4.1.2011

Parempi lause

Nythän on niin, että blogi on internetin sisällöntuotannon hopealankainen kultavärttinä. Jos haluaisi tutkia internettiläisten lajisielun syvyyttä, sen löytäisi parhaiten henkilökohtaisista bogeista. Ilman blogeja internet olisi vain pintavaahtoa, hetkellisiä sielunvärähdyksiä, triviaaleja uutisvälähdyksiä ja asiantuntijoiden tylyä asiatietoa.

Yritin elää monta kuunkiertoa pelkän Facebookin avulla, mutta eihän ajatus mahdu ulostulleena millään 420 merkin mittaiseen pakkopaitaan. Se tarvitsee ympärilleen tilaa kuljeskella, laajeta ja jopa supistua jos niikseen tulee, muuten saa aikaiseksi vain jonkinlaisen mölähdyksen, jonka kanssa ei viitsi, eikä onneksi tarvitse, kovin pitkiä aikoja elellä. Mölähdys hukkuu hetkessä uusien mölähdysten joukkoon, eikä sitä enää ole.

Blogi (lastu, aurinkolaiva) sen sijaa antaa aikaa niin Arvoisalle Lukijalleen kuin varsinkin kirjoittajalleen. Ehtii kaivella ajatuksiaan ja katsella lähdeteoksia. Blogihan on luovaa työtä, niin kuin oikeakin runo ja proosateksti: novelli, essee, pakina tai jopa kriitikon mustasappinen vuodatus. Kaikki sukulaisia keskenään, luovaa työtä, joistakin maksetaan, joistakin muista ei. Toisilla saattavat korvat olla kulttuurin suhteen, Nabokovin sanoin, 'pelkkiä ornamentteja' (oletettavasti tarkoitti ei-intellektejä taviksia), toisilla taas oikeille taajuuksille hienosäädettyjä instrumenttejä, kulttuuritutkia.

Joka tapauksessa nythän on niin, että tämä blogi tekohengitetään uuteen uskoonsa niin pian kuin vain suinkin keritään. Seuraava lastu on jo työn alla ja tällä viikolla pitäisi saada näytettävään kuntoon kunhan lauseet on viilattu kauniiksi. Tai ainakin 'paremmiksi' niin kuin Asko Martinheimo opastaa kirjassaan 'Parempi lause' (WSOY, 2000), tähän tapaan (s.11):
"...
Kerronnan yhtenäisyys, eheys ja johdonmukaisuus ovat tärkeämpiä kuin vastaavuus todellisuuden kanssa..."

Mutta odotuksensa ja mahdollisuuksiensa välillä ihmisellä on aina luomisen ikkuna, jonka avaamisessa saattaa olla voittamattomiakin esteitä. Tuostapa tuleekin mieleen se, mitä Kalle Holmberg sanoi suomalaisen näytelmän puolesta esseessään 'Todellisuus ja teatteriperinne' Kiila 30:ssä (Tammi, 1966), s.121:
"...
Tällä hetkellä odotan suurimmalla mielenkiinnolla Arvo Salon ja Marja-Leena Mikkolan lupullista tulemista suomalaiseen näytelmään. Molempien lupaukset ovat jo nyt ilmeiset. Odotan niin ikään Veijo Meren ja Eeva-Liisa Mannerin jatkoa..."

En tiedä vieläkö Holmberg odottaa suurella mielenkiinnolla. Ikkunoiden aukaiseminen on ilmeisen vaikeaa mestareillekin, puhumattakaan vaivaisesta blogikirjoittajasta, kirjojen lukijasta ja rakastajasta. Mutta parhaansahan on itse kunkin yritettävä. Jopa lauseidensa kaunistamisessa.

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Ah, sinä Hanhensulka dionyysioslaisessa talvessa, ja ties missä, mutta et varmaankaan talvessa! Tervetuloa takaisin!

Viimeksi lähetit aivan uskomattoman hienon sarjan kuvia Nepalista.

Satuin juuri mainitsemaan Arvo Salon tulemisen. Tulihan hän, siis vuonna 1966, ja aikamoisella rytinällä tulikin: ensi-ilta oli samaan aikaan kun vasemmistoenemmistöinen eduskunta äänestettiin olevaksi, vissiin ensimmäistä kertaa sitten 40-luvun.

Jolloin, siis 1940-luvulla me suuret ikäluokat synnyttiin.

Tarkoitan Lapualaisoopperaa. Se on esitetty Lapualla vissiin vasta oliko se 90-luvun lopulla. Tuttu oli ohjaajana Seinäjoen kaupunginteatterissa joskus 80-luvulla. Yritti esittää että jos Lapualaisooppera. Mutta ei suostunut johtokunta. En tiedä onko esitetty ajatusta uudelleen.

Ehkä se ei enää nykyään oikein purisikaan. 1930-luvusta on liikaa aikaa.

Aikoja tässä johtuu miettimään, kun vuodenvaihde on vielä lähellä. Marssin uimahalliin aamupäivällä osittaisen auringonpimennyksen aikaan. Se oli 10.50, ja ilmeisesti näkyvissä vain Pohjanmaalla.

Minä en tiennyt etukäteen koko ilmiön tulemisesta ja ihmettelin vähän että onkohan mereltä noussut sumua. Sitten ilmestyi komea kohtisuorainen halo ja arvelin että sumua on stratosfäärissä, kunnes sitten vesijumppakaveri valisti että eiku auringonpimennys.

Asko Martinheimo? Sekö nuorisokirjailija?

Muuten olen samaa mieltä Facebookin ja blogin eroista. Minustakin blogi antaa enemmän tilaa ajattelulle.

Hanhensulka kirjoitti...

Eikös Arvo Salon näytelmätuleminen suurinpiirtein jäänyt siihen Lapualaisoopperaan. Kyllä se ooppera on kokolailla anakronismi nykyajassa. Silloin 60-luvulla se istui kyllä sen aikaisen huuhaan kannattamana (niin kuin varmaan hyvin muistamme).

Asko Martinheimosta en tiedä muuta kuin kaksi kirjaa, Hyvä lause ja Parempi lause, joista ensimainittu on hävinnyt johonkin muuttuójen kuluessa mutta Parempi lause on onneksi vielä tallella.

Facebookista olen ajatellut luopua kokonaan, mutta eihän sitä tiedä raaskiiko...