tag:blogger.com,1999:blog-10432955.post1568056602256702116..comments2023-08-09T14:57:05.865+03:00Comments on Dionysoksen Kevät: Romaanihenkilöt psykologin sohvallaHanhensulkahttp://www.blogger.com/profile/15309053732296007526noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-25554758003598090592007-09-03T22:26:00.000+03:002007-09-03T22:26:00.000+03:00Jeah, ja hepoa tarvitaan aina!Mainio juttu on, ett...Jeah, ja hepoa tarvitaan aina!<BR/><BR/>Mainio juttu on, että kaava sopii niin monenlaisiin tarinoihin. Vuosituhansien kehitys on siloitellut siitä turhat särmät pois:)<BR/><BR/>Tuon kolmannen vaiheen lopussa lukijaa kohtaa jonkinlainen katharsis, ja tämä vapauttaa tunteiden tason ulkopuolisen konfliktin suhteen (konna saa palkkansa tms.), mutta sisäinen angsti jatkuu ja se on myös purettava. <BR/><BR/>On vastattava kysymykseen: mitäs nyt? Vastauksen täytyy olla loogisesti perusteltavissa. Saduissa se lopun "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka" on siellä tarkoituksella. Se purkaa sisältä tulevan jännitteen. <BR/><BR/>Usein elokuvissa tämä on vain viimeisten kuvien asia, eikä kai edes ole tarkoitus, että neljäs vaihe kestäisi kovin kauaa. Mutta ilman sitä tarina jää vajaaksi. Ei siis riitä, että konnat tapetaan. <BR/><BR/>Ajatellaan tässä Jarvan versiota Jäniksen vuoden loppusta. Loistava esimerkki kolmos ja nelosvaiheiden rajasta itseasiassa. Loppukuvilla viestitään sekä katharsis - vapautus ulkopuolisesta paineesta - että tulevaisuuden harmonia (mikä se sitten onkaan) eli sisäinen vapautuminen, johon Vatanen oli pyrkinyt paollaan. Suomalainen tarinaperinteen mestariteos!<BR/><BR/>Jarvan kuolema juuri ensi-illan kynnyksellä oli traagista, mutta jotenkin taiteellisen sopivaa, jos näin saa sanoa.Hanhensulkahttps://www.blogger.com/profile/15309053732296007526noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-67210841823480801582007-09-03T18:54:00.000+03:002007-09-03T18:54:00.000+03:00Varsin osuva tuo Mayn kaava. Paitsi että toimii el...Varsin osuva tuo Mayn kaava. Paitsi että toimii elokuvassa ja viihteessä, niin yleensä arkisessakin tarinankerronnassa. - Jäin miettimään, että voisin tuon kaavan mukaan kertoa aika monta melko tavalllista tapahtumaa (ei siis elokuvan aineksia) omasta elämästäni. <BR/><BR/>Ainostaan se korkeampi viimeinen vaihe, itseymmärryksen ja oppimisen taso on tainnut jäädä liiankin usein saavuttamatta... Mutta hyvä tarinankertojahan paikkaa puutteet!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-32380453367237549142007-09-03T17:18:00.000+03:002007-09-03T17:18:00.000+03:00Kirjallisuus on hepoa.Kirjallisuus on hepoa.Anonymousnoreply@blogger.com