Kun elää ajassa, on tietysti vaikea tai mahdoton nähdä mihin mennään, itselläni on useimmiten vaikeutena päätellä edes sitä, missä ollaan.
Kekkosen aikaan yritin jopa ajoittain uskotella itselleni, että Neukkulassa vapaus on suurempi kuin länsimailla, koska YLE:n älykkäät toimittajat näin selvällä suomella vakuuttivat päivät päästään transferred nationalism-kiimassaan neukkujen uskollisen äänenkannattajan, Repo-radion, välityksellä. Ja tartuttivat kiimansa meihin moniin herkkäuskoisiin ja viattomiin nuoriin, jotka toivoivat elämälleen muutakin tyydytystä kuin vapaata seksiä, joka tietysti oli ihan mukavaa, vaikka tuhlasikin kehon vähäisiä valkuaisainevarastoja ylenmäärin. (Katso myös Orwellin essee Notes on Nationalism)
Kuva: Vorkutan gulagin sisäänkäynti, jonka yläpuolella ei kai lue Arbeit macht frei.Vähän huonolla omallatunnolla luin tietysti mm. suomalaisten itsensä vangitseman ja neukuille luovuttaman Unto Parvilahden Berijan tarhat, Aleksander Solzenitsynin Vankileirien saariston ja Päivän Ivan Denisovitsin elämässä sekä monia muita huolella kirjoitettuja kertomuksia neukkujen omituisista puuhailuista, mutta eihän niitä niin tosissaan ottanut. Ensinnäkin, nehän olivat fiktioita - ja kukapa fiktiivisiä tarinoita niin tosissaan ottaa - ja toiseksi, kaikki kerrottu tapahtui ryssille, joista ei sen kummemmin tarvinnut välittää.
Lyhenne GULAG (suomeksi kai Leirihallinnon keskusvirasto, joka kuulostaa vähän kuin partiolaisten tai pioneerinuorten keskitetyltä johdolta) ei sitäpaitsi sanonut suomenkieliselle sinällänsä yhtään mitään, siinä ei meille ollut sitä samaa tunnelatauksen kylmänväristystä, jota varmaan venäläiset itse tunsivat selkärangassaan aina, kun joku koputti oveen (jos ovea ei vielä oltu varastettu omaisuuden tasajaon periaatteella). Muuten, Parvilahti ja Solzenitsyn olivat molemmat gulageilta hengissä selvinneitä.
Suomalaisen vasemmiston vaatimus ns. rauhanlain aikaansaamiseksi tuntui jotenkin jopa oikeutetulta (Suomen nykyisestä ulkopoliittisesta johdosta vain 50 % allekirjoitti rauhanpuolustajana tunnetun Mirjam Vire-Tuomisen rauhanlain). Maatahan olivat uhkaamassa ne "oikeistovoimat" sisältä päin - tarkoitti kai lähinnä kokoomuksen pientä-suurta miestä, Tuure Junnilaa ja sitä äärioikeuston palavasilmäistä ja höyrypäistä aikansa yliälykköä ja profeettaa (Kauko Kare), joka eli 40 vuotta Kekkoslovakiasta karkoitettuna poliittisessa erämaassa (vähän kai niin kuin Linkola nyt arvottomassa Halosen tasavallassa) - joista Kekkonen meitä punaposkisia ja sinisilmäisiä nuoria silloin tällöin isällisen aurinkoisesti varoitteli. (Eikö olekin hillittömän huvittavaa ja oikeaan osuvaa, että Kauko Kare on suomentanut suomalaisille Erasmuksen Tyhmyyden ylistyksen .)
Yksi proffani Tampereella ja kansainvälisten "demokraattisten lehtimiesten" yksisilmäinen puheenjohtaja, viestintätieteen suurlähettiläs Kaarle Nordenstreng sanoi kai Marshall McLuhanin sanoneen YLE:n ohjelmaa varten "En aina yhdy siihen mitä sanon", ja samanlainen tunne oli itselläni myös - ja varmaan monilla muilla, jotka neukkuporpagandaa välittivät osin huomaamattaan ja varmasti useimmat aikomattaan tai jopa tyhmyyttään.
Kaikki tuo ponnahti mieleen, kun viime tiistaina tuli tieto USA:sta, joka kertoo, että syyskuun 2001 jälkeen lähes kaikkia puheluita USA:ssa on joko kuunneltu tai ainakin tallennettu jonkun kotimaan turvallisuutta vahtivan organisaation tietokoneisiin, joiden ohjelmistot yrittävät tunnistaa tiettyjä sanoja tai sanaryhmiä, jotka saattaisivat paljastaa terroristeja.
USA:ssa, joka on oman vakuutuksensa mukaan maailman vapain maa (muistattehan: We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness.--jne), ei siis ole kuunneltu pelkästään terroristeiksi epäiltyjen puheluita vaan kaikkia puheluita, joista tietysti valtava enemmistö on tavisten välisiä ja lähes kaikki jopa amerikkalaisten itsensä tekemiä. Tietysti se, että joku on amerikkalainen, ei tarkoita, ettei tämä voisi olla myös terroristi, joten kaikkien kuuntelu on tietysti loogista.
On kai sanomattakin selvää, että amerikkalaiset poliitikot eivät ole koskaan syyttäneet neukkujohtajia vastustajiensa (HUOM. korjaus: tarkoitin tässä sanoa "omien kansalaistensa", mutta kirjoitin ajatuksiani nopeammin, korjaan tämän PAA:n ensimmäisen kommentin vuoksi) salakuuntelusta, muutenhan amerikkalaiset olisivat tekopyhiä paskiaisia, joilla on kaksihaarainen kieli.
Jo joulukuussa presidentti George Bush myönsi antaneensa NSA:lle (National Security Agency) (salaisen) luvan kuunnella terroristien puheluita. Silloin ei ehkä yleisesti huomattu, että terroristien tunnistamiseksi on tietysti kuunneltava tavalla tai toisella kaikkia puheluita. Ja näin on siis tapahtunut.Vapaudesta ei juuri kukaan välitä aktiivisesti huolestua kovinkaan paljon - ennen kuin sitä ei enää ole.
Mitenkä se vanha sanonta kuuluikaan? jotenkin kai näin: Ympäri käydään ja yhteen tullaa.
