7.1.2011

Huckleberry Finn, Alan Gribben ja talibanit


Huckleberry Finn, Alan Gribben and the Talibans.

Kuva on täältä.

Huckleberry Finn oli kai vielä minun ikäluokalleni tärkeä eskapistinen teksti, jonka avulla kului moni sateinen iltapäivä mukavasti aitan vintillä tai jossakin muussa piilopaikassa unelmoimassa lauttamatkoista pitkin suuria, hitaastivirtaavia jokia kuten esimerkiksi jämijärveläinen valtavirta, Jyllinjoki (olen kirjoittanut mm. tästä kirjasta joskus otsikolla Miehuuden kainalosauvat: poikakirjat). Luin tietysti tekstiä silloin suomeksi käännettynä, koska en englanninkielestä mitään vielä ymmärtänyt.

Syntymästään saakka Huckleberry Finn on ollut jonkinlainen kulttikirja, ja sitä voi kai jonkinmoisilla perusteilla sanoa Mark Twainin parhaaksi romaaniksi, sillä romaanihan kirja ilmiselvästi on, vaikka ainakin suomalaisena käännöksenä tulkittaan usein 'vain' poikakirjaksi.

Kirjan pääteema on Huckin kasvaminen ajattelemattomasta taparasismista neekeri-Jimin ymmärtämiseen ihmisenä.

Alkukielellä Mark Twain tietysti käyttää aikansa kielellisiä ilmaisuja. Intiaaneista hän käyttää teksteissään sanaa ’injun’, joka puhuttuna kuulostaa melkolailla samalta kuin jos se kirjoitettaisiin ’indian’. Mustista Twain käyttää sanaa ’nigger’, joka jo siinä ajassa lienee tulkittu vähättelevän rasistiseksi ilmaisuksi, vaikka ’kaikki’ sitä tietysti silloin käyttivät. ’Nigger’ esiintyy alkutekstissä 219 kertaa.

Ongelma historiattomalla tekstin arvioinnilla on, että kriitikon oman ajan arvot ja ennakkoluulot vaikuttavat tekstin – tai muun taideteoksen – arviointiin. Jos tekstiä muutetaan merkittävästi, sen merkitys tietysti muuttuu. Huckleberry Finnistä puhuttaessa ei puhella mistään toisarvoisesta teoksesta: on kyse romaanista, jolla on vankka sijansa amerikkalaisen 'kirjallisuuden kaanonissa’. Hemingwayn kerrotaan sanoneen kirjasta näin:
“All modern American literature comes from one book by Mark Twain called ‘Huckleberry Finn’.”

Eli jotenkin, että ”kaikki amerikkalainen kirjallisuus on lähtöisin yhdestä Mark Twainin kirjasta nimeltään ’Huckleberry Finn’”.

Vaikka tama ei pitäisikään täsmälleen paikkaansa, nimikään ei ole oikein, kirjan merkitys englanninkieliselle lukijakunnalle – ei, pitää sanoa lukijasukupolville – on täysin kiistaton.

Tekstiä on alabamalaisen kustantajan pyynnöstä sensuroinut ‘Twain-asiantuntija’ nimeltä Alan Gribben, Auburnin yliopiston englanninkielen ja filosofian opettaja. Sensuroijan perustelu ’nigger’-sanan poistamiseen on, että hän itse on ollut vaivaantunut opettaessaan tätä rasistista tekstiä oppilailleen. Tämänpäiväisissä haastatteluissa Gribben kieltää ajattelevansa Twainia tai tämän kirjoja rasistisiksi. Kielto ontuu. Jos teksti ei olisi Gribbenin mielestä rasistinen, sitä ei tietysti tarvitsisi sensuroida.

Mielestäni tämä Twainin tekstin tärvääminen on verrattavissa kristittyjen tuhoamiin antiikin taideteoksiin, joilta hakattiin sukuelimet ja kasvot pois uskonnollisen vimman vuoksi, neukkuajan historiallisten valokuvien väärennöksiin sen mukaan kuka kulloinkin oli vallassa Moskovassa, natsien kirjarovioihin ja Afganistanissa tapahtuneeseen Buddhan jättiläispatsaan tuhoamiseen talibanien toimesta. Kyseessä ei ole laadultaan erilainen vaan eriasteinen teko, ja siksi halveksittava.

Gribben on korvannut sensuroimansa ’nigger’-sanat, suomeksi ehkäpä 'nekru', sanalla ’slave’, orja. Tämä muuttaa kirjan sanoman toiseksi. ’Nigger’-sanalla on voimakas rasistinen merkitys, sekä omassa ajassaan että tietysti paljon merkittävämmin nykyajassa (Twainin ajassa se kuului yleiskieleen, nykyajan puhdistetussa kielenkäytössä ei).

Alkuteksti siis puhuu nimenomaan mustiin kohdistuvasta rasismista 19. vuosisadan amerikkalaisessa todellisuudessa ja mustien ihmisarvosta, eikä pelkästään ihmisten orjuuttamisesta, joka on muitakin kuin mustia koskettava asia. Kirjan lopussa Huck näyttää ymmärtävän mustien osaa paremmin kuin kirjan alussa ja teksti kuvaa siis Huckin kehittymistä ihmisenä.

Huckleberry Finniä on sensuroita Amerikassa ennenkin. Yksi syy lienee ollut se, että Jim on ollut parempi isähahmo Huckille kuin tämän oma, juoppo mutta valkoinen isä, joka lisäksi on saattanut olla suomalainen, mikä tässä lopussa vielä häpeillen tunnustettakoon.

Lisälukemista:

Guardian: New Huckleberry Finn edition censors 'n-word'

Los Angeles Times: The expurgated 'Huckleberry Finn'

Blog Beers with Demo: Airbrushing

10 kommenttia:

RniemiP kirjoitti...

Osuva kommentti, varsinkin lopussa. Jim taisi todellakin olla Huckille isä enemmän kuin väkivaltainen isä Finn. Meinaatko että tämä on jäänyt jotenkin alitajuisesti kaivelemaan ydinperhekeskeisiä amerikkalaisia.

marja-leena kirjoitti...

Hei Hanhensulka! Tervetuloa takaisin blogimailmaan. Nautin kirjoituksiasi aina. Olin jo lukenut alkuperäisen artikkelin Twainin kirjan sensuroinnista ja tunsin kahta mieltä. Tämä lisää vain kutitti ajatusta, varsinkin lopussa ja ylimäisessä kommentissa. Annahan vain tulla lisää, sulka!

Ripsa kirjoitti...

Miten tuo linkki minun blogiini on ilmestynyt sinun blogiisi?

En minä ainakaan ole tehnyt yhtikäs mitään. Vannon!!!

Hanhensulka kirjoitti...

Se johtuu siita blogien seuranta ohjelmasta, jossa oli linkki tahan lastuun kun se oli uusi.

Ripsa kirjoitti...

En minä linkkejä pidä mitenkään pahoina, saa niitä olla. Kunhan ihmettelin. Kaikkea ne insinöörit keksivät.

Mutta asiaan. Kirjoitat Huck Finnistä. Minä taas en ole koskaan lukenut sitä. Pikkuveli todennäköisesti on, mutta vasta joskus myöhemmin, ei sinä aikana ainakaan kun minä luin miltei työkseni veljelle ja siskolle, jotka ovat niin paljon nuorempia, että ääneen lukeminen tuli omaksutuksi niin hyvin, että sujuu ihan OK lapsenlapsillekin vielä,

Luulen että lapsuudessani Huck Finn on laskettu poikakirjoiksi. Mutta ihan niin kuin Marja-Leena sanoi, sensuroinnin ajatus on hassu. Ihan kunnon nainen käytti viime viikolla sanaa "neekeri" minun läsnäollessani, sitten katsoi minua hieman epäröiden ja jatkoi ryhdistäytyen: minoon niin vanha jottei nuo uusmuotiset sanat enää tartu. Kysyin että etkö sanonut pahalla, siinä vaiheessa vanhalle naiselle kohosi puna poskille, että ei se ollut se kysymys, vaan se että laittavat niin tulista ruokaa talossa, että rappu haisee currylta.

Ameriikassa noita sensuurikeskusteluja tulee tämän tästä, tätä en kyllä ollut kuullut.

Mutta Hanhensulka: täällä on syksyllä ilmestynyt Olli Jalosen kirja nimeltä "Poikakirja", jota on kehuttu todella paljon. Minä olen kuullut Jalosen vain keskustelevan Nadja Nowakin kanssa aiheesta, en ole vielä lukenut sitä.

Muistaakseni se on Runeberg-ehdokkaana. Että pane kirja ehdottomasti hankintalistallesi!

Dee & Timbuktun turkiseläimet kirjoitti...

Joskaan ei ihan yhtä jyrkästi, mutta melkolailla samoilla linjoilla Sulan kanssa sanoista aikautensa vankeina.
Ripsan ansiosta alettiin muistella aiempia blogi-kauko-tuttuja ja törmäiltiin tännekin.
Kyllä Tom Sawyer ja Huc Finn (muistaakseni vielä joku suomalainen huippukirjailija käänsi, oliko Jarkko Laine?). Sisko sai lahjaksi ja kyllä noita molempia luettiin sukupuoleen katsomati.
Jep, tuo neekeri-keskustelu on "x" , siis Deen matkustellessa maailmalla, on kutsuttu pitkänenäksi (esim. Indonesiassa valkoisia nimitetään erään paikallisen paviaanilajin mukaan), valkonaamaksi, kalpeanaamaksi, ym, ym, mutta tietenkin on valtakulttuurikysymys, minkä merkityksen mikäkin sana saa. Valkoisen on melko helppo ottaa huumorilla kohdistukset? Helsingissä on aiheen tiimoilta meneillään vielä muutaman päivän mielenkiintoinen Etelä-Afrikan nykytaidetta luotaava näyttely, jossa paikalliset taiteilijat heittävät raskastakin musta-valko-helinää katsojan silmille.
Suomessa on ollut sensuuria kuten joskus Hanhensulan Vihreän tamman kohdalla huomasimme, siis kirjastoissa oikeita myrkkykaappeja
http://timbuktu.vuodatus.net/blog/1409420
Nyt pitää etsiä omaan retkireppuun sekä Tom että Huc ja lukaista Sulan kirjoitus Mark Twainista.
Ehkä Timbuktussakin alkaa taas tapahtua, kun asetumme oikealle tielle ja saamme Chula-Dooriksen kotoutettua...

Anonyymi kirjoitti...

Hemingway kirjoitti kommentin Mark Twainin teoksesta romaanissaan Afrikan vihreät kunnaat.

Rita Dahl kirjoitti...

Etnosentristä sensuuria ja nykyajalle tyypillistä poliittista korrektiutta: halua putsata kieli sanoista, jotka saattavat loukata erilaisia kohderyhmiä?

a-kh kirjoitti...

Karl Mayn kirjoissa voisi olla sensuroimista, eikä Topeliuskaan ihan puhdas ole.

H.W.T kirjoitti...

Mielenkiitoista, Hucleberry Finninllä on ollut vaikutus myöhäisempien amerikan kirjalioiden töhin kuten Heminway, onko se sitten niin, että Heminway keksi tuosta käyttää kirjoissaan paljon samanlaista naivin pelkistettyä' deago'rytmiä,joka poikkeaa yksinkertaisella naivilla selkeydellään pitkästyttävästä korukielestä. Poika kirjaksi on virheelisestti uskottu monia muitakin parhaita klassikkoja, kuten Londonin Meri Susi,jota eivät edes kaikki aikuiset ymmärä, puhumattakaan pojista.
Joshep Condardin 'Nigger of the Narrsissos' on yksi loistava kirja joka on tyrmatty tun N' sanan vukos, kuten eräs amerikkalaisen rouva kirjallisuusivustolla vienostti ilmoitti, ettei hän voi lukea kirjaa sen N' snan vuoksi.
Aika on kuitenkin ollut toisenlaista, ehän kommunismiakaan loppuun saatu kuomomalla patsaita.