Kuva: luonnikkaita siittiöitä kovassa vauhdissa (kopioitu fotosearch.com:ltaKirjailijan häiriöklinikan kirjailija Kirsti Ellilä kertoi (Ärsytystä heti aamutuimaan) kuinka joku 27-vuotias perheenäiti oli jossakin aamun lehdessä valittanut, ettei saa yhteiskunnan varoilla turvata kovalla vaivalla saatavissa olevien lastensa ikää ja sukupuolijakautumaa, tai jotakin yhtä mielipuolista.
Nykyisessä hedonistisessa maailmassa kaikkien pitäisi saada kaikkea mikä milloinkin mieleen tulee, niin kuin nyt lapsiakin ja näille jopa sukupuoli. Lapsensaantia pidetään jonkinlaisena jokamiehenoikeutena (pitäisi kai sanoa jokahenkilön oikeutena, mutta siitä puuttuisi särmikkuuttä ja jopa terä niin että olkoon noin), joka pitäisi tyydyttää muiden veronmaksajien varoilla. Samanaikaisesti raskaudenkeskeytystä pidetään yleisesti myös kaikkien oikeutena, ehkäisymenetelmänä itse asiassa, ja sekin pitäisi saada veronmaksajien varoilla.
Molemmat mielipiteet ovat huonosti ymmärretyn hedonismin tuomia harha-ajatuksia, joiden tarkastelu ei kestä minkäänlaista kriittisyyttä.
Minulla on terävän siniharmaat silmät, ja haluaisin ruskeat; olen asiasta kovin murheellinen. Muutos olisi täysin mahdollista joko ostamalla värilliset irtolinssit tai leikkauksella, jolla väriä jotenkin muutetaan. Lisäksi haluaisin, pysytelläkseni sukupuoliasioissa, enemmän staminaa stressin, tupakan, muiden hedonististen elintapojen ja liiallisen valvomisen huonontamalle sukupuoliselle kyvylleni. Sekin asia korjaantuisi lääketieteen avulla, ostamalla viagraa tai jotakin muuta spämipostissa päivittäin mainostettavaa ihmelääkettä. Haluaisin myös tuuheamman tukan ja se saisi olla pehmeästi kihartuva ja irtonaisen ilmava, jota vaikkapa puolisoni olisi hyvä silitellä tarpeen vaatiessa. Lääkkeitä taitaa siihenkin olla tarjolla. Lisäksi haluaisin lisää älykkyyttä, joka järjestyisi nauttimalla esimerkiksi Prosacia tai jotakin Alzheimerin tautiin tai dementiaan tehoavaa lääkettä, vaikka en tietääkseni vielä pitkään aikaan kärsikään noista vaivoista.
Kaikki siis järjestyisi joko niin, että olisin rikas ja maksaisin hoidot itse, tai, koska en ole rikas, vaatimalla yhteiskunnan varoja näihin operaatioihin ja lääkityksiin.
Kuva: fotosearch.com, spermanluovuttajauros vauhdissa
Mutta mielestäni verorahojen – ja yhteiskunnan tarjoaminen lääkäreiden, sairaanhoitajien ja sairaalapaikkojen – käyttö hedonististen halujeni tyydytykseen, vaikka hivelisikin mukavasti sieluani, olisi täysin väärin.
Yhteiskunnalla – eli muilla veronmaksajilla – ei ole mitään syytä hoitaa mielihaluihin liittyviä ”ongelmia”. Jos on siniharmaat silmät, olkoot vaan. Jos ei saa lapsia, ei saa lapsia. Ja – veronmaksajien ja yhteiskunnan kannalta – sillä siisti. Asia voi jossakin vaiheessa vaivata mieltä, mutta niin vaivaavat nämä minun vääränväriset silmänikin ja muut ikävät piirteeni.
Lapsen saaminen ei ole ”jokaisen oikeus”. Se on luonnon – geenien – suoma armolahja, joka joillekin on sattuman oikusta suotu ja taas toisille ei. Keinosiemennyksellä, munasolujen istutuksilla ja hormonihoidolla avustettu lapsensaanti pitäisi ehdottomasti pitää veronmaksajien varoilla tapahtuvien hoitojen ulkopuolella. Jos joku haluaa siitä maksaa yksityisen terveydenhoidon piirissä, niin asia ei meille muille mitenkään kuulu, vaikka potentiaalinen äiti olisi jo eläkeiässä, ja sen pitäisi olla sallittua, jos sillä ei oteta resursseja (esimerkiksi sairaalapaikkoja) todellisesti tarpeelliselta terveydenhoidolta. Muuten ei.
Toinen asiaan liittyvä ”ongelma” on siemenen tai munasolun luovuttajien anonymiteetti. Lakia ollaan ilmeisesti muuttamassa niin, että lapsella olisi oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys ja näin oikeus jossakin vaiheessa päättää haluaako tuntea oikean isänsä tai äitinsä.
Tämä on mielestäni oikein. Ja lapsen oikeus tuntea oikeat vanhempansa pitää taata sekä näissä hormonitapauksissa että myös adoptiolapsille. Itse asiassa on eettisesti väärin, jos lapselle ei edes kerrota siitä, että tämä on adoptoitu, saatikka että tämä ei saa tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyyttä.
Näissä, ja lähes kaikissa muissakin asioissa lapsen oikeudet ovat vanhempien mielihyvän tai mielipahan edellä.
Jos tämä johtaa harvenevaan siemenenluovuttajien määrään – jota en kylläkään usko – niin se on melko pieni haitta. Kenenkään ei nimittäin ole koskaan pakko saada lapsia – ehkä köyhiä katolisia maita lukuun ottamatta, joissa kirkko paavinsa bullilla ja muilla keinoilla pitää syntyvyydensäännöstelyä tehokkaassa kuristuksessaan.
Ja vielä tähän loppuun sanottakoon, että abortti ei ole, eikä saisi koskaan olla, syntyvyyden säännöstelyä, se on jotakin aivan muuta.
