tag:blogger.com,1999:blog-10432955.post114004925557076909..comments2023-08-09T14:57:05.865+03:00Comments on Dionysoksen Kevät: Sodanjumalan uhrit, murhat ja muut rikoksetHanhensulkahttp://www.blogger.com/profile/15309053732296007526noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140102540847215192006-02-16T17:09:00.000+02:002006-02-16T17:09:00.000+02:00Muista Pähkinäsaaren rajaa, se selittää jonkin ver...Muista Pähkinäsaaren rajaa, se selittää jonkin verran. Sitäpaisi savonkieli on hämeen- ja karjalankielten yhdistelmä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140102428471852732006-02-16T17:07:00.000+02:002006-02-16T17:07:00.000+02:00Itä- ja länsimurteiden rajaa kannattaa myös mietti...Itä- ja länsimurteiden rajaa kannattaa myös miettiä, miten se menee viistosti Suomen poikki.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140101270204733632006-02-16T16:47:00.000+02:002006-02-16T16:47:00.000+02:00Ei ole suomalainen synti tämä vierauden pelko, Sus...Ei ole suomalainen synti tämä vierauden pelko, SusuPetal, sama se on muuallakin. Se on ennemminkin henkilökohtainen ominaisuus. Vaikka oletkin oikeassa ruotsalaisten osalta;))<BR/><BR/>Kirsti, tuo rajakysymys on mielenkiintoinen joskus ajateltavaksi. Ortodoksisen kirkon rajahan oli "oikeassa" (menetetyssä) Karjalassa, mutta sen vaikutus on ehkä niin kuin sanot laajempi alainen. Ja tässä vaikuttavat myös asutuksen luonne (itäsuomalaienn avara mäenpäällinen rakentaminen, länsisuomalainen kyläyhteisö), tilojen koko (idässä kai perinteisesti suurempia), ja yhteyksien suunta (Savostakin itään, Hämeestä ja Pohjanmaalta länteen). Ja mielestäni myös se, että idässä sukunimi on "aina" ollut käytössä, lännessä suurin osa ihmisistä oli nimensä puolesta taloon eikä sukuun sidottuja. Joten onhan noita eroja.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140089359791859052006-02-16T13:29:00.000+02:002006-02-16T13:29:00.000+02:00Minusta tuntuu, että suomalaisilla on kompleksinen...Minusta tuntuu, että suomalaisilla on kompleksinen suhde kaikkiin muihinkin, ei pelkästään venäläisiin. Ei ruotsalaisiakaan täällä mitenkään rakasteta, eikä muitakaan kansoja. Suomalaiset ovat vielä sitkeästi puussa, kaikki vieras pelottaa ja on uhka. Maan sisälläkin kyräillään: länsisuomalaista puussaistujaa ärsyttää karjalainen puusissi ja päinvastoin.<BR/>Ja kaipa se muuallakin -muissa maissa- on samoin, samat ennakkoluulot vieraita kohtaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140084481412215162006-02-16T12:08:00.000+02:002006-02-16T12:08:00.000+02:00Niin muuten, oma äitini kertoi aina mitä hänen äit...Niin muuten, oma äitini kertoi aina mitä hänen äitinsä oli kertonut isonvihanajoista. Hän puhui siitä aina suurella tunteella ja lapsena kuvittelin että isoviha oli ollut joskus mummun lapsuudessa. Vasta myöhemmin tajusin että ei mummu sentään aivan niin vanha ollut. Mutta siis äidiltä opin että venäläiset pistävät pikkulapsia heinäseipäisiin. Olen ihmetellyt miksi hänen ryssänkauhunsa ei sitten tarttunut minuun vaikka äiti oli hyvä kertomaan kauhistuttavia tarinoita. Tämä idän ja lännen välinen rajahan ei tietenkään mene Suomen ja Venäjän rajalinjaa pitkin, vaan raja on maan sisällä. Itäsuomalaiset ovat vähän eri puusta kuin länsisuomalaiset.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140076568272104882006-02-16T09:56:00.000+02:002006-02-16T09:56:00.000+02:00Aina, kun kuuntelen venäläistä musiikkia, tiedän, ...Aina, kun kuuntelen venäläistä musiikkia, tiedän, miksi meillä on tämä ambivalentti viha-rakkaus -suhde venäläisiin. Meidän sielu on samoista rakennusaineista, geneettisestihän venäläiset ovat samaa sukua, ja naapuria vihataan ja kadehditaan aina. <BR/><BR/>Jämijärvellä, kun olin lapsi, puhuttiin tietysti vähän vapaus/kansalaissodan ajoista (tietyistä syistä), mutta yhteinen muisti kuului vielä muistavan juttuja isonvihan ajoilta ja ryssistä. Eihän siitä silloin ollutkaan edes 250 vuotta, että miksei olisi suoltanut. Tosin saattoivat sodat olla sekaisin jutuissa, kun jälkeenkin päin oli venäläisvainoja kuulunut olleen. <BR/><BR/>Jos ulkomailla kuulee kadunkulmissa venäläistä musiikkia, niin pysähtyä täytyy, sielua hytkähdyttää sillain lämpimästi, aivan kuin olisi nähnyt oman koivun ja tähden;))Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-1140068806482632732006-02-16T07:46:00.000+02:002006-02-16T07:46:00.000+02:00No huhhuh, olipa väkevää todistusta.Minun isäni ol...No huhhuh, olipa väkevää todistusta.<BR/><BR/>Minun isäni oli myös sodassa alusta asti, oli kahdenkymmenen silloin. Nuoresta IKL:läisestä leipoontui siellä pelastusarmeijalainen. Hän oli lääkintämies, eikä myöhemmin pystynyt puhumaan sodasta. Oli kai joskus yrittänyt kun riiusteli äitini kanssa, mutta sai heti jonkinlaisen horkan. Äiti piti viisaampana olla kajoamatta asiaan. Mutta pari juttua isällä oli ja toinen liittyi venäläisiin sotilaisiin jotka yllättivät hänet nukkumasta. Olen miettinyt että sieltäkö on peräisin myötätuntoni ja kiinnostukseni venäläisiä kohtaan, se on tuntunut hiukan poikkeukselliselta tässä kulttuuriympäristössä. Heikki Luostarisen Perivihollinen on kiinnostava raportti siitä kuinka ryssästä on propagandassa rakennettu Suomelle perivihollista. Suomella on tietenkin pitkä ja vaikea historiansa Venäjän kanssa, mutta propaganda on aivan oma taiteenlajinsa, jota täällä on harjoitettu varsin menestyksellisesti. Niin kuin tietysti parhaillaan tehdään kaikkialla muuallakin. En tiedä sanoa. Sota on vastenmielinen juttu.Anonymousnoreply@blogger.com