17.12.2007

Luovutettu sota


Kuva: BBC, Life in Iraq

En oikein viitsisi Irakin sodasta mitään kirjoittaa, koska lehdet kirjoittavat siitä aivan tarpeeksi paljon ja minulla on sellainen hytinä, että suurin osa ihmisistä ajattelee Irakista koko lailla samalla tavalla: typerysten käymä typerä sota.

Kuitenkin…eilen katselin televisiosta englantilaisten ”vapauttaman” Basran siirtymistä brittien tavoitteissaan epäonnistuneilta sotavoimilta irakilaisten omiin käsiin. En usko, että olin ainoa katsoja, joka tunsi homman synkkyydestä huolimatta tietynlaista mielihyvää tuuliajolla olevien militaristien tappiosta ja kaupungin luovuttamisesta niihin käsiin, joihin se itse asiassa kuuluukin: irakilaisille itselleen. Pitäkööt hyvänään. Tosin britit jäävät vielä joksikin aikaa Basran lentokentälle vahtimaan tilannetta irakilaisten olkapään yli.

Kenraalimajuri Graham Binns allekirjoitti luovutuspaperit englantilaisten puolesta ja kehaisi jotenkin, että ”4.5 vuotta sitten johdin joukkoja, jotka vapauttivat Basran sen vihollisilta, nyt olen ylpeä luovuttaessani sen takaisin kaupungin ystäville”.

Tietysti tiedän jo ennestään, että sotilaiden on oltava sokeita todellisuudelle pystyäkseen toimimaan ammatissaan, onhan toisen ihmisen tappaminen koko lailla merkittävä asia. Mutta eilen kuultu paskanpuhuminen menee jopa sotilaiden kastissa yli äyräidensä.

Viisi vuotta sitten Basra oli kohtuullisen rauhallinen kaupunki, jota tosin Irakin vallassa ollut maallinen ba’ath-puolue kohteli kaltoin. Maa oli ”tasavalta”, jonka presidenttinä oli armoton ja kovakätinen diktaattori niin kuin näissä entisissä brittien alusmaissa on ollut tapana.

Irakin ba’ath-puolue pääsi ensimmäisen kerran hetkeksi valtaan 1963 CIA:n avustamassa vallankaappauksessa syöstyään vallasta Neuvostoliiton tukeman kenraali Abdulkarim Qasim’in. Hän oli puolestaan syössyt vallasta hašimidi-sukuisen kuningas Feisal II:n (Jordanian hašimidi-kuningas Husseinin serkku), jonka isoisän, Feisal I:n, olivat britit vuonna 1920 istuttaneet juuri – alueellisista seurauksista välittämättä – perustamansa Irakin valtaistuimelle vahtimaan brittien öljyetuja. Baa’athit olivat välillä muutaman vuoden ilman valtaa kunnes Saddam Hussein kaappasi taas CIA:n tukemana vallan takaisin ba’ath-puolueelle vuonna 1968. Ba’ath on ideologialtaan jonkinlainen islamilais-panarabistinen sosialistipuolue. Puolueen perustaja Michel Aflaq oli kristitty.

Shiiat sekä Basrassa että muualla Irakissa olivat kovilla ”sosialisti”-Saddamin alaisuudessa siitä huolimatta, että ovat lukumääräisesti Irakin suurin ”etninen” ryhmä. Irakin arabeilla, sunneilla ja shiioilla, on erona vain se, että he tulkitseva islamin ilosanomaa hieman eri tavalla joissakin mitättömissä yksityiskohdissa, joista tietysti uskontojen tapaan tehdään ylisuuria ja näin saadaan aikaiseksi periaatteellinen riita, jota ei tietysti voi millään ratkaista, koska kysymyksessä on ns. uskon asia. Kolmas irakilaisryhmä, kurdit, jotka ovat sunnimuslimeja, eivät ole arabeja. He puhuvat persian sukuista omaa kieltänsä ja (shiiauskoisten) iranilaisten tavoin halveksivat arabeja (tietysti persialaisten ja turkkilaisten lisäksi, toisten etnisten ryhmien halveksunta on tavallista kurdienkin keskuudessa niin kuin maailmassa yleensä).

Eilen luovutettu Basra on aseistettujen shiiamilitanttien käsissä, sunneilla ei kaupunkiin ole asiaa. Näitä voimakkaita militanttiryhmiä on Basran alueella kolme, kaikki hampaisiin saakka aseistautuneita odotettavissa olevaa keskinäistä yhteenottoaan varten. Kaupunki luovutettiin Irakin uudelleen tyhjästä luodulle armeijalle, joka on terroriryhmien ”saastuttama”. Kenenkään taustaa ei voi tarkastaa luotettavasti kaupungissa vallitsevan kaaoksen vuoksi.

Neljän ja puolen vuoden sodalla on tapettu yli puolimiljoonaa irakilaista siviiliä. Sotilaan aivoilla tämä voidaan ehkä tulkita myönteiseksi seikaksi ottaen huomioon, että brittisotilaita on Irakin sodassa kuollut toistaiseksi vain 174. En voi tätä varmuudella sanoa, mutta epäilen, että Saddam Hussein ei tappanut läheskään näin paljon vastustajiaan viimeisten neljän ja puolen vuoden hallintonsa aikana.

Basrassa ei vieläkään ole luotettavaa vesihuoltoa, sähköä ei ole tarjolla ympäri vuorokauden ja siviilien, lastenkin, jatkuvana uhkana on joutua yhden tai toisen islamisti-hihhulin teilaamaksi uskaltautuessaan ulos neljän seinän sisältä – ja jopa seinien sisällä, omissa kodeissaan.

Englantilaisten itsensä tekemien haastattelujen mukaan vain kaksi prosenttia Basran väestöstä katsoo brittijoukkojen saaneen jotakin hyvää aikaiseksi kaupungissa, 86 prosenttia väittää, että nämä saivat lähinnä pahaa aikaan. Brittien maassaolo on katsottu miehitykseksi.

Eilinen luovutus tulkitaan Irakissa brittien häviöksi kyseenalaisilla perusteilla aloitetussa sodassa. Sodan todellinen syy oli öljy, josta saatavat voitot menivät aikaisemmin Saddamin ja tämän ba’ath-puoluelaisten kätyreiden taskuun. Nyt voitot menevät amerikkalaisille öljy-yhtiöille.

Samaan aikaan toisaalla.

Turkki ilmoittikin eilisen ilmahyökkäyksen jälkeen, että amerikkalaiset, jotka valvovat Irakin ilmatilaa ja pystyisivät helposti torjumaan turkkilaisten hyökkäykset, olivat antaneet luvan näiden ilmaiskuun kurdien alueelle Pohjois-Irakissa. Amerikkalaiset näyttävät oppineen oikein hyvin briteiltä ja jo kai roomalaisilta periytyvän imperialistisen ”hajota ja hallitse” -periaatteen.

Toisaalta historiaansa ajatellen sekä britit että amerikkalaiset muistuttavat päivä päivältä enemmän omaa häntäänsä jahtaavaa ja pureksivaa koiraa.

7 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Mitenkäs kun minulle tuli mieleen muinainen termi nimeltä "vietnamisointi".

Historia ei tosin toista itseään vaan aika kulkee spiraalisesti.

a-kh kirjoitti...

Siihen spiraaliin ei vain tunnu kertyvän itseymmärystä sotien ja julmuuksien lopettamiseksi, vaan niiden entistä tehokkaammaksi ja kosmeettisemmaksi jatkamiseksi. Joskus hirttäessä saattaa irrota pää, mutta tekevälle sattuu.

tonttu kirjoitti...

500.000 tapettua irakilaissiviiliä lienee aika raskaasti yläkanttiin vedetty arvio. Eräiden laskelmien mukaan kuolleita on alle 100.000. Hirveästi niitä on, mutta ei pidä liioitella.

Ripsa kirjoitti...

USA tai muut liittolaisen Irakissa eivät ole ilmoittaneet siviilien kuolemien määrää.

Maa on käsittääkseni niin paljon kaaoksessa, että edes Amnesty tai World Watch eivät sinne sekaan mahdu.

Kodit tuhottu, kouluja ja sairaaloita pommitettu.

Ehkä se sitten on kaiken sen saatavan öljyn hinta?

Hanhensulka kirjoitti...

Kukapa tonttu sinne pääsisi laskemaan. The Lancet lehti julkaisi artikkeli, jossa arvioitiin, että koko sodan aikana oli kuollut yli 600,000 ihmistä, sekä amerikkalaiset että englantilaiset kiistivät sen heti.

The Lancet'in artikkelista voi lukea mm. tällaista:

"We estimate that as of July, 2006, there have been 654 965 (392 979–942 636) excess Iraqi deaths as a consequence of the war, which corresponds to 2·5% of the population in the study area. Of post-invasion deaths, 601 027 (426 369–793 663) were due to violence, the most common cause being gunfire. "

Jutun voi luke kokonaisuudessaan mm. täältä: http://www.thelancet.com/webfiles/images/journals/lancet/s0140673606694919.pdf

Wikipedialla on näistä arvioista artikkeli otsikolla: Lancet surveys of casualties of the Iraq War.

Minulla ei tietysti ole mitään mahdollisuuksia kumota tai vahvistaa näitä lukuja. Toisaalta The Lancet lienee melko arvostettu lehti.

tonttu kirjoitti...

Nuo Lancetin luvut ovat kohta puolitoista vuotta vanhoja, ja kun sama meno on jatkunut siellä, luvun pitäisi nyt olla vielä isompi... Jos laskee, että jokaista kuollutta kohti 3-4 haavoittuu, niin suurimman osan irakilaisista pitäisi kohta olla hautausmaalla tai lasaretissa, mikä ei ole totta.

iraqbodycount.org-sivustolla kuolleiden määräksi on laskettu 78-85 tuhatta. Sivuston mukaan tämä luvun perustana ovat "cross-checked media reports, hospital, morgue, NGO and official figures". Siellä myös sanotaan, että jos Lancetin luvut pitävät kutinsa, yli 90 prosenttia Irakin väkivallasta on tapahtunut kenenkään ulkopuolisen tarkkailijan sitä huomaamatta. Tämä kai tarkoittaisi esim. sitä että kaikkein suurimmat terrori-iskut eivät ole tulleet lainkaan median tietoon.

Muitakin arvioita olen nähnyt, mutta Lancetin luvut on kertaluokkaa isompia kuin kenenkään muun.

Hanhensulka kirjoitti...

Joo, huomasin tuon mainitsemasi saitin, kun tätä kirjoittelin. Valitsin itse asiassa jonkinlaisen keskimäärän niistä luvuista, joita on julkisesti esitelty. Esimerkiksi "just foreign policy" -saitti antaa tämänpäiväiseksi arvioksi 1,138,528 kuollutta, jonka perusteet näyttävät vähän epäuskottavilta.

Kaikilla näitä lukuja heittelevillä on tietysti joku tavoite (niin kuin tällä minunkin artikkelillani, vaikka tavoite ei ole oikein selvillä edes itselleni). Kuolleiden määrät ovat kuitenkin olleet tänä vuonna laskemaan päin, joka vaikuttaa luotettavalta arviolta, vaikka ei´pä tässä oikein tiedä mihin uskoisi.

Tuskin kukaan pystyy sanomaa sitäkään, kuinka paljon ruumiita tehtiin niissä ensimmäisissä pommituksissa. Pahannäköistä jälkeähän siellä syntyi.

Toinen ongelma, jos haluaa pysyä vain siviiliuhreissa, on määrittää sitä, kuka on "siviili" tämänkaltaisessa sodassa, vaikka naiset ja lapset ehkä Irakissa ovat lähes kaikki siviileitä ja useimmiten tilanteen suhteen "viattomiakin" yhteiskunnassa, joka on täysin miesjohtoinen.