Kansainvälisiä Runouden iltoja Strugassa

Kuva: Zoran Ančevski

Koska en saa olla Mukkulassa kuuntelemassa kirjailijoiden säkenöivää keskustelua (hehän ovat tietysti kaikki avoimen ekstroverttejä pölisijöitä, niin kuin kirjailijat ovat, joten keskustelun täytyy olla jopa kipinöivän säkenöivää) kauheudesta ja kauneudesta, niin kateuksissani kerron, että Makedoniasta Mukkulaan matkannut runoilija Zoran Ančevski (Hesari kirjoittaa nimen Anchevski) on makedonialaisen Strugan runousiltojen presidentti ja sen lisäksi englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden professori Skopjen yliopistossa.

Ystäväni ja työtoverini Predrag T, joka on Makedonian ensimmäisen makedoniaksi kirjoittaneen romaanikirjalijan, Slavko Janevski’n, vävypoika ja itsekin opiskellut ahkerasti kirjallisuutta Skopjen yliopistossa, vaikka onkin leveämmän leivän pakottamana ajautunut eurooppalaiseksi teknokraatiksi Brysseliin, kertoi minulle Strugasta ja kehotti käymään, tarjosi jopa talonsa Skopjessa tilapäisasunnokseni, mutta toistaiseksi ei sinne ole päässyt ja muuttokiireiden vuoksi ei ehkä pääsekään enää - ainakaan tältä mantereelta.

Runousjuhlat, jotka pidetään aina elokuun kolmannella viikolla, ovat keränneet 45 toimintavuoden aikana Strugaan noin 7000 kulttuuri-ihmistä 95 maasta, joten kiivaasti ovat ovet illoissa käyneet. Tämän vuoden "pyöreänpöydän" keskustelujen teemana on "runous ja paimentolaisuus", joka tietysti voi olla myös "kauheaa ja kaunista" niin kuin jutut Mukkulassa.

Strugassa on pidetty viini-il… eikun siis runoiltoja jo hamasta sosialistikaudesta alkaen 1962, jolloin asioiden hoito oli ollut huomattavasti nykyistä helpompaa. Silloin nimittäin Jugoslavian valtio otti osaa kulttuurin taloudellisen taakan kanniskeluun, eikä järjestäjillä tai osallistujilla ollut pakkoa olla paksua lompsaa. Toisin on nyt. Kaikki maksaa ja jostakin on markkinatalouden tulosvastuullisuuden (rahalla mitatun tietysti) nimissä löydettävä maksumiehet tai –naiset kulttuurille muuten eivät kansainväliset runoratsut Strugassa laukkaa kuumina elokuun iltoina.

Struga on makedonialainen lomakaupunki, rakennettu neoliittiselta ajalta alkaneen asutuksen paikalle aivan Albanian rajan tuntumaan Ohrid-järven ja Crn Drim-joen rannoille vuorien suojaan.

Runouden illat perustettiin kahden strugalaisen veljeksen, Dimitar ja Konstantin Miladinov’in kunniaksi. Molemmat itsenäisyysaktivisteja ja runoilijoita, jotka tallensivat makedonialaista kansanrunoutta (Kantelettaren tapaan, kokoelman runous lauloi pääasiassa rakkaudesta) jälkipolvien iloksi. Veljekset kuolivat 1862 jossakin turkkilaisessa vankilassa – Makedonia oli silloin osa Ottomaanien sulttaanikuntaa.

Strugan runouden illat palkitsevat vuosittain yhden merkittävän runoilijan, palkittujen joukossa on hyvinkin tunnettuja nimiä kuten amerikkalaiset Wystan Hugh Auden (1971) ja Joseph Brodsky (Josif Brodski) (1991), senegalilainen Léopold Sédar Senghor (1975) ja englantilainen Ted Hughes (1994). Tämän vuoden valittu on palestiinalainen runoilija Mahmoud Darwish, jolla on myös Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuodelta 1983. (Muuten ja asiasta hetkeksi toiseen, Leninin kansainvälisen rauhanpalkinnon sai ensimmäisenä islantilainen Halldór Kiljan Laxness (1949) ja suomalaisia saajia ovat tunnetut kansainväliset pasifistit Felix Iversen (1954), Mirjam Vire-Tuominen (1965), Urho Kekkonen (1979) ja Martti Ahtisaari.)

Suomalaiset runoilijat eivät ole Strugan palkintoon saakka yltäneet, sen sijaan yksi ruotsalainen voittaja listalta näyttää löytyvän: Artur Lundkvist (1977).

Runouden iltojen järjestäjät julkaisevat myös runouden kokoelmia eri maista. Suomen runoutta on julkaistu vuonna 1976, valitettavasti en löydä tähän hätään pirullakaan mistään tietoja siitä, keitä runoilijoita kokoelmaan oli valittu.