11.7.2012

Kääntääkö vai eikö kääntää…

The_Voyage_Out

Kuva: Virginia Woolfin esikoisteoksen, The Voyage Out, ensipainoksen kansi vuodelta 1915

Käännöstyö on yleisönpalvelua. Tämähän tietysti on selvä juttu. Mutta yleisöllä ja palvelulla on omat tarpeensa, joita varten käännöstyö tulisi kai tehdä.

Rahan vuoksi ei jotakin Cervantesia, Henry Jamesia, Balzacia, Daniel Defoen vähemmän tunnettuja teoksia, James Joycen hämäräperäisiä suurteoksia tai edes Virginia Woolfin esikoisteosta kannata ruveta suomentamaan. Myyntinumerot tulevat todennäköisesti pysymään leivänansaitsemisrajan kylmemmällä puolella. Siperia, kirjallinenkaan, ei ole koskaan mukava olotila, vaikka Kristina Carlson Maan äärissä mitä sanoisi “Amurinmaasta, onnenmaasta”.

Kieltämättä kirjoja ahmivan lukijan kannalta on kiusallista, että, jos näin ajattelee käännöksistä, niin ajatuksen voi saman tien laajentaa suurempaankin tilaan: miksi yleensä julkaista vähälevikkisiä teoksia ahmijoiden tarpeisiin, sanotaan vaikka runoutta, aforismeja tai ‘parempaa’ kirjallisuutta. Myyntiluvut kaikkien näiden osalta masentavat jopa kirjallisuuden rakkauteen hurahtaneen, luomattoman tavislukija, ammatikseen maailmojaluovista kirjailijoista puhumattakaan. Mutta tätä en tietenkään kysele.

(Muuten, asian sivusta, eikö ole merkillinen juttu, että sanalle ‘kirjailija’ ei ole anglosaksisessa maailmassa hyvää vastinetta, vaikka suurin osa maailmalla luodusta kirjallisuudesta kirjoitetaan aluksi juuri englannin kielellä. Sekä ‘writer’ että ‘author’ kuulostavat ‘kirjailijaan’ verrattuna jotenkin vähäisemmiltä; niin kuin mämmi tai hernesoppa ilman ilmavaivoja, tai vappusima rusinoilla mutta ilman koskenkorvan puraisua.)

Kääntämiskysymys tulisikin ehkä jakaa pienempiin siivuihin näin: Miksi kääntää englannin kielellä kirjoittavia romaanikirjailijoita?

Nimittäin (erityisesti)nuorista suomalaisista aikuisista se osa, joka tällaista kirjallisuutta lukee, kykenee lukemaan englanninkielisiä teoksia niiden alkukielellä. Tästä syystä myös tyrkyllä olevia kääntäjiä – ja todennäköisesti kustantajille tyrkytettyjä käännöksiä – on ylen määrin enemmän kuin muista kielistä käännettyjä teoksia.

Tilanne vahvistaa entisestään vahvaa englanninkielisen kulttuurin asemaa muidenkielisten kulttuurien kustannuksella. Muiden kielialueiden kirjallisuudella ei ole samanlaista luonnollista, suomenkielistä lukijalaumaa.

Englanninkielisen kirjallisuuden – sekä uuden että vanhan – voisi aivan hyvin julkaista reaaliajassa sellaisenaan.

Aluksi ehkä ostajien määrä vähenisi suomennettuun verrattuna; pitkällä tahtäyksellä englantia taitamaton lukijajoukko häviää joka tapauksessa (internetiähän ei voi käyttää, jos ei osaa englantia) ja kääntäminen tulee näin  luonnollista tietä vuosi vuodelta tarpeettomammaksi. Nyt englanninkieliseen käännöstyöhön upotettuja varoja voisi suunnata muihin kieliin; tietysti muihin eurooppalaisiin kieliin ja vielä eksoottisempiinkin, kuten aasialaisiin kieliin. Se olisi sikälikin sopivaa, että 21. vuosisata tullee olemaan Aasian aikaa, niin kuin 19. oli eurooppalaisten kolonialistien ja 20. amerikkalaisten kulta-aikaa.

Osaa kirjallisuudesta – sanotaan vaikkapa Joycen Finnegans Waken kaltaisia teoksia – ei edes voida kääntää suomeksi. Sivullisesta tuntuu järjettömältä keksiä väkisin suomenkieleen uutta kerrankäytettävää sanastoa (tarkoitan tässä todellisia hapax legomenon-sanoja, joita Joycen teokset vilisevät alkukielellä), jota kukaan lukijoista ei ymmärrä yhtään sen kummemmin kuin alkuperäisiä ‘englanninkielisiä’ termejä.

Jotenkin tekopyhyydeltä näyttää sellainen julkaisutarve, joka käännättää ns. klassikkoja uudelleen englannista juuri sen jälkeen, kun ne ovat vapautuneet copyrightin seitsemänkymmenvuotisesta pannasta. Ostaja ehkä ihmettelee myös, miksi näin vapautunut teos ei ole merkittävästi halvempi kuin uudemmat kirjat. Mutta se on ehkä jo toinen juttu.

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Suomi on niin pieni kielialue, että on täällä pakko olla suomennettua kaunokirjallisuutta. Ilman sitä ei oma kirjallisuus kehittyisi, eikä myöskään lukijoiden taju kirjallisuuden tilasta globaalimmin edisty.

Karhunpalvelus on, jos suomennos ei ole hyvä. Minusta näin on erityisesti klassikkojen suhteen.

Englanti on Lingua Franca eikä esimerkiksi suomi, joka olisi erittäin hyvä kieli semmoiseksi, koska sitä kirjoitetaan samoin kuin luetaan. Englannille ei taida mahtaa mitään, ainakaan nyt.

Mutta nimenomaan jos klassikoita lukee alkukielellä, siis englanniksi, niin minusta kielitaidon on oltava todella hyvä. Kun nyt mainitsit Virginia Woolfin ja James Joycen, niin siinä on kaksi hyvää esimerkkiä.

Finnegans Wake jää muutamien yksityishuviksi auttamatta. Samalla kyllä toivon edelleen, että pieniltä kielialueilta tulisi enemmän kirjoja suomeksi. Eurooppa on hieno mosaiikki juuri siksi, että kielet vaihtuvat toisikseen nopeasti ja tarinat ja kulttuuri rajoja ylittäessä samoin.

EU:lla on ainakin toistaiseksi ollut apurahamuoto joka on hyvä: erityisesti pienistä kielistä toisiin kieliin on suositeltava asia. Ei olisi pakko mennä englannin kautta.

S Hanhensulka kirjoitti...

(Kopioin tämän tuolta muualta myös tähän.) Usein näkee valitettavan, että sitä tai tätä teosta ei ole käännetty englannista suomen kielelle. Olen itsekin kai näitä valitellut.

Juuri lukijakunnan pienuuden vuoksi joudutaan karsimaan. Mielestäni karsiminen tulisi tehdä englannin kielen osalta ja suosia eksoottisempia kielialueita. Perusteluksi mielestäni sopisi hyvin se, että hyvin monet suomalaiset lukevat englantia, ja lisää lukemalla kielitaito senkun paranee.

Mitä enemmän englannista käännetään, sitä vähemmälle jää huomio muualla. Rahakirstun käyttö on nolla-summa peliä. Tai siis näin luulisin, mutta varma en voi olla.

Lisäksi: tuo toteamuksesi pienestä kielestä toiseen kääntämisestä on hyvä. Yksi ongelma saattaa olla siinä, että englannista kääntäjiä on paljon ja kilpailu hyvien kääntäjien kesken kovempaa, joka puolestaan ehkä johtaa vielä parempiin käännöksiin. Pienestä pieneen kääntämisessä ei tätä etua ole.

Kääntäjien palkkoja voisi ehkä lisätä, jos jätettäisiin englannista kääntämiset vähemmälle. Raha saattaisi kannustaa kääntäjäkuntaa parantamaan tuotostaan. Tosin en voi väittää, että olisin huonosta tuloksesta erityisen tietoinen.