Kansainvälinen avaruusasema saa uuden miehistön: historia tapahtuu taaskin yht’äkkiä

Kuva: Energia, astronautti Peggy Whitson

Tänään, Aleksis Kiven päivänä (joka ei liity muuten avaruusmatkailuun kuin Simeonin Kuu-käynnin vuoksi), tehdään taas avaruushistoriaa. Kansainvälinen avaruusasema (ISS) saa ensimmäisen naiskomentajan ja ensimmäisen muslimivierailijan.

Nimittäin Baikonurista ammutaan taivaalle Sojuz-lento TMA-11, jonka kyydissä täristelevät ISS:lle amerikkalainen Peggy Annette Whitson, joka jää avaruuteen ISS:n Expedition-16:n komentajaksi, ja malesialainen Sheikh Muszaphar Shukor Al Masrie, joka voitanee luokitella viralliseksi avaruusturistiksi. Sojuz-lennolla on mukana myös ukrainalaissyntyinen Venäjän liittovaltion sankari, pilotti-kosmonautti Juri Ivanovitš Malentšenko, joka jää avaruuteen ISS:n pääinsinööriksi. Avaruusmatka on Whitsonin toinen ja Malentšenkon neljäs, molemmilla on takanaan myös ”avaruuskävelyjä”. Muszaphar, joka on ammatiltaan lääkäri (ortopedinen kirurgi), sen sijaan on avaruudessa ensimmäistä kertaa ja palaa kipin kapin takaisin maahan ISS:n edellisen miehistön kanssa.

Avaruusmuslimin suurin ongelmansa on tietysti tietää mihin päin kääntää kasvonsa rukousten ajaksi.

Tämä lento alkaa lisäksi ns. paastokuukauden, ramadanin, aikana. Muszaphar on kuitenkin saanut malesialaisilta muslimitietäjiltä luvan olla paastoamatta lennolla. Ramadanin aikainen paastoaminen estää muslimeita syömästä mitään päivänvalon aikaan, sen sijaan yöllä saa mässyttää sen verran kuin sielu sietää. Monissa muslimimaissa ramadanin ajaksi koko elämä kääntyy ylösalaisin, päiväsaikaan ei kaduilla näe juuri ketään, yöllä kaupat ja ravintolat ovat auki, ja elämä jatkuu...

Muszaphar ei ole mikä tahansa tavanomainen avaruusturistimiljonääri, vaikka hänen kotimaansa Malesia joutuukin maksamaan lennosta tavanomaiset 25 miljoonaa dollaria. Nimittäin Malesian valtio on lennon vaihtokauppana sitoutunut ostamaan venäläisiä hävittäjäkoneita 900 miljoonan dollarin edestä. Summa ei ole suuri öljyrikkaalle muslimimaalle. Malakan niemimaalla sijaitsevan perustuslaillisen kuningaskunnan vuosittaiset öljytulot ovat 15 miljardia dollaria, tai niillä main.

Sheikh Muszaphar ei ole ensimmäinen muslimi avaruudessa.

Tämä kunnia kuuluu saudiarabialaiselle prinssille ja kansainväliselle tyhjäntoimittajalle nimeltä Sultan bin Salman bin Abdulaziz al-Sa'ud, joka palveli ”turistina” avaruussukkula Discovery’lla 1985 (lento STS-51-G). Lennolla mm. lähetettiin avaruuteen ensimmäinen arabisatelliitti ARABSAT-1B. Sultan on nykyisin Saudien turistihallinnon johtaja, mikä ei liene kovin aikaavievä tehtävä ottaen huomioon, että Saudi Arabiaan on tavallisena turistina lähes mahdoton päästä.

Saudi Arabian noin 5000 prinssistä Sultan eroaa sikäli, että hän on prinssi Salman bin Abdulazizin poika. Salman puolestaan on toiseksi nuorin ns. sudairi-veljeksistä, ”sudairi-seitsikosta”, jotka olivat kaikki Saudi Arabian ensimmäisen kuninkaan, wahhabilaisen Abdulaziz Al Sa'ud’in ja tämän kuudennen (?) vaimon, Hassa bint Ahmad Al Sudairi’n, poikia. Sudairi-veljeksistä on tullut vaikutusvaltaisin saudien kuninkaallisen suvun haaroista. Veljeksistä yksi on jo ollut Saudien kuninkaanakin: vuonna 2005 kuollut playboy-kuningas Fahad bin Abdulaziz. Nykyinen, syvästi uskonnollinen ja vanhoillinen kuningas Abdullah bin Abdulaziz ei ole saman äidin tuotteita (hänen äitinsä on kahdeksas (?) vaimo, Fahda bint Asi al-Shuraim), eikä hyväksy sudairi-veljesten kansainvälistä ilonpitoa.

Sivuaskelena mainittakoon, että amerikkalaiset tutkivat parhaillaan tarkasti nykyisen kruununprinssin, sudairi-veli Sultan bin Abdulazizin pojan, Bandar bin Sultan'in pankkitilejä. Hänen epäillään vastaanottaneen "cool'in" runsaan miljardin dollarin verran rahaa lahjuksina englantilaiselta BAe Systems-yhtiöltä typhoon-hävittäjälentokeneiden saudeille myynnin yhteydessä. Kauppa kuuluu ns. Al Yamamah-aseita-öljyä-vastaan -projektiin, joka alkoi jo 1980-luvulla. Typhoon-kaupan ehtona oli, että brittiviranomaiset lopettavat Bandarin lahjontasyytteiden tutkimisen, ja näin tietysti tapahtui pääministeri Tony Blairin painostettua asiassa omia oikeusviranomaisiaan.

Amerikkalaiset ovat asiassa kovin kyrpiintyneitä, koska heidän tarjoamansa kilpaileva hävittäjä hävisi. He ovat aloittaneet omat lahjustutkimuksensa, mutta näistäkään emme ehkä kuule enempää tulevaisuudessa. Brittien puolustusministeriö nimittäin lausui Guardian-sanomalehden mukaan typhoon-kaupasta mm, että sopimus vahvistaa "the key objectives shared by the two governments with regard to national security and actions to combat global terrorism". Eli jotenkin, että sopimus vahvistaa molempien hallitusten avaintavoitteet kansallisen turvallisuuden ja kansainvälisen terrorismintorjunnan osalta". Mitä tuo nyt sitten selväkielellä tarkoittaisi! Toisaalta 15 niistä 19 syyskuun 11. päivän lentokoneterroristeista oli saudeja...

Joka tapauksessa tänään tehdään Kazakstanin tasavallan alueella lähellä Tiuratamin kylää sijaitsevalla venäläisellä Baikonurin kosmodromilla S.P. Koroljevin raketti- ja avaruusteknologiayhtiö Energian (Raketno-kosmitšeskaja korporatsija ”Energija” imeni S. P. Koroljova) toimesta yht’äkkiä sekä naisasialiikkeen että islamilais-malesialaista avaruushistoriaa alkaen kello 1622 Suomen aikaa.

Venäjä juhlii kosmonauttejaan

Kuva: Gagarinin avaruusaluksen reitti maapallon ympäri

Tänään on Venäjän kosmonauttien juhlapäivä, päivä on myös Juri Gagarin’in suorittaman ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon vuosipäivänä (12.4.1961).

Yliluutnantti (ylennettiin lennon aikana majuriksi ja nimettiin Neuvostoliiton sankariksi) Juri Gagarin lensi Vostok-1 –avaruusaluksella yhden kierroksen maapallon ympäri. Lento kesti yhteensä 68 minuuttia.

Lennon loppuvaiheessa (noin 7 kilometrin korkeudessa) Gagarin poistui Vostokistaan heittoistuimella ja laskeutui erillisellä laskuvarjolla maahan lähellä Uzmorijen kylää Saratovin alueella lähellä suomalaisten entisiä asuinsijoja Volgan mutkassa. Venäläiset eivät siinä vaiheessa olleet varmoja Vostokin kestävyydestä, eivätkä halunneet menettää aivan ehjää kosmonauttiaan. Huhujen mukaan he olivat jo menettäneet ainakin yhden kosmonautin, nimeltään Ivan Ivanovits, siinä vaiheessa, mutta näille huhuille ei ole olemassa mitään todistusaineistoa, joten jääkööt huhuiksi.

Huhuja lietsomassa saattaa olla se, että ennen Gagarinin lentoa neukut lähettivät Baikonurin kosmodromilta kokeilumielessä avaruuteen miehenkokoisen pelokkaannäköisen nuken, jonka rintaa oli kiinnitetty nimilappu Ivan Ivanovits. Myös nukke pääsi takaisin maan kamaralle ja kannettiin paareilla pois laskeutumispaikalta.

Arvoisa Lukija muistanee, että amerikkalaiset kokeilivat aluksiaan nukkien sijasta simpansseilla, jotka osoittautuivat ihmisen veroisiksi avaruuskulkijoiksi, mutta huolimatta halpuudestaan, korvattiin kuitenkin amerikkalaisilla ihmisastronauteilla, joista ensimmäisenä lensi taivaalle Alan Shepard 5.5.1961 avaruusaluksellaan nimeltä Freedom 7. Shepard kävi myöhemmin jopa kuussa, tammikuussa 1971, lennolla Apollo 14.

Gagarin puolestaan kuoli 27 maaliskuuta 1968 lento-onnettomuudessa lennonopettajansa, Vladimir Serugin’in, kanssa lähellä Moskovaa.

Kuva: neukkujen 12 kopekan postimerkki, joka juhlii avaruusajan Neuvostoliiton sankareita

Onnettomuus synnytti huhumyllyn, joka jatkuu vieläkin. Huhuista uskottavin on se, että Gagarin ja Serugin olivat molemmat päissään ja silloinhan ei mies ole parhaimmillaan (tosin Suomen ilmavoimissa sanotaan, että ”majurina mies ei ole parhaimmillaan”, mutta en ole varma pätikö tämä myös Puna-ilmavoimien majureihin). Joka tapauksessa lentosankareiden kone, MiG-15, meni mäkeen nokka edellä ja jätti jälkeensä suuren kuopan lisäksi mahdollisuuden Radio Jerevanin tapaiseen näykkimiseen.

Muiden huhujen mukaan:

Serugin tappoi molemmat, koska oli kateellinen Gagarinin suunnattomasta suosiosta. Molemmat pelastuivat heittoistuimilla ja Gagarin lavasti oman katoamisensa, hankki plastiikkakirurgeilta uuden naamataulun ja elää, ehkä samassa paikassa kuin Elvis, onnellisena elämäänsä loppuun saakka. Arvellaan myös, että ulkoavaruuden oliot kaappasivat Gagarinin. Tai että, Gagarin selvisi onnettomuudesta hengissä ja kuoli vasta 1990 jossakin moskovalaisessa mielenterveysinstituutiossa, joita herraparatkoon onkin Venäjänmaalla ollut riittävästi kautta aikain. Myös silloista Neuvostoliiton johtajaa, Leonid Brezhnev ’iä on asiassa syytetty: hänen väitetään olleen kateellinen Gagarinin maineesta ja kiukuissaan tämän huolettomista, vodkanvoitelemista elämäntavoista, ja järjestäneen onnettomuuden näistä syystä.

Vuoden 1968 onnettomuuden tutkinnassa mukana ollut insinööri Igor Kuznetsov on yrittänyt saada Kremliä aloittamaan uuden onnettomuudentutkinnan. Igorin mukaan koneen paineistuksessa oli vika, jonka vuoksi kone meni mäkeen. Igor haluaa uudella tutkimuksella puhdistaa suuren Neuvostoliiton sankarin ja koko Äiti Neuvostoliiton maineen. Presidentti Vladimir Putin on kuitenkin estänyt tutkinnan aloittamisen.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että Putin jatkaa omalla hallinnollaan tsaarien ja Neuvostoliiton kommunistipuolueen kunniakkaita hirmuhallintoperinteitä ja ylläpitää hitaastipalavaa kansanmurhaa Tsetseniassa, niin tässä nimenomaisessa asiassa olen hänen kanssaan samaa mieltä. Muutama vuosikymmen sitten MiG-15:lle sattunut onnettomuus ei ole mikään erityinen ihme, erityisesti, kun ohjaimissa oli tunnetusti kovin viinaanmenevä mies.

Näin ollen Gagarinin kuolemassa ei ole mitään sen kummempaa ihmettelemistä.

Gagarinin kunniaksi on nimetty asteroidi (Gagarin 1771), mutta tästä ei pidä kovin paljoa innostua, nimittäin Beatle-rumpali Ringo Starikin on saanut nimensä jonkin asteroidin kylkeen.

Venäjä on tällä hetkellä avaruusmatkailun johtava maa. Tilanne jatkuu samanlaisena kunnes amerikkalaiset saavat avaruussukkulansa korvattua jollakin luotettavammalla kuljetuslaitteella. Tämä tapahtunee vasta vuoden 2012 jälkeen tai niillä main. Kansanvälisen avaruusasema ISS:n miehistöjen ja tavan kuljetus hoidetaan lähes yksinomaan venäläisellä kalustolla. Tosin avaruussukkulaa käytetään silloin tällöin, ja kovin pelokkaasti, painavamman kaman, kuten ISS:n uusien modulien, kuljettamiseen.

Ensi lauantaina (14.4.2007) ammutaan Venäjän suurimmalta kosmodromilta Baikonurissa (Tjuratam, Kazakstanissa) ilmaan (lento Soyuz TMA-10) miehistö, jonka turistijäsenenä on unkarilaissyntyinen miljardööri Charles Simonyi, joka on viides avaruusturisti. Aikaisemmat olivat amerikkalaiset Dennis Tito (2001) ja Greg Olsen (2005), eteläafrikkalainen Mark Shuttleworth (2002) ja amerikaniranilainen naisturisti Anousheh Ansari (2006).

Simonyi on entinen Microsoftin työntekijä (mm. Wordin ja Excelin pääarkkitehti, toivotaan silti hänen turvallista paluutaan takaisin maanpinnalle:), joka on sittemmin perustanut oman firman nimeltä International Software Corp. 58-vuotias Simonyi muutti Unkarista Amerikkaan 20-vuotiaana opiskelijana ja on nykyisin USA:n kansalainen.

Muuten vielä sen verran noista Venäjän rakettien laukaisuasemista, että Vienan meren etelärannalla, Plesetskissä, on kosmodromi, jolta ammutut raketit aiheuttavat Suomessa eniten ns. UFO-havaintoja (Venus-planeetan lisäksi tietysti, monille meistä näyttää olevan lähes mahdotonta uskoa, että taivaalla on jopa hyvin kirkkaita taivaankappaleita). Sieltä lähtevät raketit suuntaavat usein Kuolan niemimaan ja pohjoisnavan ylittävälle radalle (vakoilu- ja sääsatelliitit ammutaan sinne päin, että saataisiin helposti pohjois-eteläsuuntaisille molemmat navat ylittäville radoilleen). Suomessa raketit näkyvät komeasti ja viranomaiset saavat aina näihin liittyviä UFO-ilmoituksia.

Plesetsk oli aikaisemmin maailman vilkkain avaruusasema ja sillä on edessään vielä suurempi tulevaisuus.

Kazakstanin epävarman poliittisen tilanteen vuoksi Baikonur aiotaan sulkea sen jälkeen, kun nykyisin käytetyt Proton-raketit siirretään eläkkeelle. Venäläisten pääasemaksi tulee silloin Plesetsk, joten UFO-havaintojen määrä Suomessa ei ainakaan vähene. Tosin monet raketit tultaneen ampumaan itäisille nousuradoille niiden vaatimien avaruustrajektorien vuoksi.

Takaisin kuuhun, matkalla tähtiin

Viime yönä istuskelin terassilla vielä yhden aikaan, polttelin salaa tupakkia ja tuijottelin tähtiä, erityisesti Lyyran tähdistön Vegan, Joutsenen Denebin ja eteläisemmän, Kotkan tähdistön Altairin muodostamaa epävirallista tähtisikermää, ”kesäkolmiota”, joka puolelta yöltä on korkealla etelän taivaalla. Yösilmin ja mielikuvituksella voi valosaasteisella kaupunkitaivaallakin kuvitella näkevänsä Linnunradan pehmeän hohteen Denebin ja Altairin välissä, himmeämmillä Suomen maaseudun taivailla sen pitäisi näkyä hyvin (olet nyt täällä).

Tosin eilen kuu himmensi Linnunradan lähes kokonaan näkymättömäksi. Mutta ihastelin sitten kuun hunajankeltaisia kasvoja roikkumassa kirkkaana Euroopan parlamentin lasipalatsin yläpuolella lähellä taivaanrantaa, lähes täytenä. Kuperakuuta.

Ja ajattelin tähtimatkailua, avaruuden valloitusta ja laiskahkosti myös ihmiskunnan kohtaloa, vaikka se ei mitenkään noussut päällimmäiseksi tietoisessa tajunnassa. (Ihmeellistä miten vaivattomasti ihmisen mieli tekee todella suuret ongelmat vähäpätöisiksi, ja suurentaa vähäpätöiset vaivat vuorten korkuisiksi.)

Ja mietin, mahtoiko eilinen Kuu tietää, että oli juuri saanut uuden kuhmun naamaansa. Arvoisa Lukija ehkä muistaa, että eurooppalaiset tähtimatkaajat, European Space Agency (ESA), juhlivat sunnuntaina viulun säestyksellä osuttuaan kamikaze-lennollaan kuuhun.

Tuhoutuneen avaruusaluksen kappaleet lisäävät omalta osaltaan kuun saasteaittaa, ihmiskunnan perintöä tuleville kuusukupolville. Nyt siellä on jo hylättyjä laskeutumisalusten alaosia, kuuautoja, seismisiä mittauslaitteita, salaperäisesti liehuva Amerikan lippu ja tietysti golfpalloja. Ensimmäinen amerikkalainen avaruusmies (toisena ihmiskunnan edustajana venäläisen kosmonautin Yuri Gagarin’in jälkeen), Mercury-astronautti Alan Shepard pelasi nimittäin Apollo 14:n kuukäynnin komentajana golfia ja iski palloja pitkin kuun mäkiä, johon ne tietysti jäivät levälleen lisätodisteeksi ihmiskunnan käynnistä naapurustossaan.

Ruotsalaisten suunnittelema ja syyskuussa 2003 ylöslaukaistu SMART-1 avaruusalus siis törmäsi suunnitelmien mukaan kuuperään Lacus Excellentiae’n alueella (olisiko suomeksi Erinomaisuuden järvellä) 8000 kilometrin tuntivauhdilla ja nostatti pölypilven, jota tutkimalla tiedemiehet toivovat uskomattomalla hybriksellään pystyvänsä päättelemään, mistä kuun on tehty. Ilmeisesti pöly ainakin todistaisi, että, vastoin yleistä harhaluuloa, kuu ei ole juusto.

Monina muinakin iltoina olen tirkistellyt taivaalle ja katsellut kateellisena ISS –avaruusaseman ohilentoa. Keski-Euroopassa tämä on mahdollista melko usein, koska ISS:n lentorata ulottuu, sekä pohjoisessa että etelässä, johonkin 50 –leveysasteen paikkeille saakka. Avaruusasema liukuu näkyviin lounaan suunnalta, saavuttaa pohjoisimman ulottuvuutensa ja ”kääntyy” sitten kohti itää ja kaakkoa ja jatkaa putoamistaan kohti eteläistä taivasta. Suomi sijaitsee liian pohjoisessa ISS:n katseluun.

Meistä Blogistanin asukkaista monet, ehkäpä Arvoisa Lukijakin, muistavat vielä presidentti J. F Kennedyn kuuluisan avaruuspuheen 25. toukokuuta 1961, jossa hän lupasi kylmän sodan ja avaruuskilpailun uhossa, että ennen kuin vuosikymmen on loppuun kulunut, amerikkalaiset astelevat kuun kamaralla. Hän sanoi mm. näin:

…I believe that this nation should commit itself to achieving the goal, before this decade is out, of landing a man on the moon and returning him safely to the Earth…

Lupaus toteutui 20 heinäkuuta 1969 ja Apollo 11 -astronautit Neil Armstrong, ”side-kick’insä” Buzz Aldrin’in, kanssa jätti ihmiskunnan ensimmäiset saappaanjäljet kuun pölyiselle pinnalle. Ronald Reagan ja George W. Bush ovat luvanneet samansuuntaisia omina hallintoaikoinaan. Itse asiassa enemmänkin: ihminen lähetetään takaisin kuuhun, sitten asuttamaan Marsia ja vielä pitemmälle, vaikkapa Jupiterin ja Saturnuksen isoille kuille, joihin ehkä pystytään perustamaan uusia siirtokuntia. Lupaukset ovat vielä täyttämättä.

Presidentti Bush sanoi puheessaan 14 tammikuuta 2004 mm. näin:

…We will build new ships to carry man forward into the universe, to gain a new foothold on the moon, and to prepare for new journeys to worlds beyond our own

Minun on ajoittain vaikea uskoa, että lähes neljäkymmentä vuotta kuussa käyntien jälkeen, ja huolimatta presidenttien myönteisistä muminoista, avaruusmatkailu on tyytynyt lyhyisiin hyppyihin maan lähikiertoradalla, pääsemättä edes lähelle avaruuden kynnystä, maan painovoimakaivon reunalle.

Viimeisten Apollo-astronauttien tultua takaisin maan pinnalle, kukaan ei ole käynyt juurikaan ISS:n lentorataa kauempana maan pinnalta, suurin etäisyys (tai ”korkeus” ehkä pitäisi sanoa) on itse asiassa ollut alle 390 kilometriä, eli pienempi kuin etäisyys Helsingistä Ouluun.

Painovoimakaivo, jossa ihmiskunta elää, on ollut suurin este sille, että emme vielä ole käyneet muualla avaruudessa.

Jokaista kuljetettua hyötykuorman kiloa varten on maasta nousevalla avaruusaluksella 100 kiloa tukirakenteita ja ennen kaikkea polttoainetta. Ja hyötykuormaa tarvitaan paljon lyhyillekin avaruusmatkoille: kaikki tarpeellinen on oltava mukana hengityshappea myöten. Toistaiseksi avaruuskuljetuksen hyötysuhde on kovin vaatimaton. Eli rahasta on ollut kysymys.

Kuullakin on oma vaatimaton kaivonsa. Tosin kuun pinnalta noustessa hyötykuormaa voi aluksessa olla jopa 60 % koko aluksen painosta. Siksi laajan avaruusmatkailun ja avaruuden asuttamisen kannalta on edullista perustaa kuun siirtokuntia.

Meidän paikallinen painovoimakaivomme – maan massan aiheuttama ajan ja avaruuden taipuminen Einsteinin teorioiden mukaan – sijaitsee vielä laajemmassa kaivossa, Auringon vetovoimakentässä, josta ensimmäiset syvän avaruuden luotaimet ovat jo pystyneet nousemaan pois kohti muita tähtiä ja lentävät jo aurinkotuulen tavoittamattomissa, syvän avaruuden hiukkastuulissa.

Nyt näyttää siltä, että kuu-haaveista on todella tulossa totta.

Viime perjantaina NASA julkisti uutisen siitä, että Lockheed Martin (Space Systems Co., Denver, Colorado) tulee rakentamaan amerikkalaisten seuraavan kuualuksen, joka on nimetty Orion’iksi. Koko järjestelmä suurine ARES –raketteineen näyttää kovasti samanlaiselta kuin Apollo-ohjelman Atlas –raketin, majoitusmoduulin ja kuuhun laskeutuneen ja onneksi sieltä nousseenkin laskeutumisaluksen yhdistelmä.

ORION –järjestelmä on NASA:n tulevaisuuden jokapaikan höylä. Se voi kuljettaa miehistöjä ja tavaraa matalalle maan kiertoradalle ja telakoida ISS-asemaan. Sitä voidaan myös käyttää kuumatkoihin ja jopa pitkillä matkoilla Marsiin ja ehkä kauemmaksikin. ISS:n merkitys ehkä kasvaa ja sille tullee enemmän todellista käyttöä. Nyt ISS:n miehistöt kuluttavat suuren osan ajastaan peukaloidensa pyörittämiseen, rikkaiden liikemiesastronauttien kestitykseen ja aseman korjaustöihin. Aikaisemmin uumoillut tieteelliset ohjelmat ovat jääneet vähälle Avaruussukkula –järjestelmän ongelmien vuoksi.

Ilmeisesti monet meistä eivät ymmärrä tai edes hyväksy ihmiskunnan pyrkimistä Maan (Gaian, Telluksen) ulkopuolelle. Siihen on kai kolme syyrypästä: taloudelliset syyt, tieteelliset syyt ja viimekädessä ihmisen säilyminen lajina. Maapallon ulkopuolinen avaruus tarjoaa tilaa, energiaa ja raaka-ainetta, jonka avulla (yli)suureneva ihmiskunta saattaa selvitä hengissä tuhoutumatta kokonaan tai taantumatta elintilasta käytävien sotien seurauksena. Ihmistä hyödyttävän tieteen ja tekniikan edistyminen avaruusohjelmien avulla on jo nyt tosiasia.

Tällaiset syyt ovat tietysti tärkeitä vain jos haluaa ihmisen ja monien muiden maapallolla elävien olioiden selviytyvän lajina ehkä muutamaa sataa miljoonaa vuotta pidemmälle. Jos tätä ei halua, ei avaruustutkimuksessa tietysti ole mitään järkeä nälän vaivatessa suurinta osaa ihmiskunnasta.