tag:blogger.com,1999:blog-10432955.post4217827874574645094..comments2023-08-09T14:57:05.865+03:00Comments on Dionysoksen Kevät: Narsistisia ajatuksia On the RoadHanhensulkahttp://www.blogger.com/profile/15309053732296007526noreply@blogger.comBlogger12125tag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-67384840266817027402007-09-07T11:42:00.000+03:002007-09-07T11:42:00.000+03:00Jaa, Hanhensulka, West is the Best, kuten Jim Morr...Jaa, Hanhensulka, West is the Best, kuten Jim Morrisonkin sanoi.<BR/><BR/>Sikäli beat-kirjallisuudella oli osansa niin itä-kuin länsirannikollakin, että ihmiset matkustivat tuhottomasti, ja käsittääkseni jenkit edelleenkään, ihan yleisesti, eivät pysy paikoillaan.<BR/><BR/>Mutta tärkeämpi syy beat-kirjailijoiden matkoihin länteen oli ehkä City Lights-kustantamo San Franciscossa, se Lawrence Ferlighettin omistama. Ilman sitä kustantamoa porukka ei olisi päässyt niin systemaattisesti julkisuuteen.<BR/><BR/>Mitä taas tulee itärannikkoon, niin se kai kuitenkin on leimallisesti amerikanjuutalaisen kirjallisuuden paratiisi. Niitä on nuoremmissakin kirjailijoissa, hyvänä esimerkkinä Paul Auster.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/07370659324295200142noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-45162894464848479212007-09-07T01:40:00.000+03:002007-09-07T01:40:00.000+03:00Näitä "sukupolvia" on melko vaikea määrittää tarka...Näitä "sukupolvia" on melko vaikea määrittää tarkasti. Kuka kuuluu ja mihin. <BR/><BR/>Bukowski ei tainnut olla mukana beat-touhussa, hän oli selkeästi länsirannikon kirjailija, beatit taas itärannikon erityisesti New Yorkin älykköjä. Muistan siltä ajalta Viikkosanomien kirjoituksen mustiin vaatteisiin ja baskereihin pukeutuneista beateista, jossa tämä newyorkilaisuus tuli vahvasti esille. (Itsekin pidin joskus mustaa baskeria päässä, mutta näytin niin pirun naurettavalta, että tyttöystävät nauroivat sen lopulta roskikseen, onneksi)<BR/><BR/>Beatit eivät olleet mitään valtavirtaa, mutta heidän vaikutuksensa seuraavan sukupolven, 60-luvun hippien ja sitä kautta punkkareiden syntyyn oli kai aika huomattava. Kirjallisesti he eivät ehkä ole Amerikan parasta sukupolvea. <BR/><BR/>Verrataan vaikka 20-luvun "lost generationin" kirjailijanimiä näihin 40-50-lukuisiin niin ero on aika selvä. 20-luvulla kirjoittaneista voisi vaikka mainita Hemingwayn, Poundin, Dos Passoksen, Eliotin ja Fitzgeraldin.<BR/><BR/>Mielenkiintoisella tavalla On the Roadissa ja Hemingwayn Moveable Feastissa on samaa lapsellista suuri- ja sinisilmäistä maailman ihmettelyä ja "parempiensa" posketonta ihailua. (Samaa on Waltarin Illusioonissa.) Tosin Hemingway on valmiimpi kirjailija kuin Kerouac niin kuin The Sun Also Rises sitten vastaansanomattomasti osoitti.<BR/><BR/>Silti On the Roadista on tulossa klassikko. Sehän julkaistiin aivan toisena kuin tuo kirjakäärö on, sitä voisi ehkä kutsua ensimmäiseksi tai mahdollisesti toiseksi versioksi. Luin jostakin, että julkaisijan kanssa kirjaa kirjoiteltiin pariin kolmeen kertaan uudestaan (siinä vaiheessa nimetkin muutettiin fiktiivisiksi). Ehkä Kerouacin kannalta oli onneksi, että sai sen julkaistua vasta 1957, jolloin Ginsbergin Howl!-maine toi hohtoa muidenkin beatsukupolven tuotteiden päälle.Hanhensulkahttps://www.blogger.com/profile/15309053732296007526noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-59762501948592726632007-09-06T23:12:00.000+03:002007-09-06T23:12:00.000+03:00Mystiset katoliset budhalaiset tuskin kuitenkaan e...Mystiset katoliset budhalaiset tuskin kuitenkaan edustivat Amerikkalaista valtavirtaa. <BR/>Alkoholismi on sairaus, jonka varmimmin hankkii ryyppäämällä.<BR/>Kerouacin kirjoitustaidosta en ryhdy kiistelemään, mutta teksti on lapsellista (parinkympin korvilla toimi). Aikalais alkoholisti Charles Bukowskin tekstissä maistuu eletty (ei sepitetty) elämä vielä aikuisenakin luettuna.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-67547806563000312462007-09-06T21:51:00.000+03:002007-09-06T21:51:00.000+03:00Yritin tuossa jo aiemmin sanoa, että ei Kerouac ed...Yritin tuossa jo aiemmin sanoa, että ei Kerouac edustanut mitään marginaalia (paitsi sikäli että osasi kirjoittaa!), vaan Amerikassa oli voimakas nuorten ihmisten liike keskiluokkaista, materialistista maailmankatsomusta vastaan.<BR/><BR/>Se että se oli alkoholisti, on sitten aivan eri asia. Käsittääkseni alkoholismi on sairaus.<BR/><BR/>Sen sijaan buddhalaisuus ei oikeastaan ole uskonto vaan elämänkatsomus. Siinä ei ole jumalia yli ihmisen, vaan eettisiä opetuksia. Dalai Lama taitaa olla tunnetuin buddhalainen.<BR/><BR/>Että kun Kerouac oli syntyjään katolinen, niin sillä syntyi skisma äitinsä edustaman vahvan katolilaisuuden ja tämän uuden opin, buddhalaisuuden välille.<BR/><BR/>Yhdysvaltain länsirannikolla on edelleen todennäköisesti läntisen maailman suurin buddhalaisyhteisö.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/07370659324295200142noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-65565602607183879942007-09-06T21:33:00.000+03:002007-09-06T21:33:00.000+03:00Kerouacin lukijat jakautunevat sen mukaan, pystyvä...Kerouacin lukijat jakautunevat sen mukaan, pystyvätkö uskomaan samaan tarinaan, jota kirjailija elämässään yritti toteuttaa ja josta kirjoissaan kertoi, vai näkevätkö tarinan takaa arjen, marginaalissa elävät ihmiset, jotka kehittävät uskontoja, mystisiä alakulttuureja ja alkoholismia suojakseen.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-65060185162203463632007-09-06T13:40:00.000+03:002007-09-06T13:40:00.000+03:00Susu, lue tuo Markus Jääskeläisen essee, jonka Han...Susu, lue tuo Markus Jääskeläisen essee, jonka Hanhensulka pani linkiksi! Siinä on minusta Dharmapummien ydin.<BR/><BR/>Jääskeläinen ei kerro että toinen päähenkilö, Japhy, on runoilija Gary Snyder, joka elää edelleen, Ferlinghettin ohella taitaa olla ainut beat-kirjailijoista jäljellä. Elää Oregonissa edelleen ja todella oli palovartijana vuorilla. Ja Japanissa zen-luostarissa.<BR/><BR/>Kyllä Kerouac kuului aika tiiviisti vielä 60-luvulla mesovien beat-kirjailijoiden piiriin.<BR/><BR/>Minä muistelen sitä, kuinka kovasti amerikkalaisnuoriso sekä suri että paheksui Kerouacin alkoholismia. Jääskeläinen osoittaa että yksi syy alkoholismiin oli todennäköisesti ristiriita sekä katolisuuden että buddhalaisuuden että yleisesti länsimaisen ähkykulutusyhteiskunnan välillä.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/07370659324295200142noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-52935149717125157382007-09-06T13:20:00.000+03:002007-09-06T13:20:00.000+03:00En ollut ikinä ajatellut Kerouacia nuortenkirjaili...En ollut ikinä ajatellut Kerouacia nuortenkirjailijana.<BR/><BR/>Itse olen lukenut kummatkin joskus vähän päälle 20-vuotiaana ja Amerikassa, jossa oli meneillään nuorisokulttuurin toinen aalto. Ehkä, Susu, ajattelit niiden jonkinasteista romanttisuutta ja uhmaa vallitsevaa keskiluokkaista maailmankäsitystä vastaan?<BR/><BR/>Nuortenkirjoja tavataan ajatella myös eräänlaisena kasvatusprojekteina. Ehkä niin ei ole enää sitten.<BR/><BR/>Voi myös olla että pidän kynsin hampain itse kiinni uhmasta ja vapaudesta, jota on the road, tai intialaisperäinen mystisismi (Dharma Bums) tämmöiselle 60-lukulaiselle edustavat.<BR/><BR/>En usko että Suomi kävi läpi niin perusteellista myllerrystä kuin Amerikka kävi 1960-luvulla. Siihen vaikutti osaltaan Vietnamin sota, mutta osaltaan myös se että nuoret olivat todella suuria ikäluokkia myös siellä ja sen saivat sodanlietsojatkin huomata.<BR/><BR/>Vastaavanlaista liikettä ei ole siellä sitten Irakin tai Afganistanin vuoksi tullut.<BR/><BR/>Minusta näyttää siltä että vapaus ei ole korkeassa kurssissa missään päin maailmaa. Vapaus ja demokratia näyttäytyvät vain siellä missä vahvimmilla on isoimmat pyssyt ja eniten murhia tunnollaan.<BR/><BR/>Tunnotonta porukkaa.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/07370659324295200142noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-36659999660195859062007-09-06T09:43:00.000+03:002007-09-06T09:43:00.000+03:00Niin kuin SusuPetalin kommentista näkee, Kerouac o...Niin kuin SusuPetalin kommentista näkee, Kerouac on "acquired taste", jopa hänen yksittäiset kirjansakin. Tosin saattaa olla sama monien muidenkin klassikoiden tai hitaasti sellaisiksi muuttuvien osalta. <BR/><BR/>Don Quijote on hyvä esimerkki, sen kanssa pitää aluksi painia kiivaasti, lopulta se alkaa maistua. 1984 on myös kova paini, sehän ei ole hyvin kirjoitettu kirja, vaikka sisältö laukaisee anteeksiannon ja synninpäästön, mutta eihän sitä mielikseen koskaan kai lukisi. Sillä saattaa jopa olla enemmän ihailijoita kuin lukijoita!<BR/><BR/>Itse en ole ollut mikään suuri Kerouac-fani, tiedän kyllä sellaisia, jotka menevät sänkyynkin Matkalle, kai joka ilta.<BR/><BR/>Seinä saa jäädä siniseksi ja rappaamattomaksi, eipä tiedä mitä sille vielä tapahtuu. Pihan korkea ruoho pitäisi joskus jonkun leikata, on niin surullisen näköinen.<BR/><BR/>Virtuaalimaailma on olemassa Australiassakin, eikä virtuaalissa ole rajoittavia rajoja - paitsi Kiinassa tietysti ja Iranissa. Siellä Australiassa on ne todella koskemattomat autiomaatkin, tavallaan myös virtuaalimaailmaa tai ehkä lumemaailma olisi parempi sana, pehmeät nykyihmiset teeskentelevät villi-ihmisen osaa, tosin nelivetoautoilla ja "ylellisillä" teltoilla, jopa kannettavan suihkun voi ottaa, jos kyllästyy hajuunsa. <BR/><BR/>Tyhjin ja yksinäisin manner rannikoita lukuunottamatta. Telttamatkoilla voi mennä päiviä, että ei näe ketään muuta. Yöllä saattaa toinen nuotio tosin näkyä jossakin kaukana, ystävällinen silmä pimeydessä.Hanhensulkahttps://www.blogger.com/profile/15309053732296007526noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-20895996465727224842007-09-05T22:47:00.000+03:002007-09-05T22:47:00.000+03:00Pitää olla Ripsan kanssa ei mieltä, Dharma Bums on...Pitää olla Ripsan kanssa ei mieltä, Dharma Bums on surkea kirja. Ehkä, jos olisin lukenut sen 13-kesäisenä, olisin saattanut riemastua, mutta koska luin sen vanhana aikuisena, se ei juurikaan jaksanut sytyttää.<BR/>Nuortenkirja, ajan myötä teränsä menettänyt, aikaan ja paikkaan sidottu ja vain siksi lievästi mielenkiintoinen. On the Road on pitänyt enemmän kutinsa vuosien aikana, nuortenkirja sekin, aikansa kuriositeetti.SusuPetalhttps://www.blogger.com/profile/11124879339908654519noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-5556456001353785122007-09-05T22:31:00.000+03:002007-09-05T22:31:00.000+03:00Joo ja Kerouac on OK, vaikka vissiin tykkään enemm...Joo ja Kerouac on OK, vaikka vissiin tykkään enemmän kirjasta Dharma Bums.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/07370659324295200142noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-31797981119256452322007-09-05T20:08:00.000+03:002007-09-05T20:08:00.000+03:00Siis kalterit sekä penkki, seinä rappaamaton. Lyhy...Siis kalterit sekä penkki, seinä rappaamaton. Lyhyt harjoituslenkki kaksi askelta on.a-khhttps://www.blogger.com/profile/01069717134981741456noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10432955.post-33497888531353017102007-09-05T19:18:00.000+03:002007-09-05T19:18:00.000+03:00Ajatella, Hanhensulka, että nyt jo tuntuu pieni ik...Ajatella, Hanhensulka, että nyt jo tuntuu pieni ikävän vihlaisu sydänalassa että lähdet sinne kauas pois. Siis ihan totta.<BR/><BR/>Vaikka Mrs Morbidi esimerkiksi on siellä ja hieno ihminen onkin, ja varmaan muitakin, mutta selvä vihlaisu tuntuu, vaikka en ole ikinä TODELLISESSA maailmassa sinua tavannut. Niin kuin en Rouva Morbidiakaan.<BR/><BR/>Ja varmaan matka jatkuu tällä virtuaalisella tavalla kumpaankin suuntaan edelleen, eikö?<BR/><BR/>Eli siinä mielessä tuo muistumasi Aueliin on aivan oikea. Ajattelen että siellä sinä tramppaat sitten kuumimmassa autiomaassa etsimässä niitä Songlines-teitä, joista Bruce Chatwin kertoi.<BR/><BR/>Ja olet varmaan ollut jo aiemminkin.<BR/><BR/>Maailma supistumistaan supistuu. Toivon että muistat mitä minä ja Hotanen toivoimme: että saat sen sinihonkaisen mökin Suomen tukikohdaksesi tavalla tai toisella, enkä puhu tässä nyt omistamisesta tai perintökahinoista enkä mistään.<BR/><BR/>Sellaiset ovat tarpeettomia ja sitä paitsi kamalia.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/07370659324295200142noreply@blogger.com