Korjataan ensin, että Lahtisia on tällä hetkellä vain 11,585 eikä edellisessä lastussa mainittu 22,539, joka tarkoitti kaikkia Lahtisia kautta aikojen. Niin laskien Virtasia on ollut 50,360 ja Korhosia 44,348, joten Lahtisten on syytä panna hösseliksi peiton alla etteivät jäisi lisää jälkeen noista muista nen-päätteisistä nimistä.
nen-päätteiset nimet muuten jakautunevat kahteen pääryhmään, itäiseen ja läntiseen, joilla on jonkinverran päällekkäisyyttä ja jako ei taida muutenkaan olla oikein selvä kuten tuosta ylläolevasta linkistä Mikkelin kaupungin saitille näkyy.

Kuva: Eero Järnefelt, Kesäkuun yö
Mutta. Länsi-Suomessa eivät tavalliset ihmiset juurikaan olleet oman sukuisiaan ennen 1900-luvun alkua, vaan olivatpahan vain jonkun poikia tai tyttäriä, tai nimetty asumansa talon mukaan. Itä-Suomessa taas sukunimet ovat olleet yleisiä jo vuosisatoja - ehkä "aina". Vanhoja itäsuomalaisia nen-päätteisiä ovat sellaiset kuin Havunen, Huttunen, Jääskeläinen, Karhunen, Kettunen, Kauppinen, Korhonen, Pöyhönen (Böisman, Boisman) Remeksinen (Remes) jne. Virtanen lienee sekä uusi länsisuomalainen, että myös osaksi vanha itäsuomalainen nimi. Lahtinen on ilmeisesti puhtaasti uusi länsisuomalainen niin kuin peltonen, jokinen, järvinen, ojanen, nurminen, kauranen, ja varmaan rukiinenkin, jos sellaista nimeä olisi olemassa.
Tämä ei ole tietysti ihan vedenpitävä jaottelu, mutta periaate lienee niin kuin tuossa yllä on sanottu. Katso myös artikkeli Ruotsin suomalaismetsien suomalaisnimistä.
Kirkonkirjojen tietoja on nähtävissä internetillä mm. täällä näkyvässä etsittävästä Historiakirjat (Hiski)-tietokannassa. Valitettavasti tiedoissa on suuria puutteita, eivätkä ne edes kata 1900-lukua. Esimerkiksi Sonkajärven kirkonkirjatiedoissa on suurehkoja aukkoja, joiden vuoksi ei internetillä voi kovin luotetavasti vielä sukuaan tutkia. Ehkä parannuksia tulee myöhemmin.
Sukututkimus on kiinnostava ajankulu, joka ei ihan nuorena tule mieleen, ja sitten kun kiinnostus kasvaa, suvun yhteinen muistipohjasta on kuopattu mullan alle suuria palasia. Tulevien sukupolvien sukututkimustyö tulee vaikeutumaan mm, tästä nimilain kohdasta, joka mahdollistaa ketjutiedon katkeamisen jokaisen sukupolven kohdalla:
Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä.
Eli palataan taas pekantytärten ja juntinpoikien täyttämiin aukkoisiin aikakirjoihin.
