16.3.2007

Subjektiivisesti lapsettomuudesta ja lapsellisuudesta

Kuva: luonnikkaita siittiöitä kovassa vauhdissa (kopioitu fotosearch.com:lta

Kirjailijan häiriöklinikan kirjailija Kirsti Ellilä kertoi (Ärsytystä heti aamutuimaan) kuinka joku 27-vuotias perheenäiti oli jossakin aamun lehdessä valittanut, ettei saa yhteiskunnan varoilla turvata kovalla vaivalla saatavissa olevien lastensa ikää ja sukupuolijakautumaa, tai jotakin yhtä mielipuolista.

Nykyisessä hedonistisessa maailmassa kaikkien pitäisi saada kaikkea mikä milloinkin mieleen tulee, niin kuin nyt lapsiakin ja näille jopa sukupuoli. Lapsensaantia pidetään jonkinlaisena jokamiehenoikeutena (pitäisi kai sanoa jokahenkilön oikeutena, mutta siitä puuttuisi särmikkuuttä ja jopa terä niin että olkoon noin), joka pitäisi tyydyttää muiden veronmaksajien varoilla. Samanaikaisesti raskaudenkeskeytystä pidetään yleisesti myös kaikkien oikeutena, ehkäisymenetelmänä itse asiassa, ja sekin pitäisi saada veronmaksajien varoilla.

Molemmat mielipiteet ovat huonosti ymmärretyn hedonismin tuomia harha-ajatuksia, joiden tarkastelu ei kestä minkäänlaista kriittisyyttä.

Minulla on terävän siniharmaat silmät, ja haluaisin ruskeat; olen asiasta kovin murheellinen. Muutos olisi täysin mahdollista joko ostamalla värilliset irtolinssit tai leikkauksella, jolla väriä jotenkin muutetaan. Lisäksi haluaisin, pysytelläkseni sukupuoliasioissa, enemmän staminaa stressin, tupakan, muiden hedonististen elintapojen ja liiallisen valvomisen huonontamalle sukupuoliselle kyvylleni. Sekin asia korjaantuisi lääketieteen avulla, ostamalla viagraa tai jotakin muuta spämipostissa päivittäin mainostettavaa ihmelääkettä. Haluaisin myös tuuheamman tukan ja se saisi olla pehmeästi kihartuva ja irtonaisen ilmava, jota vaikkapa puolisoni olisi hyvä silitellä tarpeen vaatiessa. Lääkkeitä taitaa siihenkin olla tarjolla. Lisäksi haluaisin lisää älykkyyttä, joka järjestyisi nauttimalla esimerkiksi Prosacia tai jotakin Alzheimerin tautiin tai dementiaan tehoavaa lääkettä, vaikka en tietääkseni vielä pitkään aikaan kärsikään noista vaivoista.

Kaikki siis järjestyisi joko niin, että olisin rikas ja maksaisin hoidot itse, tai, koska en ole rikas, vaatimalla yhteiskunnan varoja näihin operaatioihin ja lääkityksiin.

Kuva: fotosearch.com, spermanluovuttajauros vauhdissa

Mutta mielestäni verorahojen – ja yhteiskunnan tarjoaminen lääkäreiden, sairaanhoitajien ja sairaalapaikkojen – käyttö hedonististen halujeni tyydytykseen, vaikka hivelisikin mukavasti sieluani, olisi täysin väärin.

Yhteiskunnalla – eli muilla veronmaksajilla – ei ole mitään syytä hoitaa mielihaluihin liittyviä ”ongelmia”. Jos on siniharmaat silmät, olkoot vaan. Jos ei saa lapsia, ei saa lapsia. Ja – veronmaksajien ja yhteiskunnan kannalta – sillä siisti. Asia voi jossakin vaiheessa vaivata mieltä, mutta niin vaivaavat nämä minun vääränväriset silmänikin ja muut ikävät piirteeni.

Lapsen saaminen ei ole ”jokaisen oikeus”. Se on luonnon – geenien – suoma armolahja, joka joillekin on sattuman oikusta suotu ja taas toisille ei. Keinosiemennyksellä, munasolujen istutuksilla ja hormonihoidolla avustettu lapsensaanti pitäisi ehdottomasti pitää veronmaksajien varoilla tapahtuvien hoitojen ulkopuolella. Jos joku haluaa siitä maksaa yksityisen terveydenhoidon piirissä, niin asia ei meille muille mitenkään kuulu, vaikka potentiaalinen äiti olisi jo eläkeiässä, ja sen pitäisi olla sallittua, jos sillä ei oteta resursseja (esimerkiksi sairaalapaikkoja) todellisesti tarpeelliselta terveydenhoidolta. Muuten ei.

Toinen asiaan liittyvä ”ongelma” on siemenen tai munasolun luovuttajien anonymiteetti. Lakia ollaan ilmeisesti muuttamassa niin, että lapsella olisi oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys ja näin oikeus jossakin vaiheessa päättää haluaako tuntea oikean isänsä tai äitinsä.

Tämä on mielestäni oikein. Ja lapsen oikeus tuntea oikeat vanhempansa pitää taata sekä näissä hormonitapauksissa että myös adoptiolapsille. Itse asiassa on eettisesti väärin, jos lapselle ei edes kerrota siitä, että tämä on adoptoitu, saatikka että tämä ei saa tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyyttä.

Näissä, ja lähes kaikissa muissakin asioissa lapsen oikeudet ovat vanhempien mielihyvän tai mielipahan edellä.

Jos tämä johtaa harvenevaan siemenenluovuttajien määrään – jota en kylläkään usko – niin se on melko pieni haitta. Kenenkään ei nimittäin ole koskaan pakko saada lapsia – ehkä köyhiä katolisia maita lukuun ottamatta, joissa kirkko paavinsa bullilla ja muilla keinoilla pitää syntyvyydensäännöstelyä tehokkaassa kuristuksessaan.

Ja vielä tähän loppuun sanottakoon, että abortti ei ole, eikä saisi koskaan olla, syntyvyyden säännöstelyä, se on jotakin aivan muuta.

6 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Jos olisit sopivan puolueen ehdokas tässä vaalipiirissä, äänestäisin sinua.

Hanhensulka kirjoitti...

pitååpä harkita puolueen muutosta - ja paikkakunnan:)

Jukka Laajarinne kirjoitti...

Olen minäkin pitkään ihmetellyt, minkä takia joillekin tuo lasten hankkiminen on niin tolkuttoman tärkeää. Kun se on ekologisestikin niin haitallista...

Olen ihmettelyissäni päätynyt tulokseen, että pelkästä hedonistisesta mielihalusta ei kuitenkaan aina ole kyse, vaan jostakin, jota voi ihan hyvällä syyllä nimittää keskeiseksi tarpeeksi näiden ihmisten elämässä.

Biologiaan en tämän tarpeen synnyttäjänä usko, vaan kulttuuriin, joka edelleen tyrkyttää elämisen mallia, jossa aikuistutaa, hankitaan lapsia, vanhetaan ja kuollaan, ja jos omaa paikkaansa ei tässä ketjussa täytä, ei ole ihan täysi ihminen. Tätä puhetta kuulee eri muodoissa niin biologisoituna kuin politisoitunakin. Jatkuvasti.

Itseäni asia ei ole suoraan hetkauttanut, mutta jotkut näyttävät olevan vähän herkempiä. Lapsettomuudesta kärsivä ihminen saattaa nähtävästi kokea olonsa niin vajavaiseksi, ja se saattaa haitata hänen hyvinvointiaan niin paljon, etten pitäisi edes lapsettomuuden sairaudeksi luokittelua täysin perusteettomana. Sinänsä siis hyväksyn lapsettomuuden hoidon verovaroillani, vaikkakaan en tahdo suositella lasten hankkimista kenellekään.

Kannatan tässäkin asiassa äänekkään vastakulttuurin tukemista: huudettakoon länsimaisen lapsen tuhovoimaa joka kadunkulmassa. Paheksuttakoon jokaista poliitikkoa, joka sanoo, että suomalaiset lisääntyvät liian vähän. Hyökättäköön jokaista sellaista vastaan, joka väittää, että sukupuolisuuden tarkoitus on lisääntyminen. Ja niin edelleen.

Toinen kysymys on sitten se, miten paljon valinnanvaraa näissä hoitoasioissa pitää tarjota. Paljonko lapsia perheessä pitää olla? Paljonko saa vaikuttaa lasten ikäeroon, sukupuoleen jne. Jossain se hedonismin rajakin vastaan tulee ja ylitetään. Niin kuin tosiaan oli ylitetty siinä esimerkissä, josta Kirsti Ellilä ärähti.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Jos lapsia ei synny perheeseen kuin 1-2, se ei riitä väkiluvun ylläpitämiseen entisissä lukemissa (muistaakseni 2,1 lasta on väestötieteilijöiden laskema vähimmäismäärä), ja vaikka tämä tosiasia puoliväkisin työttömyyttä jonkin verran vähentäisikin (ei kuitenkaan kokonaan, mikä johtuu muun muassa koulutus- ym. seikosta sekä ns. "paskatöiden" tai eräitten kutsumustöiksi luokiteltujen ja arvostettujen mutta huonosti palkattujen karttamisesta - papit, hoitajat, opettajat, poliisit jne.), niin ilman muuta tämä lisää ulkomaisen työvoiman tarvetta entisestään, mikä taas on koettu ongelmalliseksi esim. kansakunnan kulttuurisen identiteetin kannalta.

Edellinen päättely ei ole minun keksintöni vaan tutkimus, jota saatan ehkä referoida hieman pieleen, koska en enää tarkasti muista sen sisältöä.

Suurimmaksi ongelmaksi siis muodostuu jälleen työvoiman vapaamman liikkuvuuden salliminen ja etenkin maahanmuuttajien valikointi.

Kaikista muslimeista ei kuitenkaan voi tulla pizza-yrittäjiä tai siivoojia.

Etniset vähemmistöt pitäisi pystyä integroimaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään, mikäli emme halua tänne pelkkiä lorvikatarrista kärsiviä huligaaneja täyttämään sosiaalitoimistojen odotuskäytäviä.

Ja mikäli tämä ei onnistu - on annettava "potku persuuksiin" (lähinnä kuvainnollisesti eli sosiaalitukien rajaamisen muodossa) pelkkää vapaamatkustamista harrastaville!

Se ei ole rasisimia vaan kansantaloudellisesti ainoa realiteetti.

Suomi ei saa/voi olla mikään pakopaikka islamilaisille kukkopojille, jotka kotimaassaan saattaisivat uskonnollis-kulttuurisen perinteensä nimissä pärjätä pelkästään olemalla miehiä!

Mutta pyydän heti anteeksi muslimeilta - tämä oli lähinnä kärjistys, jota pitäisi soveltaa tietysti kaikkiin Suomen kansalaisiin tai sitä hakeviin.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Näissä asioissa pitää olla sanomisissaan tarkkana jopa välimerkkien suhteen, ettei saa pommista...

Pitää olla: "...jota pitäisi soveltaa tietysti kaikkiin Suomen kansalaisiin JA sitä hakeviin."

Hanhensulka kirjoitti...

Sattumalta juuri tänä aamuna luin The Independent -lehdestä englantilaisesta pariskunnasta, joka on ollut naimisissa 14 vuotta ja yrittänyt hormoonihoidolla saada lasta siinä onnistumatta; naisella on ikää 54 ja miehellä 48 vuotta. Englannissa ei yli 55-vuotialle ole NHS:n toimesta saatavissa hoitoa, joten tällä pariskunnalla on kiire.

He aloittavat - omalla kustannuksellaan - mainoskampanjan lontoolaisbussien seinillä löytääkseen - kuten he mainoksessa määrittävät - alle 36-vuotiaan munasolun luovuttajan.

Mainostekstissä sanotaan mm:
We'll never be Mummy and Daddy unless a wonderful woman aged 36 or under can help us by donating some of her eggs. You are our only chance of happiness.

Tässä kiteytyy erinomaisella tavalla koko asian ydin: ...our only chance of happiness.

Olen taipuvainen uskomaan, että perustalla on kulttuurin vahvistama tarve. Mutta biologian osuutta ei teitysti pidä väheksyö. Lapsen voi helposti adoptoida nykyisin, sekä omassa maassaan että ulkmailta. Mutta tähän ei ole välttämättä suurta pakotetta. Biologisesti oman lapsen saanti näyttää olevan yhtä suurena tai jopa suurempana tarpeena, jota sitten kulttuurin paine lisää.

Yritän palata Raunon siirtolaisuusajatuksiin myöhemmässä lastussa, jos intoa riittää.

Muuten vielä tuosta hedonismistä ja sen rajasta sen verran, että maailmassa lienee lapsia tarjolla tarpeeksi koko ihmiskuntaa ajatellen, on kysymys - niin kuin hyvinvoinninkin osalta - lapsien jakautumisesta, syntyvyydestä siis, eri maanosien ja maiden kesken. Eli hedonismin rajan pitäisi olla melko lähellä itse kutakin.

Monissa maissa munasoluja ei saa myydä tarvitseville. Tämä on myös mielenkiintoinen moraalinen kysymys. Munasolujaan voi vapaasti "tuhlata" hankkiutumalla raskaaksi ja hankkimalla abortin. Tämän ja munasolujen myymisen välillä on vaikea nähdä selvää eettistä rajaa, mutta voin kyllä olla sokea rajan suhteen.