Kuva Nuori Voima numero 1/2009
Aluksi vähän Lassi Nummea:
Kuusien pysty seinä.
Raoista taivaan ulottuvuus, valon täyttämä,
valkea, harmaa.
Apilapälvet suitsevat mettä,
kaupunki pysyttelee näkymättömissä,
ja muutkaan maan piirteet eivät maanittele
katsetta, joka tyytyy tähän:
kuusiin, apilanurmeen ja tiehen,
ja valoon kuusenlatvojen takana.
Groucho Marx on kuulemma sanonut, että:
"Outside of a dog, a book is man's best friend. Inside of a dog, it's too dark to read."
Niin kuin monia englanninkielisiä huulia (tai idiomeja tai ’pun’eja), tätäkään ei voi oikein kunnolla suomentaa menettämättä sen kärkeä, erityisesti sanaleikki – sanojen leikki, on mahdottomuus kielestä toiseen.
Sanaleikkiä ei tietysti voi kääntää, koska sanat eivät ole samoja vaikka ajatukset ehkä olisivatkin. Siksi kai selväsanaista proosan tarinaa voidaan ’helposti’ kääntää kieleltä toiselle, runoutta ei oikein voi, paitsi eeppistä runoutta, joka on oikeastaan vain formuun taottua proosaa.
Miten kääntäisi tuon yläpuolella olevan Lassi Nummen runon? Katso vaikka sanojen ’ulottuvuus’, ’apilapälvet’, ’suitsevat’, ’mettä’, ’maanittele’ ja ’apilanurmeen' käyttöä. Vaikeita suomalaisia sanoja, vaikeita suomalaisia ajatuksia.
Tietysti pystyvä kääntäjä keksii niillekin jonkinlaisen näpäkältä näyttävän käännöksen, mutta uudelleen uudessa kielessä syntynyt runo ei esitä samaa ajatusta, samoilla sanaleikeillä, samalla kulttuurin ajatusmaailmalla.
Runoa ei voi kääntää. Runon kääntäminen on turhaa.
Tällaistakin tuli mieleen, kun lueskelin postilaatikkoon juuri tupsahtanutta ’kirjallisen kulttuurin’ Nuori Voima –lehteä numero 1/2009, jonka teemana on ’Kielto’. Nuoren Voiman tulo postilaatikkoomme, jostakin selittämttömästä syystä, saa puolison nauramaan kippurassa ja purskahtamaan uuteen nauruun aina, kun näkee minut, äskettäin pestyissä ja silitetyissä, lähes sopiviksi kuluneissa samettihousuissa, ahmimassa Nuoren Voiman suuria ajatuksia.
Ja siitä tulikin mieleen, että apropos, eikö Nuori Voima kilpailekin jo liikaa Niin ja Näin –lehden kanssa?
Pitäisikö sen palvella enemmänkin kirjallisen kulttuurin hiekkalaatikoilla asioita kurapuvuissaan ihmetteleviä nuoria voimia, eikä niitä muutamaa asioista samalla hämärällä tavalla ajattelevaa akateemista spekuloijaa, jotka häärivät muutenkin kulttuurin vallankahvojen tuntumassa sumuttamassa tavallisen kirjallisen kulttuurin kuluttajan muutenkin sumuisia ajatuksia.
(Tietysti paluu johonkin 40- ja 50-lukujen Nuoren Voiman tapaiseen askartelukerhomaiseen alennustilaan olisi pähkähullua, mutta saattaisi jostakin sen aikaisen alennuksen ja nykyisen yliälyllisen ylennyksen väliltä löytyä jonkinlainen 'suurta lukijakuntaa' tyydyttävä kompromissi, jos sitä oikei yrittäisi löytää.)
Mutta erityisesti tuo ylläoleva kääntämisongelma tuli mieleen Nuoren Voiman takakannen runosta ’ei kumpikaan’, jossa Samuel Beckett oli sanonut jotakin, jonka Caj Westerberg oli kääntänyt joksikin muuksi.
Kumpikin, runoilija ja kääntäjä, jäävät ymmärtämättömiksi eri lailla ja samalla kuitenkin samalla lailla. Siinä alleviivautuu molemmille osittain yhteisen kulttuuripohjan kurjuus ja ihanuus.
Ja runohan päättyykin sopivasti näihin neljään eiku viiteen!!! riviin, joita Nuoren Voiman toimituskunta on varmasti suurella ajatuksella ja ihaillen pelokkaasti katsellut.
”...
kuulumattomat askeleet ainoa ääni
kunnes viimein lopullinen pysähdys, lopullisesti poissa itseltä ja muulta
ei enää ääntä
enää hiipumaton kevyt valo huomiotta jääneeseen ei kumpaankaan
sanomattomaan kotiin”
P.S Noita rivejä pitäisi olla siis viisi, blogin palstaleveys ei oikein sovi pitkille runoriveille. Samalla lisäsin omaan tekstiosaani yhden tärkeän, unohtuneen sanan.
8 kommenttia:
Hieno postaus ja mainio tuo lopun runositaatti jossa ei ole päätä eikä häntää, vai onko jonkun mielestä. :)
Kun menin naimisiin suomenruotsalaisen mieheni kanssa ajattelin että opettelen ruotsia kääntämällä yhden ruotsinkielisen runon suomeksi joka päivä.
Lainasin kirjastosta runokirjan ja yritin kääntää ensimmäistä runoa. Muistan vieläkin että siinä runossa käytettiin termiä "hymysi varjossa", joka teki vaikutuksen.
Loppu runo olisikin sitten sen verran mahdotonta kääntää, että kääntäjän urani tyrskähti alkuunsa, enkä tyhmä tajunnut että jos olisin valinnut proosa- tai lastenkirjan ja kääntänyt sivun tai vaikkapa muutaman rivin päivässä olisin oppinut ruotsia ihan eri tavalla.
Sitä on niin tavattoman helppoa luopua heti ensimmäiseen en osaa ajatukseen, koska kuvittelee ettei osaa, vaikka todellisuudessa "en osaa" on useinkin sura synonyymi sanalle laiskuus.
Karpalo
Siis olikin ja suora. :)
Karpalo
Näinhän se on että on parempi nousta tyvestä puuhun. Tosin on minulla virtuaalituttava, entinen taloustieteen proffa, joka päätti opetella venäjänkielen, otti Rikoksen ja rangaistuksen alkutekstillä ja pakotti itsensä oppimaan. Nyt on jo lukenut kai kaikki Venäjän klassikot ja jonkin verran tuoreempaakin tavaraa vennääksi.
Tuolla loppurunolla yritin piikitellä Nuoren Voiman nykytilaa, johon se mielestäni sopii kuin nenä päähän. Tosin piikki taisi mennä hukkaan:)
No ehkä se pikki ei ihan aukene, mutta nyt kun sanoit, niin hyvä heitto.
Olen joskus selaillut nuorivoima lehteä kirjastossa ja todennut että korkealla lentää. Ei ihan mulle.
Karpalo
Valitettavan monet muutkin kai niin tekevät. Seurausta Nuoren Voiman toimituskunnan päätöksestä tähdätä johonkin tiettyyn, ehkä kuviteltuun, lukijaryhmään, ja kaikkien muiden kustannuksella. Itse sitä luen jo vanhasta tottumuksesta, joskus katkerasti kiroilen mutta aika usein myös maireasti mukana hirnuen - tekstien ja oman mielenalan mukaan kai:)
Sinut voisin hyvin kuvitella juuri täsmälleen sellaiseksi lukijaksi, joita Nuoren Voiman tulisi erityisesti tähtäillä ja vaalia.
Minulla on Basamin 2006 julkaisema opus Beckettin runoja, suomentaja Kaj Westerberg.
Tämä on semmoinen opus jossa on joko englannin- tai ranskankielinen alkuteksti yhdellä sivulla ja vastakkaisella suomenkielinen.
Siinä on mielestäni aika hyvä tapa julkaista runokäännöksiä. Ranskaa en osaa, mutta englanninkielisiä olen joutunut pähkäilemään välillä, olisin voinut suomentaa eri tavalla joitakin sanoja/ideoita/kuvia.
Mutta tätä Nuoren Voiman runoa ei opuksessa ole, joten ilmeisesti lehti on ostanut yhden ylimääräisen runon Westerbergiltä tai kellä nyt sitten oikeudet ovatkin.
Sain juuri Google-yhtiöltä kirjeen jossa pyydetään minua tutustumaan tekijänoikeuskysymyksiin kun Google alkaa digitoida tekstejä. Kopiosto oli ystävällisesti välittänyt Googlen tiedustelun, mutta ei ottanut kantaa siihen, miten Googlen tarjoukseen pitäisi suhtautua. Minkä hemmetin takia minä sitten olen Kopioston jäsen?
Suoraan sanoen en ymmärrä mitään.
Beckett on huomattavasti paljon ymmärrettävämpää tekstiä.
Mukava tapa laittaa molemmat tekstit. Minulla on kirjastossa Aale Tynnin Tuhat laulujen vuotta, jossa kaikki runot ovat alkukielellä ja suomeksi. Alkukielten joukossa on sellaisia, joita ei enää edes puhuta, joten ei Tynni ehkä ole alkukielistä kuitenkaan kaikkia niitä runoja suomentanut.
Parnasso ja Nuori Voima voisivat hyvin laittaa ainakin lyhyiden runojen alkutekstit näkyviin jossakin muodossa. Tosin kääntäjät eivät ehkä ajatuksesta pitäisi:)
Olisitko siellä kopiostossa esim. radion kautta? Kopiostolla näyttää olevan kaikkiaan 44 jäsenjärjestöä, niidenkin kautta ehkä 'joutuu' kopioston listoille?
Olen aloitteleva kääntäjä. Kääntäisin mielelläni muutakin kuin matkailuesitteitä ja huonekalujen kokoamisohjeita, mutta oikean romaanin tai novellikokoelman löytäminen on turkasen vaikeaa.
Usein esteeksi muodostuu juuri kirjan sisältämä lyriikka. On vaikea tunnustaa edes itselleen, että ainoa este hommaan ryhtymiselle on sivulta 438 löytyvä runonpätkä.
Kyllä hyvä runo pistää nöyräksi kokeneenkin kääntäjän. Runoille voi tietysti etsiä sellaisen kääntäjän, jolta niiden kääntäminen sujuu paremmin. Mutta ehkä kokemuksen karttuessa suomennan vielä itsekin kokonaisen runon.
Lähetä kommentti