovat jättäneet merkittävän ja pysyvän jäljen itsestään. Äiti Teresa jo tuli mainittuakin. Mutta heitä on tietysti paljon muitakin.

Ranskalainen ihmisoikeusaktivisti ja pappi Henri Auguste Grouès, paremmin tunnetulta uskonnolliselta nimeltään Abbé Pierre, kuoli eilen. Hän oli kuollessaan 94-vuotias. Nimen Abbé Pierre hän oli ottanut salanimekseen osallistuessaan ranskalaisen vastarintaliikkeen toimintaan. Koska hän oli papiksi vihitty munkki, nimi säilyi sodan jälkeenkin. Hän toimi myös katolisen sosialistipuolueen kansanedustajana (1946-1951).

Monille Abbé Pierre ei ehkä ole kovin tunnettu, ei kai enää oikein ollut julkkis edes omassa maassaan, Ranskassa. Häntä jopa jotenkin kai halveksittiinkin viimeisinä vuosinaan siksi, että oli tullut sotketuksi holokaustin kieltäjien mielipiteisiin. Ranskalainen kommunisti, muslimi-käännynnäinen ja kirjoittaja Roger Garaudy oli nimittäin väittänyt (1996) Abbé Pierren hyväksyvän hänen oman mielipiteensä, että holokausti oli amerikkalaisten ja Israelin juutalaisten yhdessä keksimä myytti. Abbé Pierre, joka oli palestiinalaisen asian vankka kannattaja, perui kannatuksensa pitkän viivyttelyn jälkeen ja jätti kielteisen kuvan itsestään ranskalaisten mieliin (huolimatta siitä, että oli auttanut sodan aikana juutalaisia pakoon saksalaisten kynsistä).

Abbé Pierre on kuitenkin paremmin tunnettu Emmaus-liikkeen perustajana. Emmaus toimii nykyisin jo 50 maassa ja sen päätarkoitus on työskennellä huono-osaisten ihmisten auttamiseksi, toimimalla heidän puolestaan ja heidän kanssaan tilanteen parantamiseksi.

Emmauksen pääperiaate on (kopioitu järjestön internet-sivuilta):
Servir premier le plus souffrant. Quel qu'il soit, sans aucune forme de discrimination
Eli suomeksi:
Palvella ensimmäiseksi eniten kärsiviä. Huolimatta siitä, ketä nämä ovat, ja ilman minkäänlaista syrjintää.

Helsingin Emmauksen sivulta löytyy oheinen järjestön määritys. Suomessa Emmaus aloitti toimintansa 1964, kun Kehitysmaayhdistys Pääskyt aloitti toimintansa. Nykyisin Suomessa on kahdeksan Emmaus-yhdistystä.

Emmaus on yksi niistä järjestöistä, joiden toiminnasta on itselläni ollut aina myönteinen kuva. Muista erityisen myönteisesti kokemistani järjestöistä mainittakoon Punainen Risti (olen itse ollut töissä heidän avustustehtävissään, joten olen tavallaan puolueellinen mielipiteessäni, että he ovat kansainvälisistä järjestöistä parhaiten toimiva), Médecins Sans Frontières (MSF) ja uskonnollisuudesta huolimatta, Pelastusarmeija (joka toimii nykyisin yli 100 maassa). Emmauksen toiminnassa uskonnolla ei ole merkitystä huolimatta siitä, että perustaja oli pappi ja nimi tulee Raamatusta (Ev.Luuk 24: paikka, jossa Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen toisena pääsiäispäivänä).

Voi olla, että U2:n egomaanisen ”front man’in”, Bonon, maine maailmalaajuisena hyväntekijänä on joskus tulevaisuudessa vähintään samaa luokkaa kuin Abbé Pierren – todennäköisesti paljon suurempikin, onhan hän ”celebrity”. Bonolla on tietysti etunaan suunnaton tunnettuus. (Katso artikkeli Can Bono save the world Time Magazinen saitilta)

Abbé Pierre ei koskaan saanut Nobelin rauhanpalkintoa, vaikka olikin ehdolla useaan kertaan. Bonolle ennustan tässä suhteessa parempaa tulevaisuutta ja uskon, että hänelle annetaan rauhanpalkinto ehkä vielä seuraavien 10 vuoden kuluessa.

Jos näin käy, presidenteistämme Mara ehkä vetäytyy mököttämään pysyvästi johonkin hiljaiseen paikkaan ja Urkki pyörii kiivaasti haudassaan niin, että Hietaniemestä lentää ympäristöön paksua pölyä samalla lailla kuin myllykirjeitä Tamminiemestä pahimpina Kekkoslovakian aikoina.

20 kommenttia:

Risto kirjoitti...

Tosiaan "julkkis" kuulostaa aina pinnalliselta."Kuuluisa" on aika koomisen oloisesti kauas kuuluvan tuntuinen.
Mutta kuinka kääntäisit "celebrity" sanan suomeksi...

Tuima kirjoitti...

Ei Bobo nyt niin huono laulaja ole :) Jos Bonolle Nobel pätkähtää, niin paljon on asenteet muuttuneet sitten 80-luvun, joilloin Bob Geldoff taisi olla ehdolla BAnd Aid-ideansa toteutuksen vuoksi. Band Aidissa Bonokin oli, liekö aloittanut sieltä hyväntekemisen?

Kuuluisuuksien hyväntekeväisyyttä ja yrityksiä auttaa kärsiäviä on helppo morkata juuri näiden kuuluisuuden ja varallisuuden vuoksi, mutta totuus lienee se, että Bonolla on taustansa vuoksi enemmän painoarvoa ja siksi pääsy isojen poliitikkojen puheille (eri asia kuuntelevatko he hymistelynsä ohessa yhtään mitään) kuin tavallisella kymppinsä silloin tällöin Unicefille tai vastaaville antavalla matti tai maija meikäläisellä.

Jokainen kykenee tekemään arkipäivän rauhantyötä ja oman osuutensa yrityksissä vähentää maailman köyhyyttä esimerkiksi hankkimalla kehitysmaista kummilapsen, jonka koulutusta tukee kummiavustuksilla.

hanhensulka kirjoitti...

Celebrity on tosiaan vaikea käännettäväksi. siinähän on tuo juhlimisaspekti, ja suomenkieleen ei ehkä oikeen sovi nimitys, jossa juhlittaisiin arvotonta. Celebrity -sanaan liittyy englanninkielessä usein ajatus siitä, että henkilö on "famous for being famous" ilman sen kummempia ansioita. Suomessakin tietysti näin on. En muista, kuka julkkis -sanan suomenkieleen aikanaan toi. se taisi tapahtua iloisella 60-luvulla tai heti 70-luvun alussa. Siihen saakka kuuluisat olivat kuuluisuuksia tai suosikkeja.

Ehkä niiden avulla saisi aikaan uuden sanan. Tai miksei niitä voisi käyttää sellaisenaankin. Kuuluisa voisi sitten olla kuuluisa siitä, että on kuuluisa.

Tui, tui, tuima, en tarkoitellut vähätellä Bonoa, päin vastoin. Voisihan hän vetää viivaa nenäänsä sen sijaan, että yrittää tehdä jotakin asioiden parantamiseksi. Kaikki kunnia hänelle. Ja olet tietysti oikeassa siinä, että hänen kuuluisuutensa auttaa asioiden esilletuomisessa. Mutta se ei tee hänestä hyvää laulajaa, vaikka loistava esiintyjä hän tietty on:)

Suomesta kai voi kummilapsia tukea ainakin Suomen World Visionin (http://www.worldvision.fi/) ja Plan Suomen (http://www.plan.fi/) kautta.

hanhensulka kirjoitti...

Laitan tähän alle vielä kummilapsilinkit klikattavina:

Suomen World Vision
Plan Suomi

hanhensulka kirjoitti...

Jäi vielä tuo celebrityn suomennos vaivaamaan, niin, että täytyi tulla tähän takaisin.

Sillähän on kuuluisan, eli julkkiksen, lisäksi toisena puolena "todellinen" juhlittavuus aspekti, kirjallinen tai taiteellinen celebrity, jolla suomenkielessä olisi vastaavuutta sanan maineikas tai ehkä jopa ansiokas kanssa.

Jos näistä yrittäisi tehdä sanaa niin ansis ei oikein kuulosta hyvältä eikä ehkä mainis myöskään, vaikka se on jo lähempänä hyväksyttävää.

Vaikea ongelma, täytyypä nukkua sen päälle.

Anonyymi kirjoitti...

Olen hieman kyyninen nimenomaan julkkisten "hyväntekeväisyyskampanjoiden" suhteen. Jos Bill Gates "lahjoittaa" rahaa terveydenhuoltoon, mutta sijoittaa moninverroin haitalliseen teollisuuteen, on se minusta merkki siitä, että hyväntekeväisyys on markkinointia, ei hyvyyttä.

Bonoa en arvosta kovin pajon taiteilijana, mutta ehkä hän innossaan valokuvauttaa itsensä paavin ym. vieressä saa jotain hyvääkin aikaan.

Tästä käy kai selväksi, että olen niitä, "joiden vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee", mitä tulee auttamiseen. Hyväntekeväisyys on minusta jo sanana vastenmielinen, se kertoo siitä, että ihminen teoillaan tavoittelee hyvyyttä, mutta että ei ymmärrä hyvyyden olevan muuta kuin roponen köyhälle ja tarvitsevalle silloin tällöin.

Mainitsemasi tärkeät järjestöt ovatkin nähdäkseni enemmän kuin "hyväntekeväisyyttä"; niiden teot kertovat konkreettisesti, mitä jauhoja on pussissaan.


Italiaksi julkkis on muuten VIP, monikossa VIPs; ironista, vai mitä.
Celebrity:n kohdalla pitää vain kai lannistua sen tosiseikan edessä, että sanoilla on eri kielissä erilaisia konnotaatioita, joita on mahdoton kääntää yhdellä sanalla. Siis tarkoitan että celebrity on julkkis tai kuuluisuus, vaikkei kumpikaan olekaan merkityssisällöltään tismalleen sama kuin celebrity, mainitsemiesi seikkojen vuoksi.
Sellaista se on näitten kielien kanssa.

hanhensulka kirjoitti...

Bill Gates on aikamoinen enigma. Hän on luvannut lahjoittaa 95 % omaisuudestaan vähäosaisten ja sairaiden auttamiseksi ja opetuksen järjestämiseksi kehitysmaissa. Ja todennäköisesti myös toteuttaa lupauksensa.

Voidaan tietysti sanoa, että 5 % kymmenien miljardien omaisuudesta jättää vielä pajon itselle ja niin tietysti jättääkin. Toisaalta koko omaisuutensa luovuttaminen pois olisi tekona nykyajassa liian radikaali, eihän hän ole lupautunut fransiskaanimunkiksi eikä sitoutunut elämään köyhänä loppua elämäänsä.

Rahoja ei anneta suoraan kehitysmaiden hallituksille, josta ne joutuisivat korruptiona maiden harvahkon yläluokan käsiin. Rahat suunnataan perustetun järjestön kautta nimetyille projekteille. Korruption mahdollisuus vähenee näin, vaikka ei tietysti kokonaan poistu.

Suhteutettuna valtioiden antamaan kehitysapuun, sanotaan vaikkapa Suomen, rahasummat, joita lahjoitetaan ovat melko suuria.

Tuosta sijoitushommasta sen verran, että nykyisin on melko mahdotonta sijoittaa sanotaan vaikka vihreästi. Kukaan ei voi sanoa, mihin rahat lopulta menevät (tai paremminkin, mistä voitot tulevat sijoittajille). Ja sen lisäksi ei ole edes kovin helppoa päätellä, mikä sijoituskohde olisi selvästi vihreämpi kuin joku toinen. Ajatellaan vaikkapa atomivoimaa verrattuna hiilivoimaloihin tai jopa tuulivoimaoihin. Mikään energiantuotantomuoto ei ole täysin vihreä. Ei edes puun polttaminen nuotiossa:)

Anonyymi kirjoitti...

Asian vierestä: Hyvää synttäriä, myöhässä taas. Pojanpoikasi ovat olleet vesirokossa. On ollu poikkeuksellisen itsekeskeinen vaihe, ja ukin synttärit unohtu.

- Son

a-k.h kirjoitti...

Missä mielessä tarkoitat Stalinin ja Hitlerin olleen Leninin seuraajia?

Yksi tyhmä kysyy etc.

hanhensulka kirjoitti...

Tarkoitin Stalinia, Hitler oli paremminkin antogonisti. Lause oli vähän huolimattomasti rakennettu.

Ripsa kirjoitti...

Suomessa kerätään rahoja vähän väliä erilaisiin hyviin tarkoituksiin.

Olen lukenut jostain että ne ovat ne lesken rovot, jotka näitä keräyksiä kannattavat pinnalla. Että rikkaat eivät anna. Ja että he sanovat syyksi maksavansa oman osuutensa veroina, siis progressiivisesti.

En tiedä sitten kuinka paljon niitä verottamattomia riittää Neitsytsaarten pankkeihin asti.

Bill Gates voi olla eri asia. On kai mahdollisuuksien rajoissa että hän muistaa aloittaneensa työnsä jossain autotallissa.

Ihmisten hyvyyteen on vaikea uskoa. Noin yleensä. Puhun pitkän elämänkokemuksen mukanaan tuomin kokemuksin.

Tästä seuraava assosiaationi koskee sukujen yhteyttä. Tunnen aika paljon afrikkalaisia ja vaikuttaa siltä että sukulaisten väliset yhteydet ovat lämpimät. Suomessa taas jopa peräkkäiset sukupolvet saattavat olla toistensa vastakohtia ja kontaktit katkeavat lapsuuden jälkeen.

Tästä taisi joku kolmikymppinen puhua tänään Hesarissa. Poika vannoi omalta osaltaan pitävänsä yhteyksiä sukupolvien yli.

Näillä yhteyksillä on tietysti, tottakai, myös taloudellisia seurauksia.

hanhensulka kirjoitti...

Bill Gates ei aloittanut tyhjästä, vaikka yleisesti niin ehkä luullaan. Hän on rikkaan perheen poika, jonka isä oli sitä mieltä, että pojan on aloitettava "pohjalta" ja antoi hänelle pesämunaksi vain miljoona dollaria. Ensimmäinen tuote oli tietokoneen käyttöjärjestelmä, josta tuli PC:n käyttöjärjestelmä. Hän lopetti yliopisto-opiskelunsa ja aloitti Microsoftin, ja, niin kuin sanotaan, the rest is history.

Kysymys hyvyydestä on mielenkiintoinen filosofinen ongelma. Pyytetöntä hyvyyttä, altruismia, on vaikea uskoa todeksi, meidän lajimmehan on selviytynyt itsekkyyden avulla ja tullut maailman herraksi. Mikäpä geenien sanelemaa itsekkyyttä muuttaisi nyt - ainakaan lyhyellä tähtäyksellä. Ehkä pitkän ajan kuluessa ihmisten pakotettu suurissa joukoissa (kaupungeissa) asuminen muuttaa tätä normaalin evoluution kautta (sosiaalisen omantunnon omaavat tekevät enemmän lapsia kuin itsekkäämmät), mutta en itsekään olisi valmis lyömään asian suhteen kovin suurta vetoa.

Peräkkäiset sukupolvet ovat muuten tainneet olla toistensa kanssa riidassa "maailman sivu". Muistelen jostakin roomanvallan aikaisesta kirjoituksesta (lieneekö ollut Cicero?), jossa valitettiin nuorison turmeluksesta jotenkin tutun tuntuisin sanoin:)

Ripsa kirjoitti...

Itsekkyys taitaa myös olla ajamassa tätä planeettaa täystuhoon.

Muistelen että Raamatussakin Jeesus vaati että leiviskää ei saa haudata maahan pahan päivän varalle, vaan se pitää panna tuottamaan.

Minulla on puolen elämää ollut sellainen tunne että jotain on istutettu minun päähäni ja se pyrkii epätoivon vimmalla ulos, mutta vaikeeta on. Eli varmaan nykytermein olisin potentiaalinen sisällöntuottaja.

Joo, sekoitin vissiin kaksi herraa, tämän Gatesin ja sitten Applen keksijän. Applen keksijä eikös vain tehnytkin alunperin sen tämän Windowsin, mutta Gates voitti oikeudenkäynnin tai jos ei voittanutkaan, niin kykeni maksamaan monopolisakot.

Mikäs sen nimi oli? Alan Jobs? Siis Apple/Mac'n käyttöliittymän kehittäjän.

Anonyymi kirjoitti...

Ahaa ajattelit Steve Jobsia ja hänen aisapariaan Steve Wozniak'ia, Applen sankarikaksikkoa.

Meidän kristillisreformoitu tehokkuutemme on kai saanut sekä kehityksen että sen seuraukset aikaiseksi juuri panemalla leiviskän tuottamaan. Ilman reformointia olisimme vielä katolilaisia ja elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Synneistä ei olisi tietoakaan, kun ne voisi tunnustaa joka sunnuntai painamasta mieltä, eikä ehkä tehokkuudestakaan:)

- hanhensulka

Ripsa kirjoitti...

Ai joo, Steve. Semmoinen urbaani huhu kiersi Portlandissa Oregonissa, kun olin siellä, että Stephen Jobs johti paikallista kilisyttäjä-tanssija -organisaatiota nimeltä Hare Krishna.

Minua henkilökohtaisesti sykähdyttää ajatus sikäli, että kyseinen henkilö oli kimpussani joka armias päivä ruuhkabussissa kun tulin kotiin töistä. Itse asiassa kumpikin nautittiin väittelystä, joka sai kireät ilmeet (joo on niitä muuallakin kuin Hesassa) laukeamaan ja ihmiset hymyilemään.

Hare Krishna-tyyppi väitti että en pääse yhteyteen kaikkeuden voimien kanssa ellen syö vihanneksia. Sanoin syöväni, mutta en huomannut minkäänlaisia voimia hiipivän ympäristössäni yhtään enempää.

Seuraavana päivänä se sanoi että aha, huomasitkos, oli maanjäristys. Minä sanoin että kuvitteleeko se maan aukenevan ja nielaisevan kaikki ateistit ja materialistit. Ja niin poispäin. Se tivasi että mistä voit olla niin varma. Hohhoh.

Siis jälkeenpäin joku kirjoitti että se oli se alkuperäisen Windowsin keksijä.

Anonyymi kirjoitti...

Ripsalla on jutut kuin mustalaispojalla. (Tämä ei ollut rasismia).

Ripsa kirjoitti...

Voi olla. Mitäs sitten jos ei rasismia? Mikset sanonut vaikka että "Du bist wie eine Blume. So schön und holz und rein."?

Ja joka sana on totta. Siis värikkäissä tarinoissa.

Ripsa kirjoitti...

Tarkoitin siis sanoa että kyllä minusta valkolaisten jutut ovat luvalla sanoen outoja.

Hanhensulka kirjoitti...

Miksi ihmeessä ei tosiaan olla sanottu valkolaisten, tai keltalaisten tai edes punalaisten, mutta mustalaisten ollaan. Kaikenlaista ihmeellistä maailmassa...:)

A-K.H kirjoitti...

Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kalpeanaama