27.12.2007

Pakistanit ja muslimien demokratia

Kuva> Wikipedia

Benazir Bhutto murhattiin niin kuin yleisesti ennustettiin. Hän oli syntyperältään sindhi, jotka asuvan pääosin Pakistanin kaakkoisosissa, ja uskonnoltaan shiia-muslimi.

Demokratia on vaikea asia etnisesti yhtenäisissä maissa niin kuin Suomi, monen vahvan etnisen ryhmän, jotka lisäksi ovat kieleltään erilaisia, keskinäiset erimielisyydet tekevät demokratian vieläkin vaikeammaksi – ehkä jopa mahdottomaksi. Väkivaltainen ja loistava menneisyys lisäävät tietysti omanarvon tunteita ja syventävät kuoppaa, jossa yhdessä asustelevat (lisäksi pakistanilaiset ovat omasta mielestään oikeita arjalaisia, joka tietysti lisää pelokkaassa eurooppalaismielessä pelkoa ja epäluuloakin).

Pakistanin, niin kuin lähes kaikkien muidenkin entisten britti-imperiumin maiden rajat on alun perin määritetty välittämättä kielellisistä tai heimorajoista. Pakistan syntyi yhdessä Intian kanssa, jolloin entisestä Imperiumin Intiasta erotettiin pääosa muslimeista omaksi maakseen ja odotettiin, että nämä saisivat jotenkin kansallisen itseisarvon oman maansa rajojen sisällä. Siitä on nyt vasta 50 vuotta ja vaikka ulkomailla tavattavilla pakistanilaisilla on selvästi nationalistista ylpeyttä, niin maa on vieläkin toivottoman jakautunut ja otollinen ääriryhmien houkutuksille – sellaisten terroristiryhmienkin kuin talibanit ja al-kai’ida.

Pakistanin on liittotasavalta ja sen virallinen kieli on hindinsukuinen urdu, joka on maan ”lingua franca”. Sen lisäksi puhutaan monia muita vahvoja paikalliskieliä. Suurin kieliryhmä on punjabi, näitä on lähes puolet koko maan 162 miljoonasta asukkaasta. Punjabeja on lisäksi Intian puolella noin 23 miljoonaa eli maiden yhteinen punjabi-väestö on määrältään sadan miljoonan luokkaa. Kieliryhmien sisällä vaikuttavat lisäksi heimorajat, jotka lisäävät jännitystä ja tekevät poliittisen tilanteen vielä epämääräisemmäksi.

Länsimaiden kannalta tilanne lienee sekä hyvä että huono.

Huonoa on ennen kaikkea se, että pakistanilaisilla on käytössään atomipommi, joka on alun perin hankittu lähinnä intialaisten pelotukseksi (ja paikallisen MAD-tilanteen takaamiseksi). Nyttemmin Pakistanin ydinasetta katselee kadehtien koko muu islamilainen maailma, toistaiseksi ei muilla muslimimailla ole käytössään ydinaseita eikä kai maanosien (ja kulttuurien) väliseen pyhään sotaan soveltuvia kantoraketteja. Afganistanin tilanne ei myöskään parane siitä, että Pakistan on hiljaa luisumassa totaaliseen kaaokseen.

Hyvänä tilannetta pitänevät länsimaiden militaristinen haukkaparvi ja ehkä sotateollisuus siinä mukana. Pakistanin hajoaminen etnisiä rajoja pitkin tietäisi maan sotakyvyn huononemista ja länsimailla ehkä odotetaan ”sivistyneimmän” pakistanilaisryhmän hallitsevan maan hajoamisen jälkeenkin käytössä olevaa ydinasetta. Tällainen saattaa tietysti olla toiveajattelua.

Pakistan on pitkään ollut kylläkin rauhaton, mutta kuitenkin kehittynyt ja ”länsimaistunut” maa. Nykyinen presidentti, Pervez Musharraf, syntyi Delhissä, Intiassa ja on punjabi. Hän on saanut sotilaskoulutuksensa englannissa ja hänellä näyttää olevan länsimaiden valtionpäämiesten keskuudessa arvostettu asema, vaikka meidän liberaalimme eivät tietysti sotilasvallankaappauksella valtansa hankkinutta kenraalia juurikaan arvosta. Niin kuin monessa muussakin rauhattomassa maassa (mukaan lukien Irak ennen amerikkalaisten miehitystä) vahva ja epädemokraattinen hallitus takaavat kuitenkin jonkinasteisen vakauden kansalaisille.

Liberaaleilla poliittisilla ajattelijoilla on edessään uusi päänvaiva: miten suhtautua odotettavissa oleviin demokratian kavennuksiin, kenraalit eivät tällaisia poliittisia murhia hyväksyne, vaikka tämä nimenomainen raivasi tieltä varteenotettavan pääministerin, ehkäpä tulevan presidentin. Toinen vaihtoehto on terroristien vallan kasvu. Heillä on jo nyt kahvat käsissään Pashtunissa Pakistanin pohjoisosissa, joka on täysin kiväärinheiluttajien vallassa, ehkä muuallakin alkaa olla sama tilanne.

Onneksi meillä suomalaisilla on ulkoministerinä mies, jolla on kai lähinnä naiset mielessä, eikä ajatusten joukossa liene liberaalien poliittisten mielipiteiden häivääkään. Edellinen ulkoministerimme saattaisi aukaista suunsa tässä asiassa liian herkästi ja liian suurelle. On kuitenkin hyvä liberaalinakin muistaa, että toivoo vain sellaista, jonka tosiaan haluaa tapahtuvan.

Muuten Pakistanin motto näyttää kuuluvan urduksi: Ittehad, Tanzim, Yaqeen-e-Muhkam, joka suomennettuna voisi olla vaikkapa: Yhtenäisyys, kurinalaisuus ja usko.

Noiden vaatimisesta on syntynyt vaikeuksia muissakin maissa.

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Muistan ajatelleeni että tästä naisesta tulee Pakistanin Indira Gandhi. Sitten luin Rushdien kirjan Satanic Verses, jossa häneen viitattiin käyttämällä jonkun romaanihenkilön ivaa: "iron pants".

Enkä tiennyt enää mitä ajatella. Toisaalta tietenkin on niin että Rushdie ei enää ollut oikeastaan punjabilainen, vaan jotain muuta. Toisaalta taas tiesin että suurvallat pelasivat dominopelejään jossa olivat Intia, Pakistan ja Afganistan, muun muassa. Joskus siinä Vietnamin sodan jälkeen.

Ja sitten tänä vuonna ilmestyi Mohsin Hamidin opus The Reluctant Fundamentalist ja suomennettiin samantien nimellä Fundamentalisti vasttoin tahtoaan. Kirja kertoo Amerikkaan opiskelijaksi lähtevästä nuoresta miehestä, joka on kotoisin Intian ja Pakistanin rajamailta.

Ja muutama päivä sitten näin samaa aluetta kuvaavan leffan, jonka nimen olen jo unohtanut, mutta joka myös kertoi fundamentalistisen islamin kehittymisestä Punjabissa. Katalysaattorina tässä leffassa olivat sikhit, jotka päästettiin vierailemaan Pakistanin puolelle entiselle kotiseudulleen ja temppeleihinsä.

No, raivostuttaa että ihmiset ovat niin hirveän kuumapäisiä, että antavat uskonnollisten johtajien viedä itsensä minne vain. Toisaalta oletan että syy siihen on olematon koulutustaso ja köyhyys.

Mohsan Hamid pani miettimään, koska kirja on pakistanilaisen lukeneiston ja entisen yläluokan jälkeläisen tekstiä. Siis lähempänä meitä?

Tuskin vain.

Jotainhan pitäisi ehdottomasti ruveta tekemään että kristityn ja islamilaisen maailman poliitikot - saati sitten sotilaat - eivät joudu lopullisesti hyökkäyskurssille toisiaan vastaan.

Ajatella. Uskonsotia 2000-luvulla!

Mutta mikä voima asettuisi siihen väliin? En osaa kuvitella.

latimeri kirjoitti...

Jouti mennä, yksi Babylonin porttoista!

Anonyymi kirjoitti...

Toiseen kappaleeseen viitaten, kannattaako Suomea muuttaa monietniseksi?