Mr. Lordin Monsterimaa

Kuva: Lumisen Lordimaan kauneimmat, vapise Joulupukki

Tuossa oikeassa paneelissa juoksevista YLE-uutisista luen, että Mr. Lordi, yhdessä muiden yrittäjien kanssa perustamansa Monsterica Oy:n nimissä, suunnittelee Monsterimaan perustamista Rovaniemelle. Tämä on tietysti kaikille kauhun ja hirviöiden ystäville suuri uutinen ja sille on toivottava vielä parempaa menestystä kuin joulumaayrityksille.

Monsterimaa saattaa saada tiloja jopa joululuolasta, mikä ei olisi ollenkaan yllättävää. Onhan Joulupukki ensi kertaa nähtynä lapsosille vähintään yhtä pelottava kuin Mr. Lordi orkesteritovereineen näyttää olevan Suomen luterilaisen kirkon papeille kuten Saaran blogi kertoi eilen (30.5: Voi kauheeta. Ihan kauhee juttu.).

Joulupukista tulikin mieleen yksi omakohtainen partiolaisena, 16 vuotiaana, tehty joulupukkikierros, jonka viimeisillä vierailuilla joulupukki ja mukana ollut tonttu huojahtelivat tarjotuista joulujuomista yhtä paljon kuin jotkut vierailujen aikana nähdyt ja juolumieltä "täynnä" olleet perheenpäätkin. Mutta mitä sitä ei partiohengen ja yhteisen hyvän nimissä tekisi, varsinkin noin nuorena ja viattomana.

Blogihenkilö, siis tämän lastumaailman ”minä”, pyytää vaatimattomana narsistina Arvoisaa Lukijaa muistamaan, että tämän suuntainen (tietysti vaatimaton) ehdotus oli tarjolla ensimmäisenä (?) tässä blogissa 22.5, lastussa nimeltä Lordi ja Da Vinci koodi.

Joukkohysteriaa, Rajatapauksia ja muuta kaksinaismoraalia

Kuva: ruotsalainen kovaa soittava Hypocrisy-orkesteri, saitilta voi kuunnella heidän Apocalypse-kappalettaan.

Hesarin bloginpitäjä Jussi Ahlroth kirjoitti blogissaan Rajatapauksia 25.5. paheksuvasti Seiskan päätöksestä julkaista Tomi Putaansuun kuvan etusivullaan (ja oletettavasi sisäsivuillaan myös). Kuva on joidenkin tietojen mukaan lähtöisin Hesarin kuukausiliitteestä vuodelta 1999. Kirjoituksensa, jossa JA mm. ehdotti lukijaboikottia ja jopa haitantekoa kilpailevan lehtitalon tuotteelle, hän oli skribaillut sen jälkeen, kun vietti viikon Lordi'n jäsenten kanssa Ateenan euroviisuhumussa, oletettavasti pitäen silmänsä kiinni orkesterin poikien ja kovasti silmäätyydyttävän tytön ollessa ilman sotamaskejaan.

Lisäksi hän näyttää syyttävän kaupallista kilpailijalehteä - niin - kaupallisuudesta. Jussi ei ehkä "ole miettinyt paljon" sanan hypocrisy suomalaisia vastineita, mitä niitä nyt onkaan, ainakin kai sana kaksinaismoraali tulee mieleen ja tekopyhyys, joka on ehkä liian henkinen toimittajien ammatista puhuttaessa. Muuten, ehkä Seiskan anteeksipyynnöllä ja tuolla samalla sanalla on myös olevinaan jotakin heikkoa yhteyttä.

Tai Jussi ehkä ajattelee aivan viattomasti, että Hesari - ja sisarlehti Ilta-Sanomat - istituutiona eivät enää ole varsinaisesti "kaupallisia", Hesarilla ei päivälehtien joukossa ole kilpailijaa koko maassa, pohjolan perukoillekin kannetaan Hesaria päivittäin, vaikka lukijoiden pääjoukko on tietysti Helsingin ympäristössä. Sellaista tilannetta kutsutaan helposti sanalla monopoli, vaikka ei se ehkä koko hesariryppään lehtikasaan sovikaan.

Tomi Putaansuun ja kumppaneiden kuva oli julkaistu ulkomailla heti Ateenan konsertin jälkeen mm. englantilaisessa Daily Mail -sanomalehdessä.

Joukkohysterialle ei ole kai oikein hyvää selitystä. Lajina ihminen vain jostakin syystä käyttäytyy näin, joissakin tilanteissa virta vie mukanaan niin, että löytyy jopa 180,000 allekirjoittajaa vetoomukseen, jolla pyydetään suomalaisia tiedotusvälineitä pidättäytymään kuvien julkaisemisesta. Samaan luokkaa kuuluvat sellaiset ilmiöt kuin mystiset virustaudit, joita leviää kouluissa silloin tällöin ja joille lääkärit eivät löydä mitään selityksiä - eivätkä kehtaa julkisuudessa tarjota selitykseksi sanaa joukkohysteria. Eli käyttäydymme hieman niin kuin sopulit (sic.)

(Muuten, kateellisena olen lueskellut juttuja Lordin tapaamisesta 80,000 fanien kanssa Helsingissä pari päivää sitten, mukana olisin ollut ilman muuta, jos ei matka olisi näin pitkä. Toivottavasti en olisi ollut yhtä pahasti pullolla päähänlyöty kuin virtuaaliystävä Saaran perikunta, pikaista paranemista!)

En ole päässyt seuraamaan Jussi Ahlrothin kultturikirjoituksia erityisen tarkasti. Hänen bloginsa alaotsikko näyttää olevan Kulttuuria marginaalista ja vähän muualtakin, hän on näin ollen ehkä ottanut minun asiasta mitään tietämättä kovasti kantaa moniinkin kulttuurisesti merkittäviin ongelma-asioihin. Jotkut jopa lähes yhtä tärkeitä kuin kuumimman suomalaisen rock-menestyksen suojaaminen julkisuuden kiroilta. Ei tietysti aivan niin tärkeitä.

Tämä kirjoitus on vähän sellaista kalikan ärähdyttämän koiran puhetta, mutta saattaa siinä olla kuitenkin totuuden siementä mukana.

Silvia Night - unohdettumme

Kuva Eurovision: Ukrainan Tina Karol

Lordi-huumasta on vaikea päästä irti. Ja sen Logan-kloonin, joku Brian Kennedy, kappale Every song is a cry for love soi jatkuvasti päässä, niin ettei sinne oikein muuta musiikkia näinä päivinä mahdu. Ja kisojen monien ihanien naisten - kuten Ruotsin Nicolan ja Ukrainan Tina Karol'in (kuva vieressä on Eurovision omilta sivuilta) - katselusta ovat silmät tulleet niin kipeiksi, että se on vaivannut muistiakin.

Ja huuman keskellä on kokonaan unohtunut mielestä toinen pohjoismaisen euromusiikin ihmelapsi - Lordin lisäksi tietysti, Arvoisa Lukija, Carolaa ei edes omanlaiseni, syvästä ihailusta polvillaan oleva leposohvamuusikko oikein voi kutsua ihmelapseksi - siis ihmelapsi, Islannin iki-ihana Silvia Night, joka vihaa Björkia (Guðmundsdóttir) (joka puolestaan on kuin suoraan Johanna Sinisalon peikko-kirjasta). Silvia Night ilahdutti kreikkalaisia Evróvisjon'in katsojia paikallisessa televisiossa kuten tästä videonpätkästä voivat kaikki ihailla ja ihmetellä.

Videon katselu ehkä ilahduttaa kovasti niiden suomalaiskatsojien mieltä, jotka ovat ajatelleet, että Lordin naamiot ja hirmuinen ulkomuoto jotenkin laskisivat Suomen mainetta maailmalla. Lordihan käyttäytyi olosuhteet huomioiden aivan hämmentävän herrasmiesmäisesti, fiksusti ja kiltisti ja puhui lisäksi meikäläiseksi oikein mukiinmenevää englantia.

Silvía Nótt - kuten islantilaiset häntä kutsuvat (viereinen kuva on Islannin television saitilta) - on ilmeisesti suosittu fiktiivinen henkilö Islannin televisiossa. Hänen roolihahmonsa käytökseen kuuluu kaikenlainen yliampuminen ja rivo kielenkäyttö. Eli Ateenassa Silvía Nótt oli vain omassa roolissaan - on the message, niin kuin ammattilaisen tietysti kuuluukin olla. Kreikan televisiossa hän esitti mm. tälläinen kuolemattoman puheenvuoron:

I'm greatful you bastard, you vote for some ugly people from Finnnland, who don't even hire a real make-up artist...I'm not a slapper from Holland and I'm not some fucking ugly old bitch from Sweden. Fuck you...

Kuuntele täältä Silvia Yön kappale islanniksi. Internetissä majaileva viihdelehti Stara käänsi ylläolevan suomeksi näin:

Te äänestätte jotain rumia ihmisiä jostain Suomesta, joilla ei ole edes oikeita meikkiartisteja! En ole lutka Hollannista tai ruma v***n narttu Ruotsista! Haistakaa v***u!

Minä en tietysti omaan blogiini kääntäisi suomeksi mitään tuollaista, mutta Stara on kulttuurilehti ja näin heidän tekstiään voi hyvin käyttää lastuntäytteenä.

Stara on muutenkin vetänyt herneet nenäänsä Silvian käyttäytymisestä ja ottanut tämän mellastelun liian tosissaan. Se oli tietysti näyttelyä ja taitavaa median manipulointia, joka toi paljon kansainvälistä julkisuutta mahdollista kansainvälistä uraa varten. Samaa median manipulointia oli koko Ateena täynnä. Meidän rakas, pikku Lordi-poikamme maskit ja uhoava käytös mukaanluettuna. Samoin Lordin toive, että alter egoa, Tomi Putaansuuta, ei näytettäisi omalla naamallaan varustettuna suomalaisissa lehdissä.

Kukaan Lordin tapaisella esiintymisellä yhdellä hypyllä koko Euroopan ja puolen maailman tietoisuuteen hypännyt ei ole niin naiivi, että luulisi median noudattavan vienosti lausuttua toivomusta tuntemattomuudesta. Yllättävää oli ainoastaan se, että kesti näinkin kauan ennenkuin Putaansuun oma naama tuli "kaikille" tunnetuksi.

Arvoisa Lukija ei voi tuosta vierestä ihailla Putaansuun jaloja ja turhaan piiloteltuja omia piirteitä, linkki, joka täällä oli, on sensuroitu pois, joten se siitä. Englantilaisessa Daily Mail -sanomalehdessä Putaansuun ja muiden lordilaisten kuvat julkaistiin jo viikonvaihteen aikana.

PS. 28.5.2006: Poistin Putaansuun kuvan, koska huomasin, että linkit olivat muuttuneet.

Taustalla on kysymys siitä, kuinka paljon julkisuuden henkilöllä on oikeus omaan yksityisyyteensä. Ja vastaus lienee, että ei kovinkaan paljoa. Laki ei anna paljoa suojaa ja joka tapauksessa lakituvassa käynnistä hyötyvät yleensä vain lakimiehet. Levyjen ostajat maksavat esimerkiksi Lordin palkan, ja heillä on tietty "oikeus" ja ennen kaikkea kova halu tuntea ihailunsa kohde parammin kuin pelkkänä julkisuuden naamiona.

Lordi - niin kuin kaikki muutkin levylaulajat, näyttelijät ja jopa kirjailijat tai runoilijat - ovat tuote, ja siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Me kaikki olemme tuotteita, joskus jopa tietämättämme. Täällä wepissä sen näkee meidän tavisten suhteen jopa selvemmin kuin "oikeassa" elämässä, mehän rakennamme "virtuaaliruumiimme" - nämä blogit ja muut saitit, sellaisiksi kuin tietoisesti haluamme, ilman tietoisuuttahan ei syntyisi yhtään mitään.

Musiikkibusiness on ilmeisesti kovaa taistelua tunnettuudesta ja muusikoilla on oikeus - laillisuuden rajoissa tietysti - yrittää nostaa julkista kuvaansa niin tunnetuksi kuin mahdollista. Muutenhan ei levyjen myynti tietysti onnistu. To state the blindingly obvious, ne muusikot, jotka onnistuvat tämän paketin markkinoinnissa parhaiten, myös yleensä myyvät parhaiten.

Axa Sorjanen kirjoittaa hs.fi-blogissaan Meneekö jakeluun tästä asiasta ansiokkaasti pari päivää sitten otsikolla Oikeus naamioon.

Lordi-lisää

Kuva Partioaitta: Ole valmis-vyö

Onhan sanomattakin selvää, että blogit kuuluvat jollakin kokonaan uudella ja omanlaisella tasolla henkisen kulttuurin alaan. Ja siellä ei tietysti kilpailulla ole mitään sijaa. Kuitenkin Lordi'n voitto kolautti jonkin kilpailunystyrän liikkeelle tavallisesti hitaasti laahustavissa aivoissani, joten täytyy tarkastella blogien pärjäämistä Googlen tarjoaman, ilmaisen Lordi-lisän jaossa.

Google on tietysti ollut kovilla Lordin vuoksi, niin kuin bloginpitäjätkin, jotka ovat yrittäneet sanoa saman yhteisen asia (Lordi voitti, hyvä Suomi) niin monilla hienoilla sanoilla kuin mahdollista. Tai ehkä koko googlen miljardien etsintöjen valtameressä Tomi Putaansuu ja Lordi eivät ole hirveän paljoa etsintäliikennettä lisänneet, mutta yksityisillä bloginpitäjillä on tietysti ollut juhlat, niin kuin muillakin saiteilla, joissa Hänen nimensä on jossakin muodossa esiintynyt. Tämä googlen Lordi-villitys antaa myös vihjettä siitä, miten blogiansa olisi hoideltava, että etsintäkoneet voisivat auttaa lukijamäärien lisäämisessä, lukijoita vartenhan kirjoituksia tietysti väsäillään. Alla tarkastellaan vain etsintäsanojen Tomi Putaansuu vaikutusta. Sanan Lordi etsijät näkevät tietysti ihan muita tuloksia.

Korennon elämän Juha KK kirjoitti kaikessa viattomuudessaan kaukonäköisen lastun Lordin kohtalo maaliskuun 14. päivänä. Eli lastu oli ehtinyt mukavasti hautua joissakin googlen hämärissä inkubaattoreissa yli kuukauden ennen suomalaisen musiikin tulevaisuuden h-hetkeä. Ja 19.5 alkoi Korennon elämissä tapahtua kiehumista, putaansuu-efektin alkuun oli enää tunteja aikaa. Laskurin mukaan (se on Juha KK:n saitilla julkinen) hittejä tuli jopa sata tunnissa, 21.5 näyttää sinne menneen yli 800 hittiä ja vielä seuraavana päivänäkin lähes 800 ja tämänpäiväinen saldo tätä kirjoitettaessa on jo lähes 400, uudelle, vielä tilaansa etsivälle blogille se tietysti on paljon.

Oma heräämiseni tapahtui paljon myöhemmin. Eli lastuni Eläköön Lordi ja Suomi siinä siivellä (sic.) julkaistiin vasta semifinaaliyönä (päivätty 19.4.), jolloin tietysti muitakin mattimyöhäisiä tönäistiin hereille. Ja google ei lastustani paljoa hötkähtänyt useaan päivään. Tätä kirjoitettaessa google on päätellyt, että lastuni ansaitsee sivun numero 14, kun etsitään Tomi Putaansuu-nimistä henkilöä.

Korennon elämää sen sijaan on hittisivulla 2. Pinseri, joka kirjoitti Lordi voittoon-lastunsa 6.5. on päässyt sivulle kolme. Seuraava suomalainen blogi on nopealla tarkistuksella Iltasanomien Keikka Kreikassa-blogi päivätty 14.5. (otsikko Yökeikka underworldclubilla) googlen sivulla 13.

Ja hallelujah, seuraavana onkin sitten tämä Dionysoksen kevät siellä sivulla 14. Samalla sivulla yhtä pykälää alempana on Helsingin Sanomien Blogit – hs.fi Axa Sorjasen Meneekö jakeluun? -blogi (lastu otsikolla Heavy metal Muppet Show) päivämäärällä 17.5. Kauempana olevia ei ollut aikaa katsella.

Mitä tästä opimme. Ainakin sen, että bloginpitäjien pitää olla aina valveilla ja aina valmiina. Minulla olikin joskus kivikaudella sellainen partiovyö, jonka pyöreässä soljessa kehotettiin olemaan juuri niin. Enpä pitänyt riittävän hyvin mielessäni.

Eli Juha KK sai blogistanian tämänkertaisen Tommi Putaansuu-humun ensimmäisen palkinnon. Toivottavasti ainakin osa Tomi Putaansuun etsijöistä jää lankaan Juhan mielenkiintoiseen blogiin.

PS. Omat hittimääräni ovat tietysti pieniä verrattuna Iltasanomien tai Hesarin osumiin. Tässä lastussa tarkasteltiin vain Googlen arvioita sivujen ajankohtaisuudesta. Mikä puolestaan ei ole eksaktia tiedettä!

PPS. Pinseri on muuten Lordi-etsinnän sivulla yksi, joka tässä myös tunnustettakoon. Ja Tylsyyden multihuipennus on sivulla 3, ja siellä ihaillaan juuri nyt myös Lordin aiheuttamaa kävijäpiikkiä. Sekä Lordi- että Tomi Putaansuu -etsinnässä Pinseri on sivulla kaksi, ja Dionysoksen kevät vasta sivulla 17, joten kovin on tilaa parantaa. Muuten Kiitos ja anteeksi -blogin HH on aloittanut oikein "tieteellisen" testin Lordin vaikutuskesta, ehkä vähän liian myöhään.

Lordi ja Da Vinci -koodi

Kuva: Loirdi-Lordi revealed (en tiedä kenen tämä on alunperin, joten creditit jäävät kertomatta, Juha KK Korennon elämästä antoi tästä vihjeen)

Koko aamun on täällä Brysselissäkin joutunut vaatimattomasti vastaanottamaan onnitteluja Lordi -orkesterin Hard Rock Hallelujah’n euroviisujen odottamattomasta voitosta. Monet tavalliset keski-ikäiset ja jopa sitä vanhemmat onnittelijat ovat vakuuttaneet äänestäneensä Lordi a, itse asiassa äänestys oli kaikille ollut ensimmäinen kerta euroviisujen historiassa. Selvästi satanismin liepeitä lahoavilla huulillaan mässyttänyt Lordi oli täyttänyt jonkin tyhjäksi käyneen tilan eurooppalaisten katsojien sieluissa. Enkä tarkoita pelkästään musiikkityhjyyttä, jotakin suurempaa on ehkä ollut ilmassa.

Dan Brown’in Da Vinci Code, sekä kirjana että nyt myös Tom Hanks -elokuvana on ilmiönä ehkä jotenkin verrattavissa Lordi’in ja Hard Rock Hallelujah’an. Mystisyytensä menettäneiden kristillisten kirkkojen mitäänsanomattomuus tässä ajassa täytetään jollakin muulla. Nimittäin ihminenhän on spirituaalinen eläin, sielu tarvitsee jotakin henkistä, jos uskonto ei sitä tarjoa niin se ammennetaan jostakin muualta.

On tietysti hyperaikaista sanoa, että Lordi olisi aloittanut uuden spiritualistisen kansanliikkeen, vaikka sitä tietysti toivoisi, sekä suomalaisen musiikin että tietysti orkesterin itsensä vuoksi. Hehän ovat tekemässä tätä ansaitakseen ”shit loads of money”, mikä ei ole ollenkaan huono tavoite. Toivottavasti osa Suomeen ehkä nyt ryöppyävistä Lordi-rahoista menee verojen muodossa hyödyttämään lappilaisia yleisemminkin. Joulupukinmaan kiltinhillitty charmi ei ole kai tuonut euromiljoonia niin kuin oli toivottu (eikös se ollut alun pitäen Niilo Tarvajärven innovaatio, bless his soul).

Ehkä Lordi-puuhamaa jossakin shamanistisessa kallionkolossa Lapin perukoilla ja sarvipäisten nelijalkaisten peurahirviöiden aaveenvalkoisin, pinkistä hiestä hohtavin kyljin vetämät, verenkarvaiset pulkat kiitämässä kelmeänpunertavan kuun hämärtämällä lumiaavalla houkuttelevat paremmin rahakkaita euro-, rupla- ja dollarituristeja. Suomalaisesta mytologiasta kajaanilaisine kuninkaineen, Pohjan Akka ja Isoturso etunenässä, saa ammennettua lisää kauhistuttavaa kamaa, jos satanismin hively on pitkän päälle liian uskallettua viihteenä.

Da Vinci koodi elokuvana on kriitikoiden toimesta läntätty maan rakoon, ehkä hedelmättömässä toiveessa, että joku potentiaalinen elokuvan katsoja ottaisi kriitikoiden puheet tosissaan, eikä menisi katsomaan ilmeisesti melko huonoa elokuvaa. Toive on kuitenkin osoittautumassa turhaksi.

USA:ssa ensimmäisen päivän kassamenestys elokuvalla oli odotettua parempi, se oli kahminut kaikkiaan 29 miljoonaa dollaria. Sillä elokuva ei ole lähellä kaikkien aikojen parasta ensi-iltamenestyjää, viimevuotista Star Wars’in kolmatta osaa Episode III, Revenge of the Sith, joka sai kasaan 50 miljoonaa dollaria. Da Vinci koodille ennustetaan ensimmäisen viikonlopun tuotoksi 60-80 miljoonaa. Mission Impossible III, jossa Tom Cruise riehui pääosassa, sai ensimmäisestä viikonlopustaan kasaan vain ”vaivaiset” 48 miljoonaa. Da Vinci koodi tullee näin pyyhkimään ivallisen hymyn torahampaisten elokuvakriitikoiden kaikentietäviltä huulilta.

Ja torahampaista puheenollen, Lordi sai kunnian olla myös kreikkalaisten ortodoksien hampaissa. Washington Post –lehden mukaan arkkipiispa Christodoulos oli sanonut sunnuntaisaarnassaan Lordeista näin:

Who would have expected that the first prize could have gone to those who showed up (looking) like monsters, like Satans? Is this art?

Kyllä se on arkkipiispaseni, but not as you know it. Kreikan kirkon edusta oli sanonut myös:

shows that people are seeking something to prop themselves on and fill their empty souls

Ja siinä on ehkä enemmän totuutta kuin kirkot haluavat edes itselleen tunnustaa.

PS. Ja pääasia oli tietysti, että löimme venäläiset puhtain kaksiteräisin kirvein, vaikka aika pehmeästi se baletti ja miksi sitä ihmispianoa sanoisi, klavipedeija ehkä, vanhaa silmää viihdytti.

Eläköön Lordi ja Suomi siinä siivellä (sic.)

Viihdeteollisuudessa menestyy se, jolla on älyn ja taidon lisäksi onnea ja uskallusta. Lordilla näitä kaikkia näyttää olevan roppakaupalla.

On ollut ilo lukea ja kuunnella ulkomaalaisissa lehdissä ja televisiossa Lordin haastattatteluja. Hänellä on uskalluksen lisäksi vielä suuret ja tuliset boolssit. Ja niin oli niillä suomalaisillakin, jotka häntä äänestivät. Olisiko jarisillanpää -linjalla saatu suomalaisille musiikille palstatilaa, joka nyt tuli. Tai oltaisiinko taas oltu null point -linjalla jo välierissä, oltaisiinko siis edes oltu edes loppukilpailussa. Laskujeni mukaan vain kolme muuta maata Suomen lisäksi ei tänä yönä äänestänyt Lordia: Espanja, Albania ja Kypros. Eli Lordilla oli kannatusta koko Euroopassa.

The Times -sanomalehti kirjoitti artikkelissaan From hell...to Eurovision 19.5. mm:

Cometh the hour, cometh the band, cometh the Day Of Rockoning

Ja näin kävi. Samalla Lordi näytti suomalaisille syyn siihen, miksi Suomi ei ole menestynyt: they have been boring (siis me suomalaiset, ei Lordi itse)! Herald Tribune -sanomalehdessä oli jo huhtikuun puolella juttu Lordista (Monster band has Finland fretting over face it shows), joten maailmalla (tietysti) tajuttiin, että tällä Hard Rock Hallelujah -kappaleella olisi mahdollisuuksia. Voitto ei tullut kai yllätyksenä kenellekään - ehkä suomalaisia itseään lukuunottamatta. Herald Tribunessa Lordi-Tomi Putaansuu, sanoi mm. näin:

In Finland, we have no Eiffel Tower, few real famous artists, it is freezing
cold and we suffer from low self-esteem

Eli: "Meillä Suomessa ei ole Eiffel tornia, vain muutama todellinen taiteentekijä, on jäätävän kylmä ilmasto ja meillä on matala itsetunto".

Jatkossa ehkä muistakin maista uskalletaan tehdä euroviisuihin euromoskasta poikkeavaa musiikkia: hyvää tai huonoa. Nekin pippalot saattavat saada uutta elämää.

Kiitos voitosta Lordi ja siinä sivussa: Hyvä Suomi! Vaikka meinasit pyytää Tarja Halosta puuttumaan asiaan ja estämään Lordin esiintymisen. Onneksi et onnistunut. Myös kreikkalaiset äänestäjät antoivat kengästä konservatiivi-poliitikoilleen, jotka vielä eilen (lauantaina) yrittivät oikeuden avulla estää suomalaisia esiintymästä - (ehkäpä) kostoksi kreikkalaisetkin antoivat Lordille 12 pistettä.

Muuten pidin kovasti siitä ukrainalaisesta naislaulajasta myös. Nyt menen itkemään Carolan kohtaloa.

Kuva BBC: Carola euroviisu-vauhdissa

PS: myös Marja-Leena Rathje, suomalainen ääni Kanadassa kirjoittaa aiheesta. Ja Pinserissä on oikein asiaan kuuluva juhlakuva.

PPS: Lordi sanoo BBC:n saitilla voittonsa jälkeen mm. näin:

We are a rock band and we just won Eurovision - that's weird. This was
a victory for rock music and also a victory for open-mindedness

Ihme on tapahtunut

(Haamupäivitys johtuu siitä, että korjasin yhden tektin joukossa olleen linkkivirheen)

Tänään nähtiin sitten sellainen ihme, että Suomen euroviisuedustajan haastattelu oli päässyt The Times –sanomalehden sivuille. Eikä siinä kaikki, etusivuilla komeili komeista pojista (vai lienevätkö tyttöjä, mistä sen tietää) kuva, jossa mainostettiin sisäsivujen juttua. Kerrankin Suomella on kappale, jonka esittäjä on yht'äkkiä euroviisujulkku.

Lordi (lordien loukko on täällä) oli kisojen kynnyksellä saanut jopa gigin johonkin ateenalaisluolaan, joten on pojilla vientiä. Orkesterin johtaja sanoi haastattelussa (otsikko oli From Hell ... to Eurovisio) mm. näin:

I used to watch films like The Evil Dead and think, ’I want to do that, I want to be that’

Ilmeisesti ainakin joku toive orkesterinjohtajan listalta on näin ollen toteutunut.

Muuten yllättäen huomasin, että siinä Hardrock Halleluja –kappaleessa oli kertosäkeessä oikein mukavasti rokkailevaa keinuntaa. Hyvältä näyttää huomista ajatellen.

Minä tietysti vanhana sovinistisikana kannatan Carola Häggkvistiä, jonka kappale oli helpommin nieltävä ja eilenkuulluista ylivoimaisesti paras – paitsi siis, että Lordi tuli melko lähellä perässä – mutta näiden jälkeen oli tyhjää täynnä. Ehkä pudonnut virolaistyttö olisi sentään ansainnut päästä mukaan.

Lordi on rautaa (mutta Carola timanttia)!!!