27.5.2007

Loruilua

Uusi blogituttavuus, Oulusa opiskeleva amatöörituubansoittaja Virpi, opasti maailmanloruhelmiä sisaltavalle saitille nimelta 1st International Collection of Tongue Twisters, jossa on loruja seka suomeksi etta myös eestiksi. Suomen loruista moent olivat hyvin tuttuja lapsuudenaikaisia loruja, joita tuli yllytettynä höpistyä, vaikka ei silloin tiennyt, että takana oli vakavampi ajatus kielen ääntämisestä ja sanojenkin ymmärtämisestä.

Eestin loruista pisti silmään tämmöinen: Kummikutes kummitus kummitas kummutis.

Suomen loruista mm. tämä: Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu.

Oi niitä aikoja, kun tuotakin höpötteli. Hulluiksi meitä varmaan luulivat, minua ja kaveriani Reijoa.

Virpi epäilee, että näille ei ole suomeksi nimeä, mielestäni niitä kuitenki pitäisi kutsua loruiksi.

6 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Onpahan noita tullut höpöteltyä. Jussi Raittinenkin lauloi, että mun mummuni muni mammani mun mammani muni mun.

Muinoin oli kouluissa puheopetustakin sellaisille, joilla oli ääntämisvaikeuksia. Tutuiksi tulivat lorut "vesihiisi sihisi hississä" ja risto löysi ruplan rahan jyrkän penkereen reunalta.

Varmaan niitä oli muitakin.

Sari kirjoitti...

Oli ennen onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä...

Isäni on opettanut meille lapsilleen aika monta lorua, kaikki edelleen selkäytimessä. Millaisiakohan loruja nykylapset oppii?

A-K.H kirjoitti...

Tuo sarin juttu jatkuu vielä. Sitten oli: kenpä söi kesävoin, kissa söi kesävoin, missä kissa, aitan alla, missä aitta, tuli poltti, missä tuli, vesi sammutti, missä vesi, härkä joi, missä härkä, kirves kaatoi, missä kirves, kannon päässä, missä kanto, toukat söivät, missä toukat, linnut nokki ja silleen, kuin muistaisin tarkkaan lorun lopun.

Olettekos kuulleet tällaista:

Siinäpä minulle eukkoa heitti, kun kiire lähti jo aamulla kaupunkiin. Panin ensinnä leipää leiliin ja piimää pussiin ja juoksin halkoon metsiä hakkaamaan. Kun tulin kotia piti juottaa lusikat ja pestä vasikat. Olisin pannut päivänkin lämpiämään, mutta sauna jo laski.

En uskalla ajatellakaan mahdollisia nykyloruja, mutta kyllä niitä ennenkin.., mm. Jussi pussin variaatiot, joista löytyy kyllä yksi sopiva tällaiseen perheblogiinkin: Jussi pussi punnittiin, katajanoksalla kannettiin, kirkon yli heitettiin, kissanpaskalla peitettiin.

Rauno Rasanen kirjoitti...

'Appilan pappilan apupapin papupata pankolla pirisee ja porisee.'

Mä olen oppinut tämän tässä muodossa.

A-K.H kirjoitti...

Minä olen oppinut, että kiehuu ja kuohuu.

Mitenkäs olisi: Kalle Kustaa Korkki muniansa sorkki.

Sitä pikkupoikana oikein kuorossa ulvottiin.

Hengelliseltä puolelta muistui mieleeni loru: Lil lil lierua, pappi se laski pierua keskellä kirkonmäkeä ja se oli suuri häpeä.

No entäs tämä: Poika meni kouluun, koulusta Ouluun, Oulusta Mikkeliin, Mikkelistä kikkeliin, kikkelistä leffaan, leffasta peffaan.

Tämä on klassikko: Satu meni saunaan, pani laukun naulaan. Satu tuli saunasta, otti laukun naulasta. Satu oli kaunis niin kuin pieni nauris. Satu on nyt lopussa, hauskaa oli kuunnella.

Sormista tule mieleeni: Peukalopotti sain sian, hei, suomensotti sen kotiin vei, pitkämies siltä niskat taittoi, nimetön siitä makkarat laittoi, pikkurilli suuhunsa söi.

Sitten oli näitä anatomisia juttuja:

Silmä, silmä, nenä suu, tissi, tissi, napa, luu.

Oli myös loru kehon rei'istä:

Kiikari kiikari, kuulotorvi kuulotorvi, räkätorvi, gramofoni, meijeri meijeri, paloruisku, tykki.

Numeroväännelmiä olivat: yllin kallin, kollin, nellin, villin, kullin, sellin kallin, yllin. kyllin.

Tai: ytty, kattu, kottu, nettu, vittu, kuttu, settu, kattu, ytty, kytty.

Jatkoa saattaa seurata, mikäli päre ei vaihdu. Tämä on huomattavasti kiintoisampi aihe kuin blogin moderointi.

Hanhensulka kirjoitti...

Huh, on näköjään oltu samojen lorujen kanssa tekemisissä parhaassa oppimisiässä.

Täytyi hädissään vaihtaa ylimmäistä lastua, ei tiedä minkälaisiksi lorut olisivat lipsahtaneet. Onhan tämä, niin kuin Hotanen todistaa perheblogi.

Tosin perheistä näitä loruja kai itse kukin on aikanaan oppinut, vaikka ei välttämättä omista perheistä.