Rotujen erottelusta

Kuva Barnes and Nobles: Avoid boring People

Tässä lastussa käsitellään rotua ja älykkyyttä.

Valitettavasti kumpaakaan ei pystytä tieteellisesti määrittämään ilman jumalatonta riitaa.

Rotu käsitetään "kansanomaisesti" lähinnä ulkoisiin eroihin liittyväksi: ihon väriin, silmäpoimuihin, kokoon. Älykkyyttä ei voida sen kummemmin määrittää, vaikka sen osa-alueiden mittaamiseksi on olemassa menetelmiä. Mittaustulokset näyttävät selittävän hyvin, miksi ihmiset menestyvät paremmin tai huonommin päättelyä vaativissa tehtävissä, yksinkertaistettuna: korkeampi älykkyysosamäärä – parempi päättelykyky.

Mutta vieraillaan pikaisesti urheiluareenoilla ennen kuin juttu jatkuu.

Ja siellä huomaamme, että jokaisen kansainvälisen miesten sadan metrin kilpailun lähtöpaikalla verryttelee joukko toinen toistaan komeampia, mustia, isomuskelisia miehiä.

Me valkoiset tavismiehet katsomme kadehtien heidän komeuttaan ajatellen naama vihreänä, että tuo ulkonainen koreus saattaa hyvinkin korreloida positiivisesti miesten tuuriin naisten keskuudessa.

Kyse tässä(kin) kateudessa on siis seksistä ja sen epätasaisesta ja epäreilusta saatavuudesta. (Tälle on olemassa oikein kaksiosainen, pseudotieteellinen termikin, jonka ensimmäinen osa alkaa kirjaimella p ja sointuu killua-verbin jonkun imperatiivin kanssa ja toisen osan muodostaa sana kateus. Mutta jääköön nyt tässä sanomatta.)

Monetkaan meistä eivät valittele sitä, että nämä mustat urhot ovat geeniperimänsä vuoksi maailman nopeimpia miehiä. Heillä on enemmän nopeita lihassoluja, ehkä siksi, että afrikkalaisten lajinsäilymisstrategiana on ollut juosta pakoon saalistavia kissaeläimiä, jotka ovat lyhyillä matkoilla kovin nopeita. Meillä poronpurijoiden jälkeläisillä taas on enemmän hitaita lihassoluja, koska esi-isät jutasivat pitkiä matkoja lumihangissa porojensa lihan perässä ja siirsivät sitkeyttä jälkeläisilleen geeniensä välityksellä.

Mutta tästä me valkoiset miehet emme ole kovin otettuja. Sen sijaan jokaisella ohutjäsenisellä miehenpuolella käy mielessä se, kuinka komeaa olisi astua vaikkapa Marskin baarin testosteroni-näyttämölle kello yksi yöllä ja näyttää siltä kuin nämä musta puolijumalat näyttävät nopeine lihassoluineen.

Kilpailu seksistä on kovaa jopa sivistyksellä silattujen miesten kesken, ja aiheuttaa tappeluita, puukotuksia ja muuta toistensa klohmimista.

Mikään ei kaivele miestä sen enempää, kuin toiselle miehelle lankeava seksionni. Ei mikään, paitsi se, että toisella on tai hänellä oletetaan olevan suuremmat miehiset seksityökalut, mukaan lukien pään sisällä hyrräävä harmaa aivomassa.

Luen The Independent-lehteä lähes päivittäin. Ja hyvä lehti se onkin, saa useimpina aamuina veren kiertämään mukavan kiihkeästi joko tyytyväisen hyrinän tai kiukkuisen korinan säestyksellä.

Tiistaiaamuna The Independent kertoi etusivullaan DNA:n salaisuuksien paljastajasta nimeltä James Watson, joka on tullut Amerikasta Englantiin luennoimaan DNA:sta, sen keksimisestä ja siitä saadusta Nobelin lääketieteen palkinnosta, ja buffaamaan juuri ilmestynyttä kirjaansa nimeltä Avoid Boring People; Lessons from a Life in Science.

Arvoisa Lukija saattaa vankan elämänkokemuksensa turvin olla vakaasti sitä mieltä, että tiedemiesten välttäminen pitää saman tien huolen pitkäveteisten ihmisten kohtaamisongelmasta. Ja Lukija saattaa olla tässä arviossaan melko oikeassa.

Watsonin ensimmäisen luennon piti olla tänä iltana Lontoon tiedemuseossa, mutta museo peruutti täyteen buukatun luennon häthätään eilen illalla vedoten rasismin vastaisiin mielipiteisiinsä, joiden arvelevat olevan ristiriidassa tohtori Watsonin mielipiteiden kanssa. Tiedemuseo siis sensuroi DNA-tohtoria väittäen tämän olevan rasistin.

Nimittäin viime viikonvaihteen Sunday Times julkaisi haastatteluartikkelin professori Watsonista (The elementary DNA of Dr Watson) ja tiistainen The Independent –lehti artikkelin otsikkolla Fury at DNA pioneer's theory: Africans are less intelligent than Westerners, ja niiden molempien.mukaan Dr. Watson sanoo mustasta rodusta mm. näin:

“…all our social policies are based on the fact that their (siis mustien “rotuna”) intelligence is the same as ours – whereas all the testing says not really…”

Wikipedia, tuo laiskojen lastunikkareiden ehtymätön aarreaitta, pitää sisällään mm. sivun, jonka otsikko on ”Race and Intelligence”. Parantumattomana laiskurina hypähdin tietysti sinne luettuani The Independent’iä. Ja siellä tapahtui kummia.

Ensimmäisellä lukukerralla sivulla oli viitenumero 28, joka viittasi tuohon Sunday Times’in artikkeliin. Toisella lukukerralla se oli salaperäisesti hävinnyt. Kolmannella kerralla viite oli pantu takaisin. Ja lopulta viimeisellä lukukerralla se oli taas hävinnyt kuin taikauskosta. Wikipedia varottaa sivun yläreunassa lukijoitaan ilmoittamalla, että ” The neutrality of this article is disputed. Please see the discussion on the talk page. Please do not remove this message until the dispute is resolved.”

Lievää vahingoniloa tuntien totesin siellä myös viittauksen (numero 50) Tatu Matinisä Vanhasen älykkääseen julkaisuun nimeltään IQ and the wealth of nations ja viitteen (numero 27) kirjaa koskevaan Helsingin Sanomien kansainvälisen sivun artikkeliin ”Comments in interview could bring charges of inciting racism against PM Vanhanen's father”. Kirjassa esitettiin arvelu, että Afrikan ja Euroopan materiaalisen hyvinvoinnin erot voidaan selittää afrikkalaisten alemmalla keskimääräisellä älykkyydellä. Arvoisa Lukija ymmärtänee, että yllä mainittu vahingonilo liittyy lastussa aikaisemmin mainittuun miesten väliseen seksikateuteen ja kohdistuu pääministeri Vanhasen näennäisesti ehtymättömään onneen naismaailmassa.

Mutta onhan tällä älykkyys ja geenit -asialla moraalisia puoliakin.

Mikä on tiedemiesten oikeus tutkia ihmisten genomia ja julkistaa tutkimustensa tuloksia? Onko oikein, että tiedämme olevamme geneettisesti erilaisia? Mitä on rasismi?

Tämän aamuisessa The Independent-lehdessä tohtori Watson julkaisee oman puheenvuoronsa asiassa (James Watson: To question genetic intelligence is not racism). Siinä hän sanoo mm. näin:

…
I have always fiercely defended the position that we should base our view of the world on the state of our knowledge, on fact, and not on what we would like it to be. This is why genetics is so important… we shall also be able to understand how genes influence intellectual capacities… In some cases, how these genes function may help us to understand variations in IQ, or why some people excel at poetry but are terrible at mathematics… We do not yet adequately understand the way in which the different environments in the world have selected over time the genes which determine our capacity to do different things. The overwhelming desire of society today is to assume that equal powers of reason are a universal heritage of humanity. It may well be. But simply wanting this to be the case is not enough. This is not science…

Suomeksi jotenkin että:

…Olen aina tiukasti puolustanut sitä kantaa, että meidän tulisi perustaa näkemyksemme maailmasta tietoon, tosiasioihin, eikä siihen miten haluaisimme asioiden olevan. Siksi genetiikka on niin tärkeää…me opimme ymmärtämään kuinka geenit vaikuttavat älykkyyteen…Joissakin tapauksessa geenien funktio voi auttaa meitä ymmärtämään älykkyysosamäärien eroja, tai sitä, miksi jotkut ihmiset ovat hyviä runoilijoita mutta surkeita matemaatikkoja…Me emme ymmrrä vielä riittävästi miten erilaiset ympäristöt ovat vaikuttaneet aikojen kuluessa niiden geenien valintaan, jotka vaikuttavat kykyymme tehdä erilaisia asioita. Nykyisin meidän ihmisyhteisömme ylivoimaisena haluna on olettaa, että ihmisten universaali perintönä on samanlainen päättelykyky. Näin saattaa ollakin. Mutta tämän pelkkä haluaminen ei ole kylliksi. Se ei ole tiedettä…

Tohtori Watson on BBC:n uutisten mukaan tänään erotettu toistaiseksi 50 vuotta johtamastaan tutkimuskeskuksesta (Lab suspends DNA pioneer Watson). Tosin jo 79-vuotiaana hän on tuskin asiasta kovin otettu.

Jostakin syystä kukaan ei ole niin nokonuuka tai nosta melua, jos joku väittää, että alussa mainitut, mustat sadanmetrin juoksijat ovat geneettisesti ohjelmoituja olemaan valkoisia satasen pyrähtäjiä nopeampia. Harvoin tosin on puhetta heidän älykkyydestään. Mistäköhän sekin omalaatuisuus johtuu!

Omalta osaltani voin sanoa, että haluan ehdottomasti tietää olenko tyhmä geeniperimäni vuoksi vai kasvatuksen vaikutuksesta (tosin, onnekkaasti, molemmissa tapauksessa voin syyttää vanhempiani). Uskon, että monet muut ajattelevat tästä samalla tavalla. Toisaalta en ole erityisen halukas tietämään, jos seksionneni on ennalta ohjelmoitu kovin vajavaiseksi, vaikka salaa epäilen näin olevankin. Tietämättömässä toivossa on siinä suhteessa parempi elää, eikä yrittänyttä laiteta (mitä se sitten tarkoittaakin).

Afrikan suhteen tiedämme jo nyt, että avustusrahan jakaminen sinne ei auta huolimatta rokkarifilosofien kuten Bono ja Geldoff aktivismista. On valittava joku muu strategia tai jättettävä koko maanosa rauhaan. Rauhaanjättäminen ei globaalissa maailmassa ole mahdollista, joten strategiaa on jotenkin muutettava.

Siitä, onko geeneillä tämän asian kanssa mitään tekemistä, en tosin osaa ajatella sitä enkä tätä.

Mutta, niin kuin lähes jokaisessa mutkikkaassa asiassa, vastaus on tieteen tuloksissa, joita saa kai aikaiseksi vain tutkimalla asiaa. Ja vastauksen haluan tietää oikein kovasti.

P.S. James Watson on ensimmäinen ihminen, jonka koko genoomi on selvitetty. Tämän voi lukea vaikkapa The Independet'in artikkelista Gene structure: It's life, Jim.

Poliisin oikeuksista ja kansalaisten velvollisuuksista

Hesarissa näyttää olleen 23.5.2007 juttu siitä, että innokas kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander on syyttänyt 84 viimesyksyiseen Smash ASEM –mielenosoituksiin osallistunutta nuorta ihmistä sekä Helsingin kaupunginvaltuutettua, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkeä ja Suomen Kuvalehden valokuvaajaa metelöinnistä väärällä paikalla (Mannerheimin patsaalla) ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. 24 syytetylle vaaditaan vankeustuomiota, loput, mukaan lukien työtään tehnyt lehtikuvaaja selviäisivät pelkillä sakoilla ja merkinnällä rikosrekisteriin.

Arhinmäen pidätystä (ilkeämielisesti voisin sanoa, että Arhinmäki itse näyttää pidätystä julkisuudenkipeästi kovasti halunneen, mutta en halua tällaista suustani päästää) voi käydä itse ihailemassa Smash-ASEM-videolta, on siellä muitakin ASEM-videoita. Vasemmistoliiton asema suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ei tietysti ole hääppöinen, onhan aika korjannut suuren osan niistä ongelmista, joita varten sosiaalidemokraattinen ja myöhemmin kommunistinen liike perustettiin ja joita vaativat korjattaviksi. Uusia, yhtä suuria haasteita on vaikea löytää, ainakaan sellaisia, joista saisi näkyvää julkisuutta ja demokraattista kannatusta, ja joista voisi vaikkapa tehdä lauluja jälkipolville. ASEM-mielenosoituksesta tuskin lauluja tullaan tekemään.

Eikä sananvapaudesta, josta näissä syytteissä on lähinnä kysymys. Suurin osa ihmisistä ei ole sananvapaudesta järin huolissaan, eivät näytä olevan edes kirjailijat. Ongelma on siinä, että, jos huolestuu liian myöhään, ei ole enää sananvapautta huolestumisensa ilmaisemiseksi.

Vaikeinta sananvapauden puolustamisessa on tietysti se, että sitä on puolustettava myös niille, joiden mielipiteistä ei välttämättä erityisemmin piittaa. Puolikkaalla sananvapaudella ei yhteiskunnan murrosvaiheissa ole järin paljoa merkitystä.

Suuren, hiljaiseksi enemmistöksi sanotun keskiluokan pitäisi oman asemansa vuoksi olla äänekkäimmin puolustamassa sananvapautta. Käytännössä asia heidän osaltaan on juuri päinvastoin, sananvapauden rajoituksia ollaan puolustamassa helposti. (Yllättäen näin tästä todisteena jopa hyvin suositun bloggailijan, ikkunaiineksen, harrastavan tätimäisen huolestuneesti tällaista jossakin päreessään (22.5.2007 otsikolla Herkistynyt kunniantunto). Tai ehkä siitä ei pitäisi olla yllättynyt, määrittäähän hän yleissivistystäkin sanojen rousku ja rausku ymmärtämisen avulla.)

Syyttäjä näyttää Hesarissa sanovan, että kahdeksan syytetyistä "näyttää tunnustaneen tekonsa", ja lakitupaan kutsutaan vain 78 syytetyistä. Ehkä kihlakunnansyyttäjä on menettänyt, toivottavasti tilapäisesti, harkintakykynsä tai ei muuten muista, että Suomi on länsimainen demokratia, jossa ihmisillä on kokoontumisen ja asiansa esittämisen oikeus. Tosin en varmuudella tiedä, missä määrin kihlakunnansyyttäjällä on tällaisessa tapauksessa harkintavaltaa, saattaa olla, että sitä ei paljoa ole.

Arvoisa Lukija muistanee, että poliisi lopetti sisäministerin käskystä väkivaltaisesti kyseisen mielenosoituksen, eli toimi asiassa käskettynä ministerin ja hänen kauttaan hallituksen poliittisena iskunyrkkinä.

Poliisin oikeus on tietysti noudattaa päällikkönsä eli kulloisenkin sisäministerin käskyä, ja kansalaisten velvollisuus on olla osoittamatta mieltään, jos mielenosoitus on suunnattu hallituksen politiikkaa vastaan.

Hesarin jutun kuvitus panee miettimään mihin näennäisesti demokraattinen maa on menossa.

Onko kuvan suurikokoinen saapas mielenosoittajanuorukaisen hennolla selällä jonkilaista alenevan polven sukua rautasaappaille, joita entinen SS-mies ja kirjailija, Niilo Lauttamus, joskus piti jaloissaan ja kirjoittelikin niistä? Hän ei kirjassaan tarkoittanut suomalaisia saappaita, vaikka niiden rautasaappaiden kanssa oltiinkin sotilasliitossa siihen aikaan, tietysti tahdottomina niin kuin tukkipuu kosken kuohuissa, kuten nykyinen Rouva Presidenttimmekin muistaakseni on julkisuudessa todistanut. Ja kai, virkansa puolesta, mielenosoitusten aikainen ulkoministerimme Erkki Tuomiojakin, jota ei tietysti, virkansa vuoksi, voinut näissä mielenosoituksissa näkyä, on näin ainakin ajatellut ja on saattanut sanoakin. Mistäpä senkin tietää.

Lentoliikenteen öljystä ja Bill Gates'ista

Kuva: EUROCONTROL Press Release


Daidalos on herännyt talviunestaan ja postaa tänä päivänä euroopplaisen lentoliikenteen tilastoista.

Lentoliikenne kasvaa rajusti, kuten oheisesta grafiikasta voi nähdä. Niille, jotka ovat huolestuneita ilman ylenmääräisestä lämpenemisestä, tämä ei tietysti ole hyvä uutinen. Toisaalta se osoittaa, että yhä suurempi osa ihmisistä pääsee nauttimaan tämänkin teknologisen kehityksen hedelmistä.

Lentoliikenteen osuus kasvihuonekaasuista on noin 1 %:n luokkaa, eli liikennettä rajoittamalla ei suuriin päästösäästöihin ole mahdollista päästä.

Lisäksi liikennerajoitukset, jos ja kun niitä lopulta saadaan aikaan, tulevat koskemaan pahiten niitä, joilla on vähiten varaa lentää ja jotka yleensä lentävät vain sukuloidessaan tai lomaillessaan. Lomamatkat tehdään vieläkin pääosin etelän aurinkoon, jonne - sanotaan nyt vaikka tällaisesta saarivaltakunnasta kuin Suomi - ei millään muilla liikennevälineillä ole mahdollista mennä.

Lentoliikenteessä öljyä on nykyisellä tekniikan tasolla mahdoton korvata millään muulla polttoaineella.

Joten tulevaisuudessa, kun arabien öljy on loppunut tai loppumaisillaan, öljyn poltto lentokoneissa jatkuu vielä pitkään sen jälkeen, kun kaikki nyt öljyllä talojaan lämmittävät ekotaistelijat ovat siirtyneet muihin lämmitysmenetelmiin. Vahinko, että aikaisemmin yleiset kakluunit (vai pitäisikö se olla kakluuna? tai jotain) poistettiin taloista kehityksen aallonharjalla alkaen 50-luvulta.

Kehityksen nimissä silloiset (ja nykyisetkin) poliitikot lisäksi tuhosivat suurimman osan kaupunkien viehättävistä keskuksista ja antoivat tyhjennetyt tontit gryndereille rahastusmasiinoiksi, mutta mitäpä noista menneistä.

Muuten eilen kuulin mukavasti mieltälämmittävän uutisen BBC:ltä. Nimittäin maailman rikkaimman henkilön, Bill Gates'in, omaisuus on suurinpiirtein yhtä suuri kuin Amerikan vähiten ansaitsevan 30 prosentin yhteenlaskettu omaisuus. (On tietysti, reiluuden nimissä, muistettava myös Gates Foundation'in avustustoiminta erityisesti lapsikuolleisuuden, afrikkalaisen AIDS'in, lääkkeitä vastustavan tuberkuloosin ja malarian poistamiseksi.)

Hurraa vapaus, ahneus ja vapaa kauppa, ynnä globalisaatio. Kummallehan huolestuneet aktivistit muuten pystyisivät edes jotakin tekemään: lämpenevälle ilmastolle vai globalisoituvalle riistolle. Kannattaisi ehkä ajatella aktivismin parasta suuntaa.

- allekirjoitti nimimerkki: Sleepless in Hypocrisy

Great bollocks, pity for the pain

Korjasin tekstistä pari älytöntä asiavirhettä, joita ei kehdannut jättää korjaamattakaan. Joten tästä tuli haamupäivitys.

Kuva on The Hunger Site:lta

Vuonna 2001 maailman lämpenemisteoria oli näyttävän puolestapuhujan tarpeessa ja epäonninen amerikkalaispoliitikko Al Gore oli Valkoisen talon jälkeisessä limbossa, never-land’issä, johon merkittävään julkiseen virkaan tyrkyllä olleet poliitikot helposti joutuvat.

Kuva: kansanedustaja Anni Sinnemäki, kuva ei liity tähän lastuun, mutta olkoon tässä osoittamassa, että vihreä liikekin voi olla silmiähivelevää

Al Gore keksi itsensä uudestaan ja ryhtyi vapaana olevaan ”vapaaehtoistehtävään” – kasvihuoneilmiön päävastustajaksi. Naimakauppa on ollut hyödyllinen molemmille osapuolille: ilmatilanlämpenemis-lobbarit saivat näyttävän, tosin kovin pitkäveteisen puolestapuhujan, ja Al Gore sai olla mukana kiihottavassa elokuvassa, An Inconvenient Truth, joka palkittiin pari viikkoa sitten Oskarilla. Kaikki ovat siis tyytyväisiä ja hyrisevät ikuisesta onnesta. ”We are doomed. What’s for dinner?”

Eilen illalla englantilaisella Channel 4:llä kenialainen poliitikko ja kehitysekspertti (nimeä en voi valitettavasti paljastaa, kun en löydä sitä mistään) sanoi seuraavasti:

‘I don't see how a solar panel is going to power a steel industry, how a solar panel is going to power a railway network… There is somebody keen to kill the African dream, and the African dream is to develop. We are being told don't touch your resources, don't touch your oil, don't touch your coal; that is suicide.’

Suomeksi käännettynä tämä voisi olla jotenkin, että: ”En ymmärrä, kuinka aurinkopaneeli voi pyörittää terästeollisuutta, kuinka aurinkopaneeli voi pyörittää rautatieverkostoa… Joku on innokas tappamaan Afrikan unelman, ja Afrikan unelmana on kehittyä. Meitä käsketään: älä koske omiin luonnonrikkauksiisi, älä koske öljyysi, älä koske hiileesi, se olisi itsemurhaa.”


Kuva: Channel 4

Eilen tuli julkisuuteen itse asiassa kaksi mielenkiintoista – näennäisesti toisistaan riippumatonta – tietopakettia. Ensin Forbes-lehti – tuo maailman superrikkaiden nuoleskelija ja äänenkannattaja – julkaisi viimeisimmän superrikkaiden listansa meidän kateellisten taviksien halveksittavaksi.

Forbesin listalla on nyt 946 ihmistä (näistä naisia 83), jotka ovat toteuttaneet omat unelmansa ja tulleet äveriäiksi yli villeimpien unelmiensa (tai enhän minä tiedä heidän unelmiensa villeydestä mitään), yli miljardin dollarin omaisuuden omistajiksi. Ykkösenä on tietysti muuan William Gates III. Siellä on ainakin yksi kirjailija, J.K Rowling (Englannin ainoa naismiljärdööri), Harry Potterin äiti, joka on juuri ja juuri kavunnut 1 miljardin rajan maagiselle puolelle.

Listatut superrikkaat omistavat kaikesta maailman hyvinvoinnista päätäravistuttavien 3.5 triljoonan Amerikan dollarin verran mammonaa. Forbes kutsuikin viime vuotta ”rikkaimmaksi ihmiskunnan historiassa” eikä mitenkään syyttä. Se on sellainen lista, että suomalaisista jopa Rytsölän veljekset olisivat jääneet parhaimmillaankin sen ulkopuolelle, tai rakkaudenkipeät kyläkauppiaat. Nokia-Ollilasta en tiedä, enkä edes niistä 20 ruotsinkielisestä ökyperheestä, joita yritettiin köyhdyttää laulamalla silloin joskus iloisella…mikäs vuosikymmen se taas olikaan…siinä kuitenkaan onnistumatta. Silloisista laulajista joku nallukka saattaa nykyisin jo lähestyä pääsyään superrikkaiden listalle.

Mutta, ja jotenkin kohtalouomaisesti, listan julkaisun kanssa samanaikaisesti Kiina, kommunismin viimeinen merkittävä sillanpääasema maailmassa, ilmoitti, että yksityinen (maan ja tuotantolaitosten) omistus ei olekaan rikos, ja politbyroon (tai miksi sitä nyt Kiinassa kutsutaankin) vanhat ja ihmisystävälliset kivikasvot aukaisevat uusilla omaisuuslaeilla itselleen ja muillekin kiinalaisille tien superrikkaiden kastiin. Tosin siellä on jo muutama kiinalainen, mm. maailman 9. rikkain (omaisuus 23 miljardia dollaria) hongkongilainen liikemies Li Ka-shing, joka omistaa lähes kaiken omistettavissa olevan Hong Kongissa, joka puolestaan on nykyisin Kiinan erityisessä suojeluksessa oleva vapaan kaupan linnake – niin kuin Macaokin ja Shanghai.

Toinen mielenkiintoinen juttu oli siis englantilaisella Chanel 4:llä esitetty ohjelma nimeltä The Great Global Warming Swindle (Suuri maailman lämpenemispetos), joka kyseenalaisti parhaillaan valmistumassa olevan, YK:n sponsoroiman ilmatilaraportin päätelmät (raportin poliittinen yhteenveto julkaistiin muutama viikko sitten).

Ja sen kanssa samanaikaisesti Brysselissä kokoontuivat Euroopan ilmastonvaltiaat, jotka eivät tietysti päässeet ilmatilanpäästöjä rajoittavassa poliittisessa ohjelmanjulistuksessaan puusta pidemmälle. Pääasiallisena syynä, ja ristiriitaisten tieteentietojen lisäksi, on EU:n päätöksien konsensusvaatimus, jonka vuoksi jo yksi poikkeava ääni estää sitovan päätöslauselman syntymisen. Keski-Euroopan uudet EU-jäsenet Puola, Tšekki, Unkari jne. eivät voi hyväksyä sitä, että heidän pitäisi rajoittaa rikastumistaan Länsi-Euroopan jo rikastuneiden saastuttajavaltioiden käskystä.



Kun kommunismi kukistui, idealistista aktivistiporukkaa kommunismin sinisilmäisistä kannattajista, Leninin ”hyödyllisistä idiooteista”, oli pilvin pimein samassa tilanteessa kuin Al Gore vuonna 2001, intohöyryä pursusi suusta ja jopa korvista, mutta hyväksyttävän oloista kanavaa höyrylle oli vaikea löytää. He halusivat siirtyä muihin sosiaalisen omantunnon liikkeisiin. Siirtymistä tapahtui vihreisiin puolueisiin, Greenpeaceen ja muihin globalisaation vastaisiin aktivistirintamiin. Tämä on ymmärrettävää. Oikeistolainen nihilismi ei tietysti voinut houkutella sosiaalisesti ajattelevia aktivisteja.

Siirtymistä tapahtui muihinkin toimiin. Channel 4:n harhautus-ohjelman tuottaja, Martin Durkin, on yksi tällainen kommunismia tukenut siirtymäaktivisti, joka on löytänyt uuden kotinsa globalisaation vastaisessa toiminnassa tosin monista muista poikkeavasti anti-anti-climate-change –liikkeestä.

Durkin on aikaisemmin törkkinyt viheraktivisteja mm. kohuaherättäneellä televisio-ohjelmallaan Agains Nature vuodelta 1998. Hänen globalisaation vastainen perustelunsa löytyy samalta linjalta kuin tuolla aikaisemmin referoidut kenialainen ja keskieurooppalainen huoli kehityksen pysähtymisestä maailman köyhimpien keskuudessa eurooppalaisten ja amerikkalaisten poliitikkojen ilmastotoimenpiteiden vuoksi. Kehityksen pysähtymisestä kärsivät ensimmäisinä ja eniten jo nyt huonoimmassa asemassa olevat ihmiset. Poliittisesti korrektilta kuulostava päätös eurooppalaisissa teräs- ja lasipalatseissa Schuman-aukion tuntumassa, on kuolemantuomio afrikkalaisessa savimajassa.

Channel 4:n ohjelman pääasiallinen sisältö ei ollut maailman lämpenemisen tai hiilidioksiden vaikutuksen kieltäminen. Sanomana oli se, että maailma on lämmennyt ja kylmennyt olemassaolonsa aikana jatkuvasti ja että tässä lämpötilanmuutoksessa ihmisten osuus on merkityksetön ja mahdollisesti olematon ja toisaalta auringon osuus ratkaisevan merkityksellinen. Tukenaan Durkinilla oli joukko tiedemiehiä, joita erityisesti näytti huolestuttavan se, että tieteelliset tutkimukset, jotka eivät lähtökohtaisesti kannata ihmisen syyllisyyttä maapallon lämpenemisestä, eivät saa resursseja

Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, minä kannatan tietysti puhdasta ja hyvinvoivaa luontoa, metsien säilyttämistä, biodiversiteettiä, jääkarhuja ja jopa Heidi Hautalaa (tai salaa ehkä mieluummin Maria Väkipartaa). Egoistina haluaisin sen lisäksi viettää kohtuullisen mukavaa elämää: ajella jonkilaisella autolla, lentää joskus jopa pitkiä matkoja, koska lentäminen on ainoa mannertenvälisen matkustuksen järkevä vaihtoehto, valokuvata, soittaa akustista kitaraa, lukea paperille painettuja kirjoja, katsella sähköllä toimivaa televisiota ja kirjoittaa näitä lastuja sähköllä toimivalla tietokoneella kohtuullisen kirkkaassa sähkövalossa ja mukavan lämpimässä työhuoneessa, jota pitäisi kylläkin siivota, ainakin pöydillä ja tuoleilla kasatut vanhat lehdet pitäisi laittaa kierrätykseen.

Mutta olen kovin huolestunut myös pojan ja pojanpoikien tulevaisuudesta.

Se, että 2500 tiedemiestä on jotakin mieltä, ei riitä itselleni minkään asian perusteluksi. He ovat kannattaneet thalidominiakin, agent orangen tuotantoa, DDT:tä torakoiden tappamiseksi, PCB:n käyttämistä jääkaapeissa, asbestin käyttämistä rakennusaineena, lyijyn imeyttämistä viemärien kautta kalojen lihaan, eläinrehun syöttämistä lehmille ja sen kautta BSE-tautia, tohtori Mengelen perinnöllisyys- ja muitakin kokeita ja atomipommia.

Olen melko varma, mutten voi tietysti todistaa asiaa, että kaikkien noiden osalta oli tieteellisiä vastaväitteitä, jotka jätettiin omaan arvoonsa, koska eivät olleet tieteen valtavirran mielihalujen mukaisia.

Kuva: Kalaharin san-kansan metsästäjä

Näin ollen tässäkin asiassa mielipiteeni on – ei edes veteen vaan – ilmaan vedetty, monivärinen viiva, eli great bollocks. Pity the pain.

Ja siitä puheenollen:

Forbes julisti siis viime vuoden historian rikkaimmaksi vuodeksi. He sanoivat lisäksi: ”The best way to create wealth is to have free markets and free people, and more and more of the world realising it.” (eli suomennettuna jotenkin, että ”paras tapa luoda rikkautta on vapailla markkinoilla ja vapaalla kansalla, ja useammat ja useammat maailmalla alkavat ymmärtää tämän”.

Ja sitten takaisin Brysseliin, jossa Schuman-aukiolta lähtee itäänpäin kaupungista ulos johtava kaunis ja leveää, puidenreunustama katu, läpi Woluwe-laakson, yli tukkoisen kehätien ja puistomaiseen Tervureniin, Brysselin naapurikaupunkiin.

Sieltä löytyy pari entistä kuninkaallista palatsia, joista toinen on nykyisin Afrikka-museo, joka rakennettiin aikanaan kuningas Leopold II:n toimesta juhlistamaan hänen afrikkalaisia tiluksiaan, joita kutsuttiin Kongon vaapaksi valtioksi ja jotka kattoivat koko nykyisen Kongon alueen ja enemmänkin. Siellä tuotettiin orja- ja pakkotyövoimalla mm. kumia, joka kuljetettiin raaka-aineeksi Euroopan teollisuudelle. Leopoldkin olisi ollut Forbesin listalla, jos sitä olisi silloin jo julkaistu.

Moni nykyinen miljardiomaisuus löytää juurensa samanlaisesta kehitysmaiden riistämisestä. Guggenheim-museoissa käydessään voi lähettää kiitoksen henkimaailman välityksellä afrikkalaisille verisiksi hakattuille selkänahoille, yksi guggenheimien rikkauden lähteistä on juuri kongolainen kumimahlaa vuotava puu.

Leopold II oli rikollinen, jonka toimesta murhattiin kaikkiaan 20 miljoonaa afrikkalaista. Josef Conrad kertoo siitä Pimeyden sydän-kirjassa (Heart of Darkness). Leopold II:n seuraajat jatkoivat samaan tahtiin. Kuningasperheellä (Saxe-Coburg-Saalfeld) on Brysselissä muitakin oikein kauniita palatseja, joissa on eksoottisia kasveja ja eläimiä.

Muuta luettavaa:

Channel 4:n ohjelmasaitti: The Great Global Warming Swindle

James Lovelock: ekoaktivismin ”isä”, nettiartikkeli: Gaia Theory

Global warming: An inconvenient truth or hot air? , nettiartikkeli, The Independent, 4.3.2007

Nigel Lawson (entinen Englannin valtionvarainministeri): Here is another inconvenient truth (but this one will infuriate the Green lobby), The Independent, 9.3.2007

Globalisation and the Environment –blog, erityisesti postaus päivätty 2.3.2007

Nettiartikkeli Bringing facts, compassion to global warming issue, Committee for Constructive Tomorrow

Nettiartikkeli Global Warming Fast Facts, National Geographic News

Globalisaatiokapitalismi hyväilee maailman herkänpehmeää alavatsaa

Kuva New York Times: Golobalisation kukkivat kasvot

Norsunluurannikko on entinen Ranskan siirtomaa, jonka köyhyys on syventynyt kolonialismin ajan "päätyttyä", eikä köyhyyden ja kurjuuden loppua ole helposti nähtävissä. Abidjan on puolestaan köyhän Norsunluurannikon köyhä pääkaupunki. Maan ainoalle kansainväliselle lentokentälle laskeutuessaan näkee laajoja hyvinhoidettuja palmulehtoja ja vihertävänä siintävän meren, jossa uiskentelee lelulaivoja. Maanpäällinen paratiisi, siis lentokoneesta nähtynä. Mutta nyt on jotakin mätää Norsunluurannikon maalla, ja se haisee yli-ikäisille kananmunille, eltaantuneelle valkosipulille ja tietysti öljylle – rahalle siis.

Nimittäin viime kuussa paikallinen yhtiö nimeltä Tommy, otti ja sopi monikansallisen Trafigura –yhtymän, joka teki viime vuonna voittoa 28 miljardia dollaria, kanssa puhdistustyöstä, jonka kohteena oli laivanlastillinen myrkyllistä jätettä jostakin päin Eurooppaa ehkä Välimereltä, jossa laivaa on käytetty mm. liikkuvana öljynpuhdistuslaitoksena. Tommy ei ehkä tiennyt, että jätettä oli jo yritetty puhdistaa Amsterdamissa, mutta kalliin hinnan vuoksi työtä ei tehtykään siellä ja jäte tuotiin halvemman työn maahan, ja Abidjaniin.

Kunnon kapitalistien tavoin Tommyn omistajat päättivät hoitaa homman mahdollisimman vähin kustannuksin ja äänin. Samettisen Afrikan yön suojassa jäte lastattiin tankkiautoihin, jotka jakelivat sen ainakin 18 eri kohteeseen Abidjanin liepeillä olevien hökkelikylien asukkaiden iloksi. Yön aikana levinneen löyhkän varottamana paikalliset asukkaat estivät joidenkin tankkiautojen työn ja pahoinpitelivät yhtä autoilijaa suutuspäissään. Osaa autoista ei tyhjennetty vaan jätettiin lasteineen kaduille.

Seuraavien päivien aikana abidjanilaisten sairaaloiden vastaanotoille alkoi ilmestyä oksentelemaan ja vaivojaan valittamaan sairaita ihmisiä, joista osalla oli pahannäköistä kuplivaa ihottumaa kehossaan. Muutama kuoli, muille saatiin jotakin apua aikaiseksi. Ja syynä oli Tommy-yhtiön Abidjaniin levittämä jäte.


Kuva New York Times: rikkaiden jätteiden tiet

Aikaisemmin, heinäkuussa, Amsterdamin satamayhtiö, Amsterdam Port Services, oli saanut sopimuksen sveitsiläishollantilaiselta liikeyritykseltä, Trafiguralta, sopimuksen arvo oli 15,000 dollaria. Tarkoituksena oli käsitellä ympäristöystävälliseksi laivanlastillinen jätettä, jota tuotiin satamaan kreikkalaisella, Panaman lipun alla uiskentelevalla tankkerilla luonnonsuojelulliselta nimeltään Probo Koala matkalla Viroon lastaamaan uutta jätettä. Amsterdamilaiset huomasivat, että jäte oli myrkyllistä ja sitä ole paljon enemmän kuin oli alun perin ilmoitettu. Työstä tehtiin uusi arvio, kaksikymmentä kertaa aikaisempaa suurempi, ja puhdistuksen hinta oli nyt 300,000 dollaria.

Trafigura päätti, että hinta oli liian suuri ja teki sen sijaan sopimuksen norsunluurannikkolaisen Tommyn kanssa. Jo laivasta pumpattu jäte lykättiin Amsterdamissa takaisin laivaan, joka hävisi kahdeksi viikoksi muun maailman näkyvistä ja seilasi lopulta Abidjaniin korjaamaan maan terveystilastoja eurooppalaisilla lieteterveisillä.

Trafiguran mukaan Abidjanissa kuolemaa kylvänyt myrkky ei tule heidän myrkkylastistaan. Todisteena on heidän omat laboratoriotuloksensa, jotka osoittavat, että liete sisältää vain haitallisia mutta ei kuolettavia ympäristömyrkkyjä. Huhuina liikkuvien tietojen mukaan Hollannissa otetussa näytteessä olisi mm. vetysulffidia, eli koululaiskielellä rikkivetyä, jonka mädän kananmunanhajun monet suomalaisetkin koululaiset muistanevat kemiantunneilta rikkiraudan ja rikkihapon yhteisenä tuotteena. Trafiguran mukaan näin ei ole. He ovat tutkituttaneet jätteen Saybolt – nimisellä rotterdamilaisfirmalla, joka ei löytänyt hengenvaarallisia myrkkyjä.

Hollannin rikospoliisi on aloittanut tutkimukset Amsterdamin satamayhtiön antaman näytteen perusteella. Poliisin käytössä olevia tutkimustuloksia ei ole julkistettu.

Vuosikausia kolmannen maailman maita on käytetty halvan raaka-aineen lähteenä ja palkaksi sinne on lähetetty teollistuneiden maiden jätettä. Greenpeacen mukaan tämä jatkuu edelleen mm. vanhojen laivojen lähettämisellä kehitysmaihin hajotettaviksi. Varsinaisen myrkyllisen jätteen vienti on kielletty nk. Basel Ban’in perusteella, mutta niin kuin monen muunkin kansainvälisen sopimuksen osalta, kieltoa ei noudateta.

Greenpeace on nyt blokeerannut Probo Koala-laivan virolaisessa Paldiskin satamassa.

Takaisin tuloja ja maailman menoja

Takaisin tulo oli tuskien taival. Työt kutsuvat taas. Ei auta kuin pukea ylle virkamaski: tiukka ylähuuli, ryppyotsa ja orjanvaatteet.

Luonnossa kirsikkapuut ovat aloittaneet kukintansa, muut puut kokeilevat varovasti ilman lämpöisyyttä pienen pienillä lehden iduilla. Ilmassa onkin jo lempeä keväinen kutitus. Mustarastas laulaa aamuyöstä, jäi ehkä viime kaudella ilman ja karjuu ylipursuvia himojaan pimeään yöhön. On kevät.

Seisoin sullottuna pariisilaisen RER-junan "B" uumenissa syvällä Saint Michelin ja Seinen vasemman rannan alla. Kuulutus toistettiin viiteen kertaan. Työstäväsyneet kiroilivat ranskaksi, englanniksi, italiaksi, espanjaksi, arabiaksi ja suomeksi. "Mielenosoitusten vuoksi Gare du Nordin asema on suljettu. Junat eivät pysähdy siellä, matkustajia kehotetaan..."tekemään jotakin”, ihmeitä ehkä, että pääsevät koteihinsa ympäri Ranskanmaata, Belgiaankin ja muualle Eurooppaan.

Sitä jotenkin vaistonvaraisesti aina ajattelee, että ranskalaiset ovat väärässä. Hehän eivät edes pese itseään kunnolla, kuluttavat saippua vähemmän kuin ketkään muut Euroopassa, ja litkivät hapanta pöytäviiniä veteen sekoitettuna aamupäivästä lähtien niin, että suurin osa on päissään koko iltapäivän ja pitkälle yöhön saakka. Ovat lisäksi sotkeneet Euroopan asioita enemmän kuin kukaan muu – saksalaisetkin mukaan lukien – ja jatkavat vieläkin sotkemistaan sen kuin ehtivät.

Sillain sitä vaistonsa varassa ajattelee.

Sitten joutuu mellakoitsijoiden piirittämäksi ja melkein tukehtuu klaustrofobiasta kesken myöhäisen torstai-iltapäivän työmatkaruuhkaa yrittäessään viattomasti matkustaa Bretigny-sur-Orgesta Pariisin keskustan kautta Brysseliin. Ja pyörtymisen partaalla välähtää päässä yht’äkkiä ajatus, että ranskalaiset ovat ehkä sittenkin ja vain tämän ainoan kerran oikeassa.

Koko sotku alkoi siitä, että Gallian pääministeri Dominique Villepin, entinen oikeistolainen diplomaatti ja ulkoministeri, halusi voimaan uuden lain, jolla helpotetaan työntekijöiden irtisanomista kilpailuyhteiskunnan ja globalisaation nimissä – omistavan luokan vaatimuksesta – samaan tapaan kuin jo on mahdollista monissa muissa, anglosaksista tehokkuusihannetta apinoivissa Euroopan maissa.

Teollisuuden, yhteiskunnan ja työntekijöiden tulee adaptoitua ”luonnon laiksi” kutsutun ekonomistihokeman ”adapt or die” mukaisesti. Näin siis sanovat diplomi-insinöörit, diplomiekonomit ja muut ”luonnon lakeja” tuntevat ekspertit, jotka lisäksi päättävät meidän kaikkien nimissä, mitä tämä adaptaatio oikein tarkoittaa.

Ainoa ongelma on se, että sellaista ”luonnon lakia” ei ole olemassakaan. Sen ovat keksineet ne samat DI’t ja DE’t, jotka sitä totena hokevat sen minkä muulta höpinältään ehtivät.

Todellisuudessa yhteiskunnan suunnan määräävät ihmiset eivätkä tällaiset kuvitellut ja ihmisten pelotteluun keksityt ja kehitetyt ”luonnon lait”. Yhteiskunta ei ole eläinkunta, joka muuttuisi sokean evoluution säännöillä. Evoluutiosta poiketen yhteiskunnassa nimittäin todella vaikuttaa intelligent design, älyn ohjaus, ihmisälyn. Ihmiset päättävät onko yhteiskunta solidaarinen vai epätasa-arvoinen. Ihmiset päättävät pidetäänkö vähäosaisista huolta vai jätetäänkö oman onnensa nojaan. Ihmiset päättävät onko yhteiskunnalla inhimilliset vai tylyt kasvot.

Ihmiset päättävät.

Demokraattisessa yhteiskunnassa päättävät äänestäjät ja heidän valitsemansa eduskunta toteuttaa äänestäjien tahtoa. Usein on ilmiselvää, että äänestäjät eivät ymmärrä äänen antamisen ja vallitsevan politiikan välistä yhteyttä. Sillä on suora yhteys, ja valitun puolueen ohjelmasta näkee mitä saa, jos antaa äänensä sille puolueelle. Puolueohjelma muuttuu – luonnonlaeista huolimatta – kun äänimäärät laskevat, ja säilyvät suunnaltaan samana, jos äänestäjät kannattavat runsain joukoin puoluetta.

Ranskalaiset mellakoijat, jotka lähes tukehduttivat minutkin pahalle haisevan RER-junan ahtaisiin sisuksiin, yrittivät sanoa, että liika on liikaa. Ja samaa pitäisi sanoa muuallakin.

Ei ole mitään syytä tai luonnon lakia, minkä vuoksi yhteiskunnan palveluihin selvästi kuuluvia toimintoja, kuten terveydenhuolto, vesihuolto, julkinen liikenne – erityisesti rautatieliikenne, energiahuolto jne. pitäisi antaa koukkusormisten liikemiesten raha-automaateiksi, joista kuoritaan kermat pois päältä ja jotka ajetaan alas heti, kun investoinnin tuotto ei enää vastaa liikemiesten ahneita odotuksia. Ei ole mitään syytä, miksi yksityisen ihmisen pitäisi olla liikeyrityksen orjana, joka heitetään maatienojaan suhdanteiden nopeiden muutosten mukaan. Liikeyritykset vaativat yhteiskunnalta mahdollisuutta pitkäjänteiseen suunnitteluun. Niin pitäisi ihmistenkin vaatia. Yhteiskunta on ihmisten itselleen kehittämä, ja sen pitäisi toimia kaikkien ihmisten ehdoilla, eikä vain niiden, jotka täyttävät eniten omia taskujaan. Omistaminen ei tuota ylijäämää, sen tekee ihmisten työ.

Katsokaapa tarkasti mitä sikarikas Ollila sanoi evästyspuheessaan seuraajalleen. Meidän lastemme ja lastenlastemme yhteiskuntatavoitteet on siinä tiivistettynä. Haluatko, Arvoisa Lukija, lapsistanne ”työelämän helppoheikkejä”? Jorma Ollila sanoi poliitiikkoja uhkaillen mm (Hesari 31.3.):

Pitkällä aikavälillä sijaintipaikan merkitys vähenee. Se vaihe, jolloin joutui pohtimaan, voiko Suomi olla mikään keskus, on takanapäin. Koko ajan joudutaan miettimään tuotantomalllia eteenpäin: missä johto on, missä tuotekehitys. Se riippuu Suomesta enemmän kuin Nokian päätöksistä. Ne ovat aina johdannaisia.

Kaksi kirsikkapuuta möyryää täydessä kukassa ikkunan alla. Kevät ei enää tulla kolkuttele kuin höyryveturin vetämä kolmannen luokan kovapenkkinen vaunu vaan ryntää räminällä päälle niin kuin pehmytistuiminen kiitojuna, Pendoliino, ulkomaalainen tuote, joka ostetaan toistaiseksi suomalais-nokialaisilla kännyköillä kunnes Nokia siirtää lopunkin busineksensä muualle – luonnonlakien mukaan.