Maailma

n kaunis katselee sitä maasta tai taivaasta. Laiskahko surffailu paljasti ennen näkemättömiä kuvia maapallosta ja Suomestakin tietysti NASA:n Visible Earth-saitilta, mistäpä muualta.

Tässä kuvassa näkyy maapallon yö, jääpeite ja valot, joiden avulla voi nähdä mantereiden ääriviivat; erottaa maan ja veden kuin jumalat aikanaan maailmaa luodessaan.

Suomea talvisaikaan tarkastellessa voi miettiä vaikka jääkauden aikaa, joka tulee varmuudella, ei ehkä huomenna, mutta ylihuomenna tai kymmenen tuhannen vuoden kuluttua vähän tarkemmin sanottuna. Tästä on olemassa suurempi varmuus kuin siitä, että ihminen muuttaa pysyvästi maapallon ilmaston metatrendejä; ihmisen hybris ei tee peloista totuutta.

Kuvassa ovat Suomi, Norja ja Ruotsi jääkauden kourissa maaliskuun iduksena 2002. Ja viereisessä kuvassa paljon myöhemmin, 2.4.2004, jää on taas kerran hellittämässä harjoituskouraisuaan alueesta, joka elää laina-ajalla.

Sadantuhannen vuoden päästä ehkä joku ihmettelee susiluolan ovella, että kuka siellä on pohjaa kaivellut, jättänyt jälkensä tulevaisuutta varten. Nyt tiedämme, että suosiluola ei ole voinut olla ihmisasumus, mutta silloin tulevaisuudessa eivät sitä ehkä tiedä ja kuvittelevat, että mehän siellä asuimme.

Ja vielä lopuksi täytyy muistella V.A. Koskennimen runoa Nuijamiesten marssi (Hiilivalkea, 1913)

On meidät vihurit valinneet,
yöt meille salansa uskoneet,
on antanut hukka hampahansa
ja ilves varmimman katseistansa.
Meill' on halla ja yö, meill' on hanki ja jää -
pelätkää, pelätkää!