amana päivänä kuin halloweenia, mutta harvat kai sitä huomasivat. Blogihenkilö on menettänyt jatkuvan kontaktinsa aasialaisiin ystäviinsä eikä myöskään huomannut deepavalia, tai diwali kuten länsimailla yleensä sanotaan – Valon juhla, ennen kuin yksi intialainen (gujaratilais-kenialainen), uusiseelantilaisen aviosiippa, Australian passilla kulkeva englanninkielenopettaja Dohasta (Qatar) ilmoitti uuden e-mail osoitteensa ja mainitsi siitä. Onneksi internetillä ei myös mikään jää salaisuudeksi ja virtuaalituttava Heatherinan (joka on todellisuudessa Suomessa asuva Heather Singaporesta) lastu 1.11. kertoo kaiken mitä tarvitsee diwalista tietää.
Diwali aloittaa Intian uuden vuoden, jota tietysti juhlitaan samalla voimalla kuin meidänkin uutta vuottamme. Juhlat kestävät neljä päivää ja jokaiselle päivälle on tarina, jolla muistetaan jumalia ja muita henkiolentoja ja näiden välisiä ristiriitoja.
Viereisessä, noin vuoden 1520 paikkeilla tehdyssä kuvassa on Khrishna-jumala vasemmalla vaimonsa Satyabhaman kanssa Garudan, lintuajoneuvon, selässä hyökkäämässä Naraka- demonin sotajoukon kimppuun. Oikella Naraka istuu linnassaan vaimonsa kanssa katsomassa taistelua, jonka lopussa Satyabhama tappaa Narakan, poikansa, nuolella. Tarina on tietysti opetus niin kuin monet meidän Kalevalammekin tarinoista. Sillä haluttaneen sanoa, että yhteisön hyvän pitää aina mennä yksilön hyvän edelle.(Muuten Garuda on nykyisinkin käytössä samassa ilmakuljetustehtävässä, se on Indonesian tärkein lentoyhtiö.)
Intian virallinen kalenterivuosi on (Saka-aikaa) 1927, mutta kuten kaikki muukin Intiassa, tällä ei ole niin kovin suurta merkitystä valtion virastojen ulkopuolella. Perinteinen Kali Yuga vuosi on 5106, josta blogihenkilö pitää paljon enemmän, antaahan se ajalle lisää ansaittua historiallista syvyyttä.
Intialaisen aurinkokuuvuoden laskeminen osattiin jo ammoisina aikoina, jolloin Euroopassa vielä puhuttiin yleisesti jotakin suomen kaltaista kieltä eikä kukaan ymmärtänyt ajanlaskusta yhtään mitään, vaikka porojen vaellukset ja hylkeiden poikimisajat osattiin arvioida hyvinkin tarkasti. Mammutit oli siinä vaiheessa jo keihästetty sukupuuttoon, vaikka jotkut tutkijat sanovat, että eivät meidän suomalaisten esi-isät sitä saaneet aikaiseksi, vaan surkeaksi (lämpimäksi kuin nykyisellä Välimerellä) muuttunut sää. Pirustako senkin sitten varmuudella tietää.
Kalentereita ihmiskunnalla on vieläkin joka lähtöön.
Juutalaisilla on menossa aurinkokuuvuosi 5766, joka alkoi jo maaliskuun 22. päivänä, vaikka juutalaiset kaikkea tarkkaan harkitsevana kulttuurina juhlivat sitä kuusi kuukautta myöhässä Rosh HaShanah-juhlana, joka jatkuu luontevasti Jom Kippuriksi yhtenä uskonnollisen juhlinnan hurmoksena.
Islamilainen kalenteri alkaa vuodesta 622 meidän eurooppalaisten ajanlaskun mukaan, jolloin Mohammed pakeni Mekasta Medinaan. Heillä on käytössä kuuvuosi, jossa on päästy vuoteen 1426 saakka. Virallisesti se lasketaan nykyisin tietokoneilla Mekassa, Saudi Arabiassa, vaikka eri maiden muslimeilla on vielä omiakin käytäntöjä. Vanhana sivistyskansana persialaiset Iranissa tietysti haluavat laskea kalenterinsa itse. Käytössä on aurinkovuosi, jossa on – samasta islamilaisesta lähtökohdasta huolimatta – edetty vasta vuoteen 1384.
Venäläisten laskupää on aina ollut erilainen meistä tavallisista ihmisistä, ja siellä on ortodoksisella kirkolla päivämäärä kolmetoista päivää Gregorius XIII:n jollakin bullallaan (vai millä ne Paavit asioita käskevät) 1500-luvun lopulla meille muille kristityille määräämää päivää jäljessä. Gregorius käski, että vuoden 1582 lokakuun 4. päivä olisikin lokakuun 15. päivä, ja jätti venäläiset näin auttamattomasti jälkeen länsimaista.
Venäläiset alkoivat virallisesti käyttää gregoriaanista kalenteria vasta vuoden 1918 jälkeen Leninin käskystä, tämän huomattua häpeäkseen, että lokakuuksi suunniteltu vallankumous olikin itse asiassa tapahtunut vasta marraskuussa. Helmikuun vallankumouksen tehneet räätäli Halmeen hengenheimolaiset, kerenskiläiset mensevikit eivät sosialidemokraatteina olleet tietysti huomanneet kellojensa olevan jäljessä parin viikon verran, avuksi tähänkin tarvittiin edistyksellisiä bolsevikkejä.
Vuosiluku lasketaan Venäjän ortodokseille komeasti maailman ensimmäisestä päivästä, joka on venäläisen Raamatun mukaan laskettu olleen melko tarkasti sanottuna 7514 vuotta sitten.
Että sellaisia tuli mieleen ajan olemuksesta ja sen mittaamisesta Diwalin jälkeisissä tunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti