16.1.2010

Arbatin lapset

Vielä sen verran tuohon edelliseen kirjoitukseen, että se Arbatin lapset siis taitaa alkaa osalla 1/16 tänä iltana kello 19:10 YLE TEEMAlla. Sitä voi katsella myös internetiltä jossakin vaiheessa sen jälkeen.

Ukrainanjuutalaisen Anatoli Rybakovin kirjoittama tiiliskiviromaani Arbatin lapset on meille suomalaisillekin tärkeä kirja. Toisille ehkä katkeran kalkin viimeistä juomista, toisille vahingoniloista synninpäästöä, monille ehkä merkityksetöntä vanhan paskan jauhamista. Mutta oman historiamme ymmärtämisen kannalta Venäjän lähihistorian ymmärtäminen lienee yhtä tärkeää kuin oman poliittisen todellisuutemme tajuaminen yleensä.

YLE:n Arbatin lasten sivustolla sanotaan jotenkin suomettuneen makuisesti, että:
"Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa vihjaten nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä."

Eikö vieläkään voi asioita selkeämmin sanoa?

8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Kiitos tiedosta! Pitää rynnätä kauppaan ja saada syödyksi jotain ennen sitä. En ollut ehtinyt katsoa vielä päivän telkkariosastoa.

On se nyt hullua että Australiasta asti pitää tulla tökätyksi, että katsopas, tärkeä juttu!

Oletan että sarja on venäläinen. Ne ovat olleet järkiään hyviä, myös viimeinen Karamazovin veljekset.

Rita Dahl kirjoitti...

Kiitos juttuani koskevasta sankarikuolema-kommentista. Näin käy joskus, kun käyttää haastattelussa englantia, ranskaa - no, tällä kertaa ei tarvittu portugalia.

(Olen myös joskus huomannut portugalin preteriti-aikamuodon siirtyneen omaan suomen kieleeni eräänlaisena ehdollisena menneenä muotona. Olen siis saanut vaikutteita vieraista kielistä! En ole nutturapää näissä asioissa - eli en pidä kielen luovaa väärinkäyttöä pahana asiana. Eikös käyttämäsi "ottaa luvun alle" ole myös lähinnä englanninsta siirtynyt idiomi? Minä sanoisin vain: lukisin.)

Muuten olen sitä mieltä, ettei sanottuja hirveästi aleta anteeksi pyydellä (vrt. tuo Koivisto-kommentti). Poliittinen korrektius on mahdollisesti uusi sananvapauden vihollinen. Suitsijoita löytyy moniaalta: eliitistä, "kansasta" ja järjestökentältä. Puhumattakaan erilaisista yksityishenkilöiden julkisuusoperaatioista.

Terävä huomio Sontag-numeron pääkirjoituksesta todistaa ainakin "eliitin" tavan ohjailla makutottumuksiamme.

Rita Dahl kirjoitti...

Otsikkoehdotus oli muuten hyvä. :)

Hanhensulka kirjoitti...

Toiivottavasti Arbtin muksut pääsi hyvään alkuun, on siinä sitten 8 tai 16 osaa, molempia tietoja näyttää löytyvän. Valitettavasti täältä ulkomailta ei sitä voi katsella (pettymys!!!), vaikka Arenalla voi monia muita kyllä tsikata (käyttääkö kukan enää tollasta sanaa!).

Joo, Rita, anglismit vaivaavat kieltä, enkä ole ainoa suomalainen siinä suhteessa. Poikani, siellä Järvenpäässä, lukee joskus juttujani ja valittaa niistä. Oppia ikä kaikki. Mutta kuten sanoit, kielen pitää kehittyä, muuten se kuolee. Parempi huono suomi kuin suomalainen englannin murre. Ehkä parin kolmen sadan vuoden päästä siellä puhutaankin uutta kieltä, jonka pohjana on engelska ja suomi on vain substraattina.

Ripsa kirjoitti...

Elä nyt noidu! Ehdottomasti ja kaikissa olosuhteissa tätä omituista kieltä on suojeltava ja paijattava.

Sitä paitsi sille pitää antaa tilaa ja aikaa myös kehittyä ja kukoistaa.

Mutta totta on, että joka toinen ihminen jo osaa täällä englantia, vaikka en kyllä ole vielä oppinut ymmärtämään kiinalaisten puhumaa englantia...

Puhutko sinä jo englantia niin kuin se tyyppi siinä Crocodile Dundeessa?

Hanhensulka kirjoitti...

Kylla liian myohaan muutin tanne, ei enaa rupea kieli voimistelemaan uutta tapaa aannella sanoja.

Tosin australiaa puhutaan niin monilla murteilla, etta ei ole niin valia miten sita lausuu. Taallahan on melkein jokainen jostakin muualta, vain alkuasukkaat ovat omilla maillaan, tosin hekin vain korkeintaan viimeiset 60,000 vuotta.

Rita Dahl kirjoitti...

Luulen, ja oma kokemuksenikin sen kertoo, että kieltä vaivaavat anglisismit, svedisismit, "portugalismit", "hispanismit", "italianismit".... Listaa voi jatkaa loputtomiin... Vaikutteita ei tarvitse kokea vain vaivaksi.

Hanhensulka kirjoitti...

Joo, näin käy kaikille suomalaisille ja lopulta toteutuvat liettualais-saksalaisen runoilijan Johannes Bobrowskin loppusanat runosta Aleksis Kivi (suom. Aale Tynni):

...
Yli järvien
olet lentänyt, kultakukko,
ylitse soiden,
tarukivellä uinahdat.
Ruiskansasi sydän, kaunis nummi,
kaikuu, Jukolan ympärillä
kukkivat sateet.

(Tosin en ole aivan varma, että ymmärrän tämän oikein! Mutta runonhan tekee aina uudestaan lukija eikä tekijä, joka hävisi tulkintaan.)