Hyvää Uuttavuotta

Kaikille Arvoisille Lukijoille Onnellista Uuttavuotta 2008!

Kuva Hanhensulka: vanhan Hotel de Villen torni nousee udun sekaan Brysselin laaksosta uudenvuodenpäivänä noin kello 1200.

Kalentereista ja muista vanhoista asioista

Olen ottanut osaa herneet uskottomien puheista nenäänsä vetäneen Blogisiskon aloittamaan keskusteluun ajanlaskujärjestelmämme nimestä kirjoittamalla vihaisen ja tulikivenkatkuisen kommentin, jossa väitin, aivan oikein, että länsimaisissa akateemisissa piireissä on kovaa vauhtia yleistymässä BC ja AD –käytäntöjen tilalle CE ja BCE –lyhenteet, jotka tarkoittavat ”Common Era” (yleinen (tai yhteinen ehkä) aikakausi) ja Before Common Era (ennen yleistä aikakautta).

Tämä on yhteneväinen Suomessa käyttettyjen e.a.a ja j.a.a –lyhenteiden kanssa, vaikka suomalaiset lyhenteet ovat jotenkin paremmin mieltä tyydyttäviä. Nehän tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Minusta lyhenteen muutos on aivan oikein, erityisesti ylikulttuurisessa ja globalisoituvassa (transcultural) ajassamme. Sehän ottaa huomioon maailman väestön enemmistön taustan, eikä tyrkytä vähemmistön, kristikansan, kulttuuriperintöä väkisin muun maailman kurkusta alas.

Ajanlaskun pitäisi olla niin paljon kuin mahdollista neutraali kulttuurisidoksista.

Kalenteriin on valittu ikuisesta ajasta joku satunnainen, mutta riittävän täsmällinen hetki, joka voidaan jotenkin historian avulla määrittää ja nimetty se vuodeksi yksi (vaikka olisi tietysti pitänyt aloittaa vuodesta nolla). Valinnan tehnyt (?) Nikean kirkolliskokous vuodelta 325 käytti kristillisen kalenterin pohjana Julius Caesarin vuonna 46 BC, e.a.a tai BCE, miten vain, koko Rooman valtakuntaa varten määräämän juliaanisen kalenterin.

Paavi Gregorius XIII tarkensi sitä gregoriaaniseksi kalenteriksi, joka tuli yleiseen käyttöön 1500-luvun lopulla. Suomessa (ja Ruotsissa) gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön minun syntymäpäivänäni 17 helmikuuta vuonna 1753 (huom. syntymävuoteni on merkittävästi tätä myöhäisempi), jota seurasi 1. maaliskuuta.

Olen kirjoittanut kalentereista lastun viime vuonna otsikolla Horoskoopeista tai kalentereista, paremmin sanottuna.

Väittelyn tiimellyksessä löysin Blogisiskon saitilta silmäähivelevän blogin nimeltä Kaikenlaista, jossa nimimerkki Viivi kertoo mm. museoista. Eilen hän kirjoitti Helinä Rautavaaran museon aukaisemisesta otsikolla Valkoviiniä, afrikkalaista musiikkia ja pikkuprinsessoja WeeGee:ssä.

Ja täytyy vielä mainostaa vanhoja kirjoituksiaan, kun tämän päivänen lastun teko näyttää muuten olevan patologisen laiskuuden synkässä suonsilmässä. Olen nimittäin kirjoittanut Helinä Rautavaaran satunnaisesta kohtaamisesta Dakarin koneessa kauan sitten otsikolla Helinä Rautavaarasta ja ihan vähän Bob Marley’sta.

Ja ehdin juuri ennen tämän lastunpoikasen julkaisemista huomata Ripsan kommentin edellisessä lastussa, jossa hän kehottaa kaikkia kirjallisuuden ystäviä lukemaan kirjailija Olli Jalonen kesällä julkaistua väitöskirjaa Hitaasti kudotut nopeat hetket, joka Ripsan sanoin ”käsittelee suomalaisen proosan sisältöä 1900-luvulla. Vuosisadan romaaneja käsitellään 100 eikä yhdeltäkään kirjailijalta ole kahta teosta.”

6.6.06: The Date with the Devil?

Odotus on loppunut, 6.6.06 on nyt. Tätä kirjoitettassa on melko aikainen ja anteliaankirkas kesäaamu. Toistaiseksi päivä on mennyt mukavasti: aurinko paistaa, kanit ajavat toisiaan takaa pihanurmella selvästi himokkaalla mielellä ja tuttu harakkapari katselee paheksuvan näköisenä karvaisten naapuriensa ilonpitoa. Sanoinko jo, että aurinko paistaa. Eilen illalla – tai oikeastaan yöllä – katselin Jupiterin, Saturnuksen ja kuun muodostamaa tasakylkistä kolmiota, joka on epätavallinen, mutta edes vilkkaalla mielikuviteuksella en saanut siitä johdettua mitään pedonlukuun 666 viittaavaa, ja kuukin on jo 70 % täydestä eikä ollut laisinkaan verenvärinen, vaikka tällaisen päivän aamuyöstä luulisi asian olevan aivan toisin.

Arvoisa Lukija näkee tästä, että tämän lastunikkarin mieli on täynnä konspiraatioteorioita, ja on siinä aivan oikeassa.

Konspiraatioteoriat ovat aina kiehtoneet ihmisten mieltä, minun muiden mukana. Useimmat Dan Brownin Da Vinci koodin lukijoista tuskin ahmi kirjaa taiteellisen hurmoksen vallassa. Ei, me kaikki luimme sen (ja katsoimme elokuvan), koska haluamme uskotella itsellemme – ja muille myös – että totuudesta on vain toinen puoli näkyvillä. Toinen puoli on piilossa – tai piilotettuna – ja haluamme kovasti tuntea myös sen. Nykyaikainen tiede on jo opettanut meille, että maailma on todellisuudessa paljon ihmeellisempi kuin osaamme hurjissa kuvitelmissa kuvitella: Big Bang on hyvä esimerkki tästä, evoluutio toinen, ja aivojen rakenne, silmä, 20-metrinen ohutsuoli, jolla on omat ”aivot” (Arvoisa Lukija muistanee mahankouristukset ja –kurinat ennen kouluaikaisia ruotsinkielen tai kirkkohistorian kokeita) ja entä sitten maksa, tai 5-sormisen käden käyttökelpoisuus. Kun näitä kaikkia ajattelee, voi aivan hyvin uskoa jopa numeron 666 syvälliseen ja piilotettuun merkitykseen.

Lienee sanomattakin selvää, että tämä lastunikkari ei tietoisella tasolla usko tällaisiin huuhaajuttuihin, vaikka ovatkin muuten hyvinkin uskottavasta Raamatusta peräisin. Ilmestyskirjan 13. (hui) luvun 18 jae kertoo tämänpäiväisen konspiraatioteorian perusasiat. Sehän puhuu merestä nousevasta pedosta, jonka tunnusluku on 666.

Arvoisa Lukija on tietysti tieteellisesti valveutunut ja näin olleen tietää mm. että (järjestysluvultaan 6. alkuaineen) helpostiyhtyvän hiilen, jumalien lahjan elämän rakenteiden peruselementiksi, sisällä on 6 elektronia, 6 neutronia, ja (arvasit oikein) 6 protonia. Tämä on tietysti puhdasta sattumaa, toisin kuin se, että hiilen ylenmääräinen esiintyminen ilmakehässä aiheuttaa kasvihuoneilmiön ja sivilisaation tuhoutumisen – ainakin sellaisessa muodossa kuin sen nyt tunnemme. Tätä on kovasti helpottamassa 6 hiili- ja 6 vetyatomia sisältävä bentsenikehä, (jonka keksi päiväuniaan lontoolaisessa bussissa nukkunut saksalainen nimeltään Friedrich Kekule) ja jonka ansiosta voimme iloisesti poltella erilaisia öljypolttoaineita ja saastuttaa samalla vaivattomasti ympäristöä (tosin bentseeni ei pala kunnolla ilman suuria happimääriä).

Puhumattakaan siitä, että hiilen atomimassa on noin 12 amu'a (jotakin, jolla atomien massoja mittailaan), joka kerrottuna itsellään antaa tietysti 144. Arvoisa Valistunut Lukija tietysti muistaa, että Israelin sukukuntia on 12, näistä merkitään pelastetuiksi ennen Ilmestyskirjan pedon ilmestymistä 12,000 kustakin sukukunnasta, siis yhteensä 144,000 pelastettua. Lukijan on turha yrittää päästä tähän joukkoon, senhän ovat miehittäneet Ainoan Oikean Uskon pelastettavat, mormonit, ainakin, jos uskoo Mormonien Kirjaa, joka tietysti – niin kuin Raamattu ja Koraani – on suoraan Jumalan suusta, mutta mormoniprofeetta Joseph Smith’in avuliaan värikkäästi kirjaamaa tekstiä.

Voi olla, että nykyisessä sekulaarisessa ajassa tämän päivän odotus on ollut vähäisempää kuin sanotaan vuoden 666 , tai vuoden 1000, tai 6.6.1006, tai jopa vuoden 2000 (jonka piti kerralla pyyhkäistä kaikki maailman tietokoneet käyttökelvottomaksi), vaikka silloin tietysti ihminen oli jo päässyt eroon suurimmasta osasta taikauskoista vaahtoa, joka vanhojen kirjoitusten ympärillä pyörii vieläkin. Meistä suuri osa nimittäin näyttää uskovan, että vanhoilla kulttuureilla oli jotakin salattua tieteellisesti merkittävää tietoa, joka on päässyt livahtamaan unohduksiin ja huomaamattomaksi sellaisten tieteen tyhmyreiden kuin Newton tai Einstein ajatuksista.

Joka tapauksessa tämän päivän pelottavin – vaikka ei ehkä odottamattomin – uutinen tulee Hollywoodista. Omen-elokuvan uusi versio leviteään elokuvateattereihin tietysti juuri tämän päivän kunniaksi. Muistattehan, lapsukainen Damien’in, joka tässä uusimmassa versiossa (tietysti) osoittautuu itsekseen antikristukseksi.

Toisaalta tämä on hyvä uutinen Euroopan ”ulkoministerille”, entiselle NATO:n pääsihteeri Javier Solana’lle, jota on, ilman muuta täysin ansiotta, mainostettu eurooppalaiseksi antikristusehdokkaaksi. Tähän en uskalla ottaa sen enempää kantaa, viittaan vain Solanan aikanaan kirjoittamaan ehdotukseen numero 666, jolla luotiin pohja Euroopan uudelle yhtenäiselle asejärjestelmälle. Samalla hänen nykyinen tehtävänsä EU:ssa määritettiin niin, että hän on käytännössä EU:n ja ilmeisesti koko Euroopan vaikutusvaltaisin mies. Merkittävänä vapaamuurarina hänen todellinen vaikutusvaltansa on tietysti vielä sitäkin suurempi.

Voi olla, että tänään synnyttäneistä naisista monet ovat olleet onnellisia mutta sydän syrjällään odottaessaan lapsukaisensa ensimmäistä rääkäisyä ja näkemistä. Ja ovat ehkä kuulleet Wagnerin kohtalonomaisesti jumputtavaa musiikkia synnytyksen kohinan keskellä. Jotkut ovat saattaneet vaatia jopa synnytystä eiliseksi tai huomiseksi tämän päivän sijasta, huolissaan vähän samaan tapaan kuin ne kiinalaisnaiset, jotka joutuvat synnyttämään lapsosensa tulihevosen vuonna.

***

Nyt on iltapäivä jo pitkällä, eikä uutisissa ole ollut mitään erityisen hälyttävää, jos siksi ei lasketa nuorikkoministeri Tanja Saarelan lieviä vatsavaivoja (joita ei tietysti sovi vähätellä, lehdet tekevät aivan oikein uutisoidessaan tällaisen tärkeän kulttuuritapahtuman). Päivä näyttää olevan samanlainen kesäkuun 6. kuin kaikki aikaisemmatkin (paitsi oma ensimmäinen hääpäiväni (hmmm), jolloin oli helluntai:), vähän viileäpuoleinen vain. Taivaalla on litteiden kumuluspilvien jonoja, ja Keski-Euroopan yllä aina näkyvä saasteume, joka tiivistyy erityisesti noin 3000 metrin korkeudessa, on yhtä tiheä ja tunkkaisen näköinen kuin tavallisestikin. Kanit ovat häipyneet johonkin pensaisiin, eivät ehkä kehtaa tehdä mitä sitten tekevätkin avoimella nurmella. Harakkapariskunta sen sijaan naureskelee räkäisesti ja kuopii maata tavallisilla paikoillaan.

Muuten oletteko kuulleet kertomuksia tulevasta maailmanlopusta. Päivämääräkin on jo tiedossa: 22.12.2012, jolloin talvipäivänseisauksen aurinko on täsmälleen Linnunradan ”tummassa painanteessa”. Jos ette, niin kerron siitä kyllä mielelläni, mutta jääköön odottamaan uutta lastua lähempänä tapahtuma-aikaa.

Myöhäinen lisäys kiinalaisen uudenvuoden toivotuksiin Bamakoon (tai sinne päin) menevästä latinaaopiskelevien junasta

Hyvää kevätpäivän tasausta. Muistitte ehkä merkitä kohdan, josta aurinko livahti taivaanrannan takaa esiin tänä aamuna. Siinä on itä. Ja koko maailmassa on päivä täsmälleen saman pituinen ja aurinko nousi jokaiselle ihmiselle, hyvälle ja pahalle, juuri samalta suunnalta.

Niin kuin Arvoisa Lukija, no doubt, tietääkin, Timbuktu on taas takaisin linjoilla, eihän se pois tietysti ole ollutkaan, vaikka ei mitään ole sanonut. Tervetuloa vaan takaisin. Toivottavasti löydätte Ruun, niin kuin toivoitte.

Ja tietysti sieltä tuli heti haukkuja tämän kirjoittajan ymmärtämättömyydestä. Ehkä Parnasso on sittenkin oikeassa tässä asiassa. Nimittäin tämän kirjoittajalle tahtoo jyvät ja akanat aina sotkeutua, ja samoin ihmiset ja eläimet. Siksi(kin) on aina ollut parempi olla kasvissyöjä, vaikka akanat kurkkuun tarttuvatkin.

Mutta nyt on käynyt niin iloisesti, että Mr. Bones & Co osaa kiinaa sen verran, että voivat kysyä joltakin, joka osaa sitä vielä paremmin. Eli apua kiinan - sinänsä tietysti kaunissointuisen ja helpon - kielen kirjoitusmerkkien suhteen. Koska tein virheen toivottaessani hyvää kiinalaista vuotta 4704, korjattakoon se nyt tässä.




"Mr. Bones & Co antaa tiedoksi seuraavan Kiinasta tulleen sanoman:

Meitin kiinalainen ystävä Idässä mietti koirumerkkiasiaa seuraavasti:

"On those Chinese characters, the first link you gave contains a chinese character in white (with a red background)(tuossa alla, toim. huom.) , that word means 'spring'. With the second link, there are 2 chinese characters both meaning dog. The one on the right hand side of the dog is more commonly used, while the one on the top left corner is less use but not uncommon, its a more formal word for dog, e.g. as used in poems. If you use it in relation to the year of the dog, then either character would do."

Välittäjä Bones "

Eli niin tämäkin asia selvisi paljonmatkustelleiden tuttavien, ihmisten globaalin yhteyden ja ihmistenvälisen ystävyyden avulla. Kiitos Mr. Bones & Co ja kiinantaitoinen ystävä.

Ja vielä sanoisin, että:

"Älkää tuomitko, sillä jokaisella on syynsä."

Niin kuin Mr. Bones & Co:n (Bones, Yousuf ja Dee) sanoo postissaan 19.3. burkinafasolaisfilmien lumoavissa muistoissa.

Eli mikäpä sopisi tänään tähän loppuun paremmin kuin tuo puna-valkoinen merkki, joka tarkoittaa kevättä.

Ja ulkona taivas on sininen, ja puiden rungot ovat alkaneet vihertää vihjailevasti. Kevät tulla jolkuttaa kuin susi haaskalle. (No, eihän sitä aina keksi hyviä vertauksia.)

Hyvää Valentin päivää

Valentinin päivänä tulee meistä itse kukin tietysti tavallista romattisemmalle päälle. Pyhä Valentin, joka on yksi muuten merkityksettömistä kristinuskon martyyreistä, on kuitenkin rakastavaisten pyhimys, ja näin tulee säilymään romantiikannälkäisen ihmiskunnan historiassa niin kauan kuin spermaa tarvitaan ihmissuvun jatkamiseksi, ja ehkä vielä sitäkin pitemmälle.

Päivän, anglosaksiseen tapaan vietettynä, ei tietysti pitäisi vedota suomalaisiin pihkakouraisiin, sammalkorvaisiin metsäläisiin, jotka eivät osaa edes small-talkia, tai jotka pukeutuvat pukuunsa sopimattomiin ja täysin väärän värisiin tennissukkiin Lenita Airiston epäinhimillistä ponnisteluista huolimatta.

Kuva: lenita.airisto.fi

Mutta jostakin syystä valentini vaan vetoaa.

Tarkemmin ajatellen tämän ei ehkä pitäisi olla niin suuri ihmettelyn aihe. Kuinka moni jöröttävä suomalaisjässikkä on vuosikymmenet salaa ihaillut jotakin lähellään olevaa naista uskaltamatta koskaan lähestyä tätä, ja syy on tietysti näiden luontainen ujous ja erityisesti epäonnistumisen pelko, joka on jotenkin metsäläiskulttuuriimme rakennettu kasvatustraditio, josta ei olla päästy eroon edes uudessa euro-ajassamme.

Valentinin päivä antaa tilaisuuden nimettömästi lähestyä ihailunsa kohdetta ja kirjoittaa hempeää luritusta, jota ei muuten kehtaisi ajatella edes yksikseen vessassa yönselässä, vaikka valotkin olisi sammutettuina, niin ettei näkisi omiin silmiinsä - sielunsa peileihin.

Mutta tämä koskee vain suomalaisia mieseläjiä. Naiset tietysti ovat toista maata, ja toivoisivat saavansa romattisia suklaa- ja kukkalähetyksiä muulloinkin kuin valentina tai jos miehellä on huono omatunto.

Kuuluisin suomalainen Valentin on tietysti kaikkien rakastama ja jokaisen ajatuksissa aina oleva Valentin Vaala. Hänen tähän päiväänkin löysästi liittyvistä elokuvistaa mainittakoon Kaikki rakastavat, jossa Ikonen-Palo taistelupari oli ensimmäisen kerran lähitaisteluasemissa, ja Mika Waltarin kirjoittama sydämetön komedia Gabriel tule takaisin, joka on tietysti erityisesti juuri valentinin päivään temaattisesti liittyvä elokuva.

Jotenkin tästä ajatus karkaa yhdistämään ensimmäisen ammattikirjailijamme Juhani Ahon Juhan tähän samaan ketjuun, vaikka sen romantiikka onkin ehkä valentinin päivään sopimatonta.

Samalla, kun Arvoisa Lukija laskee ja lukee saamiaan lukemattomia sydänkortteja, ehdotan katseltavaksi alle imuroituja valentininpäivä pilapiirroksia, jotka ovat täältä.

















Tämä seuraava kuva muistuttakoon meitä veteen piirretystä viivasta, joka erottaa rakkauden himosta. Näiden kahden erottaminen toisistaan on tietysti elämän ja kuoleman kysymys, erityisesti aviomiehille. Virtuaalisen kirjailijaystävän, Häiriöklinikan Kirsti-tädin, täydellisesti tyrmänneeseen Brokeback Mountain -elokuvaan liittyvissä ajatuksissa tämä viiva on myös jatkuvasti heilumassa näkökentässä, huolimatta siitä, että fyysinen rakkaus elokuvassa on kuvattu hyvinkin diskriitillä tavalla, eikä sen pitäisi pahottaa edes äkkiväärän körttihenkilön mustaa mieltä.
















Seuraavassa kuvassa pilapiirtäjä Olle Johansson Norra Västerbotten-lehdestä ottaa osaa päivän ilakointiin ja pilapiirrossotaan muslimeja vastaan:

















Ja se toikin mieleen sananvapauden, jota Olle tuossa yllä harjoittaa, ja tämän piirroksen piirtäjä Tab'kin (kanadalainen Thomas Boldt tekee arvokasta työtään Calgary Sun -lehdessä), joka kuvassa arvostelee islamia tietysti puhtaasti länsimaisesta näkökulmasta.






















Politiikka jämähti ajatuksiin niin, että täytyy presidentti George W. Bushiakin tässä lastussa muistaa, ja tämä seuraava liittyy tiiviisti valentinin päivään ja pilapiirrossotaan ja tietysti sotaan noin yleisemminkin.

















Näiden kuvien keskellä on muistettava, että islam on myös rauhan uskonto - huolimatta 1400-vuotisesta sodan ja väkivallan historiastaan - ja islamilaiset eivät virallisesti juurikaan välitä länsimaisesta hapatuksesta, ja sitähän sananvapauskin tietysti on - kuten demokratiakin. Voi kuitenkin olla, että virallisen islamin ja tavallisen kansan mielipiteiden välillä on suuriakin eroja, mutta tämä saattaa olla länsimaisen uskontopropagandan värittämä epäluuloinen ajatus omassa mielessäni.

Tämä seuraava kuva ei ehkä ole suoranaisesti valentininpäivään liittyvä, mutta menköön mukaan, kun tänä aamuna löytyi. Ilmiselvästi Bush ei ole ainoa töppäilijä Bushin administraatiossa. Tosin Dick Cheney on ollut aikaisemminkin tunnettu aseita suosivista mielipiteistää.


















Hyvää Valentin päivän jatkoa kaikille Arvoisille Lukijoille korttiröykkiöittensä keskellä, ikään, sukupuoleen, uskontoon tai muuhunkaan sisäiseen tai ulkoiseen ominaisuuteen katsomatta.

Koiran vuosi kiinaksi

Virtuaaliystävä Linnunradan liftaaja kommentoi edellisessä, että olen mahdollisesti käyttänyt väärää merkkiä Koiran vuodelle, josta ennusteiden mukaan on tulossa sekä hyvä että huono!!?.

Hän saattaa olla oikeassa. Löysin pikaisella etsinnällä kaksi muutakin merkkiä, joita kutsuttiin koiran merkeiksi, joten panen tähän ihailtavaksi toivoen, että ne eivät tarkoita mitään pahaa. Voi olla, että vasemmanpuoleinen tarkoittaa yleensä koiraa ja oikealla oleva tulikoiraa, jonka vuosi eilen alkoi. Voivat mekitä siis mitä muuta tahansa myös.


Samalla sanottakoon, että onnea presidentti Haloselle, vaikka toinen kausi tuleekin ilman ansioita. Toisaalta eipä Niinistö kai olisi presidentin paikkaa sen kummemmin ansainnut. Kukapa olisi. Oma ehdokkaani on viehättävä kulttuuriministerimme Tanja, joka siis kannatti pitkin hampain Niinistöä tälle merkittävälle poliittiselle tuolille.

Tähän alle vielä lynyt kiinalaisen Su Shin runo (en uskalla yrittää suomennosta):

To what can our life on earth be likened?
To a flock of geese,
alighting on the snow.
Sometimes leaving a trace of their passage.

Hyvää kiinalaista uuttavuotta 4704

Tänään alkaa Koiran vuosi kiinalaisessa kalenterissa. Kaikkien on syytä muistaa koiria kuten naamaltaan aina-surullista (nyyh) Mr. Bones’ia, missä tämä sitten lieneekään, kun ei enää ole Timbuktussa, ja viimeksi kuullun mukaan tämä innokas ja adiktoitunut bloggari oli ilmeisesti Ulan Batorissa marraskuun lopulla. Tunnettuja kiinalaiskoiria, Mr Bones’in lisäksi, ovat mm. Shirley McLain, Bill Clinton ja iki-ihana Jennifer Lopez.

Kiinalaisvuosista tietysti lähinnä omaa sydäntäni on Apinanvuosi, oma vuoteni, joka oli edellisen kerran vuonna 2004 ja seuraavaksi vasta 2016.

Kalenterin eläimiä on 12, koska Buddha kutsui kaikki eläimet joihinkin tunnetusti riehakkaisiin uudenvuodenjuhliinsa eläessään joskus 400 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Vain 12 tuli paikalle ja heistä tehtiin kiinalaisen kalenterin maskotteja. Ehkä muut eläimet olivat saaneet kohtalostaan vihiä, eivätkä siksi tulleet? Kukapa senkin niin tarkasti tietäisi.

Helpoin tapa juhlia uuttavuotta on antaa lapsilleen rahaa punaisessa kirjekuoressa, puutteessa kitupiikeiltä vanhemmiltaan saamiensa viikkorahojen varassa elääkituuttavat lapsirukat olisivat varmasti lahjoista ikionnellisia.

Joten, Arvoisa Lukija, tee kerrankin poikkeus: lahjo omaa lastasi:))

Tämä allaoleva merkki saattaa tarkoittaa koiraa, mutta voi se tarkoittaa jotakin muutakin.

Deepavali-juhlaa juhlittiin

amana päivänä kuin halloweenia, mutta harvat kai sitä huomasivat. Blogihenkilö on menettänyt jatkuvan kontaktinsa aasialaisiin ystäviinsä eikä myöskään huomannut deepavalia, tai diwali kuten länsimailla yleensä sanotaan – Valon juhla, ennen kuin yksi intialainen (gujaratilais-kenialainen), uusiseelantilaisen aviosiippa, Australian passilla kulkeva englanninkielenopettaja Dohasta (Qatar) ilmoitti uuden e-mail osoitteensa ja mainitsi siitä. Onneksi internetillä ei myös mikään jää salaisuudeksi ja virtuaalituttava Heatherinan (joka on todellisuudessa Suomessa asuva Heather Singaporesta) lastu 1.11. kertoo kaiken mitä tarvitsee diwalista tietää.

Diwali aloittaa Intian uuden vuoden, jota tietysti juhlitaan samalla voimalla kuin meidänkin uutta vuottamme. Juhlat kestävät neljä päivää ja jokaiselle päivälle on tarina, jolla muistetaan jumalia ja muita henkiolentoja ja näiden välisiä ristiriitoja.

Viereisessä, noin vuoden 1520 paikkeilla tehdyssä kuvassa on Khrishna-jumala vasemmalla vaimonsa Satyabhaman kanssa Garudan, lintuajoneuvon, selässä hyökkäämässä Naraka- demonin sotajoukon kimppuun. Oikella Naraka istuu linnassaan vaimonsa kanssa katsomassa taistelua, jonka lopussa Satyabhama tappaa Narakan, poikansa, nuolella. Tarina on tietysti opetus niin kuin monet meidän Kalevalammekin tarinoista. Sillä haluttaneen sanoa, että yhteisön hyvän pitää aina mennä yksilön hyvän edelle.

(Muuten Garuda on nykyisinkin käytössä samassa ilmakuljetustehtävässä, se on Indonesian tärkein lentoyhtiö.)

Intian virallinen kalenterivuosi on (Saka-aikaa) 1927, mutta kuten kaikki muukin Intiassa, tällä ei ole niin kovin suurta merkitystä valtion virastojen ulkopuolella. Perinteinen Kali Yuga vuosi on 5106, josta blogihenkilö pitää paljon enemmän, antaahan se ajalle lisää ansaittua historiallista syvyyttä.

Intialaisen aurinkokuuvuoden laskeminen osattiin jo ammoisina aikoina, jolloin Euroopassa vielä puhuttiin yleisesti jotakin suomen kaltaista kieltä eikä kukaan ymmärtänyt ajanlaskusta yhtään mitään, vaikka porojen vaellukset ja hylkeiden poikimisajat osattiin arvioida hyvinkin tarkasti. Mammutit oli siinä vaiheessa jo keihästetty sukupuuttoon, vaikka jotkut tutkijat sanovat, että eivät meidän suomalaisten esi-isät sitä saaneet aikaiseksi, vaan surkeaksi (lämpimäksi kuin nykyisellä Välimerellä) muuttunut sää. Pirustako senkin sitten varmuudella tietää.

Kalentereita ihmiskunnalla on vieläkin joka lähtöön.

Juutalaisilla on menossa aurinkokuuvuosi 5766, joka alkoi jo maaliskuun 22. päivänä, vaikka juutalaiset kaikkea tarkkaan harkitsevana kulttuurina juhlivat sitä kuusi kuukautta myöhässä Rosh HaShanah-juhlana, joka jatkuu luontevasti Jom Kippuriksi yhtenä uskonnollisen juhlinnan hurmoksena.

Islamilainen kalenteri alkaa vuodesta 622 meidän eurooppalaisten ajanlaskun mukaan, jolloin Mohammed pakeni Mekasta Medinaan. Heillä on käytössä kuuvuosi, jossa on päästy vuoteen 1426 saakka. Virallisesti se lasketaan nykyisin tietokoneilla Mekassa, Saudi Arabiassa, vaikka eri maiden muslimeilla on vielä omiakin käytäntöjä. Vanhana sivistyskansana persialaiset Iranissa tietysti haluavat laskea kalenterinsa itse. Käytössä on aurinkovuosi, jossa on – samasta islamilaisesta lähtökohdasta huolimatta – edetty vasta vuoteen 1384.

Venäläisten laskupää on aina ollut erilainen meistä tavallisista ihmisistä, ja siellä on ortodoksisella kirkolla päivämäärä kolmetoista päivää Gregorius XIII:n jollakin bullallaan (vai millä ne Paavit asioita käskevät) 1500-luvun lopulla meille muille kristityille määräämää päivää jäljessä. Gregorius käski, että vuoden 1582 lokakuun 4. päivä olisikin lokakuun 15. päivä, ja jätti venäläiset näin auttamattomasti jälkeen länsimaista.

Venäläiset alkoivat virallisesti käyttää gregoriaanista kalenteria vasta vuoden 1918 jälkeen Leninin käskystä, tämän huomattua häpeäkseen, että lokakuuksi suunniteltu vallankumous olikin itse asiassa tapahtunut vasta marraskuussa. Helmikuun vallankumouksen tehneet räätäli Halmeen hengenheimolaiset, kerenskiläiset mensevikit eivät sosialidemokraatteina olleet tietysti huomanneet kellojensa olevan jäljessä parin viikon verran, avuksi tähänkin tarvittiin edistyksellisiä bolsevikkejä.

Vuosiluku lasketaan Venäjän ortodokseille komeasti maailman ensimmäisestä päivästä, joka on venäläisen Raamatun mukaan laskettu olleen melko tarkasti sanottuna 7514 vuotta sitten.

Että sellaisia tuli mieleen ajan olemuksesta ja sen mittaamisesta Diwalin jälkeisissä tunnelmissa.