Sensuroin omia juttujani alla olevassa lastussa "Hyvin vapaan kirjailijan elämää" kovasti häpeillen näin jälkeen päin, koska annoin väärän todistuksen Kirjailijan häiriöklinikan virtuaaliystävä Kirsti Ellilästä vääntämällä täysin pieleen menneen "vitsin", joka perustui aivan jonkun muun Kirstin kommentteihin virtuaaliystävä Prosperon Loistava puhallus - Lauseita blogissa.
Pyydän anteeksi kaikilta asianosaisilta ja menen neljäksi viikoksi nurkkaan häpeämään!
Kirjalija Ellilä kirjoittaakin tänään mielenkiintoisesti omien kirjojensa seksikohtauksista, siveyden sipulista, pornosta, romahtaneista sängyistä, kirjallisuuskriitikoista ja sen sellaisista hekumallisista ajatuksista.
Samalla huomaan, että Prospero ennusti oman blogikuolemansa inhimillisesti ottaen aivan liian ennenaikaisesti, ja on palannut takaisin, piruuttaankin, opastamaan Blogistania ajattelun vaikeassa taidossa sen toisen myrskyisän "Prosperon" tavoin, mikä suurella ilolla julistettakoon koko suurelle blogimaailmalle.
4 kommenttia:
En ole lukenut siitä mistä puhut, koska kuljen varsin pienissä tai toisenlaisissa ympyröissä kuin sinä, mutta arvostan kovasti pyrkimystäsi korkeaan moraaliin ja korrektiuteen, mutta jo vanha Luther huomasi, ettei itseruoskinnalla tule hullua hurskaammaksi.
Pidän joitakin blogeja mielenkiintoisina ja hyödyllisinäkin, tätäkin, mutta aika monesti mietin, kuten terveysvalistettu kessuttelija, että teenkö lakon, vai lopetanko kokonaan. Tupakoidessani pidin kerran kahden viikon lakon, mutta huomasin, ettei ole mielekästä olla hampaat irvessä polttamatta, joten päätin jatkaa tupakoimista niin kauan kuin minulla polttamattomia syöpäkääryleitä oli. Kävi niin, että vaikka olin jo henkisesti lopettanut sauhuttelun, yritin polttaa edes askillisen viikossa, mutta lopulta ei enää maistunut, ja haisikin pahalta.
Olen asennoitunut viime aikoina blogisteluun vähän samalla tavalla.
Kyllä tämä tästä; jos ei raudoissa, niin viimeistään laudoissa. Tässäkin tahtoo tulla tottumuksesta toinen luonto.
a-k.h
Samoja fiilareita on täälläkin päin ollut jo pitkään juuri bloggaamisen suhteen.
Tupakasta sen sijaan olen päässyt irti aina kun olen halunnut tai itse asiassa sitä edes haluamatta...no problem ever siis.
Viinan kanssa on sitten tehnyt joskus turhankin tiukkaa - ei tosin enää.
Vakavin pakkomielteeni on siis hiukan yli kolmen viimeksi kuluneen vuoden ajan ollut lopultakin bloggaaminen sekä blogikommentointi - ja pakkomielteethän muuttuvat kuten totesit aina jollain tapaa sisällöltään ja/eli 'nautintoarvoltaan' tyhjiksi - elleivät ne sitten löydä uusia 'kanavia/uria'.
Mitähän ne 'kanavat' bloggaamistapauksessa olisivat (mikäli sitten palkkatyö ei ole se rajaava tekijä?)
No - itse asiassa mä kyllä tiedän vastauksen omalla kohdallani mutten ole viimeksi vuoden aikana kyennyt 'vaihtamaan kanavaa totaalisti' - vaikkei sen tarvitsisikaan merkitä bloggaamisen totaalia lopettamista kuten Petri Järveläisen tapauksessa.
Ehkä Petrikin palaa kommentoimaan jossain vaiheessa, kunnes saa ensin 'yliotteen' Augustinus-tutkimuksestaan (jota hän yhä enenevässä määrin sivusi blogissaankin).
Mutta koska Petrin A-projektista tulee tiukat akateemiset - siis tieteelliset - kriteerit täyttävä tutkimus, aihe vaatinee ehdottoman keskittymisrauhan joksikin (ehkä pitkäksi?) aikaa.
Jotain samaa joskin enemmän essee- kuin tutkimuspainotteista Nietzsche-luotausta olen minäkin suunnitellut jo yli vuoden verran.
Aika ja terveys näyttää, miten käy.
Moikka.
Palasin viimeyönä Lontoosta.
Heh, lähes kaikki mitä etukäteen ajattelin jäi kokematta, aika oli lyhyt ja teatteriesityksiä joka illalle. Matka oli kuitenkin sillä tavalla mukava, että kaiken minkä näin, näin kunnolla, enkä läpi juoksemalla. Kirjoitan jossain vaiheessa tarkemman selostuksen blogiin.
Kävin pariinkin otteeseen syömässä hotellin lähellä olevassa Kreikkalaisessa ravintolassa. Tunsin kohtalon sormen kosketuksen, kun katselin tarjoilijoita joiden selässä luki ravintolan nimi "Dionysus"
Koin siis Dionysoksen kevään ihan näin konkreettisesti ja samalla ajattelin virtuaaliystävää ja hänen laajaa Lontoo-opastaan jonka kohteita en paljon ehtinyt etsiä.
Ruoka oli muuten oikein hyvää. :)
Jospa se kaksi viikkoa nurkassa riittäisi...?
Lähetä kommentti