YLE:n uutislaatikko tuossa oikeassa paneelissa kertoi eilen, että suosituimmat suomalaiset etunimet viime vuonna olivat tytöillä Emma ja pojilla Veeti. Minä, koska en usko asioita oikein helpolla ensimmäisellä sanomisella, aloin tätä uutista tarkentaa internetin avulla.
Väestörekisterikeskuksella on mainio saitti, jossa suomalaisista nimistä kerrrotaan kaikenlaista mielenkiintoista.
Mm. sieltä löytyy tieto, että kaikkien aikojen suosituimmat nimet ovat olleet tyttöjen Maria (yhteensä 349,163 naista on kantanut tätä nimeä, toisena Helena 165,163) ja pojilla Juhani (328,478, toiseksi eniten Johannes 232,887)).
Tämä tieto on suomalaisena tietysti paljon uskottavampi. Väestörekisterikeskus kertoo viimevuoden nimistä, että suosituimmat olivat edelleen Maria (2643 tyttövauvaa) ja Juhani (1906 poikaa). Emma on tyttöjen sijalla 24 ja Veeti poikien sijalla 21. Molemmat ovat kuitenkin annettujen ensimmäisten nimien ykköset (mahdollisesti kutsumanimien ykköset, vaikka sitä ei tästä tilastosta voi varmuudella sanoa). Todennäköisesti Emma Mariaa ja Veeti Juhania on näin ollen melko monta kappaletta.
Oma nimeni on melko harvinainen, vaikka tuntuukin itsestäni kovin yleiseltä. Kansakoulun toisella luokalla samannimisiä oli yhteensä seitsemän, nykyisin nimi on lähes käyttämätön. Omalla syntymävuosikymmenelläni nimeä annettiin lähes 20,000 vauvalle, viime vuonna vajaalle 200:lle ja tänä vuonna ei yhdellekään (toistaiseksi, toivossa on hyvä elää, huom. nimeni ei ole Toivo, jota on kautta aikojen annettu 50073 pojalle, tänä vuonnakin jo 17:lle).
Kautta aikojen toiseksi suosituinta tyttöjen nimeä, Helenaa, ovat joutuneet kantamaan myös kaksi ennen vuotta 1899 , neljä 1900-19 ja yksi 1960-79 syntynyttä miestä. Väestörekisterikeskus ei kerro, mikä näiden hempeänimisten miesten tarina on. Ehkä olivat väärään ruumiseen syntyneitä, tai ehkä vanhemmat halusivat vahvistaa heidän luonnettaan niinkuin Johnny Cashin laulaman pojan nimeltä Sue vanhemmat, mene tiedä.
Arvoisalle Lukijalle ei ehkä tule suurena yllätyksenä se, että Virtanen on suosituin sukunimi Suomessa, yhteensä 24,136 henkilö, toisena Korhonen 23,707. Lahtinen ei Leena Härmän näytelmän vihjeestä poiketen ole kovin suosittu, tämänimisiä on ollut kaikkiaan "vain" 22,539 henkilöä.
Väestörekisterikeskuksen saitti löytyy täältä, ja nimipalvelua täältä.
9 kommenttia:
Niin muuttuu maailma. Melkein koko elämäni olen ollut tuttavapiirini ainut Anni, ja nyt yhtäkkiä on pieniä kaimoja kai sadoin tuhansin. Lapsena harmitti, kun rihkamakaupasta löytyi nimikoituja kyniä ja kampoja Sarille, Marille ja Minnalle muttei minulle. Nythän niitä kai olisi, jos vielä tekisi mieli.
Lukiossa omalla luokalla oli viisi tai kuusi Minnaa, joista kaksi paria saivat vielä vaivoikseen samat sukunimetkin. Näin siis ikäluokassa vuosimallia 1968.
Maku tosiaan muuttuu jatkuvasti, eli uudet vanhemmat antavat ehkä niitä nimiä lapsilleen, joita olisivat itse halunneet nuorena. Juhani/Johanneksen ja Marian ja molemmien johdannaisten jatkuva suosio on yllättävä. Vaikka varmaan ne useimmiten ovat nykyisin toisina tai kolmansina niminä.
Minulla on kolme etunimeä ja se on mielestäni sopiva määrä. Sehän antaa tilaisuuden antaa lapselle oma nimensä ja historiallinen nimi kummankin vanhemman suvusta. Minusta siinä käytännössä on nimien annon syvällisyyttä. En oikein ymmärrä jonkun ulkomaisen julkkiksen mukan nimettyjä viattomia lapsiparkoja:))
Omia mielinimiä ovat sellaiset kuin Pyry (kautta aikojen 2096 miestä ja 10 naista), Tuuli (2 miestä ja 5207 naista), Kastehelmi (635 naista) jne. Monet tosin taitavat lähinnä inhota tällaista nimitystapaa.
Anni onkin muutten hyvä nimi globalisoituvassa maailmassa, suomalainen mutta helppo ulkomaalaisenkin tajuta ja lausuakin, vaikka taitaa vääntyä siellä anglosaksisessa maailmassa turhan usein Ann'iksi.
Hello!
Muistaakseni Boy named Sue'n sanat on tehnyt Shel Silverstein, joka on rustannut aivan maan mainioita lasten-aikusten/aikuisten-lasten kirjoja
Katsoppas täältä http://www.shelsilverstein.com/html/books.html ja Sitten napsaises kohtaa "Where the Sidewalks ends", siellä Shel itse lausuu hienon siivellisten runon.
Jokos on tervehdytty mukkelismakkelista?
Bonesin poppoo
Annista tulee yleensä Arnie (kun yrittävät tehdä mieliksi ja lausua suomalaisen a:n) tai Annie (ä:llä). En oikein tykkää kummastakaan, mutta kouluttaminen on vaivalloista ja tuntuu epäkohteliaaltakin. Kaksoiskonsonanteista en jaksa edes ryhtyä keskustelemaan.
Olemme joskus jutelleet nimiasioista (olemattomista ja nimeämättömistä lapsista puhuttaessa tietysti), ja tulleet siihen tulokseen, että Elsi/Elsie olisi naisen nimistä parhaasta päästä. Ainakin se lausutaan samalla tavalla sekä suomen- että englanninkielisessä ympäristössä.
Kastehelmi olisi kyllä aikamoinen nimi kannettavaksi...
Kiitos kovasti koko poppoolle, erityisesti Shel Silverstein -linkistä. Tässä sama osoite muutettuna klikattavaksi. Työkahlu on tuo ketjun pätkä kommenttilaatikon yläpuolella.
Tässä vielä "jatko-osa" pojalle nimeltä Sue "Father of the Boy Named Sue", joka ei ole yhtä hyvin tunnettu, mutta hänenkin traaginen tarinansa kannattaa kuitenkin lukea. Se on tietysti myös Shel Silversteinin kirjoittama.
Itselläni ideaaliside ja monet laastarit on otettu pois, vasen polvi on umpipaketissa, vasemman käden rystyset on ruvella ja oikean käden peukalo sininen ja turvoksissa eikä kädellä voi oikein kunnolla edes puserrella mitään. Mikä tietysti miehelle on monessa mielessä valitettavaa.
Tosin vasemman käden pakkokäyttö on selvästi parantanut luovuutta. Ja yhdessä tuon antamanne Silverstein-jutun kanssa poiki tarinanidean, jonka olen nopeasti kirjoittanut kirjoitussuunnitelmaksi ja nyt ei tarvitse kuin kirjoittaa puhtaaksi kahdessa viikossa (niin kuin Kutri tekee), mikäpä olisi helpompaa:)
Ideaan liittyy myös vähän lentämistä, tosin ei lentävällä kengänrajalla, ja - omalla saitillanne kertomastanne tunnustustarinasta(äimänkäkenä pikkiakaasissa (tai sinne päin)) - selvä pyy (bona fide) voisi hyvin sopia tarinaan jollakin tavalla. Kirjasta sitten luette ja Finlandian jakotilaisuudessa kuulette lisää. Yritän ylpeydeltäni muistaa kiitellä idean aluellepanijaa;))
Tähtein alla onkin hyvä nukkua junaa odottamassa. Vaikka sieltä ei ihan helposti tuttuja rykelmiä tunnistakaan oudon katsomiskulman vuoksi. Orionissakin on riigelit ja biiteldzuiset helposti vaihtaneet paikkaa, paitsi jos katsoo ylös kallistamalla takaraivoa suoraan kohti pohjoista. Rigel olikin tänä iltana kello 2200 paikallista (aurinkoaikaa) täsmälleen horisontissa häviämässä näkyvistä. Toivottavasti ehditte vilauksen nähdä. Ja Betelgeuse painui perässä juuri vähän ennen puoltayötä.
Hyviä unia ja hiekkatyynejä.
Anni, kansainvälisenä nimenä Laura olisi hyvä, tosin suomalaisten korvaan anglosaksinen Loora ei oikein hyvältä kuulostakaan, vaikka tykkäisi joululoorista.
Omissa nimissäni on kaksoiskonsonantti sanan keskellä ja tietysti se lähes aina kirjoitettaessa jää poi, kävi niin jopa Belgian henkilötodistuksessa, joka oli pakko uusia sen takia. Sen sijaan jostakin syystä erityisesti anglosaksit kirjoittavat nen-päätteen ensimmäisen ännän kahdennettuna. Jatkuvasti ja jopa uomautusten jälkeen. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että ännän edellä on lyhyt vokaali, jota ei tietysti helposti voi englanninkielessä ilmaista ilman konsonanttia tavun viimeisenä kirjaimena. Muutakaan syytä en ole keksinyt.
Varsinkin miehellä (siis se Kastehelmi). Helmi-nimisiä miehiäkin on muuten ollut yhteensä 4 väestörekisterikeskuksen mukaan ja Anne-nimisiä (siis e:llä) jopa 10 ja yksi Annikki.
Hyvä, että poikii...
Silverstein on oma tapauksensa, voisin kertoa pitkiä juttuja, mutta just' nyt on muuta mielessä. Sue'n jatko-osa ei ollut ennestään tuttu, mutta silkkasen selvää seurausta aiemmista tapahtumista...
Kävipä, että Mr Bones ja Mon Youssuf hiipivät aamuvarhaisella poistamaan Äimänkäen. Nappulan kanssa koirut ovat aiemminkin yhteistuumin sensuroineet Deen juttuja. Häpesivät naiviuttani. Pitäis' kuulemma yrittää pysyä asialinjalla. Siks' käki ei enää kuku piikkiakaasiassa.
Me kyl' ollaan sitten uteliaita kuulemaan mitä poiki?
Timbuktulaiset
Helena-nimisistä miehistä ja muista: Väestörekisterissä on myös virheitä, eikä voi aivan jäännöksettömästi olettaa, että Suomessa todella on ollut Helena-nimisiä miehiä.
Joo, nuo numerot viittaisivat virhekirjauksiin. Vaikka eipä sitä varmuudella voi sanoa. Toisina niminä näitä Helenan tapaisia saattaa miehille tulla vanhempienkin toimesta. Eikä sukupuoli tietysti aina ole itsestään selvä asia.
Lähetä kommentti