Kirjailijan suuri suosio ja kirjastokirjojen saatavuus

Eivät kulje käsi kädessä. Epäkohta on tietysti hyvin suuri, jos haluaa lukea suosittuja kirjoja. Anita Konkka valitti jossakin lastussaan hiljakkoin, että hän on numerolla 299 odottamassa Ameriikan raittia kiertävän Juha Itkosen uutta kirjaa Anna minun rakastaa enemmän.

Ihmiset näyttävät olevan kaikissa toimissaan esimerkillisiä laumaeläimiä.

Esimerkiksi kielenkäytössä olemme hyvin säästelijäitä huikean suuren sanamäärän kohdalla ja tuhlailevia pölöttäjiä muutaman sanan suhteen. Suomalaisten miesten mielessä on tietysti muutakin kuin frekvenssisanasto, kun käyttelevät suosikkisanaansa, jota blogihenkilö ei häveliäänä ihmisenä tohdi edes kirjoittaa, varsinkin kun niin monia teistä Arvoisista Lukijoista on läsnä (tähän asiaan palataan pienen hetken kuluttua), mutta vihjeenä sanottakoon, että suosikkisanan ensimmäinen kirjain on v, keskellä on kovahko kaksoiskonsonantti ja sana päättyy u-kirjaimeen ja runoillijoiden on hyvä tietää, että se sopii hyvin soinniltaan sanan ”littu” kanssa (mitä se sitten tarkoittaneekaan).

Itseasiassa ihmisten sanojen käyttö noudattaa oikein lakia, joka on nimetty ammoin, jo 50-luvulla, kuolleen matemaatikon mukaan Zipf’in laiksi, joka soveltaa Pareton lakia tietokonemaailmaan (Pareton laki taskuversiona sanoo vanhan totuuden, että raha tulee rahan luokse, tai jotakin sen suuntaista).

Normaalissa kielessä, joka on tietysti erilaista kuin kirjallinen kieli, sellaiset sanat kuin "ja että kun mennä tulla minä sinä" ja se littu-sana jne. esiintyvät paljon useammin kuin esimerkiksi sellainen hyödyllinen ja käyttökelpoinen sana kuin ”epäjärjestelmällisyydellänsäkään”. Tämä tuntuu tietysti epäoikeudenmukaisuudelta, erityisesti sellaisista henkilöistä, jotka eivät muuten loista monilla saavutuksillaan – eivät edes järjestelmällisyydellänsäkään.

Mutta näitä samoja henkilöitä kohtaa saman Zipf’in lain vuoksi toinenkin vastoinkäyminen, jos ovat bloginpitäjiä. Nimittäin hyvin suurella todennäköisyydellä juuri kukaan ei edes lue heidän blogiaan -ehkä liian pitkien sanojen vuoksi, vaikka ovatkin sydänverellä kirjoitettuja lastuhin, päreisiin ja aurinkolaivoihin.

Zipf’in laki selittää, miksi muutamat bloginpitäjät, jotka kansoittavat suosikkilistojen ykköspaikkoja, saavat lukijoita huikean kohtuuttoman määrän verrattuna onnettomiin blogistanian taviksiin, joita ei edes Anssi huomaa. Ja tuloksena on oheisen käyrän mukainen lukijajakauma, jossa pystyakselilla on lukijoiden ja vaaka-akselilla kirjoitusten (blogien) määrä. (Asiasta löytyy parempi selitys täältä.)

Ennen kuin kukaan Arvoisista Lukijoista menee ullakolle ampumaan itseään kysytään kuitenkin, johtuuko tämä suosio kirjoittajien epäjärjestelmällisyydestä vai muista loistavammista ominaisuuksista, edes näiden järjestelmällisyydestäkään. Ja vastaus on ehdottomasti ei. Nimittäin blogi nimeltään busblog sanoo toissapäivän lastussaan, että:

if you have a good blog, you probably have a bad job;
if you have a good web site, you probably have a dull life;
if you have a good job you probably have a bad blog; and
if you have a bad site you're normal.

Sehän tämän asian selittääkin tyhjentävän lohduttavasti ja blogihenkilö voi vetäytyä tyytyväisenä nukkumaan kummitusten yötä muiden kummitusten kanssa, ja soimaa todennäköisyyden ja laumaeläiten jumalatarta (naisellisen käden kosketuksestahan tässä on ilmiselvästi kysymys) epätoivoisesta ja jatkuvasti huononevasta asemastaan suosikkilistalla.

Niin että hyvää halloweenia kaikille Yökyöpeleille ja muillekin.