6.2.2009

Saapumisen enigma 2: Vettä, valloittajia ja alkuperäisväestöjä

Kuva: Kapteeni Cook, Etelämeren valloittaja

J.D. Salinger sanoo novellissa For Esmé - with Love and Squalor mm. näin:

"What did one wall say to the other wall?"
"Meet you at the corner!"


Ulkona riehuu kesä. Aurinko paistaa lämpimästi ja kesäkukkien tuoksu tunkeutuu siihen tukkoisempaankin sieraimeen. On lievän heinänuhan aika.

Naapurin karvaisia kukkia kukkivat eukalyptus-puut, joiden oksat roikkuvat possumi-aidan – pitäisi tietysti sanoa ’kettukusu-aidan’ (kts. edellinen lastu kuvineen), mutta jääköön nyt naurulta sanomatta – yli, levittivät vielä viikko sitten ympärilleen, siitepölyn lisäksi, pieniä kellertävän vihreitä karvoja, jotka tarttuivat hyvinöljyttyyn puutarhapöydän pintaan myrkyllisten ja vielä myrkyllisempien hämähäkkien ja ihmistenkin kiusaksi, niin, että niitä oli vaikea saada pyyhittyä pois edes runsaan veden kanssa.

Ja vesi on aine, jota ei näillä main tihku kivien kyljistä vaikka niitä hakkaisi kyhmyisellä – vai pitäisikö sanoa ’ryhmyisellä’ – sauvalla kuinka kovasti tahansa. Vaikka hakkaajana olisi itse Mooses tai Moshe, näin on nimittäin näreet (olen aina halunnut kirjoittaa tuon viimeisen johonkin tekstiini, mutta tätä parempaa tilaisuutta ei ole ollut aikaisemmin tarjolla, en tosin edes tiedä mitä se aivan täsmälleen tarkoittaa, mutta kirjailija – erityisesti hyvin vapaa kirjailija – näyttää kohtaavan samanlaisia tietämisongelmia vähän väliä kirjoittaessaan, joten olkoon siinä niin kuin on).

On nimittäin, heinänuhan lisäksi, myös vedettömän kesän aika Viktoriassa, erityisesti pääkaupunkiseudulla, johon Caulfield’kin kuuluu, ja joka juo tai lorottaa puutarhojensa kasteeksi jokaisen pisaran, jonka ympäröivä maaseutu voi mutaisiksi rutakoiksi muuttuneiden jokiensa, keinovesialtaidensa ja tekokanaviensa avulla tänne sivistyksen piiriin saakka lirittää.

Uuden maailmani edessä aukeaa vedentäyttämää ulappaa, jota jatkuu Etelänavan jäävuorille saakka. Eteläisen jäämeren ’karjuvien’ ja/tai ’ulisevien leveyspiirien’ (40. ja 50.) myrskynreunat ulottuvat säännöllisin välein tänne Port Phillipin lahden ”suojaiseen” pohjukkaan saakka, mutta eivät tuo kovinkaan paljoa kovasti kaivattuja sateita.

Vesivarannot ovat 34 % normaalitilanteesta, mitä ’normaalitilanne’ sitten ’ikuisesti’ kuivassa maanosassa tarkoittaakin. Viime vuonna tähän aikaan ne olivat 38 %:n tasalla. Vuosi 2008 oli Australian yhdeksänneksi lämpimin vuosi kautta aikojen (tai siitä saakka kuin tilastoja on myöhäismaahanmuuttajien toimesta pidetty, eli 1850-luvulta saakka), joten lämmintä on pitänyt ja todennäköisesti pitää jatkossakin, vaikka kesäaamu tuntuukin varpaissa kirpeältä kuin hevosretiisi makunystyröissä (vai miksi sitä retiisiä pitäisi suomeksi kutusua?).

Melbourne kuolee tätä menoa janoon. Näin käy, jos ylängöille ja vuorille ei sada tarpeeksi. Ja nykyisin ei siis sada.

Vettä säännöstellään ns. kolmannen rajoitusasteen verran ja Viktorian hallitus on jo uhkaillut neljännen asteen vesisäännöstelyn käyttöönotosta vielä ennen kesäkauden loppua helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla. Osavaltion hallitus suosittelee, että kotitaloudet eivät käyttäisi vettä enempää kuin 155 litraa päivässä henkeä kohti. Suihkussa pitäisi olla vain neljä minuuttia – paikallinen vesiyhtiö on jakanut kaikille asiakkailleen tiimalasin suihkuajan mittaamista varten – autoa ei saisi pestä (laiskan miesasutuksen iloksi), nurmikoita tai puutarhakukkia ei saisi kastella juomavedellä kuin sunnuntai- ja keskiviikkoaamuisin kuuden ja kahdeksan välillä, jos asuu parittomissa katunumeroissa jne. Sanalla sanoen elämä on kovin hankalaa, vaikkei sitä oikein kunnolla edes huomaisi.

Kaikki puhuvat ilmaston lämpenemisestä ja sateiden lopullisesta loppumisesta tuossa tuokiossa.

Tosin kukaan ei tiedä varmuudella ilmaston läpenemisen vaikutuksia Australian mantereelle, ehkä sateita tulee vähemmän ehkä enemmän kuin ennen, tai ehkä pysyvät samalla tasolla niin kuin kai viimeiset 10,000 vuotta – ja maa kuivana ja metsäpaloille kovin alttiina. Huomenna on ennusteiden mukaan tulossa erityisen vaarallinen säätila ja metsäpalojen todennäkköisyys on suuri jopa Melbournen reunaalueilla. Lämpötilaksi ennustetaan 43 astetta. Viikko sitten oli muutama yli neljäkymmenasteinen päivä, ja metsäpalot riehuivat aivan Melbournen keskustan tuntumassa, vähnä niinkuin Puu-Käpylän puutalot olisivat olleet liekeissä siellä Helsingin seuduilla.

Ihmisen asettuivat asumaan näille maille, Australiaan siis eikä Puu-Käpylään, joskus 65,000 vuotta sitten, sulkivat portit perässään ja pysyivät muulta maailmalta piilossa kunnes espanjalaiset purjelaivat Luis Váez de Torres’in johdolla löysivät tiensä Yorkin niemimaan tuntumaan, mutta jättivät espanjalaista laiskuuttaan muut Australian alueet muiden löydettäviksi. Sitten englantilainen kapteeni James Cook varasi uuden mantereen nimeltään Uusi Hollanti George-III:n nimissä tämän ylitäysien vankiloiden tilapulan helpottamiseksi, ja loppu onkin sitten kunniakasta brittihistoriaa.

Cookin matkassa oli (tietysti) myös suomalainen, luonnontieteilijä, taiteilija ja kelloseppä Herman Dietrich Spöring Suomen Turusta, ensimmäinen suomalainen Australiassa jo siis vuonna 1770, vaikka hänestä ei taidettu koulun historiantunneilla mitään kovapäisille nulikoille mainita. Jotkut meistä kirjahulluista saattavat vielä muistaa laivahullun kirjailija Eino Koivistoisen teoksen Etelämeren valloittaja sieltä jostakin viattoman 50-luvun alkupuolelta (WSOY Nuortenkirjat, 1953.)

Itseasiassa jääkauden aikana mantereella virtasi vesi sinne ja tänne ja keski-Australiassa oli jopa isokokoinen sisämeri, jonka jäänteenä on nykyisin tasapohjainen punahiekka-tasanko nelivetoautoilijoiden iloksi. Nykyinen kuivuuskausi alkoi vasta jääkauden loputtua, mutta se ei pahemmin haitannut mantereen ’alkuperäisiä’ asukkaita, aboriginaaleja, joita oli Ensimmäisen laivaston laskiessa ensimmäiset siirtolaiset (Englannin karkoittamia rangaistusvankeja itseasiassa) maihin Botany Bayssä (nykyisen Sydneyn alueella) vuoden 1788 tammikuun 26. päivänä arviolta koko mantereella alle puoli miljoonaa – ehkä vain 250,000.

Nykyisin aboriginaaleja on noin 520,000 (mukana luvussa ovat sekä varsinaiset Australian mantereen aboriginaalit, että myöhemmin, mutta ennen valkoihoisia, asuinsijoilleen tulleet, Torres-salmen saarelaiset, joita ei siis kutsuta aboriginaaleiksi vaan muuten vain alkuperäisasukkaiksi (indigenous people, joka suomeksi käännettynä voisi olla myös aboriginaali-asukas, mutta ei haljota hiusta tämän blogin tarpeiksi, rodullisesti lienee kyse eri ihmisistä, vaikka rodun merkitys on nykyisin jotenkin veteen piirretyn viivan kaltainen seikka).

’Aboriginaaleista ja ’alkuperäisasukkaista’ yli satatuhatta asustelee vieläkin alkuperäisillä sijoillaan jonkinlaisessa limbossa, jossa hallitus toisensa jälkeen – yhteisen syyllisyyskompleksin kourissa – ylläpitää heidän ’alkuperäistä’ elämäntapaansa, tarjoamalla ilmaista ruokaa ja ilmaisia nykyajan mukavuuksia autoineen, mopoineen, televisioineen ja jääkaappeineen halvalla ja hätäisesti rakennettuihin hökkelikyliin varta vasten perustetuissa reservaateissa, mutta ei työtä – eikä viinaa, joka on reservaattien alueilla ehdottomasti kielletty tasapuolisuuden nimissä myös muilta kuin alkuperäisasukkailta.

Ongelmana työn suhteen on se, että historian kutistamille abo-alueille ei voi teollisuutta pystyttää, koska ne ovat joko sopimattomia teollisuudelle tai ns. Pyhiä paikkoja, eikä muuten ole työpaikkoja tarjolla kuin turismin palveluksessa, joka puolestaan on säänneltyä niin, että laajoille alueille, jossa aboja asustaa ei ulkopuolisilla ole vierailuoikeutta ilman paikallisten aboriginaalikommuunien itsensä sääntelemiä lupia.

Seurauksena on sukupolvesta toiseen jatkuva köyhyyden ja avustusriippuvuuden kierre, jolle ei ole loppua näkyvissä. Viime vuonna Australian pääministeri Kevin Rudd esitti juhlallisen anteeksipyynnön puoliveristen lasten, ns. Varastettujen sukupolvien, pakkosiirroista abo-alueilta valtion tai lähetysasemien ylläpitämiin kouluihin ja pois isiensä mailta, tai parempi olisi kai sanoa äitiensä mailta, sillä usempien lasten isät taisivat olla valkoihoisia. (Arvoisa Lukija muistanee elokuvan Phillip Noyce’n etevän elokuvan Rabbit-Proof Fence vuodelta 2002, joka käsitteli näitä kaappausasioita.)

Hiljan sopimuksensa loppuunkluttanut Australian valtionpäämies, eli kenraalikuvernööri, joka on Englannin kuningattaren sijaishallitsijana Australiassa, antoi Sky News’ille haastattelun, jossa sanoi ehkä kovin harkitsemattomasti, vaikkakin faktuaalisesti oikein, että 350 – 400,000 aboriginaalia on nykyisin niin tiiviisti moderniin australialaiseen yhteiskuntaa integroitunutta, että heistä ei yleensä kuule yhtään mitään, ja usein heitä ei edes huomaa, ellei ole rotujen suhteen tarkkana, rasistina siis (?), että on tekemisissä aboriginaalin tai muun alkuperäisen henkilön kanssa pankeissa, kaupoissa, virastoissa tai muualla missä nämä ovat integroituina aivan tavalliseksi australialaiseksi työvoimaksi. Sen sijaan lopuista yli 100,000 abosta saa päivittäin lukea lehdistä mitä milloinkin, pääasiassa negatiivisia uutisia: rajusta ryypiskelystä, tappeluista, murhista, omaisuusrikoksista, alaikäisiin sekaantumisista ja sen sellaisesta yleisestä rappiomeiningistä, joka kaikki selitetään tietenkin siirtomaavallan aikaansaamaksi – mikä saattaa olla totta tai voi se olla tarinaakin.

Mutta oli totuuden ja tarinoiden kanssa niin tai näin, niin tämä kaikki tarjoaa satunnaiselle, ruusunpunaisten silmälasien läpi sinisillä silmillään asioita ihmettelevälle uus-australialaiselle humaanis-liberaalille bloggarillekin mielenkiintoisen moraalipähkinän purtavaksi.

Yllä mainittu kenraalikuvernööri oli nimeltään Michael Jeffery ja hän joutui australialaisten poliitikkojen ja lehdistön sekä ennen kaikkea aboriginaali- ja alkuperäis-johtajien hampaisiin varomattomalla lausunnollaan, jossa oli mm. tällaisia sanoiksi puettuja ajatuksia aboriginaaleista: ’...they're doing ... normal jobs, living normal Australian lives...’

Jefferyn suurin synti taisi olla unohtaminen. Hän lienee unohtanut sen, että ensin pitäisi ajatella mitä sanoo, ja sitten sanoa mitä ajatteli. Diplomaateillekin sattuu siis kaikenlaista.

Australialais-elämä jatkuu onnellisena nelivetoisten autojen rateissa, maassa, jonka asukkaat saastuttavat henkilökohtaisesti amerikkalaisten jälkeen toiseksi eniten maapallon ilmatilaa. Eikä asiantilaan ole näkyvissä merkittävää parannusta. Kukapa nyt oma kulutustaan olisi valmis vähentämään – muuten kuin todellisen pakon edessä.

Ostinkin juuri hiljan ajoittain nelivetoisen auton, joten nopeasti synnit tarttuvat, ja tekopyhyys. Tosin on se tarttunut jo aikoja sitten, vaikkei sitä uskalla edes itselleen tunnustaa.

12 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Kuule, tietääkö kukaan miksi ne neljännesmiljoona aboa kutsuivat tuota saarta tai mannerta (kumpi se muuten on?)?

Australia tarkoittaa etelämaata, eikö? Ja on latinan ja englannin sekakieltä?

Mutta pidin tuosta historianesityksestä. En muista että meille olisi historiantunnilla juuri pahemmin Australiaa esitelty. Se kyllä että oli rangaistussiirtolaisia ja maantieteestä, että maapallon kuumin alue on siellä keskellä punaista erämaata.

Aboista ei 50-luvulla puhunut kukaan, Amerikan neekereiden huonoista oloista kyllä.

Kanssasiirtolaisesi Ruu eli Iris Orb Rumdum on kertonut aina silloin tällöin paikallispolitiikasta. Hän taitaa asua vähän vähemmän kuumassa paikassa, mutta myrkyllisiä hämähäkkejä on sielläkin.

Ja puissa käärmeitä.

Pidetään peukaloita pystyssä ettei syty pahoja eukalyptys-paloja!

Ripsa kirjoitti...

Nonnih, Hesari kertoi että pensaspalot ovat alkaneet Melbournesta koilliseen.

Kävin katsomassa Wundergroundista ja näyttää siltä että palot ovat leviämässä jo kohti etelää.

Jotain häikkää oli lämpötiloissa: Hesari väitti että palopaikkojen lämpötila on 46 astetta, mutta Melbournessa on viileätä, vain 15-21 astetta. Mutta ehkä se oli yölämpötila.

Sitä en käsitä että vaikuttaa siltä että osa paloista on sytytetty tahallaan. Ihmisiä on jo kuollut, niin että kummallista porukkaa.

Toivottavasti saatte äkkiä sateita!

a-kh kirjoitti...

Voi, teitä raukkoja, meillä täällä Koto-Suomessa huuhdellaan kakkapökäleetkin puhtaalla juomavedellä ennen kuin ne pullautetaan Vuosaaren avomeriviemärin kautta turskien naposteltaviksi. Sellainen on ekoteko.

Ripsa kirjoitti...

Näin kartalta North Caulfieldin, ilmeisesti jossain on South C., mutta en löytänyt sitä. Kummassahan asut?

Yritä jaksaa!

Hanhensulka kirjoitti...

Australiahan on ainoa maanosa, jonka kaikki alkuasukkaat elivät kivikautista elämää siihen saakka, kun muualta tulleet 'löysivät' maan ja ihmiset siinä mukana. Täällä oli aikanaan ainakin 200 eri kieltä, vieläkin on kai joitakin kymmeniä eläviä abo-kieliä. Kuten kaikki alkuperäisasukkaat he tietysti kutsuivat maataan maaksi tai kodiksi tai sen sellaiseksi. Mitä sana 'suomi' tarkoittaakaan? Alkuasukkailla ei tietysti ole käsitystä omasta maanosasta, oman alueen asema maailmankaikkeudessa määräytyy suhteessa lähimpänä olevaan maisemaan ja naapureihin jne. Joten 'australialle' heillä ei voinut edes olla mitään nimeä.

Heiltä muuten puuttuivat myös varsinaiset poliittiset rakennelmat niin kuin taitaa olla tyypillistä myös muille kivikautisille ihmisryhmille Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja osissa Aasiaa, jossa heitä vielä on. Puhdasta kivikautista ryhmää ei tietysti enää ole missään, kosketus sivistykseen 'korruptoi' kosketettavan peruuttamattomalla tavalla.

Oma kaupunginosani on pelkkä Caulfield, joka on siinä Pohjois-Caulfieldin ja Etelä-Caulfieldin välissä:) Elsternwick on länsipuolella ja taitaa Carnegie olla itäpuolella. Tuossa naapurina on myös Ripponlea ja Balaclava molemmat jossakin luoteispuolella.

Caulfield on kaupunginosa paikkakunnasta, jonka nimi on Glenn Eira. Sillä on oma hallintonsa jne. mm. neljä kirjastoa, joista kahdessa olen jo ollut asiakkaanakin, sama kirjastokortti käy kaikissa neljässä.

Veteen tosiaan suhtautuu Euroopassa aivan eri tavalla kuin täällä kuivuuden keskellä. Eipä olisi koskaan tullut mieleeni kääntää vettä pois päältä siksi aikaa kun harjailen hampaitani, mutta nyt siitä on tullut jo automaattinen tapa, sillä tavalla säästää kuukaudessa kymmeniä litroja vettä. Ensimmäisessä vesilaskussa meidän kahden hengen perheemme oli käyttänyt keskimäärin 297 litraa vettä, joten olimme juuri tavoitteen (2x155 eli 310 litraa) alapuolella. Eli kunnon glenneiralaisia siis, emmekä mitään vesihörsyjä.

Hanhensulka kirjoitti...

Piti vielä sanoa lämpötiloista se, että kyllä Rouva Ruulla on siellä Brisbainessa selvästi lämpimämmät olosuhteet keskimäärin. Melbournessa yli 40 asteen lämpötilat ovat poikkeuksellisia tapauksia, vaikka esiintyvät joka kesä. Lauantaina on 46.4 astetta korkeimmillaan täällä Melbournessa ja sunnuntaina vain 23 astetta. Lämpötilat heilahtelevat nopeasti sinne tänne. Nyrkkisääntönä on se, että pohjoistuulilla on kuumaa ja kuivaa ja etelätuulilla viileätä ja kosteampaa, joskus saattaa jopa sataa ihka oikeaa vettä.

Hanhensulka kirjoitti...

Tarkoitin siis, että viime lauantaina OLI se 46.4 astetta.

Ripsa kirjoitti...

Olen helpottunut siitä että kuulostat olevan OK!

Hyvä kun kommentoit. Ruu on apeana kaikkien palossa kuolleiden vuoksi. Siellä taas on tulva.

Hesarissa on palosta jo etusivulla.

Anonyymi kirjoitti...

hyva etta kannatte huolta toisistanne. Mina olen taalla romanian karpaatien, transulvaanian syvimassa rotkossa, jonkuunlaisessa Calseckun, vai mika se nyt oli, se viimeinen yksinhallitsia, jonka uudistumieliset tappoivat - taisivat tappaa se juuri taalla jossakin lahella - niin olen tuon halituskauden alkuaikoina rakenetussa sanatoriassa, missa maan tavan mukaan valaistusta on niin niukalti, etta minun on tassa aulassa tata kirjoitaessani pakko kayttaa kaivosmiehen otsalappua, eika siltikaan kirjoitusjaljesta ole varmuutta. Nailla seudulla on minun lisakseni paljon oikeitakin kulkukoiria, joiden peraan ei kukaan katso.

Hanhensulka kirjoitti...

latimeri, jos tulet siellä sanatoriossa kovin terveeksi, niin varo paikallisia sisäelinten ryöstäjiä (en nyt tarkoita lihakauppojen näpistelijöitä), niitä on kai siellä balkanilla enemmän kuin balkanin makkaraa.

Puhuvatko ne transsylvaanit vielä unkaria? Ja jos puhuvat, ymmärtävätkö helposti suomea - ainakin kovemmalla äänellä puhuttua?

Toivottavasti sanatorio antaa mitä tulit hakemaan!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia Hanhensulka, Teveemäksi minä en enää tule, pysyisin edes tälläsenä.
Kielistä täällä puhutista - täytyy sanoa kuin yksi monista entisistä vaimoistani: - On se hyvä, ettet ymmärä kaikea mitä tuo lapsi puhuu.

Hanhensulka kirjoitti...

Olisikin oiva juttu jos olisi sellainen, kaikkialla toimiva, valikoiva ymmärrys valikoivan kuulon lisäksi. Siitähän tiettyyn ikään ehtineitä, varsinkin miehiä, helposti syytetään (tai ehkä kadehditaan, mene tiedä). Ja oikein onkin oiva filtteri.