Laittomien Raamattujen painamisesta ja levittämisestä. Tämä lastu liittyy tietysti myös tuohon edelliseen lastuun, Hongkong on nykyisin osa Kiinaa, vaikka näyttää ehkä erilaiselta kuin esimerkiksi pääkaupunki, Pejing.
Tuomittu pappi oli syytteen mukaan painanut jotakin (?) 40 miljoonaa Raamattua ja myynyt niistä 2 miljoonaa. Puolustuksen mukaan syytetty ei suinkaan myynyt Raamattuja vaan lahjoitti ne ilmaiseksi. Tarina ei kerro, mistä pappi on saanut rahat valtavaan painosmäärään.
Raamattujen painamis- ja levitysoikeus on Kiinassa vain virallisella, valtion kontrollissa olevalla kirkolla. Joten syytetty, Cai Zhuohua, rikkoi painovapauslakia, tai millä nimellä tämä – yleensä sananvapautta rajoittava laki – Kiinassa nyt tunnetaankaan.
Kiinan viranomaisten mukaan Cai ei ollut syytettynä uskontonsa vaan laittomien julkaisujen vuoksi. Viranomaiset vakuuttavat, että virallisesti sekulaarisessa Kiinassa ei syytetä ketään uskonnollisilla perusteilla, koska maassa on uskonnon vapaus, myös siis Kiinan toisessa kuuluisassa osassa, Tiibetissä. Näihin juttuihin uskokoon, ken haluaa. Blogihenkilö ei tiedä totuudesta näidenkään asioiden suhteen sitä eikä tätä, vaikka erittäin vankkoja mielipiteitä henkilöllä tuntuukin olevan.
Arvoisa Lukija muistaa myös suomalaisten sankarilliset Raamattu-seikkailut entisessä Neuvostoliitossa. Ja muistin virkistämiseksi, ja liian suuren, kiinalaisia halveksivan ylenkatseen estämiseksi, muisteltakoon myös, että Hannu Salaman (kolme kuukautta linnaa) ja Harro Koskisen (sakkoja) uskonnolliset mielipiteet olivat oikeussalissa 60-luvulla, joten hirveän kauaa ei suomalaisestakaan uskonnonvapaudesta ole vielä aikaa. Vai ollaanko jo vapaita?
Tietysti blogihenkilö voisi sanoa, että taiteilija Koskisen tapauksessa sananvapauden nojalla puolustettu ”taideteos” oli todella huono, mutta se onkin tietysti ihan eri-, eli makuasia. Ja jääköön siis sanomatta.
5 kommenttia:
Luen kaikki lastusi, rakas ystävä, ja muserrun tietomääräsi ja monipuolisuutesi edessä.
Uskonnonvapaus on käsitteellinen mahdollisus maailmassa, jossa elämme.
Tosi asia on se, että muslimit vaativat jo tiloja uskonnonharjoittamiseen julkisissa tiloissa eli kirjastossakin pitää kohta oll huone, jossa voi kumartua kohti Mekkaa tiettyyn kellon aikaan.
Olemme uusien haasteiden edessä.
Olen lukemassa Falun Gongin syntymisestä kertovaa kirjaa. Uskonnon- ja uskonvapaus?
Usko on sisäinen asia, niin kuin ajatus ja niillä on tietysti vapaus. Sitä ei kai edes neuvostoliittolaiset pystyneet tukahduttamaan.
Uskonnon vapaus on uskon julkinen salliminen niin kuin sananvapaus ajatusten. Ja ne tietysti pystytään voimakeinoin ja jopa lainsäädännöllä tukahduttamaan.
Jollakin tasolla islam on kuin murrosikäinen, joka vaatii ajatustensa tunnistamista ja tunnustamista ja omaa palaansa ajatuskakusta. Uskominen ja uskon harjoitus eivät riitä ilman julkista hyväksymistä. Islam on myös ekspansiivinen uskonto, niin kuin on kristinuskokin nyt näkyvin seurauksin (jotka eivät ole mitään uutta tietysti). Juutalaisuus ainoana tästä uskonperheestä on eristäytyvä traditio. (sorry, sorruin taas saarnaamaan):(
Falun Gong onkin mielenkiintoinen ilmiö, jota Kiina ei ole pystynyt, eikä kai pystykään, tukahduttamaan.
Mielenkiintoista on se, että länsimainen lehdistö ei juurikaan Falun Gongista kirjoittele. Kiina on herkkä rankaisemaan sellaisia tiedotusvälineitä, joilla on myönteinen kanta. Tämäkin blogi on nyt varmaan mustalla listalla ja minun nimeni leviää Pekingin virastoissa tulipalon nopeudella ja ja...Aaarghhh...
Ajattelin asiaan toisin, tapani mukaan.
Tietenkin uskonnonvapaus on vapautta harjoittaa uskontoa.
Itse ajattelin, että on mahdotonta olla vapaa uskonnon vaikutuspiiristä, koska se on niin olennainen osa kulttuuria.
Siis tarkoitin vapautta uskonnoista.
Tuo onkin jo kertaluokkaa vaikeampi kysymys. Kuten:
Mitä ateismi on olemukseltaan? Uskontoa? Tuleeko uskonnon halu (orjuutus) maailmasta, jossa elämme, vai sisältä - geeneistä? Eli: onko meillä yleensä vapaata tahtoa uskonnon suhteen? Ja, ergo, onko Jumala siis sittenkin olemassa!?
Lähetä kommentti