5.9.2010

Eksotiikkaa, erotiikkaa ja muuta huvitusta

Kuvat ©Hanhensulka 2010

Eksotiikka häviää tiedon lisääntyessä.

Jokainen joskus matkaillut on varmasti joutunut sellaisen kiusallisen totuuden eteen.

Jotkut ovat lopettaneet matkustamisen kokonaan. Jos kaikki paikat ovat yhtä eksoottisia, niin mikään ei ole eksoottinen, eikä ole syytä matkustaa saadakseen eksoottisia kokemuksia muistettavakseen. Niitä voi vaikka kuvitella, tai lukea Rudyard Kiplingin kirjoista.

Sitä odottaa omalta Shangri Laltaan kovin paljon.

Shangri Lan satama on vähän kuin avioliitonkin satama. Ennen sen löytämistä sitä ajattelee kuin kuuta ennen ihmisen ensimmäisiä askelia siellä: Onko se juustoa, onko se reikäinen, onko se asuttu, onko sen valo hopealangasta punottua siltaa metsälammen pinnalla lämpimänä kesäyönä, miten aukaista yksinkertainen koukkulukko sitä katsomatta, onko sillä väliä, että kuu ei ole koskaan lukenut Anna Kareninaa eikä juuri mitään muutakaan?

Tällaisia sitä helposti ajattelee Shangri Lastaan, eikä vain ajattele, vaan odottaan juuri niin olevan kuin ajattelee: ei sinne päin tai lähestulkoon, vaan juuri niin kuin sen on mielessään monet kerrat kuvitellut.

Muistan hyvin pettymyksen, kun joskus viisikymmentäluvulla yht'äkkiä ilman sen kummempaa valistusta amerikkalaiset paljastivat, että kuu on rutikuiva paikka – vähän kuin Turku, vaikka eivät amerikkalaiset ehkä juuri siinä yhteydessä Turkua maininneet.

Mutta varmasti tarkoittivat sanoa:
'Kuu on rutikuiva kuin Turku!'

Tai toisella kotimaisella:
'Moon is ruti-dry as Turku!'

Jotenkin tuossa ei olekaan englanninkielellä samanlaista terävän selvyyden oloa kuin suomeksi. Vaikka, jos sitä vähän parantelisi, siitä voisi tulla parempi:
'Moon is dry-ass Turku!'

No ei se paljoa parantunut, mutta kyllä se Turun kuvaukseksi hyvin kelpaa, vaikka Kuun kuvauksena se koetaan ehkä kuulaisten keskuudessa suurena loukkauksena, mutta onko sillä niin suurta väliä, mitä kuulaiset ajattelevat kunniansa loukkauksista. Mit...? Aivan niin, olen Arvoisan Lukijan kanssa täsmälleen samaa mieltä, vaikka en mielelläni käytäkään tuollaista kieltä.

Mutta, vaikka Turku varmasti kaivelee Lukijan mieltä jatkuvan kiihottavasti, niin ei nyt pitänyt Turusta puhua – ainakaan Shangri Lana.

Sen sijaan voin vakuuttaa, että Nepali on aina ollut mielessä Shangri Lana.

Sitä on ajatellut, tietoisesti mielessään mainitsematta Kathmandua, että täällä on kaupunki, joka on kuin Shangri La. Täällä on runollisen kauniita järviä. Täällä on vuolaana virtaavia mahtavia jokia, joiden varsilla sivistystä syntyi. Täällä on kullattuja torneja. Täällä on maa, johon voisi itse (se itse, joka on mielessä jotenkin Michael Cainen oloinen, sympaattinen unelmoija), siis itse tulla, astua esille ja huudettaisiin heti kuninkaaksi.

Hups, tuliko tämä kaikki puhuttua julkisuudessa. Sanoinko vahingossa tällaisia kuvitelmia ääneen, vaikka oli tarkoitus vain itsekseen taas ajatella.

Mutta näin ei edes täällä Nepalissa ole. Todellisuus on jotenkin todellisempaa kuin kuvitelmat.

Ja todellisuudesta puhuakseni: Voi olla, että jos Suomi olisi kuin Englanti, niin minäkin olisin täällä kolonialistina, vaikka tunnen itseni mieluummin liberaaliksi humanistiksi.

Täällä on yksi englantilainen, johon hyvin sopii sana 'slob' (niin kuin kovin moneen muuhunkin englantilaiseen, ja vielä useampaa ranskalaiseen, mutta olkoot ne nyt rauhassa saippuoittaan). Lisäksi hän on seksisti ja rasisti ja kolonialismin apologisti, sanalla sanoen: tyypillinenenglantilainen.

Yritän välttää hänen kanssaan syömistä. On vaikea syödä kohteliaasti sellaisen henkilön kanssa, joka kertoo (kuulovaikeuksien vuoksi, joka ei tietysti ole hänen syytään) kovaäänisesti kolonialistisia, rasistisia ja seksistisiä latteuksia, sylkien samalla suuhunsa juuri ahtamaansa ruokaa pitkin omaa lautastaan ja hyvin tärkättyä pöytäliinaa aina minun lautaselleni saakka.

Jotenkin kauhulla tulee sellainen ajatus päähän samalla kun yritän varjella lautastani ainakin suuremmilta lihanpalasilta, olenhan sentään kunniallinen vegetariaani, siis sellainen ajatus, että jos olisin englantilainen niin olisin juuri tämän henkilön tapainen rasistinen, seksistinen ja kolonialistinen anakronismi ja 'slob', jolla on lisäksi täysin yhteensopimattomat värit ja rumasti roikkuvat housut ynnä hoitamattomat kengät, joihin on tungettuna harmahtavat, ent. valkoiset, tennissukat. Aivan, aivan: Lenita pyörtyisi pelkästä ajatuksestakin, mikä ei sinällään olisi täysin huono asia.

Enkä siis olisikaan täällä kohteliaanvaatimattomana, liberalistis-humanistisena kansainvälisenä (pikku)virkamiehenä, joka katsoo kiinnostuneen oloisena suoraan silmiin ja hymyilee ystävällisen vaatimattomasti jokaiselle kohtaamalleen henkilölle paitsi miehille, ja on palvelemassa Shangri Lataan kuin yhteistä hyvää, eikä suinkaan huudattamassa itseään kuninkaaksi. Vaikka – Arvoisa Lukija ei tätä ehkä vielä tiedä – vaikka siis täällä olisikin sattumalla juuri nyt kuninkaan virka vapaana.

En kuitenkaan tullut tänne siksi, vaan parantuakseni työnhimostani, rahanhimostani ja Nepalin lumostani.

Nimittäin asiahan on niin, että tieto vähentää uskomuksia.

Tämän sanominen näin ääneen tuntuu kovin lapselliselta, kun ajattelee sitäkin, että monet tiedemieheksi itseään kutsuvat uskovat joko avoimesti tai salaa – ajatellen varmuuden vuoksi ja matemaattisesti iäisyysasemaansa, Blaise Pascalin tavoin – kaiken maailman jumaliin. Meidänkin luterilaisia tiedemiehiä voisi mainita, jotka uskovat kristinuskon kolmeen jumalaan, joista kuviensa mukaan yksi näyttää jotenkin Karl Marxilta, toinen jotenkin palestiinalaiselta Intifada-taistelijalta, ja kolmas ajoittain Chevy Chaselta elokuvassa Näkymättömän Miehen Muistelmat.

Mutta kolme on kovin vähän jumalista puhuttaessa.

Nimittäin täällä Shangri Lassa jumalia on jokaisessa kadunkulmassa, on kotijumalia ja vierasjumalia, on naisjumalia ja miesjumalia, on kaupunkijumalia, käärmejumalia ja sadonkorjuujumalia (eikös tuo Karl Marxin näköinen ollut sadonkorjuujumalia joskus nuoruudessaan ennen aikaa nelisen- tai viitisentuhatta vuotta sitten luodessaan koko maailman kuudessa päivässä ennen kuin lepäsi seitsemäntenä ja ihaili kättensä töitä).

Itse asiassa täällä Shangri Lassa on jumala jokaiseen lähtöön, tuloon, tekoon ja ajatukseen, jonka voi kuvitella, eivätkä nämä ihmiset, joita muhamettilaiset ja kristityt kutsuvat ilkeyttään pakanoiksi, ole kovin nokonuukia siitä millekä jumalalleen milloinkin uhrejaan kantavat: pääasia on värikkyys ja rytmikäs meteli.

Lisäksi Shangri Lan jumalat ovat sikäli ajan hengessä kiinni, vaikka ovatkin jo kovin vanhoja – vanhempia kuin Karl Marx – että opettavat ihmisille uusia seksiasentoja temppeleidensä kattojen tukirakenteissa, mitä ei voi pitää mitenkään vähäpätöisenä asiana ajatellen vaikkapa lähetystyöntekijöitä ja näiden vaimoja ja heidän tunnetusti vaatimatonta yhteistä asentovalikoimaansa. Saattaa olla, että ensimmäiset kristityt intialais-nepalilaiset ja muut arjalaisrotuiset olivat vähintään hämmentyneitä saadessaan avio-oppia tänne ensimmäisenä tulleilta lähetyssaarnaajilta.

Nämä paikalliset oppaat esittelevät iloisen ylpeinä pienoisveistoksia iloisesti parittelevista uskovaisista ja väittävät, että ne, kuten Kama Sutra, olivat nimenomaan opetusintoa yhteiskunnassa, jossa vanhemmat olivat niin häveliäitä, että eivät kehdanneet puhua mukuloilleen kukista ja mehiläisistä.

Minä en usko Kama Sutran tai kattorakenteiden seksikuvaelmien opetustarkoitukseen.

Uskon sen sijaan, että ne on tehty samasta syystä kuin ns. taiteelliset naistenkuvat Rubensin rehevissä maalauksissa ja Playboyn keskiaukiokuvituksissa ja internetin videomateriaalissa: halvaksi erotiikaksi, Willendorfin Venus-patsaiden jälkeläisiksi.

Tosin en ole aivan varma olivatko Rubensin maalaukset halpoja edes omassa ajassaan – olihan hän aikansa rikkain taiteilija ennen kuin venytti likviditeettinsä liian ohueksi kerrokseksi elämänsä pinnalle ja menetti omaisuutensa senaikaisille liikemiehille – taiteentukijoille, jotka halusivat seinälleen rehevää pornografiaa ja mahdollisimman halvalla.

Sillä tavalla matkustaminen avartaa tietoja ja hämärtää eksotiikan olemattomaksi, eikä Shangri Lakaan aina selviä pienittä kolhuitta.

Noissa oheisissa kuvissa yhden patanilaisen temppelin tukirakenteista ei siis olekaan eksoottista Kama Sutran opetuskuvitusta vaan eroottista mieliku-vitusta.

8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sellainen käsitys minulle on tullut, että seksi ei hinduille ole erityisen kielteinen asia, eikä edes buddhisteille.

En tiedä onko Kamasutra tarkoitettu opetukseksi nuorisolle, mutta kyllä siinä jotain sellaistakin mielestäni oli, kun aika nuorena sen luin. Itse asiassa olin aivan rehellisesti hämmästynyt: ovatko aikuiset oikeasti tämmöisiä?

Tutkin juuri oregonilaisen Gary Snyderin elämänkertaa, runoja ja esseitä, hän oli buddhalainen jos kuka ja kertoo että luostarissa maallikkojäsenenä ollessaan tutustui vaimoonsa niin kuin moni muukin. Tämä oli siis Japanissa, ei Nepalissa.

Mitä taas tulee Shangri La'n olemassaoloon, niin pitikö sen olla Nepalissa? Eikö Tiibetissä? Voi olla että olen sekoittanut asiat, koska tiedän että uskonnollisesti sitä paikkaa tuskin on olemassa.Kunhan on nätti ajatus paratiisista maan päällä.

Sinulla on ennenkin muuten esiintynyt tuo britti-hirviö jossain tekstissäsi. En osaa sanoa onko sellainen yhtään sen pahempi kuin amerikkalainen punaniska - samaa sukua kuitenkin.

Toivottavasti opit tuntemaan nepalilaisiakin!

Hanhensulka kirjoitti...

Kyllä kai Shangri Lan piti olla jossakin tuolla Himalayan toisilla rinteillä. Tiibetiä on veikkailtu ja Kiinan puolella olevia kaupunkeja siellä pohjoisrinteillä, mutta mistäpä sen varmuudella tietää. Käytin sitä vähän symbolisesti tuossa jutussa, enkä niinkään tarkan maantieteen pohjalta. Englantilainen Michael Wood teki Shangri Lan etsimisestä joitakin vuosia sitten hyvän dokumentin, jos on tilaisuus katsoa niin katso, Wood tekee tosi hyviä dokuja. Yhden mm. Intiasta.

Ei ole tämä englantilainen sama, en heti muista mikä toinen mahdollisesti oli. Tämä on uusi tuttavuus, onneksi emme tee työtä samalla alalla, sattumalla vain satuttiin samaan pöytään ja eroon on vähän vaikea päästä minun luonteellani. Onneksi hän lähtee pois huomenna. Hänellä oli mielenkiintoinen delhiläinen työkaveri, joka valitettavasti lähti viime viikolla pois.

On kai Kamasutralla se opetusaihiokin olemassa, mutta itse epäilen kyllä, että pornografia on suurempi kirjoituskannuste. Sama pätee suuressa osassa alastontaidetta keskiajalta lähtien, Rubensin pullukat tytötkään eivät ole sattumalta alastomia.

tämä on oma teoria, joten saattaa olla oikein, saattaa olla väärin.

Moraali on hinduilla ja biddhalaisilla melko ylevää tasoa, mutta sukupuolielämällä ja moraalilla ei ole välttämättä järin suurta yhteyttä. Tietysti meillä luterilaisilla yhteys on varsin väkevää luokkaa.

Ripsa kirjoitti...

YLE on valitettavasti jatkuvien kouristusten kourissa tätä nykyä ja taso on mennyt alas. Samaa tahtia kyllä kuin mun kuuloni.

Sitä varten taidan lähinnä lukea ja kirjoittaa nykyään.

Tuo Turku-juttu oli hauska. Mulla ei ole mitään henk.kohtaista suhdetta kaupunkiin, opiskeluaikana 60-luvulla menin siitä ohi Tukholman laivalle kesätöihin. Ei ollut lainoja edes, pakko oli tienata jostain rahaa.

Osasin puhua ruotsia sujuvasti, mutta suomenruotsilla en pärjää. Kumma juttu, englantiakin puhun sujuvasti amerikkalaisittain. Täällä keskustellaan ruotsinkielestä, vaihteeksi.

Opetusministeriö veivaa peruskoulua uuteen uskoon, ja pakkoruotsi vie tilaa, mutta eipä myöskään taideaineita muuta kuin vähennetään.

Toivottavasti saat vielä ennen lähtöäs meille lukijoille lisää kuviakin, eroottisia tai ei, eksoottisia ne ainakin minulle ovat edelleen...

Hanhensulka kirjoitti...

Hitto kun meni hyvä vastaus taivaan tuuliin, en tiedä mitä töppäsin.

Mutta yritetään laittaa kuvia.

Turkua on hyvä vähän tölviä entisenä tamperelaisena, onhan siellä tölvittävääkin, niin kuin Turun Koulun Runoilijat, tiedä tosin minkälaisia Runebergeja sieltä vielä on tulossa.

Kävin siellä ensimmäisen kerran joskus 50-luvulla Shirley Basseyn konsertissa. Ei pitäisi tämmöisiä ajatella, tuntee itsenäsä yh'äkkiä kovin vanhaksi, oman ikäisekseen itse asiassa:)

Ripsa kirjoitti...

Ai niin joo, muistan päätelleeni että ollaan oltu Tampereella samaan aikaan.

Jos minä kävin jossakin sieltä poissa opiskeluaikanani, siis 1960-luvulla, niin kävin lukukauden aikana Porissa tai Helsingissä, kesät sitten Tukholmassa.

Kirjoitin ylioppilaaksi Porista, joten aika paljon koulukavereita meni opiskelemaan Turkuun. Joskus alkuvaiheessa heidän luonaan tulin käyneeksikin joskus viikonloppuihin, mutta jotenkin Turku sitten jäi syrjään.

Nyt kun sanot, niin muistan kyllä että me Tampereen opiskelijat puhuimme siitä kulttuurin kehtona. Olin todella unohtanut!

Turun koulukunta? Minulle on jäänyt epäselväksi mitä se tarkoittaa. Ja olen niin vanha että seuraavaksi rupean muistelemaan Suomen Talvisotaa (sitä yhtyettä), Jarkko Lainetta ja Markku Intoa.

Shirley Bassey? Olen missannut hänet kokonaan, täytyy katsoa YouTubista.

Eikös muuten olekin hyvä olla oman ikäisensä. Siis ihan totta, ilman mitään marinoita ja voivotuksia!

Hanhensulka kirjoitti...

En osaa sanoa mitä Turun koulukunta tarkoittaisi tarkasti ottaen, mutta tamperelaisena tietysti yrittäisin sanoa, että ei mitään.

Oma ikä on aivan mukava, elämä paranee päivä päivältä. Saisi vain parantua vähän hitaammin:)

a-kh kirjoitti...

Miten käynee erotiikan...

Hanhensulka kirjoitti...

Erotiikalla voisi hyvinkin olla tilaa parantua, vaikka nopeastikin.